TheRomanRuler
Kapteeni
Tämä ajattelu lähti sen innoittamana kun katsoin miten toisessa maailmansodassa ainoastaan jenkeillä oli tarpeeksi jotain muuta kuin pulttilukkoja. Jokaisella muulla oli niin paljon pulaa aseista, että jopa pulttilukkoja ei ollut liikaa, ja niitä massatuotettiin koko sodan ajan, ja niiden tuotantoa jopa pyrittiin kiihdyttämään. Tämä siitä huolimatta että teoriassa olisi ollut mahdollista siirtyä tuottamaan pelkkiä konetuliaseita - mutta käytännössä siis ei ollut.
Miten on nykyään, rynnäkkökiväärien aikakaudella? Eli kuinka paljon, ja miten uusia, rynnäkkökivääreitä ja muita aseita, meillä sitten pitäisi olla varastoissa, pahinta tilannetta varten? Suomen hallitus on innokkaasti puhunut 900 000 miehen reservistä. Tämä tietysti ei ole se pääasiallinen reservi, vaan se jaetaan jotenkin 280 000 pääasialliseen joukkoon ja loppu korvaa tappioita. Ei siitä ole tietysti tähänkään rooliin ilman aseita. Vaikka sen tehtävä olisikin vain korvata tappiot, osa aseista tullaan aina menettämään, joko ehjinä tai räjähdyksiin. Eli vähintään jonkin verran rynnäkkökivääreitä tarvitaan tälle porukalle, mieluusti myös sinkoja, ehkä myös kuljetusajoneuvoja. Tykistö taas ei ihan niin helposti tuhoudu, joten tälle reserville ei ehkä tarvita omaa tykistöä, melkeen lompakosta kiinni.
Toimisiko, jos pyritään siihen että sen hetkiselle sota-ajan pääjoukolle (eli onko se tällä hetkellä 280 000) olisi kaikki pelit ja vehkeet, sis tykistön ja muut. Lopuille... mitä lopuille? Rynnäkkökiväärit ja singot (ilma- ja panssarintorjunta) on pakko, konekiväärit ja tarkka-ammunta taas eivät ole pakko. Tykistö tuki on pakko, mutta omia tykkejä ei näille ihan välttämättä tarvita, ne kun eivät niin helposti tuhoudu. Mitä tehdään? Ainakaan uusia konekivääreitä ja tarkka-ammunta-aseita ei tälle porukalle pidä hankkia, mutta tietysti jos vanhoja löytyy, on se eri asia. Mites tykistö? Ilmatorjunta? Panssaritorjunta?
Mitä jos tehdään niin, kuten joissain armeijoissa on tehty, että jokaisen vuoden asevelvollisille tuotetaan uusi, päivitetty versio kaikista aseista mitä nähdeen tarpeelliseksi. Sotilaat kouluttautuvat, ja harjoittelevat (myös reservissä) sillä samalla aseella, vaihtoon menee vain jos ase tuhoutuu, tai ei ole enää mistä tahansa muusta syystä hyödyllinen taistelukentällä, tai reserviläinen on poistumassa reservistä. Tässä tapauksessa katsotaan asekohtaisesti mikä on paras toimintamenetelmä. Mikäli mahdollista, uusi ase menee suoraan varastorasvoihin ja pysyy käyttämättömänä kunnes on pakko, mutta tietysti tämä ei ole aina mahdollista, ja joskus on vain parempi myydä siviilimarkkinoille rynnäkkökivääri aitoisleiman ja mikäli mahdollista, sen tuoman premium-hinnan kanssa.
Tässä olisi oseita hyötyjä, mutta myös joitakin haittoja. Hyödyt ovat ilmiselvät, aseiden massatuotanto pysyy yllä, ja aseisiin on helpompi tehdä päivityksiä. Uusia malleja on myös helpompi tuoda palvelukseen, kun joka vuosi joudutaan kuitenkin kouluttamaan uusi porukka.
Haitoista en osaa tarkemmin sanoa, mutta varmastihan niitä on.
Joka tapauksessa, miten Suomen reservin aseistamisen pitäisi toteutua? Miten paljon niitä uusia Sakon rynnäkkökiväärejä pitää tehdä, ja millaisissa erissä? Pitääkö niitä ottaa käyttöön samaa tahtia kuin RK:ta lähtee palveluksesta, vai mitä tehdä? Entä KK:t ja muut?
