Kai areenaan on tulossa myös toisen puolen muistoja vastaava sarja...
https://areena.yle.fi/1-4326627
https://areena.yle.fi/1-4326627
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Ei tule, punaiset olivat vain uhreja, valkoiset vain teurastajia. Valkoisten uhrit, motivaatio tai katkeruuden syyt jätetään pohtimatta. Samoin Suomi rajautui 1918 johonkin pohjoiseen ihmevyöhykkeeseen ja Tampereen eteläpuolella sijainneeseen Suomeen. Vuoden 1918 muisteloissa koko Keski- ja Pohjois-Suomi jätetään huomiotta sillä ne eivät sovi Suureen Tarinaan. Samoin Karjalan kannas, vaikka se oli raaimpien taistelujen aluetta. Sotaa käytiin Tampereella ja Helsingissä.
Varmasti vähän kaikki voisi... tuossa ylen haastatteluissa olikohan vilppulalainen joka mainitsi osan porukasta olleen anarkisteja ja täysin kontrollin ulkopuolella... kuulostaa ihmeen tutulta...
Ei, kun SDP on uhri tässä kohtaa.
Aika johdonmukaisesti työväenliike -uhriutui- kansallisen onnettomuuden jälkimainingeissa. Sillä tavoin on vältetty nostamasta esiin sitä omaa roolia. Mutta kyllähän tapahtumilla oli monta seppää ja jollain tapaa suomalainen historia johti vääjäämättä tähän.Kannattaa harjoittaa kritiikkiä, kun kuuntelee kumman osapuolen tahansa tarinoita. Molemmilla osapuolilla on selityksenä: nokun joukossa oli niitä.....ketä ihmeen niitä? Ne niitä muutamatko saivat aikaan koko shown? Tokko vain.
Innokkaita saattoi ollakin vähän mutta halukkaita paljon. Molemmilla puolilla. Ja se on sottaista hommaa kun lähdetään halukkaasti sisällissotimaan.
Erkki
Ylipäällikkö
Joitain vuosia sitten Vasemmistoliiton ex-puoluesihteeri ja SAK-pomo Matti Viialainen kehotti puolestaan työväenliikettä pyytämään anteeksi kirkolta. Työväenliikkeen synneistä hän mainitsi tietysti törkeimpänä vuoden 1918 pappien murhat, mutta myös sitä edeltäneen kirkonvastaisen kiihotuksen työväentaloilla järjestettyine karkeine jumalanpilkkatilaisuuksineen.
https://yle.fi/uutiset/3-10014896?origin=rssVuoden 1918 sota jakaa yhä kansaa, vaikka enemmistö seisoo juoksuhautojen välissä – Ylen kysely kertoo, mitä Suomi ajattelee sisällissodasta
Yle Uutiset tutki, mitä suomalaiset ajattelevat vuoden 1918 sodasta. Valtaosa ei halua unohtaa, mitä sata vuotta sitten tapahtui.
Kauanko kestää toipua kansakunnan kokoisesta tragediasta? Todella kauan.
Sisällissodassa 1918 marinoitu työväestön ja porvariston epäluottamus on heijastunut suomalaiseen yhteiskuntaan monen sukupolven ajan. Heti sodan jälkeen voittanut osapuoli kielsi äärivasemmiston poliittisen toiminnan.
Kielto raukesi vasta neljännesvuosisata myöhemmin jatkosodan päätyttyä. Eripura ja epäluottamus jäivät silti henkiin.
Moneen vuosikymmeneen ”punikit” ja ”lahtarit” eivät mahtuneet samaan urheilu- tai nuorisoseuraan. Piti olla tarkkana, minkä liikkeen teatteriharrastukseen, sivistysseuraan tai veteraanitoimintaan otti osaa. Silläkin oli väliä, minkä värisen osuustoimintaliikkeen ruokakaupasta maitonsa osti.
Vieläkö valkoisten ja punaisten rintamalinja jakaa nykysuomalaisia? Mitä kansalaiset ajattelevat sata vuotta sitten tapahtuneen? Selvitimme asiaa yli tuhannen ihmisen kyselytutkimuksella.
