Se Jämsän tilanne lähti liikkeelle Mannerheimin käskyn paikallisesta vapaasta tulkinnasta. Valkoisen armeijan 3700-miehinen osasto oli tarkoitus tuoda Jämsään, mistä aloitettaisiin hyökkäys Vilppulaan (ettei punaiset pääse rataa Haapamäelle) ja sitten toisena hyökkäyssuuntana Längelmäki (Orivesi, Tampere). (Itse Jämsässähän ei taisteltu lainkaan, mikä on syytä muistaa Jämsän kuolleita laskiessa. Olikohan se niin, että kunnan väkiluku oli kai jotain 6000 ja siellä kuoli siis taisteluitta yli 200 punaista? Suuri osa vielä itse sodan jälkeenkin.) Jämsään tuli käsky, että seutu pitää olla turvallinen valkoisen osaston saapua. Ja tämä käsky sitten yli-innokkaasti toimeenpantiin. Kaikki vähäisetkin henkilökohtaiset kaunat, jotka vaan saatiin käännettyä punaisiksi, hyödynnettiin. Jämsä oli perinteisesti valkoinen rikas maalaispitäjä, mutta sen Jämsänkosken taajamaan oli noussut tehdastyöläistö, joka sitten alkoi vähän herätellä maalaistyöläisiä. (Saman jaon peruja oli sekin, että 1924 Jämsänkoski lohkesi emäpitäjästä itsenäiseksi. No, nyt tilanne on palautunut.) Jämsän isäntien rikkautta kuvaa hyvin se, että Vitikkalan kartanon isäntä Konkola omisti kymmenyksen suuren kunnan metsistä. Puut hän kuljettu omalla laivayhtiöllään Päijännettä Lahteen. Sieltä hän sai niille junakyydin omalle lautatarhalleen Sörnäisiin. Kasvava Helsinki tarvitsi lautatavaraa. Ja juu, naittipa sitten vielä tyttärensä paperitehtailija / kenraali Waldenille. Vitikkala on noin 200 metriä kodistani. Ja ensimmäiset vuoteni asuin Patisen huonekaluverstaan naapurissa. Patinen oli työväenyhdistyksen pj. Häntä ei ihan ammuttu. Saaren kartano jäi Jallun kuoleman jälkeen emännälle, joka nai Tuorilan. Parikin Tuorilaa tunnen/tunsin henkilökohtaisesti. Saaren kartano on siinä 24-tien kupeessa, juuri ennen Jämsänjokea. Kartanon navettaan ja ojanpenkkaan tapettiin lukuisia punaisia. Myös kiekon kellotornin sisälle ammuttiin. Oli lähempänä keskustaa, kovat seinät vaimensivat äänet. Ja hautuumaa on näppärästi vieressä. Tosin pääsihän sieltä joukkohaudasta yksi puolikuolleena haudattu vielä nousemaankin. Äitini isän puolelta Padasjoelta on pari sukulaista siellä joukkohaudassa. Jossain vaiheessa Saaren Jallulle ja Rummin Jussille alkoi tulla valkoisten esikunnasta vihjeitä, ettei saisi heti tappaa, pitäisi tuomita Jyväskylässä tai Vaasassa tuomioistuimessa ensin. No, lähettivät jonkun tuomittavaksi Vaasaan, mutta ei tullut mieluisaa tuomiota tuomiota tarpeeksi nopeasti, joten hakuvat Vaasasta takaisin ja ampuivat paluumatkalla. (Ja pohjalaisetko siis äärioikeistolaisia?) Partalankylän huopatossutehtaissa (isäni suvulla oli kylän ensimmäinen tehdas) oltiin ensin maltillisia. Vaan sitten naapurissa, Temppulassa, eräs valkoinen kyllästyi kuljettamaan vankiaan ja ampui tämän metsäpolulla. Tämän 'Temppulan tempauksen' jälkeen Partalankin työläiset radikalisoituivat. Yksi sukulaiseni oli huopatossutehtaan liki vieressä teininä (maltillinen valkoinen) määrätty liikennevartioon. Paikalle ilmestyi punaisia, joille poika viskasi kiväärinsä ja pakeni. Oli huutanut jotain perään, että pitäkää kivääri, tää ei kiinnosta häntä yhtään. No, selvisi hengissä. Niin, silloin tuo pieni kylätie oli Jyväskylän ja Tampereen yhdistävä 'valtatie'.
Vähän tajunnanvirtaa tuli, mutta tuo Rislakin teos tosiaan kannattaa etsiä käsiin. Sen toinen painos on inan laajennettu. On se vaan aika hurjaa tarinaa. Vaikka, kuten kerroin, sukuanikin tuo sivusi, ei näistä paljon Jämsässä puhuta. Taisi historiantunnillakin opettaja sanoa jotenkin, että Jämsässähän ei sodittu, mutta muuten tapettiin. Ja että kaikilla luokassa varmaan on kontakteja molemmin puolin, että kyselkää heiltä, jos kiinnostaa. Sen verran arka aihe siellä, ettei opettajatkaan sitä avanneet.
edit. Korjattu typoja ja autocorrecteja
