Ydinaseet

Videolla pätkä ydinkokeesta, jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Kohdassa 1 min 8 sek ja siitä eteenpäin kiinalaisten ensimmäinen keskipitkän matkan ydinohjuksen koelaukaisu. Dongfeng-2 ja mukana kova ydinlataus. Laukaisu ja koeräjäytys tehtiin Lop Norin koealueella 27.10.1966.

 
magitsu kirjoitti:
Tästä alkava twitter-ketju kannattaa vilkaista ensimauksi sisällöstä. "Every nuclear weapon, missile, submarine and bomber will be replaced at an estimated cost of $2 trillion."
https://twitter.com/x/status/1724432826135621712

The Missiles on our Land - Princeton University

An investigation by the Princeton Program on Science & Global Security, Nuclear Princeton, and Columbia University’s School of Journalism, in partnership with Scientific American.
missilesonourland.org missilesonourland.org
Klikkaa laajentaaksesi...
Ihan kiinnostava juttu, ei siinä mitään. Tiesin, että luvassa on nimby-itkuvirsi viimeistään siinä vaiheessa, kun ydinaseet ja intiaanireservaatit mainittiin samassa lauseessa. Yksipuolisesta aseistariisunnasta on mukava jeesustella samalla kun nautiskelee vallitsevasta ydinrauhasta. Ugh! Olen puhunut!
 
Ranskalaiset ovat testanneet uudistettua yhdinohjusta.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kl/0689075b-012e-4214-bf56-4c8a6da1a1aa?ref=ampparit:42ed

M51.3 on uuden sukupolven mannertenvälinen ohjus, joka kantaa 6–10 marv-taistelukärkeä. Marv on lyhenne sanoista maneuverable re-entry vehicle.

Se tarkoittaa sitä, että jokaista taistelukärkeä voidaan ohjata itsenäisesti sen jälkeen, kun ne lähtevät ”emo-ohjuksesta”. Näin ne voivat vältellä vihollisen ballististen ohjusten torjuntajärjestelmiä.

Osumatarkkuudeksi ilmoitetaan ympyrä, jonka halkaisija on 150 metriä. Emo-ohjuksesta lähtevät itsenäiset taistelukärjet saavuttavat 25-kertaisen äänennopeuden eli noin 30 000 kilometrin tuntivauhdin.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
ydinase kirjoitti:
En tiedä mistä kysyä näin outoa kysymystä, googlettamalla päädyin tähän ketjuun, joten piti tehdä tili tätä varten...toivottavasti joku osaa antaa järkevän vastauksen:

Miksi ydinpommeja yhä tehdään sen sijaan, että laitettaisiin ydinaseet aina johonkin täsmäaseeseen tai ohjukseen?

Esimerkiksi juuri hiljattain USA:ssa kehitettiin B61-12 ydinpommi, joka voidaan pudottaa mm. B-2 pommikoneesta. Miksi? Eikö tuo ole tehotonta, vaarallista ja resurssien hukkaamista? Vapaasti putoava ydinpommi voidaan mm. ampua alas ilmatorjunnalla sen pudottamisen jälkeen ennen kuin se ehtii räjähtää, lentokoneen pitää lentää kohdealueen ylitse voidakseen pudottaa se mikä on vaarallista, pommin tarkkuus ei ole päätä huimaava, jne. Ei tyhmiä rautapommejakaan pudotella oikeastaan enää, miksi sitten moninverroin kalliimpaa ja vaarallisempaa ydinpommia? Kustannustekijäkin on selvä: Ydinpommi maksaa itsessään niin paljon, että suhteessa sen hintaan ei suurta eroa tule varmaankaan, vaikka pommin sijasta se olisikin ohjus. Vaikka kantama ei olisi huikea, se olisi kuitenkin jonkinmoinen, tarkkuus parempi ja torjunta vaikeaa jos ohjus mutkittelisi ja omaisi vastatoimia. Toki jos tehdään sopivan kokoinen ohjus niin ei tarvitse ampua lentokoneesta sitä lainkaan ja säästetään siinäkin kallis B-2 pommikone jne. Ottaen vielä huomioon kaikki aserajoitukset jne. niin oikeasti, mitä järkeä on tehdä mitään lentokoneesta pudotettavia ydinpommeja ollenkaan, tehtäisi sillä vaivalla ja määrällä edes jotain taktisia ohjuksia (mallia ATACMS) tai edes liitopommeja tms.?

Onko vapaasti putoava ydinpommi vain jonkin jäänne muinaisuudesta, kansainvälisestä sopimusbyrokratiasta johtuva kukkanen vai onko siinä oikeasti joku järki?

Kiitos jo etukäteen tyhmään kysymykseen vastaamisesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mistä se vihollinen tietää, pudotetaanko taivaalta tavan pommi vai ydinase? B2:n masusta voi tulla 80kpl tyhmiä murkuloita, tai 16 ydinasetta - saa olla melkoinen fakiiri tunnistaakseen pommityypin, etenkin kun se pudotetaan häivepommittajasta. B61 Mod12 voidaan toki pudottaa 12 eri konetyypistä, eli siinä pääsee psykoosin partaalle kun joka toinen viholliskone on mahdollinen ydinisku.

Puolustusaseet jotka pystyy edes teoreettisesti tuhoamaan vapaapudotteisen pommin on todella vähissä - ja hinta per laukaisu lienee miljoonissa. Jos se vähän harvinaisempi B2 bongataan taivaalta, ja tajutaan että se pommittaa, ja saadaan jonkinlainen tutkalukitus pommeihin, ammutaanko varmuuden vuoksi 16 miljoonalla ohjuksia taivaalle, tietäen että joku niistä ehkä osuu? Entäs kun niitä B2:sia tulee viisi peräkkäin tai yhtäaikaa? Tai sieltä tulee mikä tahansa noista tusinasta konetyyppejä?

Mannertenväliset ohjukset on helpohkosti havaittavissa ja jäljelle jää puolisen tuntia aikaa reagoida. Risteilyohjukset on hitaita ja pudotettavissa jopa olalta-ammuttavilla. Vapaasti putoava ase on melko yksinkertainen = luotettava. Jos on tarkoitus pudottaa maailman kallein pommityyppi joka johtaa mahdollisesti ydinsotaan, onko edes B2:sen hinnalla enää mitään merkitystä jos uutena maailmanvaluuttana toimii sen jälkeen oravannahat ja juomavesi? Ne pääsee lisäksi myös karkuun - jos se onnistui potkurikoneilla Japanissa, onnistuu se myös nykyaikaisilla koneilla erityisesti heittopommittamalla.

B61:sen osumatarkkuus on 30m luokkaa. Tuo uusin, 50 kilotonnin Mod12 synnyttää halkaisijaltaan lähes 700m tulipallon jonka sisällä käytännössä kaikki höyrystyy. Kilometrin säteellä saatu säteilyannos tappaa suurimman osan kuukauden sisällä. Kahden kilometrin säteellä iso osa rakennuksista sortuu ja suurin osa syttyy palamaan. Kolmen kilometrin säteellä ihmisille aiheutuu kolmannen asteen palovammoja todennäköisesti vaativat jopa amputaatioita. B61:sen osumatarkkuus on 30m. Tarvitseeko tuon tarkempi enää olla? Jos tuo uusin 50kt versio ei riitä, B61 saa myös 340 kilotonnisena - se 30m tarkkuus on jo riittävän hyvä.
 
ydinase kirjoitti:
En tiedä mistä kysyä näin outoa kysymystä, googlettamalla päädyin tähän ketjuun, joten piti tehdä tili tätä varten...toivottavasti joku osaa antaa järkevän vastauksen:

Miksi ydinpommeja yhä tehdään sen sijaan, että laitettaisiin ydinaseet aina johonkin täsmäaseeseen tai ohjukseen?

Esimerkiksi juuri hiljattain USA:ssa kehitettiin B61-12 ydinpommi, joka voidaan pudottaa mm. B-2 pommikoneesta. Miksi? Eikö tuo ole tehotonta, vaarallista ja resurssien hukkaamista? Vapaasti putoava ydinpommi voidaan mm. ampua alas ilmatorjunnalla sen pudottamisen jälkeen ennen kuin se ehtii räjähtää, lentokoneen pitää lentää kohdealueen ylitse voidakseen pudottaa se mikä on vaarallista, pommin tarkkuus ei ole päätä huimaava, jne. Ei tyhmiä rautapommejakaan pudotella oikeastaan enää, miksi sitten moninverroin kalliimpaa ja vaarallisempaa ydinpommia? Kustannustekijäkin on selvä: Ydinpommi maksaa itsessään niin paljon, että suhteessa sen hintaan ei suurta eroa tule varmaankaan, vaikka pommin sijasta se olisikin ohjus. Vaikka kantama ei olisi huikea, se olisi kuitenkin jonkinmoinen, tarkkuus parempi ja torjunta vaikeaa jos ohjus mutkittelisi ja omaisi vastatoimia. Toki jos tehdään sopivan kokoinen ohjus niin ei tarvitse ampua lentokoneesta sitä lainkaan ja säästetään siinäkin kallis B-2 pommikone jne. Ottaen vielä huomioon kaikki aserajoitukset jne. niin oikeasti, mitä järkeä on tehdä mitään lentokoneesta pudotettavia ydinpommeja ollenkaan, tehtäisi sillä vaivalla ja määrällä edes jotain taktisia ohjuksia (mallia ATACMS) tai edes liitopommeja tms.?

Onko vapaasti putoava ydinpommi vain jonkin jäänne muinaisuudesta, kansainvälisestä sopimusbyrokratiasta johtuva kukkanen vai onko siinä oikeasti joku järki?

Kiitos jo etukäteen tyhmään kysymykseen vastaamisesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
B61-12LEP on ohjautuva, eli täyttää kyllä täsmäaseen määritelmän. NATOn ydinpelotteen jako-ohjelma on yksi merkittävä syy pitää B61 inventaariossa. Se kun on teknisesti rakentunut nimenomaan tuon aseen ympärille, ja ohjelman purkaminen sekä toisaalta kehittäminen teknisempää asetyyppiä käyttäväksi kumpikin olisivat kv-poliittisesti meteliä aiheuttavia asioita. (Ilman tätä kulmaa en usko että kaikki eri B61 mod-versioita olisi edes ahdettu tuon B61-tunnuksen alle, niin erilaisia fysiikkapaketteja niissä on käytetty.)

Toinen merkittävä syy on eskalaatiostrategia. Ohjus on joko laukaisualustalla, tai se lentää maaliin ja räjähtää. Pommin kanssa saat pari askelmaa lisää eskalaatioportaisiin, kun niitä voi näkyvästi lastata koneisiin, ja pommikoneita voi lennättää uhkaavasti lähellä vastapuolen aluetta. Toki myös ilmasta laukaistavat risteilyohjukset toimivat tuossa, mutta niissä on @Norppa mainitsemat alasammuttavuus- ja hintamiinuspuolet sekä koko+paino: parin risteilyohjuksen tilalle saat helposti kyytiin 3-4 pommia. Mutta on erittäin mukava asia, jos kriisin onnistuu lopettamaan ilman että yhtään atomia tarvitsee oikeasti halkaista.
 
ydinase kirjoitti:
En tiedä mistä kysyä näin outoa kysymystä, googlettamalla päädyin tähän ketjuun, joten piti tehdä tili tätä varten...toivottavasti joku osaa antaa järkevän vastauksen:

Miksi ydinpommeja yhä tehdään sen sijaan, että laitettaisiin ydinaseet aina johonkin täsmäaseeseen tai ohjukseen?
Klikkaa laajentaaksesi...
Edelläolevat ovatkin jo hyvin selventäneet kuviota.
Korostaisin vielä tuota häivekoneen mahdollistamaa pommi tuli tyhjästä skenaariota.
Ohjuslaukaisu havaitaan aina ja vastatoimiinkin on aikaa ainakin jonkin verran.

Sensijaan häivekone joka lähestyy tutkakatveessa voi iskeä aika lailla yllättäen eikä vielä pommin tippuessakaan välttämättä tiedetä
onko aseena ydin- vai koventionaalinen pommi.

Monesti halutaan että erilaisia iskumahdollisuuksia on monia ja häivehävittäjä tarjoaa helposti muunneltavaa iskuvoimaa jota ei kentillä erota
mitenkään tavanomaisista aseista jos niin halutaan.

Kaivopuiston lentonäytöksessäkin vieraili Naton alaisuudessa ollut operatiivinen kone.
Vasta kun pilotti käytti luukkuja auki, nähtiin että siellä ei ollut ydinaseita. . . . .
Kun Minuuttimies ampuu matkaan kaikki tietävät mistä on kyse jo heti kun se nousee siilostaan.
 
ydinase kirjoitti:
En tiedä mistä kysyä näin outoa kysymystä, googlettamalla päädyin tähän ketjuun, joten piti tehdä tili tätä varten...toivottavasti joku osaa antaa järkevän vastauksen:

Miksi ydinpommeja yhä tehdään sen sijaan, että laitettaisiin ydinaseet aina johonkin täsmäaseeseen tai ohjukseen?

Esimerkiksi juuri hiljattain USA:ssa kehitettiin B61-12 ydinpommi, joka voidaan pudottaa mm. B-2 pommikoneesta. Miksi? Eikö tuo ole tehotonta, vaarallista ja resurssien hukkaamista? Vapaasti putoava ydinpommi voidaan mm. ampua alas ilmatorjunnalla sen pudottamisen jälkeen ennen kuin se ehtii räjähtää, lentokoneen pitää lentää kohdealueen ylitse voidakseen pudottaa se mikä on vaarallista, pommin tarkkuus ei ole päätä huimaava, jne. Ei tyhmiä rautapommejakaan pudotella oikeastaan enää, miksi sitten moninverroin kalliimpaa ja vaarallisempaa ydinpommia? Kustannustekijäkin on selvä: Ydinpommi maksaa itsessään niin paljon, että suhteessa sen hintaan ei suurta eroa tule varmaankaan, vaikka pommin sijasta se olisikin ohjus. Vaikka kantama ei olisi huikea, se olisi kuitenkin jonkinmoinen, tarkkuus parempi ja torjunta vaikeaa jos ohjus mutkittelisi ja omaisi vastatoimia. Toki jos tehdään sopivan kokoinen ohjus niin ei tarvitse ampua lentokoneesta sitä lainkaan ja säästetään siinäkin kallis B-2 pommikone jne. Ottaen vielä huomioon kaikki aserajoitukset jne. niin oikeasti, mitä järkeä on tehdä mitään lentokoneesta pudotettavia ydinpommeja ollenkaan, tehtäisi sillä vaivalla ja määrällä edes jotain taktisia ohjuksia (mallia ATACMS) tai edes liitopommeja tms.?

Onko vapaasti putoava ydinpommi vain jonkin jäänne muinaisuudesta, kansainvälisestä sopimusbyrokratiasta johtuva kukkanen vai onko siinä oikeasti joku järki?

Kiitos jo etukäteen tyhmään kysymykseen vastaamisesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Koska miksi edes elää, jos ei voi ratsastaa vapaapudotettavalla ydinpommilla.

intro-1660842856.jpg
 
Mielenkiintoista asiaa siitä miten Yhdysvallat auttoi Ranskaa kehittämään entistä tehokkaampia ja parempia ydinaseita. 70-luvulla Nixonin hallinto alkoi vaivihkaa auttaa ranskalaisia. Oikeastaan se mitä tehtiin, oli neuvoa välttämään virheitä ja tuuppaamaan ydinasekehitystä oikeaan suuntaan.

www.wilsoncenter.org

U.S. Secret Assistance to the French Nuclear Program, 1969-1975: From "Fourth Country" to Strategic Partner

Sixty-four new documents on U.S. assistance to the French Nuclear Program
www.wilsoncenter.org www.wilsoncenter.org


After French President George's Pompidou's meetings with Nixon in February 1970, the White House approved a series of measures, including aid to the ballistic missile program and advice on operational nuclear safety procedures.

U.S. officials provided "negative guidance" to help the French design more advanced nuclear weapons. That it, the executive branch would indirectly circumvent Atomic Energy Act restrictions against the transfer of nuclear weapons design information by telling them whether the steps they were taking or were contemplating were in the right direction. Recently declassified documents show that during the summer of 1973, French defense minister Robert Galley directly asked for "‘negative guidance' on the trigger for the French nuclear warhead."

The French credited the limited assistance that Washington provided with saving them "time and money" on their ballistic missile program, but they asked for more aid in 1972 and later. During secret talks with Kissinger and Secretary of Defense James Schlesinger in July and August 1973, Defense Minister Robert Galley brought up a variety of problems where the French wanted help, such as multiple reentry vehicles, hardening of reentry vehicles (RVs/warheads), "negative guidance" for nuclear weapons design, and developing underground test sites so that atmospheric tests could end. The aid that the French were seeking would amount to assistance for a new generation of French missiles.
 
nationalinterest.org

How to Make U.S. Missile Defenses Stronger

America’s defenses against North Korea can be improved with an "Underlayer."
nationalinterest.org nationalinterest.org

Kaksisivuinen yleisluontoinen artikkeli, jossa asiaa ja ehdotuksia Yhdysvaltain ohjuspuolustus-strategiasta roistovaltioita vastaan ja ohjuspuolustuksen puutteiden vaikutuksesta kauko-idän liittolaisten puolustamiseen. Kirjoittaja toiminut aiheen parissa Trumpin hallinnon aikana.
 
USA:n strategisten ilmavoimien opetusfilmi vuodelta 1960. Käsittelee sitä miten ydinräjähdykset vaikuttavat koneeseen lennon aikana.

 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top