Wunderwaffe - historialliset ihmeaseet

[Minuteman]

Joo, tosiaan suunnittelu ja tuotanto toimi kaikkea muuta kuin preussilaisella täsmällisyydellä ja tehokkuudella: Suunnittelijat ja valmistajat kävivät keskenään hiljaista likaista sotaa johdon suosiosta, paljon poliittista kähmintää ja huippuna sitten tuo Ikaruksen mainitsema asenne että sota voidaan hoitaa vasemmalla kädellä ilman että valtakunnan koko taloudellis-teollinen potentiaali olisi käytössä.

Valtosen kirjassa on useita taulukoita joista näkee miten Saksan sotateollisuuden tuotantoluvut olivat huipussaan juuri ennen romahdusta eli voimavarat otettiin käyttöön vasta sitten kun oli jo myöhäistä. Tiedä sitten, miten paljon tähän vaikutti Hitlerin omat strategiset näkemykset, väittämän mukaan hän ei halunnut kuullakaan mistään puolustuksesta vaan kaiken sodankäynnin tulisi aina ja kaikkialla perustua hyökkäykseen. Esimerkiksi von Braunin rakettiosaaminen olisi jälkikäteen ajatellen ollut paremmin käytössä ilmapuolustuksen aseiden kehittämisessä kuin kostoaseissa. Myös resurssien haaskaaminen pommikoneiden rakentamiseen vielä siinä vaiheessa kun ilmatila Saksan yllä oli käytännössä menetetty liittoutuneille ei vaikuta erityisen järkevältä.

Eikä rautateiden kuljetuskapasiteetin varaaminen merkittävältä osin sodan käynnin kannalta täysin merkityksettömiin ihmisten kuskaamiseen leireille takuulla parantanut Saksan sodankäynnin kapasiteettia.

 

[Amatööri]

keskipakovoiman aiheuttamat rasitukset

Jos viilataan pilkkua, kyseistä voimaa ei ole olemassa

 

[Vonka]

En jaksa lukea koko ketjua vielä enkä tiedä, onko ollut juttua jenkkien lepakkopommista. Kuutoskanavalla tuli ohjelma siihen liittyen.

Hullu keksijä S. Adams alkoi pohtia Pearl Harborin jälkeen kostoa. Hän mietti: japanilaiset talot olivat kevyttä puuta ja bambua. Lepakko pystyy kantamaan neljä kertaa painonsa. Hän tuumi, että laitettaisiin miljoonia lepakoita viemään pieniä palopommeja. Hän ei kuitenkaan saanut projektlle oikein rahoitusta. Adams halusi vakuuttaa armeijan. Pommia testattiin ensin ilman aseita. Tuhat lepakkoa oli emopommissa, jonka laskuvarjo avasi määrätyssä korkeudessa ja lepakot vapautuivat. Toimi hyvin. Koe oli menestys.

Sitten kokeiltiin varustaa lepakoita pikkupommeilla. Kuusi horroksessa olevaa lepakkoa varustettiin pienillä napalmräjähteillä, joiden piti laueta 15 minuutin kuluttua siitä, kun ne lähtivät lentoon. Aavikon kuumus kuitenkin herätti ne ennen aikojaan ja ne karkasivat. Adams avustajineen ihmetteli, minne ne menivät. Pian alkoi viereisen tukikohtarakennuksen räystäissä paukkua. Sinne ne olivat hakeutuneet. Palohan siitä seurasi. Samalla armeijan kärsivällisyys asiaan loppui.

Viimeinen koe:

 

[Ottoville]

En jaksa lukea koko ketjua vielä enkä tiedä, onko ollut juttua jenkkien lepakkopommista. Kuutoskanavalla tuli ohjelma siihen liittyen.

Hullu keksijä S. Adams alkoi pohtia Pearl Harborin jälkeen kostoa. Hän mietti: japanilaiset talot olivat kevyttä puuta ja bambua. Lepakko pystyy kantamaan neljä kertaa painonsa. Hän tuumi, että laitettaisiin miljoonia lepakoita viemään pieniä palopommeja. Hän ei kuitenkaan saanut projektlle oikein rahoitusta. Adams halusi vakuuttaa armeijan. Pommia testattiin ensin ilman aseita. Tuhat lepakkoa oli emopommissa, jonka laskuvarjo avasi määrätyssä korkeudessa ja lepakot vapautuivat. Toimi hyvin. Koe oli menestys.