Sisällissodan jakolinjat syöpyivät monen sukupolven muistiin.Vapriikin kuva-arkistoKumpi oli oikeassa?
Tutkimuksessa kysyttiin, kumpi sodan osapuolista oli enemmän oikealla asialla. Vastaukset jakaantuivat voimakkaasti. Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia suomalaisista ajattelee, että sodan valkoinen puoli oli enemmän oikeassa. Vain 16 prosenttia sanoo punaisista samoin.
Poliittisen historian emeritusprofessori Seppo Hentilä sanoo, että vastausten jako heijastelee pitkään jatkunutta spekulointia siitä, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan.
– Meillä on ahkerasti toistettu sellaista tulkintaa, että punaisten voitto olisi johtanut sosialismiin ja jollakin tavalla neuvostotyyppiseen valtioon. Olisiko näin käynyt, se on hankala kysymys. Tieteellisen historiantutkimuksen menetelmiin sopii huonosti, että kuvitellaan, miten asiat olisivat voineet mennä, Hentilä sanoo.
Kumpi oli enemmän oikealla asialla? Professori Seppo Hentilä sanoo, että vastauksissa heijastuu spekulointi sillä, mihin punaisten voitto olisi voinut johtaa.Mårten Lampén / Yle
Voi olla, että myös iso osa kyselyyn vastanneista on tunnistanut samat tulkintavaikeudet. Peräti kolmannes (31 %) vastaa nimittäin, ettei osapuolten välillä ollut eroja: sekä punaiset että valkoiset olivat yhtä paljon oikealla asialla.
Vielä mielenkiintoisempaa on, miten ikä vaikuttaa vastaamiseen.
Yle Uutisgrafiikka
Nuoret (18–24-vuotiaat) ymmärtävät eniten valkoista osapuolta.
Iäkkäät (65–79-vuotiaaat) näkevät sodan osapuolet vahvemmin toistensa kaltaisina.
Tampereen yliopiston Suomen historian dosentti Marko Tikka arvelee, että nuoret eivät enää erota Suomen historian sotia toisistaan.
– Nuoret eivät hahmota vuoden 1918 sisällissotaa erillisenä tapahtumana. Se nähdään jotenkin talvi- ja jatkosodan legendojen kautta. Vanhemman sukupolven vastauksissa näkyy varmaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin vaikutus. Se inhimillisti sodan koko sille sukupolvelle, Tikka sanoo.
Miksi sota syttyi?
Akateemisen historiantutkimuksen näkökulmasta sisällissota syttyi, kun köyhien ahdinko ja juuri itsenäistyneen kansakunnan valtatyhjiö törmäsivät toisiinsa.
Maaseudulla eli paljon väkeä, jonka toimeentulo perustui torpparilaitokseen. Torppareiden oli tehtävä maanomistajalle työtä ja luovutettava heille osuudet tuotannostaan. Järjestely johti myös äärimmäisyyksiin, ja osa torppareista eli liki maaorjina.
Kaupungeissa asui toinen tyytymätön joukko: tehdaspaikkakuntien työläiset. Kun sosialismin aate ja vaatimukset työväestön oikeuksista valtasivat jalansijaa, kaikupohja löytyi sekä maaseudun että kaupunkien köyhälistöistä.
Kohtalokkaan yhtälön täydensi ensimmäinen maailmansota. Se heikensi Venäjää, josta Suomi pääsi itsenäistymään. Nuorella valtiollamme oli roppakaupalla sisäisiä jännitteitä, mutta ei omaa armeijaa tai poliisia – katastrofin ainekset olivat kasassa.
Kansalaiset sanovat, että sisällissodan syntyyn vaikutti voimakkaasti köyhien ahdinko.Vapriikin kuva-arkistoKansalaiset näkevät sodassa vallan ja köyhyyden yhteentörmäyksen
Kansalaisten käsitys sisällissodan synnystä seurailee nykytutkijoiden näkemystä.
