Minuteman
Eversti
корыто (koryto), kaukalo = reunallinen, puusta kaiverrettu eläimen, erityisesti sian ruokinta-astia.
KGB
Neuvostovallan alkupäivinä uudet vallanpitäjät tarvitsivat kukistetun tsaarin salaista poliisia vastaavan turvallisuusorganisaation. 1917 perustettiin Leninin aloitteesta Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (lyh. Vetšeka tai Tšeka). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella ”vastavallankumouksellisia” voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition.
Tšeka hoiti tehtäväänsä antaumuksella läpi koko Neuvostoliiton historian valvoen tarkasti ettei järjestys pääse horjumaan. Kun vallankumouksen ensimmäinen sukupolvi alkoi siirtyä ajasta ikuisuuteen, systeemi sai ensimmäisen kerran tilaisuuden nostaa järjestyksenvalvoja Neuvostoliiton ykköspaikalle. Vuodesta 1967 KGB:n johtajana toiminut Juri Andropov valittiin 1982 kuoleen Leonid Brežnevin jälkeen NKP:n pääsihteeriksi. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran. Andropov alkoi välittömästi vahvistaa Neuvostoliitn totalitaristista järjestelmää. Andropovin kuolema jätti projektin kesken eikä seuraajilla ollut voimaa tai halua jatkaa agendaa.
1984 kuollutta Andropovia seurasi vuoden ajan kuolemansairas Konstantin Tšernenko jonka seuraaja Mihail Gorbatšov aloitti koppalakkisetien kauhuksi yhteiskunnan liberalisoinnin. Vastaiskuksi turvallisuusvirastot organisoivat 1991 NKP:n vanhoillisen siipeen tukeutuen Gennadi Janajevia keulakuvanaan käyttävän vallankaappausyrityksen jonka epäonnistuminen nosti valtaan uudistusmielisen populistin Boris Jeltsinin.
Jeltsinin valtakauden loppupuolelle hänen vierelleen ilmaantui valppaanoloinen ketterä varjo nimeltä Vladimir Putin. Venäjällä on tapana että väistyvä johtaja valitsee itselleen seuraajan joka vastapalveluksena suojaa väistyvää edeltäjäänsä joutumasta vastuuseen tekemisistään.
Neuvostoliiton aikaan salainen poliisi oli pelätty ja kunnioitettu – Venäjällä sama asia – ja salaiseen poliisiin kuuluminen merkitsi hyvin korkeaa sosioekonomista asemaa, sosiaalista statusta ja mukavaa elämää ainakin neuvostomitareissa. Neuvostoliiton romahtaessa KGB:n mahtimiehet totesivat oman asemansa ja tulevaisuutensa sortuvan valtakunnan mukana. Kaukalo särkyi.
Sanotaan että ei ole olemassa entisiä KGB-miehiä. Jo Neuvostovallan aikana KGB:llä oli tapana sijoitaa halukkaita agenttejaan ympäröivään yhteiskuntaan sopiville näköalapaikoille, diili oli että vakka KGB-mies siirtyy muualle, hän on edelleen organisaation palveluksessa ja hänellä on käytössään kaikki firman palvelut ja etuudet. Jos palkka uudessa asemassa oli KBG:n taulukkopalkkaa pienempi, firma maksoi erotuksen. Vastaavasti jos korkeampi, agentti maksaa erotuksen firmalle.
1990 luvulla Venäjälle alkoi ilmestyä uusrikkaita jotka järjestelmän kasvatteina ymmärsivät vanhempien KGB-upseerien suhdeverkoston arvon. Kuusikymppiset KGB-kenraalit, jotka tajusivat eläkkeidensä ja muiden etuisuuksiensa muuttuneen nollan arvoisiksi, siirtyivät kiihtyvään tahtiin yksityissektorille kiiltävien länsimaisten loistoautojen kuskattaviksi shampanjan ja kaviaarin makuiseen maailmaan.