Sitten kokeiltiin varustaa lepakoita pikkupommeilla. Kuusi horroksessa olevaa lepakkoa varustettiin pienillä napalmräjähteillä, joiden piti laueta 15 minuutin kuluttua siitä, kun ne lähtivät lentoon. Aavikon kuumus kuitenkin herätti ne ennen aikojaan ja ne karkasivat. Adams avustajineen ihmetteli, minne ne menivät. Pian alkoi viereisen tukikohtarakennuksen räystäissä paukkua. Sinne ne olivat hakeutuneet. Palohan siitä seurasi. Samalla armeijan kärsivällisyys asiaan loppui.

Viimeinen koe:

Tuo ”Kuutoskanavalla tuli ohjelma ” oli aika heppoinen.

Aikaisemmin mm Areenassa nähty dokumentti oli paljon asiallisempi.

Nuo parakit polttaneet lepakot pääsivät kyllä karkuun vahingossa mutta projekti ei loppunut siihen.
Keväällä 1945 rakennettiin kokeeseen osa japanilaista kaupunkia johon ”koepommi” pudotettiin lentokoneesta.
Pommi toimi moitteettomasti polttaen ”kaupungin”.
Tämän jälkeen projektia jatkettiin ja valmistaudutuin japanin polttamiseen lepakoidensiivin.
Projekti keskeytettiin yllättäen syytä ilmoittamatta kesällä 1945 (Trinity nuclear test)

 

[Ikarus]

Saksalaisia maasta maahan ohjuksia, joko käytössä olleita tai suunnitteilla olleita.
A-4 on paremmin tunnettu V-2:na, ohjusta tuotettiin sodan aikana, arviot valmistusmääristä liikkuvat 6000-10000kpl välillä.
A4 ohjuksen lopullinen versio valmistettiin kokonaan teräksestä. Pituus hieman yli 14 m, rungon halkaisija max. 1,68 m, vakainten kärkiväli 3,5 m. Ohjus painoi 12870 kg, mistä 975 kg oli taistelukärjen osuus. Ajoaineena oli 4900 kg nestemäistä happea sekä 3770 kg metanolia. Aseen kantama oli 330 km, minkä matkan se lensi 3min 40 sek. Tuosta ajasta rakettimoottori toimi 70 sekuntia. Laitteen maksiminopeus oli 5580 km/h ja maksimikorkeus 96 km.
Osumahetkellä nopeus oli 2900 km/h ja osuman kraateri oli valtava ilman taistelukärkeäkin.

Suunniteilla (tai keskusteluja asiasta käytiin) oli myös A-10, Amerikarakete.
Sen pituus olisi ollut 25,8m, suurin halkaisija 4,3 m, kärkiväli 9 m, lähtöpaino 101 000 kg, taistelukärki 1000 kg ja lentomatka 5000 km. Valmiina siitä olisi tullut ensimmäinen mannertenvälinen ohjus. A-10;n ensimmäisessä vaiheessa olisi ollut 6 kpl A4:n moottoria ja toisessa vaiheessa olisi ollut joko A4 tai A9 moottori ja se olisi nostanut laitteen lopulliseen maksimi korkeuteensa.
Ei ole olemassa viitteitä siitä, että tämä suunnitelma olisi edennyt alkukeskusteluja/luonnoksia pitemmälle.

 

[Ottoville]

Samassa ohjelmassa missä kerrottiin ”lepakkopommista” oli myös kaksi muuta täsmäasetta, pommit ojasi kohteeseen kyyhkyset tai kissat.

Kissojen käytön ideana oli koska kissat ”pelkäävät vettä” niin ne ohjaavat pommin laivan kannelle.
Tämä CIA:n idea ei vain oikein toiminut, sillä kissa ei osannut tunnistaa kuvasta laivaa tai vettä.

Eikä sitä voitu siten opettaa ohjaamaan pommia. Lisäksi kissa menetti tajuntansa pudotuksen aikana.
Kyyhkyset taasen toimivat mainiosti. Ne opetettiin nokkimaan edessä näkyvää laivan kuvaa.
Ohjauskomento saatiin siitä mihin kohtaan linnut ”nokki kuvaruutua” ja se välitettiin pommin ohjaus siivekkeille.
Linnut kestivät hyvin lennon ja pudotuksen rasitukset ja pystyivät ohjaamaan pommin kohteeseen.
Yhtään pommia ei valmistettu sotatoimia varten.

