Hei huomenta Venäjä, hyvin pyyhkii?
Ukrainan kriisin puhkeaminen herätti minussa uudestaan useamman vuoden telakalla olleen kiinnostuksen itänaapurin tilanteeseen. Olen kuluvan vuoden aikana päivittänyt kirjastoani, lukenut paljon kirjallisuutta suosien tietoisesti venäläisten itsensä kirjoittamia teoksia. Venäläisten nettikirjoittelu on saanut toistaiseksi jatkua ilman viranomaisten suoraa puuttumista. ”Ekstrimistilakien” ja viranomaisten harjoittaman mielivallan ja toimittajien/aktivistien selvittämättömien murhien seurauksena on itsesensuuria havaittavissa.
Tällä hetkellä on kuitenkin päivänselvää että Venäjällä on edessään valtavan suuri ja vaikea murroskausi, tätä tosiasiaa ei pysty peittämään militaristinen pullistelu, kiihkokansallinen uho, viholliskuvien luominen eikä demokratiaa vaativien vainoaminen, niillä vain käännetään kansan huomio pois todellisista ongelmista. Viimeistään vuoden 2008 maailmanlajuinen talouskriisi tyrkkäsi prosessin liikkeelle ja Putinin hallinnon toimenpiteet ovat ainoastaan heittäneet bensaa liekkeihin.
Lyhyt lista Venäjän tilasta:
· Venäjän kansallisvarallisuus keskittyy pienen Putinia tukevan oligarkkiryhmän käsiin. Valtionyhtiöiden omaisuutta siirtyy sisäpiirikauppojen kautta jatkuvasti veroparatiiseihin rekisteröityneille rahastoille ja yritysryppäille joiden todelliset omistajat on salattu erittäin taitavilla toimenpiteillä. Forbesin virallisen listan mukaan Venäjällä on yli sata dollarimiljardööriä joiden hallussa olisi laskennallisesti yli kolmannes maan varallisuudesta. Veroparatiisien varjomiljardööreistä ei Forbesilla tai kenelläkään muulla oli tietoa joten todellisuus on paljon Forbesin listaa karmeampi.
· Korruptio on ujuttanut lonkeronsa läpi koko yhteiskunnan. Putinin rampautettua oikeuslaitoksen sekä useita merkittäviä kansalaisten elämään ruohonjuuritasolla vaikuttavia instituutioita käytännössä ainoa tapa keskivertovenäläiselle selvitä arkielämästä on lahjonta. Ilman lahjusta et pääse terveyskeskuslääkärin puheille. Ilman dollareilla maksettavaa ”tukiopetusta” lapsesi ei pääse luokalta. Yliopistoon et pääse ilman yliopiston oppilasvalinnoista päättävien järjestämiä tuhansia dollareita maksavia valmennuskursseja jne.
· Infrastruktuuri murenee käsiin. Neuvostoliiton perintönä olevaa perusinfrastruktuuria ei ole uusittu vaan sen elinikää on vain pyritty pidentämään väliaikaisilla korjauksilla. Tieverkosto ei kestä nykyistä kuormitusta joka on monin paikoin monikymmen kertainen verrattuna niihin lukuihin joilla ne on suunniteltu ja rakennettu. Niin hullulta kuin se kuulostaa, Suomesta löytyy enemmän kestopäällystettyjä tiekilometrejä kuin koko Venäjän federaatiota. Rautatieosuuksia muuttuu käyttökelvottomiksi kunnossapidon puuttuessa, joskus niitä jopa varastetaan. LVI-verkosto pysyy joten kuten koossa jatkuvilla tilapäiskorjauksilla.
· Moskoviittien siirtomaaisäntäasenne alueita kohtaan. Neuvostoliiton aikaan alueilla oli huomattavasti suurempi autonomia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vielä Jeltsinin aikaan alueet saivat pitää suunnilleen puolet alueellaan syntyvistä pääomista, Putinin aikaan suhde on muuttunut niin että alueille jää noin 20% syntyvistä varoista. Nykyisellä rahoituksella alueet eivät pysty suoriutumaan tehtävistään vaan ne ovat presidentinhallinnon jakamien almujen, kansallisten ohjelmien varassa.