Uransa keskivaiheilla olevalle nelikymppiselle everstiportaalle alkoi kihota kylmä hiki otsalle: He tuntuivat jäävän mopen osalle saaliinjaossa, edessä parikymmentä vuotta harmaata virkamieselämää pienellä palkalla kituuttaen, sitten unohdus ja köyhyyden leimaama vanhuus. Asiaa ei helpotanut sekään että Jeltsin oli KGB:n osuudesta Janajevin vallankaappausyritykseen suuttuneena pillkonut ennen niin mahtavan organisaation pienempiin palasiin ja vienyt niiltä lähes kaiken vallan ja statuksen.
Onneksi ei sentään kaikkea: Turvallisuuspalveluiden hallinnassa oli paljon valtiolle kuuluvaa omaisuutta josta voisi veistää oman kaukalon.
Jo neuvostovallan alkuajoilta saakka valtion mahtimiehet olivat rakentaneet datshojaan Moskovan läheisyyteen kauniille alueille joilta tavallinen kansa häädettiin tylysti pois ja maat otettiin valtion haltuun. Valtiomiesten pirttien ympärillä olevat laajat turvavyöhykkeet annettiin turvallisuuspalvelun valvontaan. Uusrikkaiden silmissä nämä legendaariset seudut olivat kaikkein korkeinta statusvyöhykkeitä ja osoitteesta Neuvostovallan mahtimiesten kuuluisiksi tekemillä alueilla maksettiin miltei mitä hyvänsä. Niinpä KGB alkoi jakaa tätä valtion omistamaa huikean arvokkaaksi muuttunutta maata tontti kerrallaan omille johtomiehilleen.
Tai ei sitä jaettu vaan myytiin. Venäjän laissa oli pykälä joka mahdollisti ansioituneiden (sota)veteraanien tukemisen luovuttamalla heille mökkiä varten tontin nimelliseen hintaan. Niinpä edellisellä viikolla 250 dollarin hintaan KGB-veteraanille myyty tontti arvostetussa osoitteessa saattoi ilmestyä myyntiin 2,5-5 miljoonan dollarin hintalapulla eikä myynti-ilmoitusta tarvinnut koskaan uusia.
KGB sai näin oman kaukalon, yhden monista.
KGB
Neuvostovallan alkupäivinä uudet vallanpitäjät tarvitsivat kukistetun tsaarin salaista poliisia vastaavan turvallisuusorganisaation. 1917 perustettiin Leninin aloitteesta Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (lyh. Vetšeka tai Tšeka). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella ”vastavallankumouksellisia” voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition.
Tšeka hoiti tehtäväänsä antaumuksella läpi koko Neuvostoliiton historian valvoen tarkasti ettei järjestys pääse horjumaan. Kun vallankumouksen ensimmäinen sukupolvi alkoi siirtyä ajasta ikuisuuteen, systeemi sai ensimmäisen kerran tilaisuuden nostaa järjestyksenvalvoja Neuvostoliiton ykköspaikalle. Vuodesta 1967 KGB:n johtajana toiminut Juri Andropov valittiin 1982 kuoleen Leonid Brežnevin jälkeen NKP:n pääsihteeriksi. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran. Andropov alkoi välittömästi vahvistaa Neuvostoliitn totalitaristista järjestelmää. Andropovin kuolema jätti projektin kesken eikä seuraajilla ollut voimaa tai halua jatkaa agendaa.
1984 kuollutta Andropovia seurasi vuoden ajan kuolemansairas Konstantin Tšernenko jonka seuraaja Mihail Gorbatšov aloitti koppalakkisetien kauhuksi yhteiskunnan liberalisoinnin. Vastaiskuksi turvallisuusvirastot organisoivat 1991 NKP:n vanhoillisen siipeen tukeutuen Gennadi Janajevia keulakuvanaan käyttävän vallankaappausyrityksen jonka epäonnistuminen nosti valtaan uudistusmielisen populistin Boris Jeltsinin.
Jeltsinin valtakauden loppupuolelle hänen vierelleen ilmaantui valppaanoloinen ketterä varjo nimeltä Vladimir Putin. Venäjällä on tapana että väistyvä johtaja valitsee itselleen seuraajan joka vastapalveluksena suojaa väistyvää edeltäjäänsä joutumasta vastuuseen tekemisistään.