Pyysimme laittamaan sotaan johtaneet syyt tärkeysjärjestykseen. Kyselyn mukaan sodan tärkein syy on kansalaisten mielestä köyhien ahdinko ja mahdottomat elinolot. 46 prosenttia on tätä mieltä. Vain 18 prosenttia ei pidä syytä merkittävänä.
Toiseksi tärkeimpänä nähdään omistavan luokan haluttomuus tehdä myönnytyksiä köyhille.
Yle Uutisgrafiikka
Väite ”sota johtui punaisten halusta kaapata valta ja sosialisoida Suomi” jakaa vastauksia tasaisemmin. Sitä pitää merkittävänä sodan syynä 37 prosenttia ja ei merkittävänä 32 prosenttia.
Tässä kohtaa luvut heijastelevat Hentilän mielestä paljolti suomalaisen puoluekentän nykyjakoa vasemmistoon ja oikeistoon.
– Sisällissodan vahvin ja pysyvin jakolinja on ollut, että vasemmisto sympatiseeraa punaisia ja oikeisto valkoisia, Hentilä sanoo.
Suomalaisten historianläksy
Esitimme vastaajille kymmenportaisen asteikon, jossa ykkönen tarkoitti täydellistä tietämättömyyttä vuoden 1918 tapahtumista, ja arvo kymmenen erittäin hyvää asiantuntemusta.
Yli puolet (56 %) suomalaisista antaa itselleen arvosanan seitsemän tai sitä korkeamman, 22 % arvosanan seitsemän, 20 % arvosanan kahdeksan, 10% arvosanan yhdeksän ja 4 % arvosana kymmenen.
Yllättävän korkeaksi arveltu asiantuntemus ei yllätä professori Hentilää.
– Ei arvosana turhaan niin korkea ole. Kyllä suomalaisilla on hyvä historiantaju, Hentilä kehuu.
Suomalaisilla on mielestään myös selkeä kuva kansalaissodan julmuuksista. Kysymykseen ”kumpi osapuoli kärsi sodassa enemmän vääryyttä”, 55 prosenttia vastaa ”punaiset”. Runsas neljännes (27 %) vastaa ”yhtä paljon” ja 5 prosenttia ”valkoiset”.
Vastaukset heijastelevat virallisen historiantutkimuksen lukuja.
Valtion tuella kerätty tietokanta Suomen sotasurmat 1914–1922 kertoo, että sisällissodan uhreja oli kaikkiaan yli 36 000. Lukuun sisältyvät punaiset, valkoiset, siviilit ja sotaan osallistuneet ulkomaiset joukko-osastot. Luku on suuri.
– Esimerkiksi yhtä pitkään kestäneessä talvisodassa Suomen tappiot olivat liki 10 000 kuollutta vähemmän, Hentilä muistuttaa.
Professori Hentilän mukaan Heikki Ylikankaan 1993 julkaistun tutkimuksen Tie Tampereellejälkeen nimenomaan valkoisen osapuolen väkivaltaa on akateemisessa historiantutkimuksessa perattu liki suurennuslasin avulla.
– Tutkimuksen pontimena on paljolti ollut se, että valkoinen osapuoli ei koskaan joutunut vastuuseen omista julmuuksistaan, Hentilä sanoo.
Sisällissota oli Euroopan historian verisimpiä. Tarkoituksetonta väkivaltaa oli molemmin puolin ja tappaminen jatkui vielä sodan jälkeenkin.Vapriikin kuva-arkisto
Sisällissodan väkivalta oli molemmin puolin poikkeuksellisen raakaa ja tarkoituksetonta. Se myös jakaantui epätasaisesti. Valkoisia kuoli taisteluissa, teloittamalla tai muutoin runsaat viisi tuhatta. Punaisia kuoli yli 27 000, joista 20 000 teloittamalla tai tappamalla nälkään valkoisten vankileireillä.
– On hurjaa, että yli kaksi kolmasosaa punaisista uhreista tuli vasta, kun sota oli jo päättynyt, Hentilä sanoo.
