Olen samaa mieltä, alueellisesta koskemattomuudesta.
En vain jaksa uskoa, että voimme itse päättää tulevassa konfliktissa, olemmeko mukana, vai emme. Ainoa asia on jonka voimme valita, on kummalla puolella haluamme sotia.
Tosin jos valitsemme liian myöhään, joku muu voi valita senkin meidän puolestamme.
Myötäsotijan kannalta ongelma on ettemme pääse vaikuttamaan suunnitteluun etukäteen. Samoin äänivaltamme on ilman jäsenyyttä nolla.
Sotilaallisesti liittoutumattomana "potentiaalisena myötäsotijana" emme ole sitoutuneet mihinkään ja voimme itse valita, millä tasolla haluamme sotaa käydä, ja samalla voimme myös valita kenen puolella sotaa kannattaa käydä. Naton jäsenenä Suomi joutuisi valitsemaan puolensa, sitoutumaan Naton tavoitteisiin ja hyväksymään sen velvoitteet
etukäteen, pystymättä kuitenkaan itse tosiasiassa vaikuttamaan niihin millään tavalla. Muut suunnittelevat ja tekevät päätöksensä Suomen puolesta joka tapauksessa, jolloin Suomelle lankeaa hyvin herkästi lähinnä pelinappulan, tykinruoan ja maksumiehen asema, minkä seurauksena käteen jää useimmiten mustapekka. Tällaisesta asemasta Suomelle kertyy ikävää kokemusta joka päivä Euroopan Unionin jäsenenä.
Vain täydellinen typerys ostaa sian säkissä tai tekee kaupat jättäen piikin auki ja sopimuskumppanin huoleksi. Onneksi valtionjohtomme on kuitenkin ollut tarpeeksi viisas.
Laamanator:
Suomella on vain ja ainoastaan yksi konkreettinen vihollinen, Venäjä. Millään muulla maalla koko maailmassa ei ole tavoitteita tai aikeita maamme koskemattomuuden suhteen (ellei lasketa Ruotsin hinkua Ahvenanmaan osalta).
Siksi Suomella on mahdollisen sodan syttyessä Suomen rajoilla tai lähialueilla (lähes) kaikissa tapauksissa yhteiset tavoitteet NATO:n kanssa. Siis puolustautuminen Venäjän hyökkäystä vastaan..Eihän siihen välttämättä tarvita NATO:n jäsenyyttä, mutta em. tilanteissa jäsenyydestä olisi todennäköisesti monenlaista hyötyä meille. Itseasiassa jäsenyys toimii ehkäisevästi jo rauhan aikana. Jopa siinä määrin että Venäjä tekee kaikkensa estääkseen naapurimaidensa jäsenyyden NATO:n puolustusliitossa. Mitä kuvitteleisit syyksi?
En kykene näkemään minkäänlaista (edes teoreettista) perustetta sille että meidän tarvitsisi ryhtyä sotimaan NATO:a tai sen jäsenmaiden kanssa. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä että olisimme jo osana Venäjää..
Se että onko Suomen mahdollista päästä NATO:n jäseneksi tämänhetkisen maailmanpoliittisen tilanteen jatkuessa on toinen asia? Yksi tekijä voi olla siinäkin jos uusille jäsenmaille asetettaisiin muita suurempia puolustusvelvoitteita. Siis suurempia tai muuten sellaisia joista muut (tai jotkut tietyt) maat jättäytyisivät ulkopuolelle. Nykyisellään NATO:n puolustusvelvoitteet koskevat kaikkia jäsenmaita, ilman erityisehtoja.
Suomella ei ole vihollisia. Venäjä ei ole Suomen vihollinen. Talvi- ja jatkosota ovat jo päättyneet karvaaseen tappioon, ja sotakorvauksetkin on jo aikoja sitten maksettu, joten nyt on korkea aika siirtyä eteenpäin. Myöskään Venäjä ei tule katoamaan naapurista yhtään mihinkään, vaan sen kanssa on tultava toimeen myös tulevaisuudessa. Koska naapureitaan ei voi valita, niin ikävänkin naapurin kanssa on pystyttävä toimimaan rakentavasti ja kääntämään asetelma omalta kannalta mahdollisimman edulliseksi. Naton kiivaimmat kannattajat kutsuvat tällaista näkemystä yleensä suomettumiseksi, mutta minä kutsun sitä reaalipolitiikaksi. Tosiasiat on syytä tunnustaa, sillä vastakkainasettelussa Venäjän kanssa Suomi häviää aina ja joka kerta.
Suomi joutuu taisteluun Nato-joukkoja vastaan, mikäli ne syystä tai toisesta tunkeutuvat luvattomasti Suomen alueelle. Tämä skenaario on hyvin epätodennäköinen, mutta niin on myös nykyisen Venäjän hyökkäys Suomeen. Viholliskuvia maalaillessa ei kannata kuitenkaan jäädä poteron pohjalle tähystämään vain yhteen suuntaan, ettei todellinen vihollinen tulekin yllättäen takaapäin ja pistä tikaria selkään.
Olen kirjoittanut tästä aiheesta tänne ennenkin, mutta entä sitten kun Naton 5. artikla kaikkine velvoitteineen osoittautuu syrjäisen Suomen tapauksessa pelkäksi kuolleeksi lauseeksi? Konflikti Baltian ja Suomen alueella kun ei koske Keski-Euroopan jäsenmaita välittömästi. Huomionarvoista on myös se, että 5. artiklan velvoitteet on kirjattu kylmän sodan aikana, jolloin Naton ensisijainen uhkakuva Euroopan teatterilla oli Neuvostoliiton massiivisten sotavoimien työntyminen Keski-Eurooppaan kohti Atlantin rantaa. Sellainen skenaario olisi koskettanut välittömästi jokaista Euroopan jäsenmaata, missä tapauksessa 5. artikla on varmasti ollut uskottava.
