RE: Ei tarvetta, kun ei ajatella 1.1.1995 Groznyn kaupunkitaistelut
Kapiainen kirjoitti:
Ymmärrätkö/ mietitkö ollenkaan mitä kirjoitat?!?!
Puhut nyt täysin eri asiasta mistä minä ja mistä tässä keskustelussa on aiemmin puhuttu!
Jatkan ajatusta enkä jää jankkaamaan Vietnamin sodan aikaiseen kenttäradioon, jollainen oli "in" trasistoriradiokauden alussa.
Kapiainen kirjoitti:
Kun asiaa lähestytään tuolta kantilta, mistä lähestyt - ja poikkeuksellisesti olet jopa ihan oikeilla jäljillä siinä - on ihan se ja sama puhutaanko siellä radioissa saamea, suomea, navajoa, salakieltä vaiko ei mitään - tuossa kohtaa kun se olennaisin asia on se, painetaanko tangenttia vaiko ei. Kun tangettia painetaan, on "vahinko" jo tapahtunut, vaikkei kukaan koskaan sanoisi sinne radioon mitään.
Juuri niin. Ei välttämättä paineta tangettiakaan, vaan puhutaan vaikka VoX:lla ja Roger beepillä.
Tietoliikenteen selvittäminen on tunnistamista. Se vertautuu tavallaan valvontatutkaan. Otetaan selvää, ketä on olemassa tai ketä voisi olla olemassa. Sitten kun arvataa, ketä on olemassa radioaalloilla, aletaan valita, ketä kannattaisi kuunnella.
Radioamatöörilläkin voi olla sekä skanneri, jotta hän löytää nopeasti aaltoaluella olevat vaikkapa 1000 kanavaa sekunnissa, ja sitten se oikea radio, jolla hän kuuntelee ja johon hän puhuu tai sähköttää.
Näin ollen havaitseminen on tunnistamisen esiaste sekä mahdollistaja eikä mikään "eri asia" koko prosessissa.
Kapiainen kirjoitti:
Minä puhuin siitä, onko taistelunaikainen selväkielinen puhe vastustajan hyödynnettävissä vaikka se kuuntelisi sitä koko ajan ja ymmärtäisi kaiken mitä puhutaan - vain poikkeustapauksessa se on hyödynnettävissä.
Väitän, että on nykytekniikalla. Suomessakin se olisi mahdollista, mikäli asiaa kehittävillä tahoilla olisi aikaa laskeutua Toshiba Toughbookia käyttävän jalkaväkijoukkueen tasolle. Jos kerran komppania on pienin yksikkö, joka hyökkää niin silloin tavallaan olisi komppanialle hyödyllistä skanneroida vastustajansa, koska heilläkin todennäköisesti alkaa olla joihinkin tilanteisiin nähden liikaa radioita auki, jolla he paljastavat paikkojaan. Skannereita voisi laittaa vaikka kuulovartiomiehil, koska seuraavassa vaiheessa varmaan sissiradiot pidetään koko ajan päällä ja myös mieskohtaiset radiopuheliminet.
Itse panisin skannereita joka paikkaan ja antaisin kevyelle kranaatinheitinjoukkueelle maalipisteitä sen perusteella. Kevyellä krh:lla ampuu itävaltalaisella ammuksella jo kuusi kilometriä, joten jokaisen radiollisen ryhmän surmaaminen on aivan sellaista eleketronista sodankäyntiä, jota voi jokainen harjoittaa.
Ei siihen tarvita enää nykyään Reino Hallamaata eikä radiotekniikan tohtoreita. Ongelmana on vain se, että apuselajien taktiset mahdolisuudet eivät imeydy taisteleviin joukkoihin ilmeisesti sen vuoksi, että aselajiasiantuntijat ovat niin fakkiutuneita tai siksi, että aselajeissa tehdään suuria ratkaisuja, mihin ei milloinkaan liity Janne Jääkärin suora palveleminen.
Ennemmin kuin olisin huolestunut siitä, että Sievin varsikengän lenkki on stealthia eikä näy lämpökamerassa, olisin huolestunut nyt siitä, että kun innostutaan ryhmäradioista kuin hullut puurosta, ei ajatella, että radio on säteilylähde, joka paljastaa kantajansa pimeässäkin.
Kapiainen kirjoitti:
Sen tiedon ja kokemuksen valossa mikä minulla on tähän mennessä kertynyt, en näe tarkoituksenmukaisena alkaa puhumaan taistelujohtokielenä radioverkossa navajoa..
Kokemuksesi on vanhaa ja arvokasta ja liittyy M80:n kaltaiseen prikaati-80:n viestijärjestelmään.
Kuitenkaan 32 vuotta sitten ei ollut nykyisiä skannereita eikä nykyistä laskentatehoa.
