Yhdysvaltojen ihailu Suomessa on ilmiö, jonka tarvetta en ole koskaan ymmärtänyt. Se on ymmärrettävää kehittymättömissä maissa, joille Yhdysvaltojen huolella hiottu julkisivu näyttäytyy materialistisena yltäkylläisyyden konsumentaarisen elämäntyylin paratiisina, jonne olisi kiva päästä vaikka laittomastikin, mutta suomalaisesta näkökulmasta siellä ei ole juuri mitään ihailtavaa tai tavoittelemisen arvoista, mitä pohjoismainen malli ei jo valmiiksi tarjoa ja tyypillisesti paremmin toteutettuna. Yhdysvallat toteuttavat roskaviihdeteollisuutensa ja rappiokulttuurinsa avulla jatkuvia informaatio- ja psykologisia operaatioita, joiden avulla luodaan se mediaseksikäs käsitys Yhdysvalloista, mikä siitä on maailmalla yleisesti vallalla. Todellisuus on kuitenkin vallan toinen ja jokaisen havaittavissa, joka oleskelee maassa ja on missään tekemisissä yhteiskunnan tai asevoimien rakenteiden kanssa.
Uusliberalistille Yhdysvallat on pyhä aatteellinen kotimaa, kuten aikanaan Neuvostoliitto oli taistolaisille myyrille. Tavalliselle kansan enemmistölle uusliberalismi tarkoittaa kuitenkin käytännössä pelkkää riistoa "kilpailukykyisine palkkauksineen" sekä ehtoineen, lyhyitä lomia, kvartaalitalouden oravanpyörää, jatkuvan talouskasvun loputonta tavoittelua ja muuta selkänahan parkitsemista vieraan ahneuden hyödyksi. Varsinaisia voittajia ovat vain he, jotka omistavat riittävästi pääomaa ja/tai riittävän korkean aseman yritysten tai yhteiskunnan hierarkiassa, jolloin he ovat koko pyramiidihuijauksen kärkisijoilla, jonne rakenteen tuottama hyöty kertyy. Kaikki muut häviävät.
Ainoat Yhdysvalloista Suomeen tavoiteltavat asiat ovat sananvapauskäsite ja perustuslakiin kirjattu aseiden omistusoikeus. Kaiken muun roskan ja loputtoman rahastuksen kaikkine kredit kardeineen voi jättää suosiolla sinne.
Seuraavaksi pöytään lyödään perinteinen vasemmistokortti, joka menee kuitenkin ohi.
!