Neuvostoliiton aikaan salainen poliisi oli pelätty ja kunnioitettu – Venäjällä sama asia – ja salaiseen poliisiin kuuluminen merkitsi hyvin korkeaa sosioekonomista asemaa, sosiaalista statusta ja mukavaa elämää ainakin neuvostomitareissa. Neuvostoliiton romahtaessa KGB:n mahtimiehet totesivat oman asemansa ja tulevaisuutensa sortuvan valtakunnan mukana. Kaukalo särkyi.
Sanotaan että ei ole olemassa entisiä KGB-miehiä. Jo Neuvostovallan aikana KGB:llä oli tapana sijoitaa halukkaita agenttejaan ympäröivään yhteiskuntaan sopiville näköalapaikoille, diili oli että vakka KGB-mies siirtyy muualle, hän on edelleen organisaation palveluksessa ja hänellä on käytössään kaikki firman palvelut ja etuudet. Jos palkka uudessa asemassa oli KBG:n taulukkopalkkaa pienempi, firma maksoi erotuksen. Vastaavasti jos korkeampi, agentti maksaa erotuksen firmalle.
1990 luvulla Venäjälle alkoi ilmestyä uusrikkaita jotka järjestelmän kasvatteina ymmärsivät vanhempien KGB-upseerien suhdeverkoston arvon. Kuusikymppiset KGB-kenraalit, jotka tajusivat eläkkeidensä ja muiden etuisuuksiensa muuttuneen nollan arvoisiksi, siirtyivät kiihtyvään tahtiin yksityissektorille kiiltävien länsimaisten loistoautojen kuskattaviksi shampanjan ja kaviaarin makuiseen maailmaan.
Uransa keskivaiheilla olevalle nelikymppiselle everstiportaalle alkoi kihota kylmä hiki otsalle: He tuntuivat jäävän mopen osalle saaliinjaossa, edessä parikymmentä vuotta harmaata virkamieselämää pienellä palkalla kituuttaen, sitten unohdus ja köyhyyden leimaama vanhuus. Asiaa ei helpotanut sekään että Jeltsin oli KGB:n osuudesta Janajevin vallankaappausyritykseen suuttuneena pillkonut ennen niin mahtavan organisaation pienempiin palasiin ja vienyt niiltä lähes kaiken vallan ja statuksen.
Onneksi ei sentään kaikkea: Turvallisuuspalveluiden hallinnassa oli paljon valtiolle kuuluvaa omaisuutta josta voisi veistää oman kaukalon.
Jo neuvostovallan alkuajoilta saakka valtion mahtimiehet olivat rakentaneet datshojaan Moskovan läheisyyteen kauniille alueille joilta tavallinen kansa häädettiin tylysti pois ja maat otettiin valtion haltuun. Valtiomiesten pirttien ympärillä olevat laajat turvavyöhykkeet annettiin turvallisuuspalvelun valvontaan. Uusrikkaiden silmissä nämä legendaariset seudut olivat kaikkein korkeinta statusvyöhykkeitä ja osoitteesta Neuvostovallan mahtimiesten kuuluisiksi tekemillä alueilla maksettiin miltei mitä hyvänsä. Niinpä KGB alkoi jakaa tätä valtion omistamaa huikean arvokkaaksi muuttunutta maata tontti kerrallaan omille johtomiehilleen.
Tai ei sitä jaettu vaan myytiin. Venäjän laissa oli pykälä joka mahdollisti ansioituneiden (sota)veteraanien tukemisen luovuttamalla heille mökkiä varten tontin nimelliseen hintaan. Niinpä edellisellä viikolla 250 dollarin hintaan KGB-veteraanille myyty tontti arvostetussa osoitteessa saattoi ilmestyä myyntiin 2,5-5 miljoonan dollarin hintalapulla eikä myynti-ilmoitusta tarvinnut koskaan uusia.
KGB sai näin oman kaukalon, yhden monista.
Viimeksi muokattu: