1918 Vapaus tai kansalaissota

Ilman muuta. Ajattelin lähinnä syyllisten etsimistä ja asiassa rypemistä.

Ensin on saatava muodostettua kuva, mitä paikallisesti tapahtui ja se vaatii perehtymistä vanhoihin tallenteisiin ja dokumentteihin seka haastatteluja aikalaisten jälkipolvien kanssa.

Eilen kävin mielenkiintoisen keskustelun erään valkoisten paikallisen merkkimiehen jälkikasvun kanssa muistomerkillä. Nämä asiat ei ole välttämättä siirtynyt suoraan seuraaville sukupolville ollenkaan. Tässäkin tapauksessa tiedot oli tullut toisen sukulaisen kautta. On kerrottu, että "lahtaaja" ryhmät olisi tulleet muualta, mutta kyllä eilen tuli aivan selväksi taustoineen se, että paikalliset oli asialla. Tämä ei minua kyllä yllättänyt yhtään.

Arkistojen, tallenteiden, kirjojen ja kuultujen tarinoiden perusteella paikallisessa tarinassa on viela paljon epäselvää. Itselläni ei ole tarkoitus etsiä "syyllisiä" syyttämis tai leimaamis mielessä, vaan kartoittaa sen aikaisia "suhteita" sukujen ja ihmisten kesken ja ymmärtää tapahtunutta.

Hieman pitemmälle kun asiaa ajttelee, niin ei voi olla ymmärtämättä, että nämä asiat ovat heijastuneet ihmisten "kategorisoimiseen" vielä omassa nuoruudessa 70-80-luvuilla. Urheiluseurat jne... ja en olisi valmis sanomaan, että tämä olisi kokonaan häipynyt vieläkään.
 
Ensin on saatava muodostettua kuva, mitä paikallisesti tapahtui ja se vaatii perehtymistä vanhoihin tallenteisiin ja dokumentteihin seka haastatteluja aikalaisten jälkipolvien kanssa.

Eilen kävin mielenkiintoisen keskustelun erään valkoisten paikallisen merkkimiehen jälkikasvun kanssa muistomerkillä. Nämä asiat ei ole välttämättä siirtynyt suoraan seuraaville sukupolville ollenkaan. Tässäkin tapauksessa tiedot oli tullut toisen sukulaisen kautta. On kerrottu, että "lahtaaja" ryhmät olisi tulleet muualta, mutta kyllä eilen tuli aivan selväksi taustoineen se, että paikalliset oli asialla. Tämä ei minua kyllä yllättänyt yhtään.

Arkistojen, tallenteiden, kirjojen ja kuultujen tarinoiden perusteella paikallisessa tarinassa on viela paljon epäselvää. Itselläni ei ole tarkoitus etsiä "syyllisiä" syyttämis tai leimaamis mielessä, vaan kartoittaa sen aikaisia "suhteita" sukujen ja ihmisten kesken ja ymmärtää tapahtunutta.

Hieman pitemmälle kun asiaa ajttelee, niin ei voi olla ymmärtämättä, että nämä asiat ovat heijastuneet ihmisten "kategorisoimiseen" vielä omassa nuoruudessa 70-80-luvuilla. Urheiluseurat jne... ja en olisi valmis sanomaan, että tämä olisi kokonaan häipynyt vieläkään.

Ei nuo asiat näin lyhyessä ajassa mihinkään häviä.

Asioiden selvittely jälkikäteen on tietysti vähintäänkin haasteellista. Muistelot ovat olleet helposti niin valkopestyjä sankaritarinoita että luotettavuus on vähintäänkin kyseenalaista. Isosta otannasta varmaan löytää silti jyväsiä kokonaisuuteen. Ainakin jos saa muista tutkimuksista tukea niissä sottaisemmissa yksityiskohdissa.

Oli valtava onnettomuus ettei asiaa kunnolla käsitelty silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Nyt ollaankin jo "ei saa puhua pahaa kuolleista" -vaiheessa.
 
Oli valtava onnettomuus ettei asiaa kunnolla käsitlty silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Nyt ollaankin jo "ei saa puhua pahaa kuolleista" -vaiheessa.

Koska se asioiden käsittely kunnolla sitten olisi ollut mahdollista? Ennen sotia se olisi kait pitänyt tehdä mutta ei onnistunut koska neuvostokommunisin uhka oli liian akuutti ja punaisten johtajat vihamielisen suurvallan puolella. 1953 Stalinin kuoleman jälkeen olisi ehkä voitu tehdä jotain mutta oli ilmeisesti muutakin tekemistä. 70-luvun alussa olisi voitu kanssa miettiä asioita mutta Kekkosen johdolla ei kyennyt julkiseen itsereflektioon. Koiviston aikana ja Neuvostoliiton hajottua asianomaiset taas olivat melkein kaikki haudassa. Tavallaan kait jonkinlainen sovinto tehtiin talvisodan aikana kun vanhat kaunat päätettiin laittaa sivuun tärkeämpien intressien vuoksi.
 
Koska se asioiden käsittely kunnolla sitten olisi ollut mahdollista? Ennen sotia se olisi kait pitänyt tehdä mutta ei onnistunut koska neuvostokommunisin uhka oli liian akuutti ja punaisten johtajat vihamielisen suurvallan puolella. 1953 Stalinin kuoleman jälkeen olisi ehkä voitu tehdä jotain mutta oli ilmeisesti muutakin tekemistä. 70-luvun alussa olisi voitu kanssa miettiä asioita mutta Kekkosen johdolla ei kyennyt julkiseen itsereflektioon. Koiviston aikana ja Neuvostoliiton hajottua asianomaiset taas olivat melkein kaikki haudassa. Tavallaan kait jonkinlainen sovinto tehtiin talvisodan aikana kun vanhat kaunat päätettiin laittaa sivuun tärkeämpien intressien vuoksi.

Siksi se varmaan jäi tekemättä ettei sopivaa hetkeä oikein ollut. Ikkuna oli auki niin kauan kuin aikalaisia oli elossa. Se että sisällissodan raato vieläkin rimpuilee kertoo siitä ettei niin syvää hautaa saada kaivamalla aikaiseksi että unohdus ja vaikeneminen riittäisivät hoidoksi.

Tätä on tietysti hyvä peilata vaikka paljon tuoreempaan tapaukseen eli suomettumisen aikaan. Ei sitäkään kukaan vapaaehtoisesti käsittele ja taas joutuu kiroamaan kun ei tiedetä kuka oikein teki ja mitä. Ja tälläkin kertaa ne salaisuudet viedään mukana hautaan. Nimeltä syytellään lähinnä niitä jotka ovat jo mullissa eivätkä pysty itseään puolustamaan.
 
Kun teloituksen perusteena on vaikkapa väärän urheiluseuran jäsenyys niin herää epäilys muuhun kuin elävään todellisuuteen nojanneesta päätöksenteosta.

Vielä 1980-luvulla urheiluseuroista suuri osa edusti joko punaisuutta tai valkoisuutta. Ja itse seurat oli aikanaan usein perustettu vähintään puoliksi joko suojeluskuntahenkisten tai punakaartimielisten yhteiseksi harjoitusympäristöksi vähän sillä idiksellä että niille toisille pitää pärjätä sitten kun ropeli osuu ripuliin.

Valmentajat ja johtohenkilöt olivatkin usein tosi sitoutuneita aatteen miehiä.

Nykyisin tuota menneen maailman urheilumilitarismia on vaikea tajuta ellei sitä ole nähnyt.

Veikkaan ettei tappamisen syy ollut urheiluseura vaan vastapuolen organisoituun toimintaan osallistuminen. Urheiluseura oli osa siitä sotilaallisesta tai puolisotilaallisesta toiminnasta.
 
Veikkaan ettei tappamisen syy ollut urheiluseura vaan vastapuolen organisoituun toimintaan osallistuminen. Urheiluseura oli osa siitä sotilaallisesta tai puolisotilaallisesta toiminnasta.