Muisto tapahtuneesta näkyy kansalaisten vastauksissa. Kyselyn mukaan 63 prosenttia kansalaisista ajattelee, että valkoiset olivat vastuussa huomattavasta määrästä kuolleita teloittamalla ja nälkään näännyttämällä.
Kenen kantti kestää muistaa, mitä tapahtui?
Tammikuun lopussa sisällissodan alkamisesta on sata vuotta. Onko näin vanhoilla tapahtumilla enää väliä?
Näyttää olevan. Merkkejä siitä, että keskustelu kiihtyy, on ilmassa.
Viime keväänä kokoomuslainen valtiovarainministeri Petteri Orpo keskeytti itsenäisyyden juhlarahaprojektin, koska sen kuva-aiheeksi tarjottiin sisällissodanaikaista teloitusta.
Valtiovarainministerin mielestä kuva oli mauton(siirryt toiseen palveluun), eikä se rakentanut itsenäisyyden juhlavuoden teemaa ”yhdessä”.
Vain viikko sitten Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo ripitti(siirryt toiseen palveluun)SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen.
Rinne oli kuvannut lehtihaastattelussa palautetta, jota hän oli saanut työttömiltä niin sanotusta aktiivimalli-laista. Rinne sanoi(siirryt toiseen palveluun), että palautteen mukaan tuntuu siltä, kuin haluttaisiin laittaa köyhät polvilleen ja antaa niskalaukaus.
Simon Elon mielestä oli tyrmistyttävää ja suorastaan vaarallista käyttää termiä ”niskalaukaus” samana vuonna, jolloin sisällissodasta tulee kuluneeksi sata vuotta.
Sisällissodan merkkipäivän lähestyminen alkaa näkyä julkisessa keskustelussa. Keväällä ministeri Petteri Orpo hikeentyi itsenäisyyden juhlarahan kuva-aiheesta. Viikko sitten Sinisen eduskuntaryhmän Simon Elo ripitti SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä kielenkäytöstä.AOP / Yle Uutisgrafiikka
Kansalaisilla näyttää olevan poliitikkoja enemmän kanttia kestää omaa historiaansa. Suuri enemmistö, 83 prosenttia, on Ylen kyselyn mukaan täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että on tärkeää pitää yllä tarkkoja tietoja ja muistikuvaa sisällissodan tapahtumista.
Mutta tietäminen lisää tuskaa. 68 prosenttia suomalaisista sanoo myös, että vuoden 1918 sota jakaa vieläkin ainakin jonkin verran suomalaisia.
Suomen historian dosentti Marko Tikka sanoo, että suomalaisilla on hyvä historian kulttuuri.
– Ihmiset haluavat tietää myös vaikeat asiat, sellaisetkin, joissa on ehkä tehty väärin. Silti ne halutaan nähdä niin kuin ne ovat tapahtuneet. Se on minusta terve käsitys historiasta, Tikka sanoo.
Tutkija Marko Tikka sanoo, että suomalaisilla on hyvä ja terve asenne historiaan.Antti Eintola / YleSodan nimellä ei tehdä enää politiikkaa
Keskustelu sisällissodasta voi kiihtyä keväällä vielä lisää.
Tällöin muun muassa Yleisradio suunnittelee televisioivansa suorana vapaussodan päättymisjuhlan. Nähtäväksi jää, onko se myös tv-ohjelman lopullinen nimi. Juuri sodan nimillä kuten ”vapaussota” tai ”luokkasota” on käyty poliittista taistelua siitä, miten vuoden 1918 historiaa pitäisi muistaa.
Jos kansalaisten enemmistö saisi päättää, kiihkoilun sodan nimestä voisi jo lopettaa.
Ylivoimainen enemmistö (75 %) suomalaisista antaa kyselyn mukaan sodalle neutraalin, poliittisesta väristä siivotun nimen. Puolet (47 %) sanoo, että paras nimi sodalle on ”sisällissota” ja viidennes (23 %) valitsee neutraaliksi koetun ”kansalaissodan”. Pieni joukko (5 %) pitää parhaana termiä ”vuoden 1918 tapahtumat”.
Poliittista väriä tunnustavat nimiehdokkaat jäävät selvään vähemmistöön. Sodan valkoisen voittajaosapuolen suuhun sopinutta ”vapaussotaa” haluaa käyttää enää kymmenen prosenttia vastaajista. Hävinneille punaisille kelvannutta ”luokkasotaa” suosii viisi prosenttia.
Kansa vastasi YLE:n kyselyssä monella tapaa väärin...
1.) Nuorten mielestä valkoiset olivat enemmän oikealla asialla
2.) Punaisten halu kaapata valta ja sosialisoida Suomi oli suurin syy vastaajien mielestä koko sotaan...
No, vakavammin, eihän sadan vuoden takainen tapahtuma määrittele politiikkaa kuin niiden mielestä jotka haluavat herättää riitoja. Tuossa "Mikä seuraavista kuvaa sodan syitä parhaiten" -kysymyksestä puuttui jokerivastaus, eli kaikki kolme, mikä lienee totuudenmukaisin vastaus....
1.) Nuorten mielestä valkoiset olivat enemmän oikealla asialla
2.) Punaisten halu kaapata valta ja sosialisoida Suomi oli suurin syy vastaajien mielestä koko sotaan...
No, vakavammin, eihän sadan vuoden takainen tapahtuma määrittele politiikkaa kuin niiden mielestä jotka haluavat herättää riitoja. Tuossa "Mikä seuraavista kuvaa sodan syitä parhaiten" -kysymyksestä puuttui jokerivastaus, eli kaikki kolme, mikä lienee totuudenmukaisin vastaus....
Liitteet
Puhe eheydestä on yhtä tyhjän kanssa, ellei se pidä sisällään uskottavaa pyrkimystä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Se on yhtä tyhjän kanssa, jos se kätkee sisälleen ajatuksen, että ihmisoikeuksien polkijat ja puolustajat ovat ääripäitä, jotka ovat yhtä lailla väärässä.
Olen pettynyt ympäripyöreään tapaan, jolla useimmat ehdokkaat ovat puhuneet näistä asioista tässä muutenkin vaisussa vaalitaistelussa. Mutta olisihan minun pitänyt se tietää: äänestäjien suosiota tavoitteleva poliitikko yrittää miellyttää kaikkia ja varoo loukkaamasta ketään
Lainaus yltä.
Kuin minun ajatukseni olisi lennätetty toisella läppärillä.
Vahvistin sen, mitä olen silloin tällöin kaakatellut: jos Suomessa ei päästä tarpeeksi ajoissa ja riittävällä volyymilla tuolle tielle, niin se on heihei. Muistakaa minun näin kirjoittaneen. Tarinateollisuus ei korvaa mitenkään politiikkaa.
Olen pettynyt ympäripyöreään tapaan, jolla useimmat ehdokkaat ovat puhuneet näistä asioista tässä muutenkin vaisussa vaalitaistelussa. Mutta olisihan minun pitänyt se tietää: äänestäjien suosiota tavoitteleva poliitikko yrittää miellyttää kaikkia ja varoo loukkaamasta ketään
Lainaus yltä.
Kuin minun ajatukseni olisi lennätetty toisella läppärillä.
Vahvistin sen, mitä olen silloin tällöin kaakatellut: jos Suomessa ei päästä tarpeeksi ajoissa ja riittävällä volyymilla tuolle tielle, niin se on heihei. Muistakaa minun näin kirjoittaneen. Tarinateollisuus ei korvaa mitenkään politiikkaa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005528331.html?ref=rssMerja Kyllösen isoukki joutui väärin perustein vankileirille – ”Hädintuskin se siellä nälkäkuolemalta välttyi”
Merja Kyllösen isoukki joutui väärin perustein Tammisaaren vankileirille.(KUVA: Pete Aarre-Ahtio, Merja Kyllösen kotialbumi)
Julkaistu: 20.1. 8:54
Paikallinen kirkkoherra passitti Merja Kyllösen isoukin väärin perustein Tammisaaren vankileirille. Perhe ei kuulu tänäkään päivänä kirkkoon.
Siitä miehestä ei ollut muuta jäljellä kuin partakarvat. Niin on Merja Kyllösen isoäiti kuvannut kuntoa, jossa isoukki oli vuoden 1918 lopulla palatessaan Tammisaaresta punavankileiriltä takaisin kotiin. Kaksi miestä oli tarvittu häntä taluttamaan, niin oli laiha ja kurjassa kunnossa. Ankeat leiriolot ja aliravitsemus olivat saaneet vain puolessa vuodessa hyväkuntoisen miehen muuttumaan kuin haamuksi entisestään.
– Hädin tuskin se siellä nälkäkuolemalta välttyi. Mutta palasi entistä sisukkaampana ja kahta äkäämpänä valtaa pitäville ja tietysti myös seurakunnalle, kun hänet oli väärin perustein ilmiannettu, Kyllönen kertoo.
Merja Kyllösen isoukki oli tsaarin armeijan ratsuväkijoukoissa Venäjän vallan aikana(KUVA: Merja Kyllösen kotialbumi)
ISOUKKI Iisakki ”Iikka” Materotoimi nälkävuosien aikaan Kainuussa viljavarastojen tarkistajana. Suomen itsenäistymisen aikoihin maassa kärsittiin viljapulasta ja vuonna 1917 eduskunta sääti elintarvikelain, jonka seurauksena viljavarastot takavarikoitiin ja vilja joutui kortille. Tarkastajien tehtävänä olikin käydä läpi aittoja, riihiä ja ullakkoja viljakätköjen selvittämiseksi. Pula-aikaa hyödynsivät etenkin salakauppiaat ja talolliset, jotka tuottivat viljaa yli omien tarpeidensa.
Kun paikallisen kirkkoherran varastosta löytyikin tarkastuksen yhteydessä viljaa ylen määrin, teki ukki siitä asianmukaisen ilmoituksen. Tästä sydämistyneenä kirkkoherra oli päättänyt kostaa ja ilmiantoi ukin vuonna 1918 ”suurena punakaartin johtajana”.
– Siinähän seurakunnan kunniapäämiehen sanaa oli vahvasti uskottu ja ukki joutui Tammisaareen.
Oli isoukki toki ollut punaisten toiminnassa mukana ja perustamassa Kainuuseen sosiaalidemokraattisen puolueen osastoa vuosituhannen alussa.
– Mutta että ukki olisi ollut kapinan, vallankumouksen ja pahan lietsoja. Päinvastoin. Hän oli rauhan mies, vaikkakin väkevä aatteen ihminen.
TAMMISAARESSA vietettyihin kuukausiin isoukki ei enää jälkikäteen puheissaan juurikaan palannut, eikä tuosta ajasta keskusteltu edes perheen kesken.
– Ainoastaan kerrottiin se, että oli kurjat oltavat. Jos sairastui, niin sai kitua itekseen. Että oli kauheaa seurata kun viereltä kuoli ihmisiä nälkään. Kuulusteluja pidettiin ja sama oli, oliko syytön tai syyllinen. Yhtä kylmä kohtelu on ollut. Siellä ei varsinaisesti oikeutta jaettu.
Myös Suomussalmelta lähti leireille ihmisiä, jotka eivät enää palanneet tätäkään kertomaan.
– Isoukin pelastus oli varmaan se, että oli hyväkuntoinen mies eikä saanut kulkutauteja itselleen.
KUTEN muuallakin Suomessa, myös Suomussalmella työväestö ja herraskainen väki jakautuivat vahvasti kahtia. Vielä lukioikäisenä Kyllönen tunnettiin koulun ”punikkityttönä”, eikä kaikki huutelu ollut vain leikkimielistä.
