Äärioikeisto -historiasta nykypäivään

hansai

Supreme Leader
BAN
Rysky Riiheläisen tweetin pohjalta...


Kirja-arvio: Äärioikeistoliikkeet Suomessa
MIELIPITEET JULKAISTU 23.01.2018 17:06

Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat - äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana (Atena 2018)

Äärioikeistoliikkeiden toiminta kylmän sodan aikaisessa Suomessa näyttää varsin marginaaliselta. Erilaisten ryhmittymien taustalla oli usein aatteen palosta innostuneita koulupoikia tai yksittäisiä, korkeakoulutettuja aikuisia miehiä. Näin varsinkin sodan jälkeen aina 70-luvulle. Yleensä ryhmittymät saivat enimmillään vain kymmeniä kannattajia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Myöskään valtiovalta tai suojelupoliisi eivät yleensä olleet erityisen kiinnostuneita näistä ryhmittymistä, koska niitä ei ymmärretty kovinkaan vaarallisiksi. Oikeistolaisina järjestöinä niitä pidettiin eräällä tavalla isänmaallisina toimijoina.

Vasta Pekka Siitoin 70-luvulla ylitti rajan ja hän päätyi vankilaan.

Tommi Kotonen kritisoi sisäministeriön muutama vuosi sitten tekemää arviota, jonka mukaan uusnatsipiireihin ajautuu nykyisin yleensä syrjäytyneitä, maskuliinisuutta korostavia miehiä. Kotonen sanoo, että stereotyyppinen natsi on ollut "kiljuskini" tai Siitoimen tyyppinen "hassu natsi" mutta että todellisuudessa näiden liikkeiden pariin hakeutuu myös tavallisia keskiluokkaisia kansalaisia.

Natsiliikkeet kiellettiin sodan jälkeen

Sodan jälkeen välirauhansopimuksessa kiellettiin fasistiset ja hitleriläismieliset järjestöt. Tulkinta siitä, mitä tällä todella tarkoitettiin, jäi epäselväksi mutta ainakin sotaa edeltävät AKS ja IKL kiellettiin. Kommunistinen salainen poliisi Valpo jahtasi Suomen "fasisteja".

Erityisesti nuorison "salahankkeet" kiinnostivat, koska niissä oli kytkentöjä Kokoomuksen Nuorten Liittoon. Se oli Valpon silmätikkuna.

Vuoden 19465 aikana Martti Velaman järjestö iski pommein muutaman kerran kommunististen lehtien toimituksiin - Velama sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion.

Igur Zabell -järjestö toimi Porissa ja Jyväskylässä. Valpo kiinnostui, kun ryhmän julkaisutoiminta oli "railakasta" kansallissosialistisia teemoja julistavaa. Muitakin lähinnä koulupoikien järjestöjä Valpo ehti paljastaa ennen lakkauttamistaan vuonna 1948.

50-luvun "suojasään" aikana muun muassa entiset suomalaiset SS-miehet järjestäytyivät Veljesapu-nimiseen yhdistykseen.

Yksittäinen innokas uusnatsi oli J.V. Snellmaninpojanpoika Teo Snellman. Hän toimi diplomaattina 30-luvulla mutta erottamisensa jälkeen ryhtyi innokkaaksi äärioikeistolaiseksi.

Snellman vaikutti vielä sodan jälkeenkin ja kertoi kirjeessään näkemyksiään Kekkoselle.

Nykypäivän sanoilla Snellman oli eräänlainen holokaustin kieltäjä tai vähättelijä. Toinen innokas mutta katkeroitunut oli Ensio Uoti, joka yritti niinkään edistää äärioikeistolaista sanomaa eri pikkupuolueissa.

Äärioikeiston menestysliike

60-luvulla syntyi Isänmaallinen Yhtenäisyysseura, jota Tommi Kotonen pitää yhtenä äärioikeiston menestystarinana.

Järjestö keräsi Lahden lähialueilla satoja jäseniä ja puhujina järjestön tilaisuuksissa kävivät useat upseerit ja muun muassa kokoomuskansanedustaja. Seura oli avoimen äärioikeistolainen ja kommunisminvastainen.