Voit veikata oikein tai väärin. Muistan esimerkin jostakin tutkimuksesta. Tämä tapahtui muistaakseni Jämsän suunnalla. Siellä oli joku erityisen innokas tapaus vauhdissa ja kaikki olivat joko punaisia tai valkoisia. Siinä ympäristössä väärän urheiluseuran jäsenyys on jo hyvinkin raskauttavaa todistusaineistoa. Varmaan kyseessä oli muu kuin rivijäsen mutta asia ei siitä miksikään muutu. Ei kai Jämsässäkään koko väestöä tapettu mutta kymmenien ihmisten suuruusluokkaa oleva harvennus oli tosiasia ja joukossa oli runsaasti porukkaa jolla ei kapinassa ollut osaa eikä arpaa. Muistelen ettei koko pitäjässä edes ollut aseistautunutta punakaartia.

Suomessakin tapettiin ihmisiä myös siksi että nämä eivät suostuneet tarttumaan aseeseen. Se oli näyttö siitä että tämän täytyy olla vihollinen kun ei kerran ole omia. Jos tuollainen punikki vielä pääsikin valkoisilta pakoon niin viimeistään punaisten käsissä tuli ammutuksi valkoisena. Ei ollut hyviä vaihtoehtoja siinä maailmassa.
 
Voit veikata oikein tai väärin. Muistan esimerkin jostakin tutkimuksesta. Tämä tapahtui muistaakseni Jämsän suunnalla. Siellä oli joku erityisen innokas tapaus vauhdissa ja kaikki olivat joko punaisia tai valkoisia. Siinä ympäristössä väärän urheiluseuran jäsenyys on jo hyvinkin raskauttavaa todistusaineistoa. Varmaan kyseessä oli muu kuin rivijäsen mutta asia ei siitä miksikään muutu. Ei kai Jämsässäkään koko väestöä tapettu mutta kymmenien ihmisten suuruusluokkaa oleva harvennus oli tosiasia ja joukossa oli runsaasti porukkaa jolla ei kapinassa ollut osaa eikä arpaa. Muistelen ettei koko pitäjässä edes ollut aseistautunutta punakaartia.

Suomessakin tapettiin ihmisiä myös siksi että nämä eivät suostuneet tarttumaan aseeseen. Se oli näyttö siitä että tämän täytyy olla vihollinen kun ei kerran ole omia. Jos tuollainen punikki vielä pääsikin valkoisilta pakoon niin viimeistään punaisten käsissä tuli ammutuksi valkoisena. Ei ollut hyviä vaihtoehtoja siinä maailmassa.

Jämsän tapahtumia kuvaa Rislakin kirja Kauhujen aika.

@PSS on sieltä ja oma suku äidin puolelta naapuripitäjästä. Hurjia tarinoita kuulin aikoinaan isovanhemmilta miten niiden vanhemmat joutuivat piileskelemään metsissä valkoisten pahimpia teloittajia.
 
En ole itsekään saanut yhtään vinkkiä, että täällä olisi ollut paikallisia aseistettuja punaisia...juurikin tuo tarjoamisesta kieltäytyminen vei leirille.

Ilmeisesti punaisilla oli liikkuvia eliminointiporukoita(lahtaus).

Virallisissa kirjoissa koko väännön uhriluku on täällä tasan puolien välillä.
 
Ilmeisesti punaisilla oli liikkuvia eliminointiporukoita).

Punaisten kuolemanpartiot muodostuivat usein kait lentävistä tai etsivistä osastoista tai komppanioista, toisinaan punaisten sotaoikeuksista. Siellä oli yleensä muutama aktiivi. Muutaman päivän arkistojen penkomisella pitäsi löytyä asiakirjoja ja nimiä alueella riehuneiden punaisten kuolemanpartioiden touhuista. Vähintään yhtä kuvottavaksi homma menee kun selvittelet kenelle näiden kuolemanpartioiden touhut yleensä kostettiin.
 
Se Jämsän tilanne lähti liikkeelle Mannerheimin käskyn paikallisesta vapaasta tulkinnasta. Valkoisen armeijan 3700-miehinen osasto oli tarkoitus tuoda Jämsään, mistä aloitettaisiin hyökkäys Vilppulaan (ettei punaiset pääse rataa Haapamäelle) ja sitten toisena hyökkäyssuuntana Längelmäki (Orivesi, Tampere). (Itse Jämsässähän ei taisteltu lainkaan, mikä on syytä muistaa Jämsän kuolleita laskiessa. Olikohan se niin, että kunnan väkiluku oli kai jotain 6000 ja siellä kuoli siis taisteluitta yli 200 punaista? Suuri osa vielä itse sodan jälkeenkin.) Jämsään tuli käsky, että seutu pitää olla turvallinen valkoisen osaston saapua. Ja tämä käsky sitten yli-innokkaasti toimeenpantiin. Kaikki vähäisetkin henkilökohtaiset kaunat, jotka vaan saatiin käännettyä punaisiksi, hyödynnettiin. Jämsä oli perinteisesti valkoinen rikas maalaispitäjä, mutta sen Jämsänkosken taajamaan oli noussut tehdastyöläistö, joka sitten alkoi vähän herätellä maalaistyöläisiä. (Saman jaon peruja oli sekin, että 1924 Jämsänkoski lohkesi emäpitäjästä itsenäiseksi. No, nyt tilanne on palautunut.) Jämsän isäntien rikkautta kuvaa hyvin se, että Vitikkalan kartanon isäntä Konkola omisti kymmenyksen suuren kunnan metsistä. Puut hän kuljettu omalla laivayhtiöllään Päijännettä Lahteen. Sieltä hän sai niille junakyydin omalle lautatarhalleen Sörnäisiin. Kasvava Helsinki tarvitsi lautatavaraa. Ja juu, naittipa sitten vielä tyttärensä paperitehtailija / kenraali Waldenille. Vitikkala on noin 200 metriä kodistani. Ja ensimmäiset vuoteni asuin Patisen huonekaluverstaan naapurissa. Patinen oli työväenyhdistyksen pj. Häntä ei ihan ammuttu. Saaren kartano jäi Jallun kuoleman jälkeen emännälle, joka nai Tuorilan. Parikin Tuorilaa tunnen/tunsin henkilökohtaisesti. Saaren kartano on siinä 24-tien kupeessa, juuri ennen Jämsänjokea. Kartanon navettaan ja ojanpenkkaan tapettiin lukuisia punaisia. Myös kiekon kellotornin sisälle ammuttiin. Oli lähempänä keskustaa, kovat seinät vaimensivat äänet. Ja hautuumaa on näppärästi vieressä. Tosin pääsihän sieltä joukkohaudasta yksi puolikuolleena haudattu vielä nousemaankin. Äitini isän puolelta Padasjoelta on pari sukulaista siellä joukkohaudassa. Jossain vaiheessa Saaren Jallulle ja Rummin Jussille alkoi tulla valkoisten esikunnasta vihjeitä, ettei saisi heti tappaa, pitäisi tuomita Jyväskylässä tai Vaasassa tuomioistuimessa ensin. No, lähettivät jonkun tuomittavaksi Vaasaan, mutta ei tullut mieluisaa tuomiota tuomiota tarpeeksi nopeasti, joten hakuvat Vaasasta takaisin ja ampuivat paluumatkalla. (Ja pohjalaisetko siis äärioikeistolaisia?) Partalankylän huopatossutehtaissa (isäni suvulla oli kylän ensimmäinen tehdas) oltiin ensin maltillisia. Vaan sitten naapurissa, Temppulassa, eräs valkoinen kyllästyi kuljettamaan vankiaan ja ampui tämän metsäpolulla. Tämän 'Temppulan tempauksen' jälkeen Partalankin työläiset radikalisoituivat. Yksi sukulaiseni oli huopatossutehtaan liki vieressä teininä (maltillinen valkoinen) määrätty liikennevartioon. Paikalle ilmestyi punaisia, joille poika viskasi kiväärinsä ja pakeni. Oli huutanut jotain perään, että pitäkää kivääri, tää ei kiinnosta häntä yhtään. No, selvisi hengissä. Niin, silloin tuo pieni kylätie oli Jyväskylän ja Tampereen yhdistävä 'valtatie'.

Vähän tajunnanvirtaa tuli, mutta tuo Rislakin teos tosiaan kannattaa etsiä käsiin. Sen toinen painos on inan laajennettu. On se vaan aika hurjaa tarinaa. Vaikka, kuten kerroin, sukuanikin tuo sivusi, ei näistä paljon Jämsässä puhuta. Taisi historiantunnillakin opettaja sanoa jotenkin, että Jämsässähän ei sodittu, mutta muuten tapettiin. Ja että kaikilla luokassa varmaan on kontakteja molemmin puolin, että kyselkää heiltä, jos kiinnostaa. Sen verran arka aihe siellä, ettei opettajatkaan sitä avanneet.

edit. Korjattu typoja ja autocorrecteja
 
Viimeksi muokattu:
Ihan mielenkiintoinen haastattelu hieman ketjun aihetta sivuten.

Vanhaa SVUL-TUL kahtiajakoa muistelevat Kansainvälinen olympiakomitean urheiluvaikuttaja-palkinnon saanut, entinen TUL:in aktiivi Birgitta Kervinen sekä SVUL:n yhteysjohtajanakin toiminut, liikuntaneuvos Kerstin Ehnholm. Toimittajana Jarmo Laitaneva.


https://areena.yle.fi/1-4296974
 
Yksittäiselle kansalaiselle on aina parasta, kun yhteiskunnan demokraattinen ja laillinen järjestys säilyy. Siksi sitä pitää tukea omilla toimillaan, eikä lähteä tuulen mukana haahuilemaan.

Kuten tuolla yllä esitin, kapinaa ei olisi ollut, jos jokaisessa keskeisessä kaupungissa olisi ollut -edes- 500 lojaalia ja johdettua poliisia. Aika simppeliä siis. Eli järjestysvallan heikkous antoi mahdollisuuden vasemmiston kiväärilinjalle ruveta töhöilemään ja kansallisen onnettomuuden askelmerkit olivat valmiita.

Näitä ajan kalmoja on käännelty mielestäni jo tarpeeksi. Oma mielenkiintoinen lukunsa saattaisi olla esim. se, että missä määrin -porvariston- piirissä oli niitä, jotka istuivat kahdella tuolilla? Tuoleilla istui ihmisiä, joiden elämä ja asema perustui tsaarivenäjän komentoon. Miksi ruotsinkielinen lehdistö rummutti niin verenhimoista kostoa? Luterilainen kirkko on kipuillut tuolloisen -suhtautumisensa- kanssa näihin päiviin saakka, sitä työtä on tehty pois julkisuudesta.

Monia yhteiskuntaan liittyviä juttuja on jäänyt täysin vaille penkomista, kun huomio on ollut kalmoissa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Niin missä määrin kommunismin pelko oli ruotsinkielisillä yhdistynyt silloisiin rotuoppeihin yläluokan pelätessä asemansa puolesta? Tätähän on aika ajoin vasemmistolaisessa historiantulkinnassa väitetty. Pihkalan tekstit kieltämättä antavat mahdollisuuden tällaiselle tulkinnalle.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Sisällissota ei myöskään sulje pois ulkovaltojen interventioita. Ja näitä olivat punaisten puolella Leninin Neuvosto-Venäjä ja valkoisilla keisarillinen Saksa. Muistan että sain vastauksesta täydet pisteet.

Vastasit oikein silloisen YTL:n ohjeistuksen mukaisesti, mutta pieni tarkennus suotakoon.

Omasta mielestäni kansalaissota on paras termi. Sana "sisällissota" on tullut käyttöön vasta myöhemmin, 1950-1960 -luvuilla, suorana käännöksenä ruotsin termistä "inbördeskrig". Aikaisemmin sisällissodat olivat kansalaissotia, puhuttiin vaikkapa Espanjan tai Kiinan kansalaissodista 1930-luvulla. Molempiin - kuten ylensäkin kansalaissotiin - kuului ulkopuolisia interventioita. Voit katsoa vaikka Hesarin aikakoneella. Ilmeisesti termiä "sisällissota" alettiin käyttämään lehdistössä juurikin koska termi "kansalaissota" haluttiin "varata" Suomen 1918 tapahtumilla.

Kansalaissota vakiintui Suomessa pian vuoden 1918 jälkeen niiden termiksi jotka eivät halunneet puhua vapaussodasta tai luokkasodasta. Se on paras historiallinen termi ja vakiintui Suomessa. Termi "sisällissota" tuli valitettavasti käyttöön 1990-luvulla kun Heikki Ylikangas höpisi juuri tuota että kansalaissodassa ei voisi olla ulkopuolisia interventioita ym. Tämäkin asia on Heikki Ylikankaan vika, historioitsijan, jonka lähdetyöskentely on vähintäänkin kyseenalaista.

Kun tapahtumista on sata vuotta olisi aika palata neutraaliin nimitykseen joka ei ole Heikin antama. Kansalaissota olisi eksakti, aikalaisten antama nimitys jolla annettaisiin kunnia niille jotka yrittivät heti sodan jälkeen ymmärtää molempia osapuolia. Kansalaissota -termin käyttö tekisi heti selväksi mistä sodasta puhutaan, vrt. talvisota, jatkosota, Lapin sota.
 
Luterilainen kirkko on kipuillut tuolloisen -suhtautumisensa- kanssa näihin päiviin saakka, sitä työtä on tehty pois julkisuudesta.

Paikallinen kanttori olisi ollut nykypäivän mittapuulla kunnon #vihapuhuja, Hakkarainen olisi pyhäkoulupoika kanttoriin verrattuna...
 
Niin missä määrin kommunismin pelko oli ruotsinkielisillä yhdistynyt silloisiin rotuoppeihin yläluokan pelätessä asemansa puolesta? Tätähän on aika ajoin vasemmistolaisessa historiantulkinnassa väitetty. Pihkalan tekstit kieltämättä antavat mahdollisuuden tällaiselle tulkinnalle.

Kannattaa muistaa myös todella raastavat kansallisuus- ja kieliriidat ennen itsenäistymistä...ja sen jälkeen. Ruotsinkieliselle väestölle saattoi -sopia- oikein hyvinkin se, että kalevalajuntit tappelevat keskenään ja luovat todellisen unelmatilanteen -eliitin- näkökulmasta. Hajoita ja hallitse. Ruotsinkielisissä oli piirejä, jotka "pelkäsivät" valkoistenkin luomaa valtaa.
 
Tästä sitä varmaan väännetään maailman tappiin. Mulle asia on luonnollisesti ollut aina itsestään selvä eikä ole tarvinnut pomppia kulloisenkin tulkinnan mukaan keksimässä mikä-mikä-sota nimiä.
Vapaussotaan valmistauduttiin organisoimalla jääkäriliike. Vapaussotaan lähdettiin riisumalla ryssiä aseista ja vapaussota käytiin jonka lopputuloksena saatiin se vapaus. Kaikki muu on minulle epäolennaista veivaamista. Ilman ryssien alkupanosta ei punakaartit olisi ryhtyneet murhaamaan ihmisiä. Näin haluan uskoa. Tämä siis kädenojennuksena sille suomalaiselle porukalle joka aseisiin tarttui omaa kansaansa vastaan ja sai sitä mitä tilasi. Syyt tähän hulluuteen ovat kyllä tiedossa ja niistä ymmärrettävin on ollut vaikea elintarvikepula lakoista, maailmansodasta ja -17 kesähallasta johtuen.

Myös tämä herrat vastaan kansan syvät rivit ajattelu on mielestäni aika lailla "Pohjantähteä". Porvarit ja ruotsinkielinen säätyläistö ovat aivan mitätön vähemmistö jos katsotaan millaisesta materiaalista talonpoikaisarmeija koostui. Torppareitakin oli molemmin puolin yhtä paljon eli 4 % joukoista. Työväestö oli valkoisten joukkojen toiseksi suurin ryhmä heti talonpoikien jälkeen.

Vuosisadan alkupuolella talonpoikain arki oli mitä suuremmassa määrin puutetta ja tolkutonta raadantaa, kirjoittelee Väinö Linna aiheesta mitä hyvänsä. Ainoa merkittävä seikka joka näitä ryysyläisiä linjan molemmin puolin toisistaan erotti oli itsellisten talonpoikien lievästi motivoivammat tulevaisuuden näkymät ryssän otteen vihdoin helpottaessa. Paremmat näkymät olivat juuri tulleet tarjolle myös maattomille ja vuokraviljelijöille mutta sosialistien agiteeraus, lähinnä teollisuuspitäjissä, sumensi horisontin ja ryssien vahvalla myötävaikutuksella sorruttiin väkivaltaan. Huomionarvoista on että paikkakunnilla joilla ei ollut merkittävää teollista toimintaa lähialueillaan ei muodostettu punakaarteja.

Kuten Marski parikymmentä vuotta myöhemmin sanoi, silloin kun ei vielä tiedetty mihin vuoden aikaan kamppailu olemassaolosta tulee rajoittumaan; Kyseessä ei ole muuta kuin Vapaussodan jatko. Talvisota voisi aivan yhtä hyvin olla nimeltään Jatkovapaussota. Suomen kansalaisia ja suomenheimoisiahan oli molemmin puolin rajaa toisiaan tappamassa. Ryssien masinoimana. Jälleen kerran.
 
Kuten tuolla yllä esitin, kapinaa ei olisi ollut, jos jokaisessa keskeisessä kaupungissa olisi ollut -edes- 500 lojaalia ja johdettua poliisia. Aika simppeliä siis. Eli järjestysvallan heikkous antoi mahdollisuuden vasemmiston kiväärilinjalle ruveta töhöilemään ja kansallisen onnettomuuden askelmerkit olivat valmiita.

Isoisäni oli Tampereella tsaarin poliisi, entinen maanviljelijä Aitolahdesta. Suomen itsenäityttyä poliisit irtisanottiin "ryssänpoliiseina", vaikka umpisuomalaisia olivatkin.

Tampereen valtauksessa isäni perheineen piileskeli Tampereen keskustan puutalonsa halkokellarissa valkoisten tykistötulta. Perheen sympatiat olivat valkoisten puolella, mutta mitään osallistumista tapahtumiin ei ollut.

Isäni oli 10 vuotias pelätessään kellarissa ja vihasi sotaa koko ikänsä vaikka pari vuotta jatkosodassa olikin.
 
1918 valkoisenkin puolen käskyjen ja lakien noudattaminen oli siinä pisteessä, että kun toukokuussa tuli käsky kenttäoikeuksien lakkauttamisesta, vielä elokuussa saatettiin järjestää jahteja, joilla etsittiin punaisia ammuttavaksi. Ja kannattaa muistaa, että etsijöiltä piiloutuminen oli tietenkin todistus punaisuudesta, eli riitti nappituomioon. Paikanpäällä.

Kajaanissahan vaihdettiin tuomion jälkeen kaksi tuomittua muihin henkilöihin, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisina tilalle. "Ruumis kuin ruumis." Vähän samaan tapaan kaverin ukin isä otettiin teloitettavien mukaan Joensuussa. Oli tuomassa suojeluskunnan esikunnan määräyksestä heinäkuormaa Joensuuhun ja oli kulunvalvontapaikalla samaan aikaan, kun teloitettavia vietiin ohi. Ottivat mukaan, kun oli kuulema vajausta. Tosin paras peruste on mielestäni se "On niin vittumaisennäköinen mies, että ammutaan varmuuden vuoksi." Ja tämä kirjattiin ylös.

Vaikka punaisten kapinaa en sinänsä symppaakaan, niin se kevät 1918 meni kyllä valkoisellakin puolella melko överiksi. Sen enempää punaisten toiminnassa kuin valkoistenkaan ei mielestäni ole mitään valkopesemistä tai selittelyä. Pertti Haapala kirjoitti jo aikoineen teoksen "Kun yhteiskunta hajosi" ja tuo titteli kuvaa mielestäni hyvin vuotta 1918 Suomessa. Harvassa paikassa toimittiin kuten Kuhmossa, jossa perimätiedon mukaan paikalliset valkoisten ja punaisten johtomiehet yhdessä soutivat saareen teloitettavaksi tarkoitettuja, kun Kajaanista oli ilmoitettu, että näitä tullaan hakemaan.
 
Mitenköhän Suomen historia olisi erilainen jos valkoinen terrori olisi jäänyt toteutumatta? Nythän molemmat kotimaiset osapuolet ryvettyivät ikävällä tavalla vaikka tietenkin Neuvostoliitto päävihollisena saatiinkin torjuttua.
 
Back
Top