 

[tulikomento]

Tämä nyt ei mikään varsinainen ihmease ollut, mutta omalaatuinen idea joka tapauksessa. Operaatio Barbarossan alkumenestyksen horjuttamat venäläiset alkoivat kouluttaa koiria panssarintorjuntatehtäviin. Koiran selkään kiinnitettiin miina / räjähdepanos. Koirat koulutettiin sen jälkeen juoksemaan panssarivaunun alle, jolloin panos räjähtäisi ja tuhoaisi vaunun. Koulutuksessa koirat oli opetettu aina siihen, että panssarivaunun alta löytyisi joku herkkupala. Tämän koira-aseen tehokkuudesta en sano mitään, mutta ei tämä pelkkää legendaa ole.

 

[Ottoville]

Eikö yksi ongelma ollut ettei koirat erottaneet omia ja vihollisten vaunuja.

 

[Sardaukar]

Eikö yksi ongelma ollut ettei koirat erottaneet omia ja vihollisten vaunuja.

Taisi olla vielä, että kun koirat oli koulutettu NL:n panssarien avulla, niin tykkäsivät mennä enemmän niiden luokse kuin saksalaisten vaunujen....

 

[taktinen taistelumajava]

Eikö yksi ongelma ollut ettei koirat erottaneet omia ja vihollisten vaunuja.

Vielä pahempaa! Neukut käyttivät omia panssarivaunujaan koulutuksessa. Tiedetään tapauksia joissa koirat suorittivat täyskäännöksen ja ryntäsivät omien vaunujen alle.

 

[Ikarus]

Vielä pahempaa! Neukut käyttivät omia panssarivaunujaan koulutuksessa. Tiedetään tapauksia joissa koirat suorittivat täyskäännöksen ja ryntäsivät omien vaunujen alle.

Heh Saatan sieluni silmin nähdä tilanteen:
-Pjotr sytytä! Lanka palaa. No niin sessu, tuonne tuonne, mene davai davai, siellä pahat natsit..
Koira lähtee vaan puolimatkassa tulee koti-ikävä. Täyskäännös ja tuttuja hajuja ja miehiä kohti.
-Saatanan piski, ÄLÄ TUU TÄNNE!! PANG

 

[Minuteman]

Kuvassa yksi liittoutuneiden voiton avaimista, doppler-tutkan ohjaama herätesytytin.

Sytytintä kehiteltiin ensin brittien toimesta mutta projekti siirrettiin paremmat resurssit omaavien amerikkalaisten vedettäväksi. Haaste oli valmistaa riittävän pienikokoinen elektroniikka joka kestäisi kranaatin lähtökiihdytyksen tykin putkessa. Projektin merkitys sodankäynnille tajuttiin jo varhaisessa vaiheessa joten turvallisuustaso oli samaa luokkaa atomipommiprojektin kanssa. Tästä huolimatta neukkuvakooja Julius Rosenberg vuosi sytyttimen tiedot KGB:lle. Myös Saksassa oli herätty kehittämään elektronista herätesytytintä korvaamaan kranaateissa käytetyt kellokoneistot mutta kehitys jäi vaiheeseen ja laboratorio liittoutuneiden haltuun.

Herätesytyttimellä pystyttiin ohjelmoimaan tykistön kranaatit, kranaatinheittimen ammukset, lentopommit yms. räjähtämään määrätyn etäisyyden päässä kiinteästä objektista joka oli yleensä maan pinta mutta toimi se yhtä hyvin lentokoneenkin läheisyydessä. Sopivalla korkeudella ilmassa räjähtävät kranaatit olivat tappavan tehokkaita maastoutunutta jalkaväkeä vastaan joka oli poteroissan suhteellisen hyvin suojassa printeisten maan pinnassa tai sen sisässä räjähtävien kranaattien sirpaleilta ja paineelta.

Herätesytyttimin varustettu ilmatorjunta oli Tyynellä merellä avainasemassa kun liittoutuneet torjuivat japanilaisten kamikaze-hyökkäyksiä, samoin kun Englantia suojattiin V-1 pommeilta.

 

[taktinen taistelumajava]

Myös Saksassa oli herätty kehittämään elektronista herätesytytintä korvaamaan kranaateissa käytetyt kellokoneistot mutta kehitys jäi vaiheeseen ja laboratorio liittoutuneiden haltuun.

Joidenkin arvioiden mukaan Saksan kotialueen ilmatorjunnan teho olisi kolminkertaistunut jos käytössä olisi ollut herätesytyttimiä!

 

[Samovarius]

Herätesytyttimistä sen verran, että mulle on käsittämätöntä, miksi hapankaalit pysäyttivät oman herätesytytinohjelmansa. IT-tykistön käyttö vihollisen tappioiden maksimoimiseen tehokkaan kohteensuojauksen sijasta yhdistettynä riippuvuuteen epävarmoista aikasytyttimistä johtivat ilmatorjunnan katastrofaaliseen heikkouteen. Muistelisin ammusäytön olleen noin 5000 raskaan IT-tykin laukausta yhtä pudotusta kohti.

Herätesytytin Saksan IT:ssä ei varmastikaan olisi muuttanut sodan lopputulosta, mutta olisi voinut jossain määrin muuttaa tapahtumien kulkua. Oma rehellinen arvioni on, että toimivampi IT kaupungeissa olisi tappioiden vuoksi vähentänyt terroripommituksia ja liittoutuneet olisivat siirtäneet resursseja enemmän keveisiin-keskiraskaisiin pommikoneisiin ja ennenkaikkea rynnäkköhävittäjiin ja maataistelukoneisiin. Oon aikaisemminkin puhunut siitä, miten teollisuuskeskusten pommittaminen on suhteellisen tehotonta ja johtaa vain suuriin siviiliuhrien määrään ja sitäkautta vastarintahengen vahvistumiseen, ja raskaat strategiset pommikoneet ovat hyvin kalliita. Douhetismi on kertakaikkiaan yksi vuosisadan hirvittämimmistä ja epäonnistuneimmista teorioista maolaisuuden ohella. Saksan sotatalouden kurittamisessa liikenteen estäminen ja tuhoaminen taktisella pommituksella näytteli paljon tärkeämpää osaa.

 

[Ottoville]

Herätesytyttimistä sen verran, että mulle on käsittämätöntä, miksi hapankaalit pysäyttivät oman herätesytytinohjelmansa. IT-tykistön käyttö vihollisen tappioiden maksimoimiseen tehokkaan kohteensuojauksen sijasta yhdistettynä riippuvuuteen epävarmoista aikasytyttimistä johtivat ilmatorjunnan katastrofaaliseen heikkouteen. Muistelisin ammusäytön olleen noin 5000 raskaan IT-tykin laukausta yhtä pudotusta kohti.

On jäänyt sellainen muistikuva että saksassa vaadittiin noin 16000 88mm ammusta alasammuttua konetta kohden
ja tuo noin 5000 ammusta olisi 128mm aseilla vaadittu laukaus määrä.

 

[Ikarus]

Flettner Fl 282 Kolibri ("Hummingbird") Oli WW2 aikakauden helikoptereista kehittynein. Kuvan myöhäisessä versiossa oli jopa pilotin suojaus.

Tämän helikopterimallin lentäjiä koulutettiin 50 henkilöä. Kone oli toimintakelpoinen, vaikka se tärisi voimakkaasti kun moottori käynnistettiin.
Maksinopeus vaakalennossa 150 km/h, kohoamisnopeus 91,5 metriä minuutissa, ylin leijuntakorkeus 300 metriä ja ylin toimintakorkeus 3290 metriä.
Koneen toimintasäde täysillä tankeilla ja vain pilotti kyydissä oli 300 km.

Kone oli lennossa vakaa ja helppo. Yli 60 km/h tuntinopeudessa ohjaaja saattoi irrottaa kätensä ohjaimista trimmattuaan ensin koneen.

Saksasta tuli -30 luvun lopulla helikopterinkehityksen keskus ja siellä suunniteltiin toukokuuhun 1945 mennessä lähes 20 erityyppistä roottorikäyttöistä konetta. Muualla maailmassa ainoa varteenotettava suunnitelija oli Venäjältä Yhdysvaltoihin muuttanut Igor Sikorsky.

 

[Minuteman]

Focke-Achgelis Fa 223

Focke-Achgelis Fa 223 Drache oli saksalainen kaksiroottorinen helikopteri, toinen palveluskäyttöön päässyt helikopteri. Sen käyttö oli rajoitettua, mutta konetyyppi osoitti helikopterien käytännöllisyyden pelastustehtävissä ja kuljetuksissa vaikeakulkuisiin paikkoihin.