Tämä(kin) ryhmä hajosi lopulta sisäisiin erimielisyyksiin kuten monet muutkin äärioikeistoryhmät.

Vasemmistoradikalismin noustessa 60-luvun lopulla myös äärioikeistolaiset piirit vahvistuivat. Vapaan Suomen Nuoret -niminen järjestö oli kirjan kirjoittajan mukaan äärioikeiston katuosasto, joka käytti kommunisteja vastaan paukkupommeja ja kananmunia.

Ryhmään kuului ulkoministeriön vahtimestari Pekka Kallamaa, joka jäi Tanskan tullissa kiinni dynamiittipötkön ja natsipropagandan hallussapidosta.

1969 perustettiin IKL-SIN, joka toimi muutaman vuoden ja yritti tuoda äärioikeistolaista näkemystään esille myös julkilausumin. Jopa suojelupoliisi piti järjestöä positiivisena, koska se toimi "vastapainona vasemmistoradikaalien toiminnalle".

Kirjapainon polttaminen koitui Siitoimen kohtaloksi

Pekka Siitoin toimi 70-luvulla aktiivisesti muun muassa SMP:n riveissä mutta muuttui sittemmin avoimesti natsiksi ja vaikutti monissa omissa järjestöissään.

Siitoin oli juutalaisvastainen ja jonkin sortin mystikko. Hän piti sekä suurkapitalismia että kommunisminmuodossa esiintyvää valtiokapitalismia vihollisenaan.

Siitoin järjesti hengenheimolaisineen mielenosoituksia, julkaisi kirjoituksia ja järjesti ampumaharjoituksia.

Kotietsinnässä myöhemmin häneltä löydettiin melkoinen arsenaali aseita. Siitoin oli tempauksineen vähän väliä lehtien palstoilla. Hän joutui vuosiksi vankilaan osallistuttuaan taistolaisten Tiedonantaja-lehteä painaneen Kursiivi-kirjapainon polttamiseen.

Taistolaisten ja kommunistien merkitys Suomessa alkoi hiipua 70-luvun loppua kohden. Myös äärioikeiston oli aika etsiä uusia vihollisia ja sellaiseksi löydettiin maahanmuuttajat.

Vuonna 1987 perustettiin Kansallinen Kulttuuririntama -järjestö, jonka Valkoinen rintama -lehteen kirjoitti muun muassa nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö artikkeleita heimosodista.

Kulttuuririntama oli selkeästi pakolaispolitiikkaa vastaan mutta vihan kohteeksi kelpasivat myös homot ja aids-potilaat ja jopa työttömät, joilta haluttiin tuet pois.

Kirja päättyy 90-lukuun mutta lyhyessä loppuluvussa kirjoittaja toteaa, että "ei liene syytä olettaa liikkeiden katoavan kuvasta missään vaiheessa kokonaan".

Nykypäivän äärioikeistoa edustanee Pohjoismainen vastarintaliike ja Soldiers of Odin.
Kuten Politiikan juoksuhaudat antaa jo kirjan nimessä ymmärtää, kyseessä ovat olleet liikkeet, jotka ovat todellakin jääneet juoksuhautoihin. Liikkeistä osa on ollut jonkun aikaa väkivaltaisia mutta muutoin ääriokeistolaiset järjestöt ovat jääneet Suomessa hyvin marginaaliseen asemaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/mielipit...ioikeistoliikkeet-suomessa/6741848#gs.mTs1OIc
 
1969 perustettiin IKL-SIN, joka toimi muutaman vuoden ja yritti tuoda äärioikeistolaista näkemystään esille myös julkilausumin. Jopa suojelupoliisi piti järjestöä positiivisena, koska se toimi "vastapainona vasemmistoradikaalien toiminnalle"


Lukekaahan nyt tarkasti tuo kappale. Hyvin tarkasti. Sillä mitä on ollut ennen on nykyäänkin.

Eikös se joku poliisikomisario ollutkin Suvin kanssa selfiessä.....

Tasapaino kaduilla. Pelatkaa keskenänne, jotta sivulliset jäävät rauhaan. Särkekää ikkunoita ja huutakaa, heiluttakaa lippuja ja ulvokaa....ettei pomminteko ala kiinnostaa. Poliisi puuttuu, jos eläimet ja lapset ovat vaarassa.

Suomen katujen näyttämöllä ylivoimaisesti eniten käppäsijöitä taitaa edelleen kerätä sateenkaaritapahtumat. Rauhallista ja imponoivaa. Sekaan sopivat kaikki.

Äärilaidat edustavat täydellistä marginaalia, joista revitään otsikkoja, mutta toiminta täyttä tuhnua. Sattumaa...tuskin.
 
Lavealla pensselillä kun vetää, niin 'äärioikeiston' kärpäspaperiin tarttuu ihan vaikka mitä. Kansallisella kulttuuririntamalla ei ollut mitään tekemistä 'äärioikeiston' kanssa, eikä se myöskään mitään 'vihan kohteita' etsinyt.

Kas kummaa jos tapetille nousee pakolaiset 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Miksiköhän.

Tää on just tätä näiden 'fasismintutkijoiden' ja 'äärioikeistontutkijoiden' kanssa, että termien määrittelyt on niin leveät että laidat tippuu. 'Vihaa' on myös ihan kaikki esitetty kritiikki tai eri mieltä oleminen hutkijan kanssa.

Näiden tutkijoiden mielestä kommunismin vastustaminenkin pistää jo suoraan oikealle, äärimmäisellekin. Siis mitä vittua, sosiaalidemokraatithan niin Suomessa kuin Saksassakin veristen vuosien jälkeen sitoutuivat ihan samaten sitä vastustamaan, välillä tietenkin 'ihan vahingossa' vähän yhteistyötä tehden.
Heilahtivatko nekin 'äärioikealle'?

Suomen katujen näyttämöllä ylivoimaisesti eniten käppäsijöitä taitaa edelleen kerätä sateenkaaritapahtumat
Eiku kiekkokulta ja kakkamusiikki. Veikkaan Lahen olevan ihan vitun tukossa kun tämän tsoukin vai tsiikin rupisten riimien huutelu pyörähtää käyntiin parin viikon päästä.
 
Viimeksi muokattu:
Kansallisella kulttuuririntamalla ei ollut mitään tekemistä 'äärioikeiston' kanssa, eikä se myöskään mitään 'vihan kohteita' etsinyt.

Millainen liike oli Kansallinen kulttuuririntama, jonka aktiivi nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö oli 1990-luvun alussa?

”Ryhmän ideologian keskeisin osa alkuvaiheessa oli maahanmuuttovastaisuus ja pakolaispolitiikan muuttaminen.

Porukka järjesti mielenosoituksia Malmin pakolaiskeskusta vastaan vuonna 1987. Järjestöllä oli vuonna 1987 kirjoitettu ohjelma, jonka mukaan pakolaisilla ei ole asiaa maahan, koska se aiheuttaa kulttuurivastakohtia, rotukonflikteja ja lisää rotuvihaa.

Se vastusti myös muita vähemmistöjä: homoseksuaalit ja ”transseksualistit” olivat epäluonnollisia, ja heistä piti päästä eroon. Liike kannatti leirijärjestelmää, jossa työtä vieroksuville olisi kehitetty työpalveluleirit.

Ideologiassa toinen keskeinen näkökulma oli vuoden 1918 valkoisen Suomen perinnön ylläpitäminen.

Järjestö perustettiin siinä vuonna 1986 tai 1987, ja sen varsinainen perustaja oli Katajanokan skinien johtajana tunnettu Jukka Mattila.

Mattila pääsi myöhemmin kauppakorkeaan ja toimi ensin perussuomalaisissa, myöhemmin hän liittyi kokoomukseen.

Ilmeisesti suurin osa liikkeen perustajista oli skinejä. Jossain yhteyksissä 90-luvun alussa Mattila sanoi liikkeessä olevan 250 jäsentä, mutta Supon aineistojen perusteella 50 on lähempänä todellisuutta.”

Liikkeen lehden nimi oli Valkoinen Suomi, sitä alettiin julkaista vuonna 1990. Valkoinen Suomi oli valkoinen kahdessakin mielessä: valkoisten suomalaisten Suomi, mutta myös historiallisen vuoden 1918 valkoinen Suomi. 1990-luvulla painotukset muuttuivat enemmän heimosotiin ja historiallisiin näkökulmiin. Jussi Niinistö tuli varmaankin siinä vaiheessa toimintaan mukaan."