Ihan tarkoistahana määristä voi olla vaikea puhua, joten voitte myös puhua helpommin termein, kuten esimerkiksi" tarpeeksi konekivääreitä 300 000 kokoiselle porukalle", vaikka ihan tarkkaa tuokaan ei kerro mitään, kun ei se kerro tukijoukkojen, ilmavoimien, merivoimien ja armeijan osien kuten tykistön, jalkaväen jne jne osuutta.
Miten on nykyään, rynnäkkökiväärien aikakaudella? Eli kuinka paljon, ja miten uusia, rynnäkkökivääreitä ja muita aseita, meillä sitten pitäisi olla varastoissa, pahinta tilannetta varten? Suomen hallitus on innokkaasti puhunut 900 000 miehen reservistä. Tämä tietysti ei ole se pääasiallinen reservi, vaan se jaetaan jotenkin 280 000 pääasialliseen joukkoon ja loppu korvaa tappioita. Ei siitä ole tietysti tähänkään rooliin ilman aseita. Vaikka sen tehtävä olisikin vain korvata tappiot, osa aseista tullaan aina menettämään, joko ehjinä tai räjähdyksiin. Eli vähintään jonkin verran rynnäkkökivääreitä tarvitaan tälle porukalle, mieluusti myös sinkoja, ehkä myös kuljetusajoneuvoja. Tykistö taas ei ihan niin helposti tuhoudu, joten tälle reserville ei ehkä tarvita omaa tykistöä, melkeen lompakosta kiinni.
Toimisiko, jos pyritään siihen että sen hetkiselle sota-ajan pääjoukolle (eli onko se tällä hetkellä 280 000) olisi kaikki pelit ja vehkeet, sis tykistön ja muut. Lopuille... mitä lopuille? Rynnäkkökiväärit ja singot (ilma- ja panssarintorjunta) on pakko, konekiväärit ja tarkka-ammunta taas eivät ole pakko. Tykistö tuki on pakko, mutta omia tykkejä ei näille ihan välttämättä tarvita, ne kun eivät niin helposti tuhoudu. Mitä tehdään? Ainakaan uusia konekivääreitä ja tarkka-ammunta-aseita ei tälle porukalle pidä hankkia, mutta tietysti jos vanhoja löytyy, on se eri asia. Mites tykistö? Ilmatorjunta? Panssaritorjunta?
Mitä jos tehdään niin, kuten joissain armeijoissa on tehty, että jokaisen vuoden asevelvollisille tuotetaan uusi, päivitetty versio kaikista aseista mitä nähdeen tarpeelliseksi. Sotilaat kouluttautuvat, ja harjoittelevat (myös reservissä) sillä samalla aseella, vaihtoon menee vain jos ase tuhoutuu, tai ei ole enää mistä tahansa muusta syystä hyödyllinen taistelukentällä, tai reserviläinen on poistumassa reservistä. Tässä tapauksessa katsotaan asekohtaisesti mikä on paras toimintamenetelmä. Mikäli mahdollista, uusi ase menee suoraan varastorasvoihin ja pysyy käyttämättömänä kunnes on pakko, mutta tietysti tämä ei ole aina mahdollista, ja joskus on vain parempi myydä siviilimarkkinoille rynnäkkökivääri aitoisleiman ja mikäli mahdollista, sen tuoman premium-hinnan kanssa.
Tässä olisi oseita hyötyjä, mutta myös joitakin haittoja. Hyödyt ovat ilmiselvät, aseiden massatuotanto pysyy yllä, ja aseisiin on helpompi tehdä päivityksiä. Uusia malleja on myös helpompi tuoda palvelukseen, kun joka vuosi joudutaan kuitenkin kouluttamaan uusi porukka.
Haitoista en osaa tarkemmin sanoa, mutta varmastihan niitä on.
Joka tapauksessa, miten Suomen reservin aseistamisen pitäisi toteutua? Miten paljon niitä uusia Sakon rynnäkkökiväärejä pitää tehdä, ja millaisissa erissä? Pitääkö niitä ottaa käyttöön samaa tahtia kuin RK:ta lähtee palveluksesta, vai mitä tehdä? Entä KK:t ja muut?
Ihan tarkoistahana määristä voi olla vaikea puhua, joten voitte myös puhua helpommin termein, kuten esimerkiksi" tarpeeksi konekivääreitä 300 000 kokoiselle porukalle", vaikka ihan tarkkaa tuokaan ei kerro mitään, kun ei se kerro tukijoukkojen, ilmavoimien, merivoimien ja armeijan osien kuten tykistön, jalkaväen jne jne osuutta.