корыто (koryto) – tarinoita kaukalolta

Ilman muuta Hodorkovski ja Jukos otettiin silmätikuksi kun hän rupesi haastamaan Putinia. Asia kuitenkin on niin, että kun lähtee sellaiseen peliin mukaan jossa oma toiminta ei kestä päivänvaloa, niin täytyy hyväksyä se riski että jossain välissä joku voi käyttää menneisyyttäsi sinua vastaan. Hodorkovski oli hölmö kun ei varmistanut selustaansa. Hän lähti soitellen sotaan.*


*hölmö ilmaisu: Kullervo voitti helposti sen sodan Untamoa vastaan johon lähti soitellen.

Miksi Hodorkovski sai pitää henkensä? Venäjän turvallisuusviranomaisilla ei ole mikään ongelma järjestää hankaliksi muuttuneita ihmisiä viimeisen rajan taakse, esimerkkinä Aleksandr Litvinenkon myrkyttäminen poloniumilla vuonna 2006 tai yritys myrkyttää Viktor Jushtshenko dioksiinilla. Hodorkovskin yksityislentokoneeseen olisi saattanut tulla kesken lennon vakava tekninen häiriö tai sitten tuntemattomat ampujat olisivat hoitaneet homman keskellä Moskovan katuvilinää.

Foliohattua päähän sovitellen veikkaan että Hodorkovski on nimenomaan turvannut selustansa ja hänellä on jonnekin kätkettynä niin vahva henkivakuutus että hän sai pitää henkensä.
 
Andropov oli siinä mielessä uudistusmielinen että hänen tavoitteenaan oli Neuvostoliiton taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen rapistumaan päässeen merkityksen nostaminen suurvaltatasolle vahvistaen kuitenkin samalla kommunistisen puolueen hegemoniaa. Moniarvoinen kansalaisyhteiskunta, demokratia, ajatuksen ja mielipiteen vapaus olivat Andropoville kauhistus. Siinä mielessä Putin on suora jatkumo Andropoville sillä erolla että Putin puhuu ympärilleen demokratiaa matkivaa kulissia. Teot ovat sitten jotain muuta. Länsimaisille ihmisille puhe riittää ja taitavilla sanoilla lumottu on sokea todellisuudelle.

Andropovista tosiaan jää vähän ristiriitainen kuva, hän oli mukana verisissä invaasioissa ja tukahduttamistoimenpiteissä, toisaalta viime vuosinaan hän työskenteli uudistusten ja korruption poiston parissa, ja päätti ettei aio puuttua sotilaallisesti Puolan tilanteeseen. Uskon, että hän oli realisti, joka käytti kovia otteita silloin kun katsoi sen olevan hyödyllistä, ja pehmeämpiä silloin kun ei. Mielestäni myös Gorbatshov oli samanlainen, hänellekin sananvapaus ja avoimuus olivat työkaluja, ei tavoite sinänsä. Hän uskoi saavansa rakentavaa kritiikkiä ja palautetta siitä miten kommunismi muutetaan paremmaksi, mutta todellisuudessa hän vain antoi tilaa henkilöille jotka halusivat lakkauttaa kommunismin kokonaan. Ihmiset olivat jo disillusoituneet kommunismiin ja halusivat vain päästä siitä eroon.

Miksi Hodorkovski sai pitää henkensä? Venäjän turvallisuusviranomaisilla ei ole mikään ongelma järjestää hankaliksi muuttuneita ihmisiä viimeisen rajan taakse, esimerkkinä Aleksandr Litvinenkon myrkyttäminen poloniumilla vuonna 2006 tai yritys myrkyttää Viktor Jushtshenko dioksiinilla. Hodorkovskin yksityislentokoneeseen olisi saattanut tulla kesken lennon vakava tekninen häiriö tai sitten tuntemattomat ampujat olisivat hoitaneet homman keskellä Moskovan katuvilinää.

Foliohattua päähän sovitellen veikkaan että Hodorkovski on nimenomaan turvannut selustansa ja hänellä on jonnekin kätkettynä niin vahva henkivakuutus että hän sai pitää henkensä.

Miksei hän sitten käyttänyt sitä pelastaakseen imperiuminsa? Epäilen että hän sai pitää henkensä vain siksi ettei hänestä enää ollut harmia, ja (taas yksi) julkinen kuolema olisi tuonut vain huonoa julkisuutta Putinille.
Mitä tulee Litvinenkon ja Justshenkon myrkytyksiin, en ole ollenkaan vakuuttunut että Putin tai muu korkea taho oli niiden takana - hyvin julkisia tapauksia joiden hyötyarvo oli vähäinen tai negatiivinen, käytetyt aineet sellaisia ettei niitä voi olla havaitsematta. Tietysti se että joku asia epäonnistuu tai on muuten hölmö veto, ei tarkoita sitä etteikö sen takana voisi olla FSB tai muu vastaava poppoo, tekeväthän hekin virheitä.
 
Miksei hän sitten käyttänyt sitä pelastaakseen imperiuminsa? Epäilen että hän sai pitää henkensä vain siksi ettei hänestä enää ollut harmia, ja (taas yksi) julkinen kuolema olisi tuonut vain huonoa julkisuutta Putinille.

Tuo on oikeasti mielenkiintoinen kysymys jolla voidaan spekuloida pitkään. Voisiko olla niin että Hodorkovskilla on hallussaan sellaista tietoa ja todistusaineistoa koskien Putinin Venäjän miljardien todellisista omistajista ja hankintatavoista? Se, että Putin veti kertoman mukaan herneen nenään Rosneftin korruptuneisuutta koskevilla väitteillä viittaa valtionyhtiöiden varojen kavaltamiseen josta Kreml ei millään voi olla tietämätön. Jos Hodorkovskilla, tai hänen edunvalvojillaan on käsissään eräänlainen poliittis-taloudellinen Samson-optio joka lauetessaan vie tuhoon Hodorkovskin vihollisten mukana hänet itsensäkin niin asetelmalle saattaisi löytyä selitys. Jos Hodorkovski olisi ollut kiinnostunut pelkästään rahasta, hänet olisi epäilemättä ostettu hiljaiseksi.

Jos esimerkikisi julkisuuteen tulisi kiistämättömiä todisteita Putinin ja aktiivisesta osallisuudesta miljardien dollareiden kavaltamisesta ja varojen piilottamisesta veroparatiiseihin, syntyvä mullistus tekisi Venäjästä taatusti erittäin epäterveellisen paikan kaikille joiden osallisuudesta historian suurimpaan puhallukseen olisi edes pienikin epäilys.

Mitä tulee Litvinenkon ja Justshenkon myrkytyksiin, en ole ollenkaan vakuuttunut että Putin tai muu korkea taho oli niiden takana - hyvin julkisia tapauksia joiden hyötyarvo oli vähäinen tai negatiivinen, käytetyt aineet sellaisia ettei niitä voi olla havaitsematta. Tietysti se että joku asia epäonnistuu tai on muuten hölmö veto, ei tarkoita sitä etteikö sen takana voisi olla FSB tai muu vastaava poppoo, tekeväthän hekin virheitä.

Litvinenkon ja Justshenkon myrkytysten hyötyarvo tulee varoittavan esimerkin kautta. Selkeämpää viestiä Kremlin uhmaamisen seurauksista ei juuri voi antaa. Yksi ulottuvuus pelolla johtamisessa.
 
Hodorkovski oli viesti kaikille liikemiehille. Jokaisella 1990-luvulla aloittaneella on veroasioissa samoja elementtejä. Vallanpitäjät ottivat bisnesmaailman käpälään: rikastut ja pärjäät, kun olet meidän kaveri. Jos ei kelpaa, katso kuka linnassa istuu: siellä on herra, joka vielä 2000-luvun alussa oli Venäjän rikkain mies.

Hodorkovskin Menatep-pankki oli ensimmäinen yksityinen liikepankki Venäjällä. Kun Neuvostoliiton kultavaranto katosi (1 000 000 kiloa!), Menatep auttoi aarteen tyhjentämisessä ja sitä taas suojeli silloin KGB.

As simple as that.
 
Hodorkovski varoittaa Euroopan unionia asettamasta lisää pakotteita Venäjää vastaan. Se voisi hänen mukaansa vain lietsoa kansallismieltä Venäjällä.

Keitä hän tarkoittaa? Eihän siellä kansallismieli voi enää lisääntyä, sehän oh ihan tapissa... ellei eliitissä ole vähän eri linja. Voisi liittyä tuohon Uuden Suomen juttuun:

Välirikko länsimaiden kanssa on vain Krimin valtauksen lisähyöty Venäjän presidentti Vladimir Putinille, väittää myös venäläisen oppositiojohtaja Alexei Navalnyn entinen kampanjapäällikkö Leonid Volkov. Volkovin mukaan Putin on havitellut voimakkaampaa asemaa suhteessa Venäjän eliittiin, oligarkeihin ja heidän rahoihinsa. Pyrkimyksen taustalla on muun muassa öljymiljardööri Mihail Hodorkovski, joka jouduttiin vangitsemaan vuonna 2003 tämän käytettyä omaisuuttaan oppositiopuolueiden tukemiseen ja valmisteltua omaa vaalikampanjaansa.

Viime vuosina pääomapako Venäjältä länsimaihin on kuitenkin vain kiihtynyt, ollen vuonna 2013 yli 60 miljardia dollaria. Volkovin mukaan tämä ilmiö on Krimin kriisin myötä ohi.

– Nyt jokaisen venäläisen oligarkin täytyy joko lähteä maasta ja menettää pääsynsä sen loputtomiin resursseihin, tai tuoda rahansa takaisin

Putin tietää, että hänet voi kukistaa vain valtava määrä rahaa. Niinpä hän käytti viimeisen vuosikymmenen tullakseen todella rikkaaksi mieheksi ja varmistaakseen, että hänen resurssinsa ovat suuremmat kuin yhdenkään mahdollisen kilpailijan, Volkov kirjoittaa.

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/68008-vaite-vladimir-putin-sai-lannelta-juuri-mita-halusi-tassa-syy
 
Eipä kyllä rahapako Krimin kriisin myötä vähentynyt...51 mrd. $ ensimmäisinä 4 kuukautena 2014....
 
Ei niin. Siksi mietin, miksi Hodorkovski ja moni muukin näin viestittelevät.

Voi kyllä olla, että Putin ajaa niiden rahat pois, joihin ei luota ja ne tuovat rahansa joihin Putin luottaa. Eikös Jokereidenkin omistajat tehneet juuri näin...
 
Kuubasta voi katsoa mallia: Syy kurjistumiskierteestä voidaan lykätä impperialistisikojen niskoille, omissa tekemisissä ei ole vikaa lainkaan. Jos Venäjällä saadaan lainausmerkeissä "rajat kiinni" ja maltillinen keskiluokka henkisesti erilleen länsimaista, kansa ei ehkä lähde esittämään kiusallisia kysymyksiä siitä mites näin pääsi käymään että ollaan olevinamme suurvalta mutta talvipakkasilla eläkeläiset saavat jäätyä asuntoihinsa.
 
– Nyt jokaisen venäläisen oligarkin täytyy joko lähteä maasta ja menettää pääsynsä sen loputtomiin resursseihin, tai tuoda rahansa takaisin

Ja mitenkähän mahdetaan todentaa että offshoreen piilotetut miljardit palaavat takaisin? Länsivaltiot ovat jahdanneet omia veropinnareitaan vuosikymmenet huonolla menestyksellä joten vaikea uskoa venäläisten veroviranomaisten pystyvän sen parempaan suoritukseen. Jos olisin venäläinen oligarkki niin mielessä liikkuisi varmasti sen suuntaiset ajatukset että bileet oli sitten tässä ja jatkoista näyttää tulevan ikävät. Jos jossain paratiisisaarella on jemmassa rahamäärä joka riittäisi luxus elämään moneen kertaan loppuelämäksi niin itse siirtyisin eläkkeelle heti seuraavalla lennolla.
 
Suomalaiset kun ensimmäisen kerran näkivät Putinin totesivat että on se luihun näköinen kaveri. Tätä ensivaikutelmaa ei ole syytä unohtaa. Aikamme vaarallisin mies

Luihun näköinen tarkoittaa tälläistä.


vladimir-putin.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Voi kyllä olla, että Putin ajaa niiden rahat pois, joihin ei luota ja ne tuovat rahansa joihin Putin luottaa. Eikös Jokereidenkin omistajat tehneet juuri näin...

Jep. Ja se laki, että pitää ilmoittaa kaksoiskansalaisuudesta... Monet ulkomailla asuvat kokevat sen varmaan siten, että heidät pyritään osoittamaan pettureiksi. Mutta ei varmasti koske Suomen kansalaisia Rotenbergia ja Timtsenkoa.
 
Hei huomenta Venäjä, hyvin pyyhkii?


Ukrainan kriisin puhkeaminen herätti minussa uudestaan useamman vuoden telakalla olleen kiinnostuksen itänaapurin tilanteeseen. Olen kuluvan vuoden aikana päivittänyt kirjastoani, lukenut paljon kirjallisuutta suosien tietoisesti venäläisten itsensä kirjoittamia teoksia. Venäläisten nettikirjoittelu on saanut toistaiseksi jatkua ilman viranomaisten suoraa puuttumista. ”Ekstrimistilakien” ja viranomaisten harjoittaman mielivallan ja toimittajien/aktivistien selvittämättömien murhien seurauksena on itsesensuuria havaittavissa.

Tällä hetkellä on kuitenkin päivänselvää että Venäjällä on edessään valtavan suuri ja vaikea murroskausi, tätä tosiasiaa ei pysty peittämään militaristinen pullistelu, kiihkokansallinen uho, viholliskuvien luominen eikä demokratiaa vaativien vainoaminen, niillä vain käännetään kansan huomio pois todellisista ongelmista. Viimeistään vuoden 2008 maailmanlajuinen talouskriisi tyrkkäsi prosessin liikkeelle ja Putinin hallinnon toimenpiteet ovat ainoastaan heittäneet bensaa liekkeihin.


Lyhyt lista Venäjän tilasta:


· Venäjän kansallisvarallisuus keskittyy pienen Putinia tukevan oligarkkiryhmän käsiin. Valtionyhtiöiden omaisuutta siirtyy sisäpiirikauppojen kautta jatkuvasti veroparatiiseihin rekisteröityneille rahastoille ja yritysryppäille joiden todelliset omistajat on salattu erittäin taitavilla toimenpiteillä. Forbesin virallisen listan mukaan Venäjällä on yli sata dollarimiljardööriä joiden hallussa olisi laskennallisesti yli kolmannes maan varallisuudesta. Veroparatiisien varjomiljardööreistä ei Forbesilla tai kenelläkään muulla oli tietoa joten todellisuus on paljon Forbesin listaa karmeampi.

· Korruptio on ujuttanut lonkeronsa läpi koko yhteiskunnan. Putinin rampautettua oikeuslaitoksen sekä useita merkittäviä kansalaisten elämään ruohonjuuritasolla vaikuttavia instituutioita käytännössä ainoa tapa keskivertovenäläiselle selvitä arkielämästä on lahjonta. Ilman lahjusta et pääse terveyskeskuslääkärin puheille. Ilman dollareilla maksettavaa ”tukiopetusta” lapsesi ei pääse luokalta. Yliopistoon et pääse ilman yliopiston oppilasvalinnoista päättävien järjestämiä tuhansia dollareita maksavia valmennuskursseja jne.

· Infrastruktuuri murenee käsiin. Neuvostoliiton perintönä olevaa perusinfrastruktuuria ei ole uusittu vaan sen elinikää on vain pyritty pidentämään väliaikaisilla korjauksilla. Tieverkosto ei kestä nykyistä kuormitusta joka on monin paikoin monikymmen kertainen verrattuna niihin lukuihin joilla ne on suunniteltu ja rakennettu. Niin hullulta kuin se kuulostaa, Suomesta löytyy enemmän kestopäällystettyjä tiekilometrejä kuin koko Venäjän federaatiota. Rautatieosuuksia muuttuu käyttökelvottomiksi kunnossapidon puuttuessa, joskus niitä jopa varastetaan. LVI-verkosto pysyy joten kuten koossa jatkuvilla tilapäiskorjauksilla.

· Moskoviittien siirtomaaisäntäasenne alueita kohtaan. Neuvostoliiton aikaan alueilla oli huomattavasti suurempi autonomia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vielä Jeltsinin aikaan alueet saivat pitää suunnilleen puolet alueellaan syntyvistä pääomista, Putinin aikaan suhde on muuttunut niin että alueille jää noin 20% syntyvistä varoista. Nykyisellä rahoituksella alueet eivät pysty suoriutumaan tehtävistään vaan ne ovat presidentinhallinnon jakamien almujen, kansallisten ohjelmien varassa.

· Eläkejärjestelmä on romahtamassa. Venäjälläkin suuret ikäluokat ovat eläkkeellä tai eläköitymässä eikä heidän tarpeisiin ole rahaa. Eläkerahastot käytettiin vuoden 2008 pankkikriisin vaikutusten lieventämiseen mikä Putinin Venäjällä tarkoitti Putinin lähipiirin omistamien pankkien rahoittamista. Pankit eivät käyttäneet rahojaan yritysasiakkaiden lainoittamiseen, kuten oli tarkoitus, vaan ne ostivat koko rahalla länsivaluuttaa turvatakseen omistajiensa edut ruplan arvon romahtaessa. Keskimääräinen eläke on naurettavan pnieni, 4 000 ruplaa eli 86 € kuukaudessa. Vuoden 2007 eläkeuudistuksessa jonka piti nostaa eläkkeet edes siedettävälle tasolle eläkkeiden suuruus päinvastoin putosi 33%sta 25%iin keskipalkasta. Kohtuullista eläkettä voidaan maksaa vain silloin, kun työssäkäyvien ja eläkkeensaajien suhde on noin 3:1. Nykypäivän Venäjällä suhdeluku on noin 1,7:1 ja väestöennusteiden suhteen se on 2020-2030 luokkaa 1:1. Kärjistetysti sanottuna Putin varustaa armeijaansa eläkeläisten rahoilla.

· Terveyspalvelut ovat niin huonot että se näkyy jo laskevina elinikäennusteina. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä Venäjällä on vain 65 vuotta (Naisilla 72, miehillä 59, eli 60-vuotispäiviään viettää vain alle puolet ikäluokkansa venäläismiehistä.) Kutsuntoihin tulevista miehistä 30% todetaan palvelukseen kelpaamattomiksi ja yli puolella kutsuntaikäisitä on terveydellisiä rajoitteita. Surkean palkan vuoksi Venäjällä on krooninen pula perusterveydenhoidon lääkäreistä koska nekin lääkärit jotka eivät pääse rahakkaan yksityissektorin palvelukseen etsivät mieluummin töitä muualta kuin terveydenhuollosta.

· Kermlin valtakeskittymästä riippumattomien puolueiden ei anneta rekisteröityä eikä osallistua vaaleihin. Poliittisesti merkittävä media on otettu joko valtionyhtiöiden tai Putinia tukevien oligarkkien hallintaan. ”Ekstremistilaki” antaa viranomisille valtuudet leimata kakikki haluamansa toimijat ääriliikkeiksi tai niiden kannattajiksi. Ääriliikeiden jäsenille voidaan langettaa vankeusrangaistuksia mielivaltaisesti.

· Oikeuslaitoksen rampauttaminen. Breslanin koulukaappauksen jälkimainingeissa Putin erotti paikallisvaaleilla valitut kuvernöörit ja korvasi nämä itse nimittämillään henkilöillä. Tämän jälkeen järjestelmää laajennettiin alaspäin siten että paikallishallinon avainroolit on miehitetty Putinin hallinnolle mieluisilla henkilöillä. Kun paikalliset oikeusviranomaiset tuomarit mukaanluettuna kuuluvat kuvernöörin alaisiin paikallisviranomaisiin, tuomioistuimet ovat muuttuneet Kremlin kumleimasimiksi. Koska tuomarin työpaikka kaikkine etuisuuksineen on koko ajan veitsen terällä, tuomarit varovat tekemästä päätöksiä jotka voitaisiin tulkita vallanpitäjien etujen vastaisiksi.

· Armeijan rappio. Armeija toimii edelleen pääosin Neuvostoliitolta perimänsä kaluston varassa. Suurin osa myönnetyistä määrärahoista katoaa matkalla. Ei ole olemassa mekanismia joka valvoisi rahojen käyttöä ja pilliin viheltäjiä rangaistaan ankarasti. Nykyisellä uusiutumistahdilla ilmavoimien taistelukoineiden uusiminen kestää 50 vuotta. Ydinaseiden määrä vähenee jatkuvasti luonnollisen poistuman kautta kun vanhenevat aseet tulevat elinkaarensa päähän eikä uusia tule tilalle. Ydinasejoukot saavat muita joukkoja parempaa rahoitusta koska edes Putin ei kestä ajatusta että kenraalit tarjoaisivat venäläisiä ydinaseita pimeillä markkinoilla eniten tarjoaville. Venäjällä lähes 200 000 sotilasperhettä on ilman vakinaista asuntoa, sadalla tuhannella ammattisotilaalla ei ole minkäänlaista omaa kotia. Tuhansia venäläisnuorukaisia kuolee vuosittain simputuksen seurauksiin. Kutsuntaikäisistä alle 10% saapuu kutsintoihin.

· Vihollisten hankkiminen ja ystävien karkoittaminen. Diplomatia on Putinin kaudella korvaantunut gangsterimaisella käytöksellä jossa suhteita hoidetaan konfortaatioilla ja provokaatioilla: Energiakiristyksellä, ilmatilaloukkauksilla, painostuksella ja suoralla väkivallalla. Kaiken tämän seurauksena Venäjää pidetään vähän niin kuin mieleltään järkkyneenä väkivaltaan taipuvana naapurina jolta voi odottaa mitä tahansa ja jonka kanssa ei haluta mitään kontaktia, korkeintaan pyritään olemaan ärsyttämättä. Kumma kyllä Kiina on poikkeus joka edessä Putin käy säännöllisesti liehittelemässä. Vuonna 2004 solmitulla rajasiirtoa koskevalla sopimuksella Venäjä luovutti Kiinalle kaksi suurta saarta, Bolshoi Ussurisskin ja Tarabarovin, yhteispinta-alaltaan 340 neliökilometriä. (Antaa vähän perspektiiviä vaikka Karjala-keskusteluun). Venäjä aseistaa Kiinaa kovaa tahtia myymällä sinne uusimpia aseitaan ja asejärjestelmiään. Lisäksi Venäjä on tehnyt alueella yksipuolista aseistariisuntaa julistamalla rajan Venäjän puolelle 200 km levyisen demilitarisoidun vyöhykkeen. Venäjän itäiset asevoimat odottavat edelleen Yhdysvaltojen ja Japanin tulevaa maihinnousua, Kaukoidän puolustussuunnittelussa on otettu huomioon vain merellisen hyökkäyksen uhka. Vuonna 2007 Tseljabinskin alueella, siis Venäjän puolella, pidettyyn sotaharjoitukseen osallistui 1600 kiinalaissotilasta. Kiinan kansanarmeija järjestää säännöllisesti sotaharjoituksia joissa maajoukot hiovat hyökkäystaitojaan ja massiivisia miehistön kuljetuksia tuhansia kilometrejä paikasta toiseen. Ketä vastaan Kiina tarvitsee harjoituksissa saamaansa kokemusta? Hyökkäyksessä Taiwania, Japania tai Yhdysvaltoja vastaan tarvittaisiin maihinnousujoukkojen harjoittamista - sotilasasiantuntijat arvioivatkin maajoukkojen harjoitelleen hyökkäystä Venäjälle. Kiina ei myöskään peittele mitenkään mielipidettään jonka mukaan tsaarin Venäjä valloitti aikanaan Kiinaan kuuluvat Itä-Siperian ja Venäjän Kauko-Idän alueet.

Verrattuna kaikkiin niihin arvoihin joita Putin ilmoitti kannattavansa astuessaan ensimmäisen kerran presidentin virkaan tai niihin tavoitteisiin joita hän hallinnolleen asetti, kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan suorastaan orwellimaisesti. ”Lain diktatuuri” merkitsee viranomaisten mielivaltaa, korruption vastaisen taistelun aikana korruptio on soluttautunut arkipäivään ennennäkemättömällä tavalla. Kansalaisyhteiskunta on tapettu kehtoonsa ja korvattu yksimielisyyden vaatimuksella ja kriittisten äänten leimaamisella ”extremisteiksi”. Samaan aikaan Venäjää on kupattu maailmanhistoriassa ennennäkemättömällä tavalla ja veroparatiiseihin on syntynyt käsittämättömiä varallisuuskeskittymiä joiden omistajat on salattu erittäin ammattimaisella tavalla.

Voiko tästä vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että menossa on yhden historianvaiheen loppusuora Venäjällä. Kun Putinin valtakausi päättyy, pesänselvittäjillä riittää töitä sukupolviksi.
 
Eipä kyllä rahapako Krimin kriisin myötä vähentynyt...51 mrd. $ ensimmäisinä 4 kuukautena 2014....

Kaiken ymmärryksen mukaan tuo tahti takaa sen, että viimeistään loppusyksyllä 2014 Venäjä on todella pulassa. Sanokaa sanoneen, jos valuuttapako tuon kokoisesta taloudesta on vauhtia 150 mrd dollaria per vuosi......siinä kyllä silmät aukeavat.
 
Kaiken ymmärryksen mukaan tuo tahti takaa sen, että viimeistään loppusyksyllä 2014 Venäjä on todella pulassa. Sanokaa sanoneen, jos valuuttapako tuon kokoisesta taloudesta on vauhtia 150 mrd dollaria per vuosi......siinä kyllä silmät aukeavat.
Venäjän keskuspankki on arvioinut tammi-maaliskuun valuuttapaon arvoksi noin 50 mrd USD:tä, kun Euroopan keskuspankki arvioi todelliseksi määräksi jopa 200 mrd USD:tä. Kummallakin organisaatiolla on poliittinen tarve esittää todellisuudesta poikkeavia lukuja, mutta kumpaa organisaatiota uskoisitte enemmän?

Jos kuvitellaan, että valuuttapaon määrä Venäjältä vuonna 2014 olisi 200 mrd USD:tä, summa vastaisi aika tarkkaan 10% osuutta yhden vuoden bruttokansantuotteesta! Suomen kokoisessa taloudessa tämä tarkoittaisi noin 25 mrd USD:n valuuttapakoa. Aivan mielipuolinen luku, jonka on pakko näkyä valtiontaloudessa ja jokaisen kansalaisen lompakossa!!!

(huom. Suomen talouden koko on noin 12% Venäjän taloudesta, vaikka meillä ei ole öljyä tai kaasua myytäväksi. Lisäksi Venäjällä taloudellisesta toimeliaisuudesta valtaosa katoaa Putinin ja hänen lähipiirinsä taskuihin)

EDIT: ohessa vielä linkki The Telegraphin artikkeliin valuuttapaosta:
http://www.telegraph.co.uk/finance/...capital-flight-from-Russia-has-hit-220bn.html
 
Viimeksi muokattu:
Valuuttapaosta nyt sellainen tarkennus että lukuihin sisältyy kaikki pankeista siirretty tai nostettu rahamäärä. Se ei kaikki tarkoita ulkomaille siirrettyä rahaa, vaan siihen sisältyy myös käteisen rahan nostot: epävakaina aikoina ihmiset eivät luota pankkeihin ja nostavat rahojaan pois. Espanjan pankkien valuuttapako oli pahimmillaan 30 miljardin euron kuukausitahtia. Kreikasta häipyi myös pahimmassa paniikissa rahaa samaa vauhtia.

Useimmissa kehittyneissä maissa tapahtuu valuuttapakoa koko ajan, kun rahoja ja tuloja siirretään veroparatiiseihin. On arvioitu että kehittyneet taloudet menettävät noin biljoona dollaria vuodessa valuuttapakona. Jotkut yksittäiset maat tosin saattavat hyötyäkin, esimerkiksi Espanjan ja Kreikan valuuttapaosta iso osa valui saksalaisiin pankkeihin.
 
Venäjän keskuspankki on arvioinut tammi-maaliskuun valuuttapaon arvoksi noin 50 mrd USD:tä, kun Euroopan keskuspankki arvioi todelliseksi määräksi jopa 200 mrd USD:tä. Kummallakin organisaatiolla on poliittinen tarve esittää todellisuudesta poikkeavia lukuja, mutta kumpaa organisaatiota uskoisitte enemmän?

Jos kuvitellaan, että valuuttapaon määrä Venäjältä vuonna 2014 olisi 200 mrd USD:tä, summa vastaisi aika tarkkaan 10% osuutta yhden vuoden bruttokansantuotteesta! Suomen kokoisessa taloudessa tämä tarkoittaisi noin 25 mrd USD:n valuuttapakoa. Aivan mielipuolinen luku, jonka on pakko näkyä valtiontaloudessa ja jokaisen kansalaisen lompakossa!!!

(huom. Suomen talouden koko on noin 12% Venäjän taloudesta, vaikka meillä ei ole öljyä tai kaasua myytäväksi. Lisäksi Venäjällä taloudellisesta toimeliaisuudesta valtaosa katoaa Putinin ja hänen lähipiirinsä taskuihin)

Jos tuo EKP:n ilmoittama arvio on edes lähelle totta, se tarkoittaa sitä, että Venäjän talous luisuu tänä vuonna luiskaan. Armotta.
 
Valuuttapaosta nyt sellainen tarkennus että lukuihin sisältyy kaikki pankeista siirretty tai nostettu rahamäärä. Se ei kaikki tarkoita ulkomaille siirrettyä rahaa, vaan siihen sisältyy myös käteisen rahan nostot: epävakaina aikoina ihmiset eivät luota pankkeihin ja nostavat rahojaan pois. Espanjan pankkien valuuttapako oli pahimmillaan 30 miljardin euron kuukausitahtia. Kreikasta häipyi myös pahimmassa paniikissa rahaa samaa vauhtia.

Useimmissa kehittyneissä maissa tapahtuu valuuttapakoa koko ajan, kun rahoja ja tuloja siirretään veroparatiiseihin. On arvioitu että kehittyneet taloudet menettävät noin biljoona dollaria vuodessa valuuttapakona. Jotkut yksittäiset maat tosin saattavat hyötyäkin, esimerkiksi Espanjan ja Kreikan valuuttapaosta iso osa valui saksalaisiin pankkeihin.
Kyllä, olet Fulcrum oikeassa. Uusi Suomi kirjoitti 1.6.2012 Espanjan valuuttapaosta seuraavaa:

"Valuuttapako Espanjasta on aluillaan. Maan pankeista otettiin pois talletuksia yhteensä 97 miljardia euroa tammi-maaliskuussa, kertoo Espanjan keskuspankin tänään julkaisemat tiedot.
Pankeista siirrettyjen varojen määrä on noin 10 prosenttia Espanjan bruttokansantuotteesta, kirjoittaa Financial Times.
Tieto antaa aihetta synkistelyyn, sillä luottamus Espanjan talouteen on vain heikentynyt mitä pidemmälle kohti kesää on menty. Pelkästään maaliskuussa Espanjasta siirrettiin pois 66 miljardia euroa.
- En tiedä, olemmeko rotkon reunalla, mutta ainakin olemme hyvin, hyvin, hyvin vaikeassa tilanteessa, Espanjan valtiovarainministeri Luis de Guindos kommentoi Bloombergin mukaan."

EDIToin vielä tätäkin viestiä... Eli noin 10 % valuuttapako suhteessa bruttokansantuotteeseen aiheuttaa kehittyneessä länsimaisessa taloudessa hyvin, hyvin, hyvin vaikean tilanteen. Emme tiedä Venäjän todellisia valuuttapaon määriä, mutta itse uskon kyllä enemmän EKP:tä kuin Venäjän keskuspankkia. Ja vuosi ei ole vielä puolessakaan välissä, paljon ehtii tapahtua. En tiedä, miten kleptokratian makrotalous toimii, mutta uskoisin noin 10% valuuttapaon aiheuttavan jo erittäin merkittävän haitan tällaisellekin yhteiskunnalle.
 
Viimeksi muokattu:
Hei huomenta Venäjä, hyvin pyyhkii?


Ukrainan kriisin puhkeaminen herätti minussa uudestaan useamman vuoden telakalla olleen kiinnostuksen itänaapurin tilanteeseen. Olen kuluvan vuoden aikana päivittänyt kirjastoani, lukenut paljon kirjallisuutta suosien tietoisesti venäläisten itsensä kirjoittamia teoksia. Venäläisten nettikirjoittelu on saanut toistaiseksi jatkua ilman viranomaisten suoraa puuttumista. ”Ekstrimistilakien” ja viranomaisten harjoittaman mielivallan ja toimittajien/aktivistien selvittämättömien murhien seurauksena on itsesensuuria havaittavissa.

Tällä hetkellä on kuitenkin päivänselvää että Venäjällä on edessään valtavan suuri ja vaikea murroskausi, tätä tosiasiaa ei pysty peittämään militaristinen pullistelu, kiihkokansallinen uho, viholliskuvien luominen eikä demokratiaa vaativien vainoaminen, niillä vain käännetään kansan huomio pois todellisista ongelmista. Viimeistään vuoden 2008 maailmanlajuinen talouskriisi tyrkkäsi prosessin liikkeelle ja Putinin hallinnon toimenpiteet ovat ainoastaan heittäneet bensaa liekkeihin.


Lyhyt lista Venäjän tilasta:


· Venäjän kansallisvarallisuus keskittyy pienen Putinia tukevan oligarkkiryhmän käsiin. Valtionyhtiöiden omaisuutta siirtyy sisäpiirikauppojen kautta jatkuvasti veroparatiiseihin rekisteröityneille rahastoille ja yritysryppäille joiden todelliset omistajat on salattu erittäin taitavilla toimenpiteillä. Forbesin virallisen listan mukaan Venäjällä on yli sata dollarimiljardööriä joiden hallussa olisi laskennallisesti yli kolmannes maan varallisuudesta. Veroparatiisien varjomiljardööreistä ei Forbesilla tai kenelläkään muulla oli tietoa joten todellisuus on paljon Forbesin listaa karmeampi.

· Korruptio on ujuttanut lonkeronsa läpi koko yhteiskunnan. Putinin rampautettua oikeuslaitoksen sekä useita merkittäviä kansalaisten elämään ruohonjuuritasolla vaikuttavia instituutioita käytännössä ainoa tapa keskivertovenäläiselle selvitä arkielämästä on lahjonta. Ilman lahjusta et pääse terveyskeskuslääkärin puheille. Ilman dollareilla maksettavaa ”tukiopetusta” lapsesi ei pääse luokalta. Yliopistoon et pääse ilman yliopiston oppilasvalinnoista päättävien järjestämiä tuhansia dollareita maksavia valmennuskursseja jne.

· Infrastruktuuri murenee käsiin. Neuvostoliiton perintönä olevaa perusinfrastruktuuria ei ole uusittu vaan sen elinikää on vain pyritty pidentämään väliaikaisilla korjauksilla. Tieverkosto ei kestä nykyistä kuormitusta joka on monin paikoin monikymmen kertainen verrattuna niihin lukuihin joilla ne on suunniteltu ja rakennettu. Niin hullulta kuin se kuulostaa, Suomesta löytyy enemmän kestopäällystettyjä tiekilometrejä kuin koko Venäjän federaatiota. Rautatieosuuksia muuttuu käyttökelvottomiksi kunnossapidon puuttuessa, joskus niitä jopa varastetaan. LVI-verkosto pysyy joten kuten koossa jatkuvilla tilapäiskorjauksilla.

· Moskoviittien siirtomaaisäntäasenne alueita kohtaan. Neuvostoliiton aikaan alueilla oli huomattavasti suurempi autonomia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vielä Jeltsinin aikaan alueet saivat pitää suunnilleen puolet alueellaan syntyvistä pääomista, Putinin aikaan suhde on muuttunut niin että alueille jää noin 20% syntyvistä varoista. Nykyisellä rahoituksella alueet eivät pysty suoriutumaan tehtävistään vaan ne ovat presidentinhallinnon jakamien almujen, kansallisten ohjelmien varassa.

· Eläkejärjestelmä on romahtamassa. Venäjälläkin suuret ikäluokat ovat eläkkeellä tai eläköitymässä eikä heidän tarpeisiin ole rahaa. Eläkerahastot käytettiin vuoden 2008 pankkikriisin vaikutusten lieventämiseen mikä Putinin Venäjällä tarkoitti Putinin lähipiirin omistamien pankkien rahoittamista. Pankit eivät käyttäneet rahojaan yritysasiakkaiden lainoittamiseen, kuten oli tarkoitus, vaan ne ostivat koko rahalla länsivaluuttaa turvatakseen omistajiensa edut ruplan arvon romahtaessa. Keskimääräinen eläke on naurettavan pnieni, 4 000 ruplaa eli 86 € kuukaudessa. Vuoden 2007 eläkeuudistuksessa jonka piti nostaa eläkkeet edes siedettävälle tasolle eläkkeiden suuruus päinvastoin putosi 33%sta 25%iin keskipalkasta. Kohtuullista eläkettä voidaan maksaa vain silloin, kun työssäkäyvien ja eläkkeensaajien suhde on noin 3:1. Nykypäivän Venäjällä suhdeluku on noin 1,7:1 ja väestöennusteiden suhteen se on 2020-2030 luokkaa 1:1. Kärjistetysti sanottuna Putin varustaa armeijaansa eläkeläisten rahoilla.

· Terveyspalvelut ovat niin huonot että se näkyy jo laskevina elinikäennusteina. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä Venäjällä on vain 65 vuotta (Naisilla 72, miehillä 59, eli 60-vuotispäiviään viettää vain alle puolet ikäluokkansa venäläismiehistä.) Kutsuntoihin tulevista miehistä 30% todetaan palvelukseen kelpaamattomiksi ja yli puolella kutsuntaikäisitä on terveydellisiä rajoitteita. Surkean palkan vuoksi Venäjällä on krooninen pula perusterveydenhoidon lääkäreistä koska nekin lääkärit jotka eivät pääse rahakkaan yksityissektorin palvelukseen etsivät mieluummin töitä muualta kuin terveydenhuollosta.

· Kermlin valtakeskittymästä riippumattomien puolueiden ei anneta rekisteröityä eikä osallistua vaaleihin. Poliittisesti merkittävä media on otettu joko valtionyhtiöiden tai Putinia tukevien oligarkkien hallintaan. ”Ekstremistilaki” antaa viranomisille valtuudet leimata kakikki haluamansa toimijat ääriliikkeiksi tai niiden kannattajiksi. Ääriliikeiden jäsenille voidaan langettaa vankeusrangaistuksia mielivaltaisesti.

· Oikeuslaitoksen rampauttaminen. Breslanin koulukaappauksen jälkimainingeissa Putin erotti paikallisvaaleilla valitut kuvernöörit ja korvasi nämä itse nimittämillään henkilöillä. Tämän jälkeen järjestelmää laajennettiin alaspäin siten että paikallishallinon avainroolit on miehitetty Putinin hallinnolle mieluisilla henkilöillä. Kun paikalliset oikeusviranomaiset tuomarit mukaanluettuna kuuluvat kuvernöörin alaisiin paikallisviranomaisiin, tuomioistuimet ovat muuttuneet Kremlin kumleimasimiksi. Koska tuomarin työpaikka kaikkine etuisuuksineen on koko ajan veitsen terällä, tuomarit varovat tekemästä päätöksiä jotka voitaisiin tulkita vallanpitäjien etujen vastaisiksi.

· Armeijan rappio. Armeija toimii edelleen pääosin Neuvostoliitolta perimänsä kaluston varassa. Suurin osa myönnetyistä määrärahoista katoaa matkalla. Ei ole olemassa mekanismia joka valvoisi rahojen käyttöä ja pilliin viheltäjiä rangaistaan ankarasti. Nykyisellä uusiutumistahdilla ilmavoimien taistelukoineiden uusiminen kestää 50 vuotta. Ydinaseiden määrä vähenee jatkuvasti luonnollisen poistuman kautta kun vanhenevat aseet tulevat elinkaarensa päähän eikä uusia tule tilalle. Ydinasejoukot saavat muita joukkoja parempaa rahoitusta koska edes Putin ei kestä ajatusta että kenraalit tarjoaisivat venäläisiä ydinaseita pimeillä markkinoilla eniten tarjoaville. Venäjällä lähes 200 000 sotilasperhettä on ilman vakinaista asuntoa, sadalla tuhannella ammattisotilaalla ei ole minkäänlaista omaa kotia. Tuhansia venäläisnuorukaisia kuolee vuosittain simputuksen seurauksiin. Kutsuntaikäisistä alle 10% saapuu kutsintoihin.

· Vihollisten hankkiminen ja ystävien karkoittaminen. Diplomatia on Putinin kaudella korvaantunut gangsterimaisella käytöksellä jossa suhteita hoidetaan konfortaatioilla ja provokaatioilla: Energiakiristyksellä, ilmatilaloukkauksilla, painostuksella ja suoralla väkivallalla. Kaiken tämän seurauksena Venäjää pidetään vähän niin kuin mieleltään järkkyneenä väkivaltaan taipuvana naapurina jolta voi odottaa mitä tahansa ja jonka kanssa ei haluta mitään kontaktia, korkeintaan pyritään olemaan ärsyttämättä. Kumma kyllä Kiina on poikkeus joka edessä Putin käy säännöllisesti liehittelemässä. Vuonna 2004 solmitulla rajasiirtoa koskevalla sopimuksella Venäjä luovutti Kiinalle kaksi suurta saarta, Bolshoi Ussurisskin ja Tarabarovin, yhteispinta-alaltaan 340 neliökilometriä. (Antaa vähän perspektiiviä vaikka Karjala-keskusteluun). Venäjä aseistaa Kiinaa kovaa tahtia myymällä sinne uusimpia aseitaan ja asejärjestelmiään. Lisäksi Venäjä on tehnyt alueella yksipuolista aseistariisuntaa julistamalla rajan Venäjän puolelle 200 km levyisen demilitarisoidun vyöhykkeen. Venäjän itäiset asevoimat odottavat edelleen Yhdysvaltojen ja Japanin tulevaa maihinnousua, Kaukoidän puolustussuunnittelussa on otettu huomioon vain merellisen hyökkäyksen uhka. Vuonna 2007 Tseljabinskin alueella, siis Venäjän puolella, pidettyyn sotaharjoitukseen osallistui 1600 kiinalaissotilasta. Kiinan kansanarmeija järjestää säännöllisesti sotaharjoituksia joissa maajoukot hiovat hyökkäystaitojaan ja massiivisia miehistön kuljetuksia tuhansia kilometrejä paikasta toiseen. Ketä vastaan Kiina tarvitsee harjoituksissa saamaansa kokemusta? Hyökkäyksessä Taiwania, Japania tai Yhdysvaltoja vastaan tarvittaisiin maihinnousujoukkojen harjoittamista - sotilasasiantuntijat arvioivatkin maajoukkojen harjoitelleen hyökkäystä Venäjälle. Kiina ei myöskään peittele mitenkään mielipidettään jonka mukaan tsaarin Venäjä valloitti aikanaan Kiinaan kuuluvat Itä-Siperian ja Venäjän Kauko-Idän alueet.

Verrattuna kaikkiin niihin arvoihin joita Putin ilmoitti kannattavansa astuessaan ensimmäisen kerran presidentin virkaan tai niihin tavoitteisiin joita hän hallinnolleen asetti, kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan suorastaan orwellimaisesti. ”Lain diktatuuri” merkitsee viranomaisten mielivaltaa, korruption vastaisen taistelun aikana korruptio on soluttautunut arkipäivään ennennäkemättömällä tavalla. Kansalaisyhteiskunta on tapettu kehtoonsa ja korvattu yksimielisyyden vaatimuksella ja kriittisten äänten leimaamisella ”extremisteiksi”. Samaan aikaan Venäjää on kupattu maailmanhistoriassa ennennäkemättömällä tavalla ja veroparatiiseihin on syntynyt käsittämättömiä varallisuuskeskittymiä joiden omistajat on salattu erittäin ammattimaisella tavalla.

Voiko tästä vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että menossa on yhden historianvaiheen loppusuora Venäjällä. Kun Putinin valtakausi päättyy, pesänselvittäjillä riittää töitä sukupolviksi.

Ohhoh. Kiitoksia koosteesta. Jos tämä kaikki pitää paikkaansa, niin silloinhan Venäjä on hyvin hyvin pitkälle tuon Kiina-korttinsa varassa. Jos Kiina lähtee voimakkaasti lisäämään kauppaa ja strategisesti liittoutumaan Venäjän kanssa, silloin ei ole odotettavissa romahtamista ylihuomenna. Jos taas sitten ei niin kokonaiskuvahan näyttää siltä, että ei hyvältä näytä.
 
Hei huomenta Venäjä, hyvin pyyhkii?


Ukrainan kriisin puhkeaminen herätti minussa uudestaan useamman vuoden telakalla olleen kiinnostuksen itänaapurin tilanteeseen. Olen kuluvan vuoden aikana päivittänyt kirjastoani, lukenut paljon kirjallisuutta suosien tietoisesti venäläisten itsensä kirjoittamia teoksia. Venäläisten nettikirjoittelu on saanut toistaiseksi jatkua ilman viranomaisten suoraa puuttumista. ”Ekstrimistilakien” ja viranomaisten harjoittaman mielivallan ja toimittajien/aktivistien selvittämättömien murhien seurauksena on itsesensuuria havaittavissa.

Tällä hetkellä on kuitenkin päivänselvää että Venäjällä on edessään valtavan suuri ja vaikea murroskausi, tätä tosiasiaa ei pysty peittämään militaristinen pullistelu, kiihkokansallinen uho, viholliskuvien luominen eikä demokratiaa vaativien vainoaminen, niillä vain käännetään kansan huomio pois todellisista ongelmista. Viimeistään vuoden 2008 maailmanlajuinen talouskriisi tyrkkäsi prosessin liikkeelle ja Putinin hallinnon toimenpiteet ovat ainoastaan heittäneet bensaa liekkeihin.


Lyhyt lista Venäjän tilasta:


· Venäjän kansallisvarallisuus keskittyy pienen Putinia tukevan oligarkkiryhmän käsiin. Valtionyhtiöiden omaisuutta siirtyy sisäpiirikauppojen kautta jatkuvasti veroparatiiseihin rekisteröityneille rahastoille ja yritysryppäille joiden todelliset omistajat on salattu erittäin taitavilla toimenpiteillä. Forbesin virallisen listan mukaan Venäjällä on yli sata dollarimiljardööriä joiden hallussa olisi laskennallisesti yli kolmannes maan varallisuudesta. Veroparatiisien varjomiljardööreistä ei Forbesilla tai kenelläkään muulla oli tietoa joten todellisuus on paljon Forbesin listaa karmeampi.

· Korruptio on ujuttanut lonkeronsa läpi koko yhteiskunnan. Putinin rampautettua oikeuslaitoksen sekä useita merkittäviä kansalaisten elämään ruohonjuuritasolla vaikuttavia instituutioita käytännössä ainoa tapa keskivertovenäläiselle selvitä arkielämästä on lahjonta. Ilman lahjusta et pääse terveyskeskuslääkärin puheille. Ilman dollareilla maksettavaa ”tukiopetusta” lapsesi ei pääse luokalta. Yliopistoon et pääse ilman yliopiston oppilasvalinnoista päättävien järjestämiä tuhansia dollareita maksavia valmennuskursseja jne.

· Infrastruktuuri murenee käsiin. Neuvostoliiton perintönä olevaa perusinfrastruktuuria ei ole uusittu vaan sen elinikää on vain pyritty pidentämään väliaikaisilla korjauksilla. Tieverkosto ei kestä nykyistä kuormitusta joka on monin paikoin monikymmen kertainen verrattuna niihin lukuihin joilla ne on suunniteltu ja rakennettu. Niin hullulta kuin se kuulostaa, Suomesta löytyy enemmän kestopäällystettyjä tiekilometrejä kuin koko Venäjän federaatiota. Rautatieosuuksia muuttuu käyttökelvottomiksi kunnossapidon puuttuessa, joskus niitä jopa varastetaan. LVI-verkosto pysyy joten kuten koossa jatkuvilla tilapäiskorjauksilla.

· Moskoviittien siirtomaaisäntäasenne alueita kohtaan. Neuvostoliiton aikaan alueilla oli huomattavasti suurempi autonomia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vielä Jeltsinin aikaan alueet saivat pitää suunnilleen puolet alueellaan syntyvistä pääomista, Putinin aikaan suhde on muuttunut niin että alueille jää noin 20% syntyvistä varoista. Nykyisellä rahoituksella alueet eivät pysty suoriutumaan tehtävistään vaan ne ovat presidentinhallinnon jakamien almujen, kansallisten ohjelmien varassa.

· Eläkejärjestelmä on romahtamassa. Venäjälläkin suuret ikäluokat ovat eläkkeellä tai eläköitymässä eikä heidän tarpeisiin ole rahaa. Eläkerahastot käytettiin vuoden 2008 pankkikriisin vaikutusten lieventämiseen mikä Putinin Venäjällä tarkoitti Putinin lähipiirin omistamien pankkien rahoittamista. Pankit eivät käyttäneet rahojaan yritysasiakkaiden lainoittamiseen, kuten oli tarkoitus, vaan ne ostivat koko rahalla länsivaluuttaa turvatakseen omistajiensa edut ruplan arvon romahtaessa. Keskimääräinen eläke on naurettavan pnieni, 4 000 ruplaa eli 86 € kuukaudessa. Vuoden 2007 eläkeuudistuksessa jonka piti nostaa eläkkeet edes siedettävälle tasolle eläkkeiden suuruus päinvastoin putosi 33%sta 25%iin keskipalkasta. Kohtuullista eläkettä voidaan maksaa vain silloin, kun työssäkäyvien ja eläkkeensaajien suhde on noin 3:1. Nykypäivän Venäjällä suhdeluku on noin 1,7:1 ja väestöennusteiden suhteen se on 2020-2030 luokkaa 1:1. Kärjistetysti sanottuna Putin varustaa armeijaansa eläkeläisten rahoilla.

· Terveyspalvelut ovat niin huonot että se näkyy jo laskevina elinikäennusteina. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä Venäjällä on vain 65 vuotta (Naisilla 72, miehillä 59, eli 60-vuotispäiviään viettää vain alle puolet ikäluokkansa venäläismiehistä.) Kutsuntoihin tulevista miehistä 30% todetaan palvelukseen kelpaamattomiksi ja yli puolella kutsuntaikäisitä on terveydellisiä rajoitteita. Surkean palkan vuoksi Venäjällä on krooninen pula perusterveydenhoidon lääkäreistä koska nekin lääkärit jotka eivät pääse rahakkaan yksityissektorin palvelukseen etsivät mieluummin töitä muualta kuin terveydenhuollosta.

· Kermlin valtakeskittymästä riippumattomien puolueiden ei anneta rekisteröityä eikä osallistua vaaleihin. Poliittisesti merkittävä media on otettu joko valtionyhtiöiden tai Putinia tukevien oligarkkien hallintaan. ”Ekstremistilaki” antaa viranomisille valtuudet leimata kakikki haluamansa toimijat ääriliikkeiksi tai niiden kannattajiksi. Ääriliikeiden jäsenille voidaan langettaa vankeusrangaistuksia mielivaltaisesti.

· Oikeuslaitoksen rampauttaminen. Breslanin koulukaappauksen jälkimainingeissa Putin erotti paikallisvaaleilla valitut kuvernöörit ja korvasi nämä itse nimittämillään henkilöillä. Tämän jälkeen järjestelmää laajennettiin alaspäin siten että paikallishallinon avainroolit on miehitetty Putinin hallinnolle mieluisilla henkilöillä. Kun paikalliset oikeusviranomaiset tuomarit mukaanluettuna kuuluvat kuvernöörin alaisiin paikallisviranomaisiin, tuomioistuimet ovat muuttuneet Kremlin kumleimasimiksi. Koska tuomarin työpaikka kaikkine etuisuuksineen on koko ajan veitsen terällä, tuomarit varovat tekemästä päätöksiä jotka voitaisiin tulkita vallanpitäjien etujen vastaisiksi.