– Oltiin katsottu elokuvia, kuten Täällä pohjantähden alla. Sieltä se ajattelu oli mielletty. Ja kyllähän lapset toistavat sen, mitä aikuiset sanovat. Aina niitä mummoja ja ukkeja löytyy, jotka mölähtelevät kaikenlaista ja tartuttavat ne lapsenlapsiin.
Punikin maineen Kyllönen oli saanut Suomussalmen vappumarssista, jolla oli paikkakunnalla pitkälle ulottuvat perinteet. Toukokuun ensimmäisen päivän karnevaalitunnelma liittyy myös lapsuuden onnellisiin muistoihin.
– Se oli osa perheen yhteistä tekemistä, kotona valmistettiin simaa ja munkkeja. Olivat vain kateellisia, kun eivät uskaltaneet itse tulla. En ollut koskaan oppinut sitä häpeämään. Se oli vain osa minua ja piste, Kyllönen kuittaa huutelut.
Vähitellen asia unohtui, eikä kukaan enää miettinyt Kyllösten poliittista taustaa.
Tänä päivänä tuota vastakkainasettelua ei runsaan 8 000 asukkaan Suomussalmella enää huomaa kuin yhdessä asiassa. Alueelta löytyy Kyllösen mukaan paljon uskovaisiakin ihmisiä, joita kirkon miehet olivat vuonna 1918 järjestäneet vankileirille.
– Seurakunnan herrojen rooli on ollut mielenkiintoinen. Oli tarinoita siitä, miten nämä sielunpaimenet ovat olleet hämmentämässä valkoisten puolella. Muistan jo lapsena sen, että osalla oli aika pitkälle menevä katkeruus kirkkoa kohtaan.
Kyllösen perhe ei olekaan paikkakunnalla ainoa, joka on pysynyt tähän päivään asti visusti kirkon ja seurakunnan ulkopuolella.
Vääpeli kirjoitti:
Sit hypätäänkin kuinka punaset ei halunnut tapella tietyillä paikkakunnilla ja yhteiselo oli ihanaa, kunnes valkoset tuli.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi koska sorruin tarkastelemaan historiaa laajemmin ja toin esille muun kun valkoisen virallisen totuuden.
Sit hypätäänkin kuinka punaset ei halunnut tapella tietyillä paikkakunnilla ja yhteiselo oli ihanaa, kunnes valkoset tuli.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi koska sorruin tarkastelemaan historiaa laajemmin ja toin esille muun kun valkoisen virallisen totuuden.
Viimeksi muokattu:
https://www.tamperelainen.fi/artikk...-kuolema-olisi-ehka-voitu-valttaa-vuonna-1918Tiesitkö tätä? Tuhansien suomalaisten kuolema olisi ehkä voitu välttää vuonna 1918 – Näillä paikkakunnilla ei haluttu sisällissotaa
Suomen sisällissota vaati vuonna 1918 kaikkiaan 38 000 kuolonuhria. – Kuvassa punaisten teloitus Santahaminan vankileirillä.
Wikipedia
Näinä päivinä muistetaan tasan sata vuotta sitten puhjennutta Suomen veristä sisällissotaa. Sodassa ja sen katkerissa jälkiselvittelyissä menehtyi yhteensä 38 000 suomalaista – huomattava osa heistä oli vankileireillä nälkään, sairauksiin ja teloituksiin kuolleita punaisia.
Aatteellisen konfliktin kärjistyminen ankaraksi sodaksi ei ollut vääjäämätöntä, sillä useilla Suomen paikkakunnilla tehtiin paikallisia "rauhansopimuksia", joissa valkoiset ja punaiset löivät kättä päälle, ettei niillä seuduilla taisteltaisi lainkaan.
Muun muassa Pirkanmaalla Ruovedellä tehtiin 31. tammikuuta 1918 sopimus, että paikkakunnalla ei taistella, eikä myöskään päästetä ulkopuolisia taistelemaan.
Takavarikoidut aseet palautttiin omistajilleen ja vastikään hankitut aseet pantiin yhteisiin varastoihin, joita vartioitiin yhdessä.
Ennakoiva rauhansopimus oli niin tärkeä kummallekin osapuolelle, että sitä lähdettiin viemään yhdessä valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle. Lähetystön tie kuitenkin tyssäsi jo Vilppulassa, jonne sotaintoiset lapualaiset ja muut valkoiset olivat ehättäneet pystyttää etuvartion. Miehet pidätettiin.
Vastaavanlainen sopimus solmittiinmyös eteläpohjalaisessa Teuvan pitäjässä, joka oli vahvaa työväenliikkeen tukialuetta.
Kun muualla Etelä-Pohjanmaalla valkoiseen armeijaan liittyminen oli lähes itsestäänselvyys, Teuvalla kutsuntoja laajamittaisesti protestoitiin. Vuoden 1918 keväällä 74 teuvalaista aseistakieltäytyjää suljettiin vankileirille Närpiöön.
Miehet kuuluivat suurimmaksi osaksi työväenliikkeeseen. Vankileirille telkeäminen tulkittiin vasemmistossa petokseksi, sillä juuri ennen sodan puhkeamista teuvalaiset porvarit ja työväenliikkeen kannattajat olivat tehneet yhteisen sopimuksen, että kunnassa ei perustettaisi mitään aseellisia kaarteja.
Myös Oulun eteläpuolella Limingassa tehtiin paikallinen hyökkäämättömyyssopimuspunakaartin ja suojeluskunnan välillä. Aseet piilotettiin yhdessä.
Limingan suojeluskuntalaiset olivat saaneet sisällissodan alussa venäläiset sotilaat antautumaan. Tämän jälkeen suojeluskuntalaisista enemmistö oli sitä mieltä, että aseita ei nosteta omia kansalaisia ja naapureita vastaan.
Ehdotus neuvotteluista työväenyhdistyksen kanssa meni läpi. Samalla päätettiin, ketkä lähetetään hieromaan sovintoa.
Limingan suojeluskunnan edustajat tapasivat työväentalolla työväenyhdistyksen puheenjohtajan, jolta kysyivät, sopiko heidän käydä peremmälle.
Puheenjohtaja otti ehdotuksen nihkeästi vastaan, koska ei pystynyt takaamaan vieraiden turvallisuutta. Hän lupasi kuitenkin lähettää neuvottelijat paikalliselle osuuskaupalle, jos kokous hyväksyisi neuvotteluehdotuksen. Ehdotus meni työväenyhdistyksessä läpi.
Tuosta löytyy jotain...
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/21790/URN_NBN_fi_jyu-200909183919.pdf
Sivu 5
15 Manninen 1975, 442–443;
Manninen, Ohto (1975), Valkoisen Suomen muotoutuminen. Historiallinen
arkisto 67. Suomen historiallinen seura: Helsinki. 402–471.
Soikkanen 1966, 483;
Soikkanen, Hannu (1966), Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta.
Maalaiskunnan itsehallinnon historia. Helsinki.
Manninen 1993, 449
Manninen, Turo (1993), ”Rauhantahtoa ja väkivaltaa”. Teoksessa: Manninen,
Ohto (toim.), Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. 2. Taistelu vallasta. Paina-
tuskeskus: Helsinki. 448–485.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/21790/URN_NBN_fi_jyu-200909183919.pdf
Sivu 5
15 Manninen 1975, 442–443;
Manninen, Ohto (1975), Valkoisen Suomen muotoutuminen. Historiallinen
arkisto 67. Suomen historiallinen seura: Helsinki. 402–471.
Soikkanen 1966, 483;
Soikkanen, Hannu (1966), Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta.
Maalaiskunnan itsehallinnon historia. Helsinki.
Manninen 1993, 449
Manninen, Turo (1993), ”Rauhantahtoa ja väkivaltaa”. Teoksessa: Manninen,
Ohto (toim.), Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. 2. Taistelu vallasta. Paina-
tuskeskus: Helsinki. 448–485.
Viimeksi muokattu: