P-39 on aliarvostettu kone. Koneesta löytyy erinomainen Birch Matthewsin kirja, joten nyt vain sen verran, että jenkkien oman käytön kannalta sekä P-39 että P-63 olivat vaatimusten uhreja eli molempien sisäinen polttoainekuorma olivat selvästi pienimmät kaikista jenkkien massatuotantohävittäjistä. P-39 oli sekä nopeudeltaan että nousukyvyltään selvästi parempi kuin käytännössä samalla moottorilla varustettu P-40. Mutta: P-40:ssä oli (mallista riippuen) n. 50 % isompi sisäinen maksimitankkaus. Ja, se oli monella rintamalla jenkkien näkökulmasta ratkaiseva ero. On syytä muistaa, että Bf 109 olisi ollut jenkeille ihan yhtä "huono" kuin P-39.
P-63:n ohjaajan ohjekirja ei tue väitettä erityisestä lattakierretaipumuksesta. Muistelen Geustin kertoneen, että neukkulainen ohjaaja olisi saanut syöksykierteessä koneen pyrstön hajalle, jolloin Bell vahvisti pyrstön rakenteita.