Millainen rooli Niinistöllä oli liikkeessä?

”Jussi Niinistö oli liikkeen keskeisiä aktiiveja, julkaisutoiminta oli aika pitkälle Mattilan ja Niinistön varassa. Niinistö kirjoitti heimosodista sekä myötäkarvaisia juttuja Lapuanliikkeen toimijoista, näitä aiheita hän tutki myös myöhemmin. Niinistö ja Mattila tekivät myös yhteisen kirjan Viron vapaussodan vapaaehtoisista 1990-luvun lopulla. En muista, että Niinistö olisi kirjoittanut suoranaisen rotuopillisia tekstejä.

Ylipäänsä 1990-luvulla pakolaiskysymys ja rotuopit jäivät liikkeen julkaisussa vähän pienemmälle sijalle. Kai sitä haluttiin esittää sivistyneempää fasadia.”

https://www.vihrealanka.fi/uutiset-...tta-ja-työleirejä-–-tällaisia-ovat-keskeisiin
 
Näiden tutkijoiden mielestä kommunismin vastustaminenkin pistää jo suoraan oikealle, äärimmäisellekin. Siis mitä vittua, sosiaalidemokraatithan niin Suomessa kuin Saksassakin veristen vuosien jälkeen sitoutuivat ihan samaten sitä vastustamaan, välillä tietenkin 'ihan vahingossa' vähän yhteistyötä tehden.
Heilahtivatko nekin 'äärioikealle'?

Kyllä varmasti. Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen demarit estivät hyvin pitkälti yhteistyössä armeijan kanssa äärivasemmiston vallankaappaushankkeet. Sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Gustav Noske toimi kommunistien sylkykuppina. Samalla määrittelyllä Suomessa joku Väinö Tanner voitaisiin leimata äärioikeistolaiseksi kun tämä piti työväenliikkeen maltillisena ja isänmaallisena.
 
Pitkä juttu, lukusuositus..vaikka Kotonen kirjoittajan "puolinatsiksi(skini)" laskeekin

Marginaaliin karkotettu suomalainen äärioikeisto 1945-1991


RAMI LESKINEN

Poliittisen lähihistorian tutkimusta yliopistossa kutsutaan poliittiseksi historiaksi, joka sisältää tahattoman mutta silti kuvaavan kaksoismerkityksen. Parhaimmillaan oppiaine tuottaa riidattomia historiallisia tosiasioita, mutta nekin saattavat muuttua ajan myötä kun löydetään uusia aineistoja ja dokumentteja. Toisaalta pahimmillaan poliittinen historia on ideologista tendenssitutkimusta, jota voidaan käyttää historiapolitiikkana nykypäivän poliittisia päämääriä varten.

Jyväskylän yliopiston tutkijatohtoriTommi Kotosen tämän vuoden alussa ilmestynyt teos Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistolaiset liikkeet Suomessa kylmän sodan aikana (Atena, 2018) kestää melko hyvin tieteellisen ja tutkimuseettisen tarkastelun, joka on poikkeuksellista verrattuna muihin viime vuosina ilmestyneisiin suomalaista äärioikeistoa ja fasismia kartoittaviin tutkimuksiin.
Kylmän sodan aikakaudella 1945–1991 esiintyneiden kotimaisten äärioikeistoliikkeiden historiaa selvittävä kirja on tietävästi laajin aihetta käsittelevä tutkimus. Näin se paikkaa tarpeellisesti sitä tiedollista aukkoa, joka on jäänyt hämärän peittoon tutkimuksen keskityttyä ennen välirauhan aikaa toimineisiin fasismin kaltaisiin liikkeisiin sekä kommunismin romahduksen jälkeen syntyneeseen uuteen äärioikeistoon.

Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että kirjoittajalla on ollut käytössään laajat Suojelupoliisin (Supo) tiedostot äärioikeistolaisista. Valtaosa kirjan tarjoamasta uudesta tiedosta tulee juuri Supon arkistosta, mutta neitseellisiä lähteitä on löytynyt myös Keskusrikospoliisin arkistosta, Kansalliskirjaston Pekka Siitoimen arkistosta ja Berliinin antifasistisesta lehtiarkisto- ja koulutuskeskuksesta.

https://sarastuslehti.com/2018/05/30/marginaaliin-karkotettu-suomalainen-aarioikeisto-1945-1991/amp/
 
Viimeksi muokattu:
No kyllähän tuo Valkoinen Rintama -lehti oli melkoista ihmetuubaa, ei voi muuta sanoa. Muistan aikoinani lukeneeni tuota anarkistien Kapinatyöläinen -lehden kanssa kun halusin saada nauruöverit. Lapuan Liike edusti epäsuomalaista aatetta, antidemokratiaa, joka oli tartunta etelästä, sen puolustelu on aika vierasta. Liikkeen onnistuminen tavoitteissaan olisi tarkoittanut kansakunnan tuhoa. Onneksi suomalaiskansalliset voimat saivat sen torjuttua. En tiedä miksi Niinistö kokee asian läheiseksi, jotain hyvin omituista tyypissä on, tiettyä suomalaiskansallisen perinnön aatepetturuutta.
 
sen puolustelu on aika vierasta
Olisikohan väittelyvirhe, viisaammat ehkä tietää.

Lapuan Liike edusti epäsuomalaista aatetta, antidemokratiaa, joka oli tartunta etelästä. Liikkeen onnistuminen tavoitteissaan olisi tarkoittanut kansakunnan tuhoa.
Arvon nimimerkillä menee Lapuan liike ja IKL iloisesti sekaisin ja jälkimmäinenkään - kuten jo aikaisemmin mielipiteenäni esitin - ei purematta niellyt fascisteilta omaksumiaan vaikutteita.
Ensimmäinen 'kansanliike' oli kommunisminvastainen talonpoikaisliike. Sen alkuperäinen tavoite oli kommunistien poistaminen julkisuudesta eli eduskunnasta ja julkaisutoiminnasta ja siinä se onnistui: suojelulaki tuli voimaan, joka ironisesti sitten vei itse radikalisoituneen kansanliikkenkin Mäntsälän jälkeen.

Sitä oliko IKL Lapuan liikkeen jatkaja ei tarvitse miettiä, sisäministeri Kekkonen kun sen on puolestamme tutkituttanut ja lainoppineet tälle todenneet, että ei ollut - ainakaan laittomuuksien osalta, niistä kun IKL:n todelliset johtajat - ei Kosola siis - pitivät liikkeen erillään.

Onneksi suomalaiskansalliset voimat saivat sen torjuttua.
AKS ja punamulta siis?
 
Viimeksi muokattu:
Järjestö perustettiin siinä vuonna 1986 tai 1987, ja sen varsinainen perustaja oli Katajanokan skinien johtajana tunnettu Jukka Mattila.

Mattila pääsi myöhemmin kauppakorkeaan ja toimi ensin perussuomalaisissa, myöhemmin hän liittyi kokoomukseen.

Tuossa on mielenkiintoista juttua siitä, kun Soini työnsi Mattilaa sivuun 2007-2008. Harvinaista kyllä, Suoli24 on ihan asiassa: https://keskustelu.suomi24.fi/t/6064608/soini-pelkasi-jukka-i--mattilaa
 
No kyllähän tuo Valkoinen Rintama -lehti oli melkoista ihmetuubaa, ei voi muuta sanoa. Muistan aikoinani lukeneeni tuota anarkistien Kapinatyöläinen -lehden kanssa kun halusin saada nauruöverit. Lapuan Liike edusti epäsuomalaista aatetta, antidemokratiaa, joka oli tartunta etelästä, sen puolustelu on aika vierasta. Liikkeen onnistuminen tavoitteissaan olisi tarkoittanut kansakunnan tuhoa. Onneksi suomalaiskansalliset voimat saivat sen torjuttua. En tiedä miksi Niinistö kokee asian läheiseksi, jotain hyvin omituista tyypissä on, tiettyä suomalaiskansallisen perinnön aatepetturuutta.