Ensimmäinen prototyyppi (rekisteritunnukseltaan D-OCEE) tuhoutui 5. syyskuuta 1941, kun toinen roottori irtosi autorotaatioon siirryttäessä. Koneen aloittaessa syöksyään pilotti Karl Bode pääsi pakenemaan laskuvarjon avulla kopterista 700 metrin korkeudessa. Tähystäjä putosi kopterin mukana ja kuoli maahansyöksyssä. V1:llä oli ennen onnettomuuta tehty 115 lentoa. Tuhoutunut V1 korvattiin kahdella uudella prototyypillä, V2:lla (D-OCEW) ja V3:lla. Korvaavat koneet erosivat V1:stä ohjaamon lasituksen ja rungon muodon osalta. Konetyypin neljännessä prototyypissä (V4) oli asennettuna myös pisaranmuotoiset pyöränsuojukset. RLM teki tilauksen sadasta Drachesta, joista kolmellekymmenelle annettaisiin V-prototyyppimerkintä, jolloin niitä käytettäisiin varsinaisten tuotantosarjan koneiden kehittämiseen.

Liittoutuneiden pommitukset hidastivat konetyypin kehitystä ja tuotantoa voimakkaasti, tehtaat, joissa Fa 223:a valmistettiin, tuhoutuivat täysin. Toukokuussa 1944 Hollannin soisilla alueilla Drachea käytettiin menestyksekkäästi pudonneen pommikoneen pelastustehtävissä. Prototyyppi V11 vaurioitui vakavasti pelastustehtävän aikana sattuneen vahingon takia. Prototyyppiä V16 käytettiin myös onnistuneesti Alpeilla 6. syyskuuta – 5. lokakuuta 1944 suoritetuissa korkeanalueenkokeissa koneella siirrettiin muun muassa 840 kilon painoinen vuoristotykki 2 800 metrin korkeuteen vuoristoon, johon meni normaalisti 20 mieheltä puolitoista päivää

Vuoden 1944 lopulla vain viisi Drachea oli enää lentokunnossa. Pommitusten jälkeen Fa 223:n tuotanto siirrettiin Berliiniin. Siellä saatiin tammikuussa 1945 valmiiksi neljä Fa 223E -tuotantomallia. Yksi näistä lensi kautta Ochsenhauseniin liittyäkseen jäljellä olevan Luftwaffen palvelukseen. Loput kolme valmista ja 30 keskeneräistä kopteria jäivät neuvostojoukkojen saaliiksi. Loput lentokuntoiset Drachet siirrettiin Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan. Ranska ja Tsekkoslovakia saivat haltuunsa keskeneräiseksi jääneitä Fa 223 -koptereita, joita niiden lentokoneteollisuudet käyttivät omien VR-1- ja SNCASE SE 3000 -malliensa pohjana.

Teksti wikipediasta

 

[Minuteman]

Jännistä helikoptereista puheenollen, harva varmaan on kuullut vehkeestä nimeltä Sud-Ouest S.O.1221 Djinn

Tarkkaavaisempi katsoja huomaakin mikä kuvasta puuttuu: Pyrstöroottori.

Vehkeen voimanlähteenä oli pikkuinen 240 heppainen kaasuturbiini jonka painepuolelta johdettiin paineilmaa onttojen roottorinlapojen läpi roottorin kärjissä oleviin suuttimiin jotka pyörittivät roottoria. Nerokas keksintö!

Ilmeisesti vehje ei ollut yhtä tehokas hyötysuhteeltaan kuin nykymalliset kopterit joissa moottori pyörittää roottoria akselin välityksellä. Toimiva konsepti kuitenkin ja varmaan yksinkertaisin tapa rakentaa oikea helikopteri.

 

[Slammer]

Vastaavia ratkaisujahan on ollut useampia, ehkä tunnetuimpana Fairey Rotodyne. Yksikään ei tosin tainnut päästä tuotantoon.

 

[Minuteman]

Rotodynessa taisi olla patopainemoottorit roottoreiden päissä. Djinn:iä rakennettiin vajaa 200 kappaleta.

Haulla "tip jet helicopter" näitä löytää.

Saksalaiset taisi tätäkin periaatetta hyödyntävää vehjettä ekana lennättää

Kuvassa Doblhoff WNF V1-V4