· Armeijan rappio. Armeija toimii edelleen pääosin Neuvostoliitolta perimänsä kaluston varassa. Suurin osa myönnetyistä määrärahoista katoaa matkalla. Ei ole olemassa mekanismia joka valvoisi rahojen käyttöä ja pilliin viheltäjiä rangaistaan ankarasti. Nykyisellä uusiutumistahdilla ilmavoimien taistelukoineiden uusiminen kestää 50 vuotta. Ydinaseiden määrä vähenee jatkuvasti luonnollisen poistuman kautta kun vanhenevat aseet tulevat elinkaarensa päähän eikä uusia tule tilalle. Ydinasejoukot saavat muita joukkoja parempaa rahoitusta koska edes Putin ei kestä ajatusta että kenraalit tarjoaisivat venäläisiä ydinaseita pimeillä markkinoilla eniten tarjoaville. Venäjällä lähes 200 000 sotilasperhettä on ilman vakinaista asuntoa, sadalla tuhannella ammattisotilaalla ei ole minkäänlaista omaa kotia. Tuhansia venäläisnuorukaisia kuolee vuosittain simputuksen seurauksiin. Kutsuntaikäisistä alle 10% saapuu kutsintoihin.

· Vihollisten hankkiminen ja ystävien karkoittaminen. Diplomatia on Putinin kaudella korvaantunut gangsterimaisella käytöksellä jossa suhteita hoidetaan konfortaatioilla ja provokaatioilla: Energiakiristyksellä, ilmatilaloukkauksilla, painostuksella ja suoralla väkivallalla. Kaiken tämän seurauksena Venäjää pidetään vähän niin kuin mieleltään järkkyneenä väkivaltaan taipuvana naapurina jolta voi odottaa mitä tahansa ja jonka kanssa ei haluta mitään kontaktia, korkeintaan pyritään olemaan ärsyttämättä. Kumma kyllä Kiina on poikkeus joka edessä Putin käy säännöllisesti liehittelemässä. Vuonna 2004 solmitulla rajasiirtoa koskevalla sopimuksella Venäjä luovutti Kiinalle kaksi suurta saarta, Bolshoi Ussurisskin ja Tarabarovin, yhteispinta-alaltaan 340 neliökilometriä. (Antaa vähän perspektiiviä vaikka Karjala-keskusteluun). Venäjä aseistaa Kiinaa kovaa tahtia myymällä sinne uusimpia aseitaan ja asejärjestelmiään. Lisäksi Venäjä on tehnyt alueella yksipuolista aseistariisuntaa julistamalla rajan Venäjän puolelle 200 km levyisen demilitarisoidun vyöhykkeen. Venäjän itäiset asevoimat odottavat edelleen Yhdysvaltojen ja Japanin tulevaa maihinnousua, Kaukoidän puolustussuunnittelussa on otettu huomioon vain merellisen hyökkäyksen uhka. Vuonna 2007 Tseljabinskin alueella, siis Venäjän puolella, pidettyyn sotaharjoitukseen osallistui 1600 kiinalaissotilasta. Kiinan kansanarmeija järjestää säännöllisesti sotaharjoituksia joissa maajoukot hiovat hyökkäystaitojaan ja massiivisia miehistön kuljetuksia tuhansia kilometrejä paikasta toiseen. Ketä vastaan Kiina tarvitsee harjoituksissa saamaansa kokemusta? Hyökkäyksessä Taiwania, Japania tai Yhdysvaltoja vastaan tarvittaisiin maihinnousujoukkojen harjoittamista - sotilasasiantuntijat arvioivatkin maajoukkojen harjoitelleen hyökkäystä Venäjälle. Kiina ei myöskään peittele mitenkään mielipidettään jonka mukaan tsaarin Venäjä valloitti aikanaan Kiinaan kuuluvat Itä-Siperian ja Venäjän Kauko-Idän alueet.

Verrattuna kaikkiin niihin arvoihin joita Putin ilmoitti kannattavansa astuessaan ensimmäisen kerran presidentin virkaan tai niihin tavoitteisiin joita hän hallinnolleen asetti, kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan suorastaan orwellimaisesti. ”Lain diktatuuri” merkitsee viranomaisten mielivaltaa, korruption vastaisen taistelun aikana korruptio on soluttautunut arkipäivään ennennäkemättömällä tavalla. Kansalaisyhteiskunta on tapettu kehtoonsa ja korvattu yksimielisyyden vaatimuksella ja kriittisten äänten leimaamisella ”extremisteiksi”. Samaan aikaan Venäjää on kupattu maailmanhistoriassa ennennäkemättömällä tavalla ja veroparatiiseihin on syntynyt käsittämättömiä varallisuuskeskittymiä joiden omistajat on salattu erittäin ammattimaisella tavalla.

Voiko tästä vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että menossa on yhden historianvaiheen loppusuora Venäjällä. Kun Putinin valtakausi päättyy, pesänselvittäjillä riittää töitä sukupolviksi.

Tämä Minutemanin hyvä teksti kannattaa kaikkien lukea ajatuksella!

Olen useimmista asioista täysin samaa mieltä Minutemanin kanssa (voin jossain vaiheessa palata niihin nyanssieroihin, mitä minulla tuli mieleen). Tähän jo kattavaan listaan voi lisätä seuraavat osin piilossa muhivat Venäjän ongelmat:
- yhteiskunnan valtava eriarvoistuminen (palaan tähän kohtaan, kunhan löydän vähän faktaa ongelman suuruudesta)
- venäläisen kansalliskiihkon nousu ja avoin rasismi
- pinnan alla kytevä Venäjän eri kansallisuuksien epäluottamus/inho/viha venäläisiä kohtaan (oikea adjektiivi riippuu kai yksilöstä / kansasta). Huonolla onnella tämä johtaa Jugoslavian tyyppiseen tilanteeseen.
- eri alueiden separatismi(haaveet)
- koulutetun väestön muuttaminen ulkomaille
- hallitsematon muuttoaalto Venäjän kasvukeskuksiin Venäjän sisäisesti ja ulkomailta, erityisesti Keski-Aasiasta
- kansanluonteeseen kuuluva hälläväliä-asenne ja riskihakuisuus
- holtiton eri päihteiden käyttö isolla osalla väestöä
- koko yhteiskunnan silmitön väkivaltaisuus ja vahvemman oikeus
- maataloustuotannon riittämättömyys
- ympäristön kattava saastuminen, myös sellaisilla aineilla, joita kehitysmaissa ei ympäristöön joudu (ydinjätteet, teolliset kemikaalit, sotilaalliset kemikaalit ja biotuotteet)
- järjestäytyneen rikollisuuden, valtiovallan ja yksityisen liiketoiminnan täysin poikkeuksellinen täydellinen sulautuminen toisiinsa. Vastaavan tasoiseen sulautumiseen ei ole taidettu pystyä vielä missään muussa maassa? Ajattelin verrokkina Zimbabwea Robert Mugaben liian pitkän valtakauden aikana, mutta siellä talous on niin paljon pienempi, että vaikutuksetkin jäävät ihan marginaalisiksi.

Venäjä on toteuttanut 2000- ja 2010-luvuilla jälleen "mielenkiintoisen" yhteiskunnallisen kokeilun, josta riittää varmasti tutkittavaa tulevaisuuden kultturiantropologeille.
 
Back
Top