Valkoinen Suomi -lehti käsitteli valkoisten (siis ei punaisten) hirstoriallisia asioita. Tätä ei nyt pidä sotkea mihinkään Ku Klux Klaniin. Se Viron vapaussotakirja on oikein hyvä. Löytyy hyllystäni.
 
No, en minä ala kertoa jossain netissä niistä ajoista. Tutkimus, hyväkin sellainen, on aina loppujen lopuksi osaksi huhuja ja tarinoita.
 
Jukka I. Mattila on ilmeisen johdonmukaisesti seurannut valitsemaansa laitaoikeistolaista linjaa jo ainakin parinkymmenen vuoden ajan, lukuunottamatta Valkoinen Rintama -lehden ankaraa Kokoomus-kriittisyyttä ("Kokoomus tukehtukoon kommunistiseen oksennukseensa jota mm sen lehti NYKYPÄIVÄ viikottain suoltaa") joka aikuisella iällä vaihtui Kokoomuksen jäsenyydeksi ja kunnallisvaaliehdokkuudeksi.
:ROFLMAO:

City-lehti haastatteli vuoden 2007 kansanedustajaehdokkaita otsikon "Ehdokkaiden salaiset kansiot" alla. Jukka I. Mattilan asenne haastattelun aiheeseen vaikuttaa hieman kiusaantuneelta:

Projektipäällikkö Jukka I. Mattila, Perussuomalaiset, Helsinki.


Annetaanko pahoinpitelyistä liian lieviä tuomioita?
"En ole alan asiantuntija. En ole missään suhteessa noihin juttuihin."


Teidät on tuomittu vuonna 1991 tehdystä pahoinpitelystä. Löitte saman päivän aikana kahta henkilöä nyrkillä kasvoihin.

Seurauksena uhreista toinen sai ylähuuleen halkeaman, mustelman alahuuleen ja toinen avohaavan poskipäähän sekä ruhjevamman kaulaan. Tuomio oli päiväsakkoja. Miltä nyt tuntuu?


"Todella huono juttu... Ehkä ei tässä vaiheessa enempää siitä."


Oletteko sopiva henkilö säätämään lakeja?


"Jokaisella on oikeus olla ehdolla.

Minulla kuten Jan Vapaavuorellakin. En usko olevani tippaakaan häntä huonompi."
(City 5/2007)​
http://kunnollisvaalit-2012.blogspot.com/2012/09/jukka-i-mattila-helsinki-kok.html
 
Linkissä 23min video Simojoesta

Elias Simojoki oli tulisieluinen pappi itsenäistyneen Suomen alkuvuosikymmeninä. Hän oli myös voimakkaan kansallistunteen ja heimoaatteen läpitunkema kansankiihoittaja, joka ei epäröinyt tarttua aseeseen, jos isänmaan etu sitä vaati. Pimeän puolella -sarjan osassa "Pyhä viha" tarkastellaan isänmaallisen Simojoen lyhyttä mutta aatteen palolla kyllästettyä elämää.

Pohjanmaalla syntynyt Elias Simojoki (1899 -1940) sai jo varhaisessa nuoruudessaan voimakkaan kansallisen herätyksen, johon kuului saumattomasti heimoaatteen ja kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen. Hän muun muassa vastusti kiihkeästi venäläistämistoimia Suomessa, mutta aseeseen hän tarttui vasta sisällissodassa 1918.

Sisällissota oli myös Simojoelle perustavanlaatuinen ja traumaattinen kokemus. Suomalainen sivistyneistö kun oli rakentanut oman kuvansa sen varaan, että se oli kansan kanssa yhtä. Nyt tuo yhtenäisyys oli uhattuna, vieläpä niin, että "osa kansasta oli iskenyt puukon omiensa selkään ja liittoutunut vieraan kanssa", toteaa sosiologian professori Risto Alapuroohjelmassa. Simojoki taisteli valkoisten puolella, olihan vastapuoli liittoutunut uskottoman vihollisen kanssa. Hän oli vapauttamassa Oulua, mutta osallistui sotatoimiin myös muilla paikkakunnilla. Hän tunsi ylpeyttä toimistaan, esimerkiksi ollessaan mukana valloittamassa Tamperetta.

Sotiminen ei Simojoen osalta suinkaan päättynyt sisällissotaan. Utopia Suur-Suomesta kiihotti Simojokea useisiin heimosotiin 1930-luvulla. Näissä heimosodissa vapaaehtoisista koostuneet suomalaisjoukot kävivät Karjalan metsissä ankaria taisteluita tavoitteenaan liittää Karjala osaksi Suomea.

Simojoki kävi heimosotaa myös Viron puolella. Siellä hän johtamansa Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n nuorisojärjestön Sinimustien kanssa osallistui vuonna 1935 Viron äärioikeiston vapsien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen.

Suomessa asiasta nousi kohu. Olihan Simojoki paitsi pappi, mutta myös nuorisojohtaja ja jo tuolloin kansanedustaja.

Lisäksi tapauksen jälkiselvittelyssä paljastui Simojoen kirjoittama kirje, jossa hän kirjoitti haluavansa lähettää poliittiset vastustajansa keskitysleirille.
Heimokansojen auttamiseksi mutta ennen kaikkea kaikkien Karjalan maiden liittämiseksi Suomeen, Simojoki perusti aateveljiensä kanssa Akateemisen Karjala-Seuran AKS:n (1922 - 1944). Tavoitteena oli siis luoda Suur-Suomi.

Perustajajäsenenä Simojoki oli AKS:n valajäsen numero yksi. Alapuron mukaan AKS:ssa oli vallalla kaksi tunnetilaa, isänmaanrakkaus ja "ryssänviha", jotka sulautuivat ikään kuin yhdeksi Suur-Suomi - ajatuksessa, joka oli isänmaallinen, mutta samalla se oli "ryssää" vastaan suunnattu. Isänmaanrakkaus oli myös yksi Simojoen käyttämän termin "sinimustauskon" peruspilareita uhrivalmiuden ja sankarihurskauden ohella.
Vihan lietsonta monenlaisia ihmisryhmiä kohtaan oli tyypillistä 1930-luvulla. Vihan kohteina olivat muun muassa juutalaiset, kommunistit, venäläiset ja ruotsinkieliset. Vihan lietsonnasta seurasi usein myös konkreettisia toimia kuten erilaisia tuhotöitä ja väkivaltaisia muilutuksia, joihin Simojokikin osallistui ajan hengen mukaisesti.

Taistelu kansallisesta yhtenäisyydestä vei Simojoen lopulta parlamentarismin ytimeen, kun hänet valittiin eduskuntaan 1933 IKL:n riveistä. IKL oli perustettu pian Mäntsälän kapinan kukistumisen jälkeen Lapuan liikkeen raunioille. Risto Alapuron mukaan on perusteltua väittää, että poliitikkona Simojoki oli ennen kaikkea anti-demokraatti, joka oli tullut politiikkaan lopettaakseen sen. IKL ja Simojoki eivät suostuneet kompromisseihin, sen sijaan molemmat vaativat ehdottomuutta ja uhrautumista. Pimeän puolella -sarjan juontajan, psykiatri Hannu Lauerman mukaan toisen ihmisarvon kiistäminen ja käsitys oman kansan erityisestä ylemmyydestä voivat olla merkki todellisuudentajun heikentymisestä.

Mutta Simojoelle ne merkitsivät ennen kaikkea totuuden voittoa. Teologi Leea Ohtamaa sanoo, että Simojoki tarkoitti "totuuden voittamisella" heimokansojen vapauttamista ja Jumala armahdusta. Eikä Jumala unohda korvata heimokansoille niiden kärsimiä vääryyksiä, joita Suomen kansa on tehnyt. Muutoin Simojoen Jumala-kuva noudatteli körttiläisten näkemystä suuresta ja armollisesti Jumalasta.

Talvisodan syttyessä Simojoki lähti viimeisen kerran heimosotaan uskottoman vihollisen kimppuun rykmentin pastorina.

Tammikuun 25. päivänä 1940 Simojoki hiihti Impilahdella Koirinojan jäälle vapauttaakseen kituvan hevosen kärsimyksistään. Simojoen onnistui ampumalla lopettaa hevonen, mutta kuoli kyseisen järven jäälle itsekin venäläisten konekivääritulitukseen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/05/elias-simojoki-heimosoturi-joka-ratsasti-pyhalla-vihalla
 
Back
Top