Kapiainen kirjoitti:
sitä sensijaan on aina mietittävä hyvinkin tarkkaan milloin, missä ja mihin tarkoitukseen painaa radionsa tangenttia. Siihen on myös kiinnitetty melkolailla huomiota myös meidän "surkeiden, tyhmien ja mistään mitään tietämättömien ja vain ulkoilusta kiinnostuneiden" jalkaväkisotilaiden toimesta. Jos sinä et osaa omassa työssäsi juuri mitään, niin älä ala yleistämään sitä koskemaan kaikkia muitakin!!
Kapiaisena on helppo esiintyä anonyymisti. Vain karkea ja kova sekä sukupolven vanha kylmänsodan tyyli paljastaa tosi ammattisotilaan teinitrollaajasta.
1. Kun kerran riittävästi hyppeleviä ja salaavia radioita ei ole jakovahvuuksiin eikä parhaita radioita kannata muutamien vuosien välein edes ostaa, pitää käyttää antiikkisempaa kalustoa, joka on peräisin Vietnamin sodan ajalta perusratkaisuiltaan.
2. Kun kerran antiikkia on matkassa viestitekniikan puolella, tulee ongelma siitä, miten sen kanssa pärjää 32 vuotta - 40 vuotta uudemmissa oloissa.
3. Radioon pääsee käsiksi vain sen antennien radioaaltojen kautta. Pitäisi olla valmiiksi laskettuja yhteyksiä ja suuntaavia antenneja, mitä asiaa ei ole opetettu, koska sitä ei ole suunniteltu.
4. Kun kuitenkaan radio ei ole hyppelevätaajuuksinen ja siihen pääsee helposti 4 000 kanavaa sekunnissa skannaavalla valvontaradiolla kiinni, tulee kysymys siitä, onko koodi, esimerkiksi Sanlan koodi, murrettu. Todennäköisesti on.
5. Seuraavaksi tulee se, miten nopeasti tieto voidaan hyödyntää. Tämä johtuu siitä, miten alas radiotiedustelu tuodaan yläjohdon sfääreistä.
6. Tiedon käytettävyyteen vaikuttaa peittäminen. Analogisissa ratkaisuissa, jossa kytkeytymistä samalle taajuudelle helposti ei voi estää, tulee arvoonsa lähettäjän tunnistaminen. Samaa henkilötunnusta ei voi käyttää tunnisteena viikoista toiseen, vaan pitäisi olla joku koko sotatoimiyhtymän alueella päivittäin vaihtuva tunnus, jolla voitaisiin tehdä tunnistus.
7. Tätä antiikkisten ja analogisten radioiden käyttöä apuna ei pohdi muu kuin materiaalilaitos, joka kysyy kertausharjoituksissa, olisiko jollain liikekannallepanossa luovuttaa vaikka radio kompanssin, GPS-paikantimen, maastopuvun jne. mukana. Tämä radioasia on siis kehittelyn alaisena myös primitiivisten LV217 :aa vastaavien siviililaitteiden osalta.
8. Kun tämä radioasia on kesken ja annetaan ymmärtää, että taistelutehoa tulee supistusten korvaamiseksi kymmeniä prosentteja lisää, kannattaa huomata, että Ranska ja Saksa toimittavat ja ovat toimittaneet mm. Venäjälle osaamista, joka on paljon yli sen, mitä on Tšetsenian sodissa kameroille näytetty tai poloisille joukoille jaettu.
9. En minä jalkaväkeä mitenkään ylenkatso. He tekevät sen oikean taistelutyön. Minusta olisi hyvä, jos tuohon jalkaväkitaktiikkaan ja keskusteluun siitä saisi myös tukevien aselajien edustajien näkökulmia ja huollon näkökulmaa, koska voi olla niin, että tehdään sellaisia rakenneratkaisuja, jotka eivät ole tämän päivän Tekniikan Maailmasta.
Asiat menevät oikeaan suuntaan, kun kaikesta sotilastekniikasta tulee tehokkaampaa satoja prosentteja uudella tietoliikennetekniikalla, jota voi pikkuvaltio omassa radiopajassaan tehdä vaikka Nokia-Siemens-Networkin työttömillä diplomi-insinööreillä ja tohtoreilla.
Olen nyt kuitenkin sitä mieltä, että jo samalla kun hankitaan ihmeradioita komppanioille ja ryhmille, pitäisi myös kertoa, millaiseksi ihmiskilveksi asianomaiset ryhtyvät pitämällä itseään jatkuvana radiotaajuisen elektromagneettisen säteilyn lähteenä.
Jos nyt sitten tuo paljastuvuus kiinnostaa niin suosittelisin lukemaan Sotateknistä arvioita ja ennustetta tuosta anturipuolelta ja lukemaan julkisia hankintapyyntöjä EU:n järjestelmästä, mitä kukin maa on ostanut alalle.
Lyhyesti sanoisin, että nuo uusien ratkaisujen edut on jo hyödynnetty silloin kun ne tulevat käyttöön ja sotilasopetukseen, koska ne ovat jo muillakin. Klassista varustelukilpailuetua niistä ei tule, vaan ne ovat kehityksessä mukana pysymistä tai kehityksen kiinni kuromista.