· Eläkejärjestelmä on romahtamassa. Venäjälläkin suuret ikäluokat ovat eläkkeellä tai eläköitymässä eikä heidän tarpeisiin ole rahaa. Eläkerahastot käytettiin vuoden 2008 pankkikriisin vaikutusten lieventämiseen mikä Putinin Venäjällä tarkoitti Putinin lähipiirin omistamien pankkien rahoittamista. Pankit eivät käyttäneet rahojaan yritysasiakkaiden lainoittamiseen, kuten oli tarkoitus, vaan ne ostivat koko rahalla länsivaluuttaa turvatakseen omistajiensa edut ruplan arvon romahtaessa. Keskimääräinen eläke on naurettavan pnieni, 4 000 ruplaa eli 86 € kuukaudessa. Vuoden 2007 eläkeuudistuksessa jonka piti nostaa eläkkeet edes siedettävälle tasolle eläkkeiden suuruus päinvastoin putosi 33%sta 25%iin keskipalkasta. Kohtuullista eläkettä voidaan maksaa vain silloin, kun työssäkäyvien ja eläkkeensaajien suhde on noin 3:1. Nykypäivän Venäjällä suhdeluku on noin 1,7:1 ja väestöennusteiden suhteen se on 2020-2030 luokkaa 1:1. Kärjistetysti sanottuna Putin varustaa armeijaansa eläkeläisten rahoilla.
· Terveyspalvelut ovat niin huonot että se näkyy jo laskevina elinikäennusteina. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä Venäjällä on vain 65 vuotta (Naisilla 72, miehillä 59, eli 60-vuotispäiviään viettää vain alle puolet ikäluokkansa venäläismiehistä.) Kutsuntoihin tulevista miehistä 30% todetaan palvelukseen kelpaamattomiksi ja yli puolella kutsuntaikäisitä on terveydellisiä rajoitteita. Surkean palkan vuoksi Venäjällä on krooninen pula perusterveydenhoidon lääkäreistä koska nekin lääkärit jotka eivät pääse rahakkaan yksityissektorin palvelukseen etsivät mieluummin töitä muualta kuin terveydenhuollosta.
· Kermlin valtakeskittymästä riippumattomien puolueiden ei anneta rekisteröityä eikä osallistua vaaleihin. Poliittisesti merkittävä media on otettu joko valtionyhtiöiden tai Putinia tukevien oligarkkien hallintaan. ”Ekstremistilaki” antaa viranomisille valtuudet leimata kakikki haluamansa toimijat ääriliikkeiksi tai niiden kannattajiksi. Ääriliikeiden jäsenille voidaan langettaa vankeusrangaistuksia mielivaltaisesti.
· Oikeuslaitoksen rampauttaminen. Breslanin koulukaappauksen jälkimainingeissa Putin erotti paikallisvaaleilla valitut kuvernöörit ja korvasi nämä itse nimittämillään henkilöillä. Tämän jälkeen järjestelmää laajennettiin alaspäin siten että paikallishallinon avainroolit on miehitetty Putinin hallinnolle mieluisilla henkilöillä. Kun paikalliset oikeusviranomaiset tuomarit mukaanluettuna kuuluvat kuvernöörin alaisiin paikallisviranomaisiin, tuomioistuimet ovat muuttuneet Kremlin kumleimasimiksi. Koska tuomarin työpaikka kaikkine etuisuuksineen on koko ajan veitsen terällä, tuomarit varovat tekemästä päätöksiä jotka voitaisiin tulkita vallanpitäjien etujen vastaisiksi.
· Armeijan rappio. Armeija toimii edelleen pääosin Neuvostoliitolta perimänsä kaluston varassa. Suurin osa myönnetyistä määrärahoista katoaa matkalla. Ei ole olemassa mekanismia joka valvoisi rahojen käyttöä ja pilliin viheltäjiä rangaistaan ankarasti. Nykyisellä uusiutumistahdilla ilmavoimien taistelukoineiden uusiminen kestää 50 vuotta. Ydinaseiden määrä vähenee jatkuvasti luonnollisen poistuman kautta kun vanhenevat aseet tulevat elinkaarensa päähän eikä uusia tule tilalle. Ydinasejoukot saavat muita joukkoja parempaa rahoitusta koska edes Putin ei kestä ajatusta että kenraalit tarjoaisivat venäläisiä ydinaseita pimeillä markkinoilla eniten tarjoaville. Venäjällä lähes 200 000 sotilasperhettä on ilman vakinaista asuntoa, sadalla tuhannella ammattisotilaalla ei ole minkäänlaista omaa kotia. Tuhansia venäläisnuorukaisia kuolee vuosittain simputuksen seurauksiin. Kutsuntaikäisistä alle 10% saapuu kutsintoihin.
· Vihollisten hankkiminen ja ystävien karkoittaminen. Diplomatia on Putinin kaudella korvaantunut gangsterimaisella käytöksellä jossa suhteita hoidetaan konfortaatioilla ja provokaatioilla: Energiakiristyksellä, ilmatilaloukkauksilla, painostuksella ja suoralla väkivallalla. Kaiken tämän seurauksena Venäjää pidetään vähän niin kuin mieleltään järkkyneenä väkivaltaan taipuvana naapurina jolta voi odottaa mitä tahansa ja jonka kanssa ei haluta mitään kontaktia, korkeintaan pyritään olemaan ärsyttämättä. Kumma kyllä Kiina on poikkeus joka edessä Putin käy säännöllisesti liehittelemässä. Vuonna 2004 solmitulla rajasiirtoa koskevalla sopimuksella Venäjä luovutti Kiinalle kaksi suurta saarta, Bolshoi Ussurisskin ja Tarabarovin, yhteispinta-alaltaan 340 neliökilometriä. (Antaa vähän perspektiiviä vaikka Karjala-keskusteluun). Venäjä aseistaa Kiinaa kovaa tahtia myymällä sinne uusimpia aseitaan ja asejärjestelmiään. Lisäksi Venäjä on tehnyt alueella yksipuolista aseistariisuntaa julistamalla rajan Venäjän puolelle 200 km levyisen demilitarisoidun vyöhykkeen. Venäjän itäiset asevoimat odottavat edelleen Yhdysvaltojen ja Japanin tulevaa maihinnousua, Kaukoidän puolustussuunnittelussa on otettu huomioon vain merellisen hyökkäyksen uhka. Vuonna 2007 Tseljabinskin alueella, siis Venäjän puolella, pidettyyn sotaharjoitukseen osallistui 1600 kiinalaissotilasta. Kiinan kansanarmeija järjestää säännöllisesti sotaharjoituksia joissa maajoukot hiovat hyökkäystaitojaan ja massiivisia miehistön kuljetuksia tuhansia kilometrejä paikasta toiseen. Ketä vastaan Kiina tarvitsee harjoituksissa saamaansa kokemusta? Hyökkäyksessä Taiwania, Japania tai Yhdysvaltoja vastaan tarvittaisiin maihinnousujoukkojen harjoittamista - sotilasasiantuntijat arvioivatkin maajoukkojen harjoitelleen hyökkäystä Venäjälle. Kiina ei myöskään peittele mitenkään mielipidettään jonka mukaan tsaarin Venäjä valloitti aikanaan Kiinaan kuuluvat Itä-Siperian ja Venäjän Kauko-Idän alueet.
Verrattuna kaikkiin niihin arvoihin joita Putin ilmoitti kannattavansa astuessaan ensimmäisen kerran presidentin virkaan tai niihin tavoitteisiin joita hän hallinnolleen asetti, kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan suorastaan orwellimaisesti. ”Lain diktatuuri” merkitsee viranomaisten mielivaltaa, korruption vastaisen taistelun aikana korruptio on soluttautunut arkipäivään ennennäkemättömällä tavalla. Kansalaisyhteiskunta on tapettu kehtoonsa ja korvattu yksimielisyyden vaatimuksella ja kriittisten äänten leimaamisella ”extremisteiksi”. Samaan aikaan Venäjää on kupattu maailmanhistoriassa ennennäkemättömällä tavalla ja veroparatiiseihin on syntynyt käsittämättömiä varallisuuskeskittymiä joiden omistajat on salattu erittäin ammattimaisella tavalla.
Voiko tästä vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että menossa on yhden historianvaiheen loppusuora Venäjällä. Kun Putinin valtakausi päättyy, pesänselvittäjillä riittää töitä sukupolviksi.
