Roope Ristintekijä
Kersantti
MInäkään en jaksanut lukea noita Hejasnin pitkiä linkityksiä, mutt a pari huomiota kuitenkin.
Öljyvarojen hiipuessa ja kulutuksen jatkuvasti kasvaessa tarve saada raaka-aineita (öljy on erittäin tärkeä myös raaka-aineina nyt muovikaudella) ja energiaa, vain kasvaa. Jos historiasta on jotain opittu, niin se, että siitä ei opita juuri mitään, vaan samat virheet toistuu jatkuvasti.
Iranin kähinän kannalta esittäisin erään huomioon otettavan asian, nimittäin huollon.
Iranin naapureita ovat Pakistan, Afganistan, Turkmenistan, Azerbaidzan, Armenia, Turkki ja Irak. Lisäksi sillä on rrannikkoa Kaspianmerelle ja Persianlahdelle. Turkin raja on suhteessa lyhyt ja sillä seudulla on vastassa merkittäviä vuoristoja. Kaspianmeren rannikkovaltioiden kanssa ei ole riittävää yhteistyötä ja huoltoreitin kulkeminen jo niihin on ongelmallista saati niistä edelleen. Afganistan ei ole vielä rauhoittunut ja Pakistanin kanssa on ongelmia jo nykyisellään niin että Afganistanin huolto on vaikeutunut. Lisäksi niiden rajojen suunnalla ovat kaksi isoa suola-aavikkoa eli Dasht-e Kavir ja Dasht-e Lut suolajärvineen. Irakista USA veti juuri joukkonsa pois ja tilanne siellä yleensäkin on epävakaa eikä taatusti otollinen huoltokolonnille. Jäljelle jää merleät Persianlahdelle tai Saudi-Arabiasta Persianlahden yli suunnattavat reitit.
Jos huoltoreittien järjestämisessä jo on moisia murheita, niin missä suoritetaan joukkojenkeskitykset ja mistä kulkevat hyökkäysreitit. Ovatko saudit innokkaita toimimaan ponnahduslautana tällä kertaa.
Ja vielä jää jäljelle kysymys, että kestääkö USA:n talous seuraavaa sotaa. Nämä kaikki eivät kuitenkaan ole ratkaisevia tekijöitä. Hyvin usein USA:n aloittamat sotilastoimet (joihin se muuten on liittynyt tai ottanut osaa ihan jokaisen presidenttinsä virka-aikana) ovat ajoittuneet kätevästi hieman ennen prsidentinvaaleja, joissa on toiselle kaudelle pyrkivä istuva presidentti. Menestyksekäs sota ja huomion kiinnittäminen ulkopolitiikkaan ja yhteisen vastustajan esiin tuominen siirtää huomion pois sisä- ja talouspolitiikan ongelmista. Menestyksekäs sotilastoimi yhdistää kansaa, nostaa patrioottista henkeä ja uskoa valtionjohtoon ja tukee istuvaa presidenttiä. Mutta ehtiikö Obama enää seuraaviin vaaleihin moista ajoittaa?
JOKO kirjoitti:Sekä ensimmäinen, että toinen maailmansota lähti liikkeelle teollistuvien maiden tarpeesta saada energiaa ja raaka-aineita. Tästä on varmasti opittu. Kuvittelisin kaikkien maiden käsittäneen, ettei ovea voi lyödä kiinni nousevan suurvallan edestä.
Öljyvarojen hiipuessa ja kulutuksen jatkuvasti kasvaessa tarve saada raaka-aineita (öljy on erittäin tärkeä myös raaka-aineina nyt muovikaudella) ja energiaa, vain kasvaa. Jos historiasta on jotain opittu, niin se, että siitä ei opita juuri mitään, vaan samat virheet toistuu jatkuvasti.
Iranin kähinän kannalta esittäisin erään huomioon otettavan asian, nimittäin huollon.
Iranin naapureita ovat Pakistan, Afganistan, Turkmenistan, Azerbaidzan, Armenia, Turkki ja Irak. Lisäksi sillä on rrannikkoa Kaspianmerelle ja Persianlahdelle. Turkin raja on suhteessa lyhyt ja sillä seudulla on vastassa merkittäviä vuoristoja. Kaspianmeren rannikkovaltioiden kanssa ei ole riittävää yhteistyötä ja huoltoreitin kulkeminen jo niihin on ongelmallista saati niistä edelleen. Afganistan ei ole vielä rauhoittunut ja Pakistanin kanssa on ongelmia jo nykyisellään niin että Afganistanin huolto on vaikeutunut. Lisäksi niiden rajojen suunnalla ovat kaksi isoa suola-aavikkoa eli Dasht-e Kavir ja Dasht-e Lut suolajärvineen. Irakista USA veti juuri joukkonsa pois ja tilanne siellä yleensäkin on epävakaa eikä taatusti otollinen huoltokolonnille. Jäljelle jää merleät Persianlahdelle tai Saudi-Arabiasta Persianlahden yli suunnattavat reitit.
Jos huoltoreittien järjestämisessä jo on moisia murheita, niin missä suoritetaan joukkojenkeskitykset ja mistä kulkevat hyökkäysreitit. Ovatko saudit innokkaita toimimaan ponnahduslautana tällä kertaa.
Ja vielä jää jäljelle kysymys, että kestääkö USA:n talous seuraavaa sotaa. Nämä kaikki eivät kuitenkaan ole ratkaisevia tekijöitä. Hyvin usein USA:n aloittamat sotilastoimet (joihin se muuten on liittynyt tai ottanut osaa ihan jokaisen presidenttinsä virka-aikana) ovat ajoittuneet kätevästi hieman ennen prsidentinvaaleja, joissa on toiselle kaudelle pyrkivä istuva presidentti. Menestyksekäs sota ja huomion kiinnittäminen ulkopolitiikkaan ja yhteisen vastustajan esiin tuominen siirtää huomion pois sisä- ja talouspolitiikan ongelmista. Menestyksekäs sotilastoimi yhdistää kansaa, nostaa patrioottista henkeä ja uskoa valtionjohtoon ja tukee istuvaa presidenttiä. Mutta ehtiikö Obama enää seuraaviin vaaleihin moista ajoittaa?