1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Vääpeli
Greatest Leader
Melkein joka media toistaa samaa. Punaset pelkäs, halusivat aseita, jottei tarvitsisi pelätä. Mutta valkosen perkeleet yritti viedä aseet. Sit hypätäänkin kuinka punaset ei halunnut tapella tietyillä paikkakunnilla ja yhteiselo oli ihanaa, kunnes valkoset tuli.
Tampere oli täysi teurastus siviilejä ja punasia kohtaan.
Vankileirit, aivan karmeeta, jostain kaivetaan vielä kuinka hänenkin isoisoisä/äiti tapettiin siellä ja täällä ja kuinka trauma vaikuttaa vieläkin.
Kuinka monta kertomusta olette nähnyt mediassa punasten tappamien lastenlasten nyyhkimisestä....
Tampere oli täysi teurastus siviilejä ja punasia kohtaan.
Vankileirit, aivan karmeeta, jostain kaivetaan vielä kuinka hänenkin isoisoisä/äiti tapettiin siellä ja täällä ja kuinka trauma vaikuttaa vieläkin.
Kuinka monta kertomusta olette nähnyt mediassa punasten tappamien lastenlasten nyyhkimisestä....
Lenin allekirjoitti 31.12.1917 hieman ennen puolta yötä Suomen tunnustamisen. Tänään sata vuotta sitten hän lähetti jo junalastillisen aseita kapinaanlähteneille punaisille. Valkoiset yrittivät pysäyttää junan "sodan ensimmäisessä taistelussa" Kämärän asemalla (30 km Viipurista Pietarin suuntaan). Juna kuitenkin pääsi läpi ja Helsingin kautta Tampereelle.
Henkilökohtaisena lisäyksenä kerron äitini asuneen ensimmäiset lapsuusvuotensa tuossa radan varressa 250 metriä asemasta, kunnes perhe evakuoitiin viimeisellä siviilijunalla Talvisotaa suojaan.
Henkilökohtaisena lisäyksenä kerron äitini asuneen ensimmäiset lapsuusvuotensa tuossa radan varressa 250 metriä asemasta, kunnes perhe evakuoitiin viimeisellä siviilijunalla Talvisotaa suojaan.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi koska sorruin tarkastelemaan historiaa laajemmin ja toin esille muun kun valkoisen virallisen totuuden.
Viimeksi muokattu:
miheikki
Greatest Leader
https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2433192
E. edit taas minun kopsaamassa jutussa näkyy edellisen postin kuva.
13:10 Päivitetty: 13:25
Suoraa puhetta tutkijalta: "Tänä vuonna pitäisi olla rohkeutta sanoa, että valkoisten voitto oli erinomainen asia"
Suomessa on vaikeaa nähdä vuotta 1918 laajemmassa yhteydessään, Jari Ehrnrooth sanoo.
Jari Ehrnrooth puhuu rohkeasti sisällissodasta. Kuva: Terhi Korhonen
Suomessa vietetään tänä vuonna vuoden 1918 sodan muistovuotta.
Muistovuoden aikana voitaisiin nostaa esiin kaksi näkökulmaa, jotka toistaiseksi julkisesta keskustelusta puuttuvat, sanoo kirjailija-tutkija Jari Ehrnrooth.
Ensinnäkin vuoden 1918 kapina olisi syytä nähdä laajemmassa yhteydessään.
Suomi oli osa maailmanlaajuista kriisiä, ja Suomen vallankumouksellinen liikehdintä oli osa kansainvälistä liikehdintää. Tätä on Suomessa edelleen vaikeaa ymmärtää.
- 1900-luvun kaksi suurta virhettä ja ihmisyyden vastaista järjestelmää olivat fasismi ja kommunismi, Ehrnrooth sanoo.
- Suomessa on hyvin vaikeaa suhtautua vuoden 1918 tapahtumiin sillä tavalla, että yksiselitteisesti ajateltaisiin punaisen osapuolen osallistuneen tähän 1900-luvun toiseen suureen virheeseen, kommunismiin. Mutta se on totta: maailmanhistoriallisesti katsottuna se osallistui siihen.
Toiseksi ja edelliseen liittyen nyt, vuoden 1918 muistovuonna, Suomessa pitäisi olla älyllistä rohkeutta sanoa valkoisten voiton olleen "erinomainen asia", Ehrnrooth haastaa - unohtamatta sitä, että voittanut puoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin sodan jälkeen.
Valkoisten voiton ansiosta Suomi kehittyi sellaiseksi hyväksi yhteiskunnaksi, jollaisena me sen tänään tunnemme, Ehrnrooth korostaa. Realistisena vaihtoehtona olisi voinut olla autonomisen neuvostotasavallan tai Neuvostoliiton satelliittivaltion asema.
- Voimme käydä kysymässä Virosta, kuinka hienoa se sitten olisi ollut.
Sisällissodan jakolinjoja pidetään kansalaiskeskustelussa edelleen hengissä, vaikka kukaan ei enää elä eikä voi elää sisällissodan maailmassa.
Se kertoo traumasta, Ehrnrooth sanoo, mutta tosiasioiden tunnustaminen palvelisi menneisyyden hallintaa - menneisyyden painolastista vapautumista tulevaisuutta varten.
E. edit taas minun kopsaamassa jutussa näkyy edellisen postin kuva.
JR49
Respected Leader
^ Tuo tutkija on aivan oikeassa.
Mutta tässäkin näkyy median vasemmistosuuntautuneisuus. Mieluusti korostetaan punaisen puolen kärsimyksiä, ja pidetään yllä vanhoja jakolinjoja.
Luin Paavo Järvisen Kovaa aikaa -kirjan äskettäin. Järvinen oli punakaartilainen, osallistui 17-vuotiaana taisteluihin useilla rintamanosilla.
Kun Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi -54, Paavokin haki kirjoituskoneen. Hän kirjoitti mm. tämän romaanin, mutta kustantajat eivät olleet silloin riittävän kiinnostuneita. Kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 1958. Esikoiskirjailija hänestä tuli vasta 2017.
Nyt seuraa se mielenkiintoisin osuus. Nimittäin tätä kirjaa analysoi ja taustoittaa Tuomas Hoppu. Hoppu pitää sitä historiallisesti luotettavana. Se on tehty ennen Linnan Täällä Pohjantähden alla, ja välittää aivan toisen tulkinnan sodan syistä.
Hoppu kirjoittaa, että Linnan romaanin kuva on muuttunut lähes historialliseksi totuudeksi ihmisten mielissä. Eli maaseudun köyhälistön oikeutettu kapinaan nousu.
Järvinen taas pitää aikalaisena jyrkän linjan kannattajien harjoittamaa kiihkeää agitaatiota yhtenä pääsyynä koko sisällissotaan. Eli vasemmiston pienen johtajajoukon, ja niistä vielä se jyrkin linja, sai aikaan sisällisodan. Sota oli pitkälti kaupunkilaisten sotaa ja heidän vallankumoustaan.
Täällä Pohjantähden alla saavuttaman suuren menestyksen jälkeen, mitä jos tämäkin olisi julkaistu? Siinä olisi ollut 60-luvun vasemmistolle toisenlainenkin näkökulma tarjolla. Mutta kun kirjailija oli kuollut, kukaan ei enää aktiivisesti tarjonnut tätä.
Hopun mukaan suurten kaupunkien kaartilaiset muodostivat punakaartin selkärangan. Hesalaisia punakaartilaisia kaatui sisällisodassa noin 800 (Tauno Tukkinen), 12 prosenttia kaikista sotaan osallistuneista kaartilaisista. Samaan aikaan Helsingin väkiluvun osuus koko maan väkiluvusta oli noin viisi prosenttia.
Hopun mukaan Järvisen tekstistä voi aistia sen, miksi Suomi toipui Talvisotaan niin yhtenäiseksi. Vankileirikurjuudesta huolimatta, moni punainen olisi ajatellut, että väkivallan tielle kääntyminen oli väärä valinta. Vallankumoukseen ryhtymisellä oli oikeutuksensa, mutta aseellinen kumous oli väärä tie. Että tätä taustaa vasten moni punainen kykeni kaikesta koetusta huolimatta antamaan anteeksi sodan voittajille terrorista huolimatta. Vääryyttä oli tehty puolin ja toisin.
------------------------------------------
Näkyykö tuo viimeinen lause tämän päivän keskustelussa 100 vuoden takaisista tapahtumista? Ei näy.
------------------------------------------
Jos, jos, tämä olisi ilmestynyt aikanaan, se olisi ollut poliittista dynamiittia. Loputtomia väittelyitä, loputtomia tulkintoja. Ja kieriskelisimmikö nyt vähemmän 100 vuoden takaisessa kurjuudessa?
Uskon, että näkökulmia ainakin olisi useampia, ja särmät hioutuneempia.
Mutta tässä todellisuudessa, tuskin kukaan on tätä lukenut, ja eipä ole julkisessa keskustelussa näkynyt.
Mutta tässäkin näkyy median vasemmistosuuntautuneisuus. Mieluusti korostetaan punaisen puolen kärsimyksiä, ja pidetään yllä vanhoja jakolinjoja.
Luin Paavo Järvisen Kovaa aikaa -kirjan äskettäin. Järvinen oli punakaartilainen, osallistui 17-vuotiaana taisteluihin useilla rintamanosilla.
Kun Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi -54, Paavokin haki kirjoituskoneen. Hän kirjoitti mm. tämän romaanin, mutta kustantajat eivät olleet silloin riittävän kiinnostuneita. Kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 1958. Esikoiskirjailija hänestä tuli vasta 2017.
Nyt seuraa se mielenkiintoisin osuus. Nimittäin tätä kirjaa analysoi ja taustoittaa Tuomas Hoppu. Hoppu pitää sitä historiallisesti luotettavana. Se on tehty ennen Linnan Täällä Pohjantähden alla, ja välittää aivan toisen tulkinnan sodan syistä.
Hoppu kirjoittaa, että Linnan romaanin kuva on muuttunut lähes historialliseksi totuudeksi ihmisten mielissä. Eli maaseudun köyhälistön oikeutettu kapinaan nousu.
Järvinen taas pitää aikalaisena jyrkän linjan kannattajien harjoittamaa kiihkeää agitaatiota yhtenä pääsyynä koko sisällissotaan. Eli vasemmiston pienen johtajajoukon, ja niistä vielä se jyrkin linja, sai aikaan sisällisodan. Sota oli pitkälti kaupunkilaisten sotaa ja heidän vallankumoustaan.
Täällä Pohjantähden alla saavuttaman suuren menestyksen jälkeen, mitä jos tämäkin olisi julkaistu? Siinä olisi ollut 60-luvun vasemmistolle toisenlainenkin näkökulma tarjolla. Mutta kun kirjailija oli kuollut, kukaan ei enää aktiivisesti tarjonnut tätä.
Hopun mukaan suurten kaupunkien kaartilaiset muodostivat punakaartin selkärangan. Hesalaisia punakaartilaisia kaatui sisällisodassa noin 800 (Tauno Tukkinen), 12 prosenttia kaikista sotaan osallistuneista kaartilaisista. Samaan aikaan Helsingin väkiluvun osuus koko maan väkiluvusta oli noin viisi prosenttia.
Hopun mukaan Järvisen tekstistä voi aistia sen, miksi Suomi toipui Talvisotaan niin yhtenäiseksi. Vankileirikurjuudesta huolimatta, moni punainen olisi ajatellut, että väkivallan tielle kääntyminen oli väärä valinta. Vallankumoukseen ryhtymisellä oli oikeutuksensa, mutta aseellinen kumous oli väärä tie. Että tätä taustaa vasten moni punainen kykeni kaikesta koetusta huolimatta antamaan anteeksi sodan voittajille terrorista huolimatta. Vääryyttä oli tehty puolin ja toisin.
------------------------------------------
Näkyykö tuo viimeinen lause tämän päivän keskustelussa 100 vuoden takaisista tapahtumista? Ei näy.
------------------------------------------
Jos, jos, tämä olisi ilmestynyt aikanaan, se olisi ollut poliittista dynamiittia. Loputtomia väittelyitä, loputtomia tulkintoja. Ja kieriskelisimmikö nyt vähemmän 100 vuoden takaisessa kurjuudessa?
Uskon, että näkökulmia ainakin olisi useampia, ja särmät hioutuneempia.
Mutta tässä todellisuudessa, tuskin kukaan on tätä lukenut, ja eipä ole julkisessa keskustelussa näkynyt.
Suomen historian sadan vuoden takaisia tapahtumia ei vieläkään pystytä käsittelemään vain asioina.
Herne vedetään nenään heti jos tapahtumien kulku ei noudata virallista valkoista totuutta.
Tähän ensimmäiseen tulkintaan "valkoisten voitosta" on helpohko päätyä.
Aivan samalla tavalla kuin media (yllättäen) nostaa vasemman puolen kokemukset esiin, niin samalla Ehnroothinkin mainitsema valkoisten loppu touhu yritetään lakaista maton alle samalla. Nämä paikalliset rauhansopimukset ovat mielenkiintoinen yksityiskohta koko kuviossa..
Parempi Suomi on vaikeampi asia, jos ajattelee 1918 loppuratkaisun jälkeen. Siis valkoisten voitolla oli SE merkittävin osa, mutta sen jälkeen yhteistyö astui kuvioihin kuitenkin yllättävän nopeasti, varsinkin kunta tasolla ja tämä on ehkä ollut kuitenkin merkittävämpi asia nykyhetken kannalta.
JR49
Respected Leader
Minulla on tuo viimeksi mainittu, ehkä tänään teen kaivauksia arkistossani. Niin katsotaan mitä löytyy paikallisista rauhansopimuksista.
Olen välttänyt ylipäänsä koko asiasta kirjoittamista, koska kun siihen kerran lähtee täällä, niin se on pitkä tie. Mutta kuljetaan sitä nyt tämä päivä.
Palaan asiaan, täytyy purkaa pari kaappia kirjoista.
Tampere tulessa 1918 -nimisen kirjan luin muutama vuosi sitten. Kannattaa tutustua, aikalaiskertomuksia molemmilta puolilta rintamaa. Ja Paavo Susitaipaleen Ahvolan luin joskus junnuna ja nyt myöhemmällä iällä. Sekin kannattaa silmäillä jos kiinnostaa aihe. Niin ja ylikankaan teosta Tie Tampereelle yritin lukea mutta se oli jotenkin niin raskassoutuista tekstiä että kesken jäi..
JR49
Respected Leader
@hansai ja toki kaikki muutkin.
Tämä on siis valtion varoilla tehty, oman aikansa huippututkijoiden tekemä, Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhliin. Kolme osaa, valmistui 1992 tms. Eli tuloksena oli alan perusteos itsenäistymisestä, ja nimenomaan toi esille kiihkottoman tiedon sisällissodasta, kummaltakin kantilta. Korvasi ne parjatut valkoiset teokset, ja käytti hyväkseen m. tuoreita Neuvostoliiton sorruttua avautuneita arkistoja.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1628049
Kiinnostavin minusta on tuo Osa 2, joka kertoi tuolloin paljon uuttakin tietoa itse taisteluista, jotka minua ovat aina kiinnostaneet. Suosittelen kaikille näiden lukemista. Se joka haluaa aiheesta väitellä, niin soisin, että olisi tietopohjaa olisi haettu näistä, eikä mentäisi mielikuvilla. Tämä ei nyt viitannut kehenkään henkilökohtaisesti, vain yleisenä huomiona.
No niin, se siitä.
Ohto Manninen kirjoittaa sinua hansai kiinnostavasta asiasta niin monta sivua, että niitä on mahdoton tänne referoida. Yritän kuitenkin.
Yleishuomiona:" Suurin osa väestöstä ei missään vaiheessa joutunut ottamaan kantaa sotaan ja sen päämääriin. Varsinkin sodan alussa suurin osa suomalaisista vain seurasi tapahtumia- toiset tyrmistyneinä- toiset välinpitämättöminä - osaamatta tai haluamatta määritellä kantaansa niihin."
"Kun naapurien kanssa ei ollut suurempia vihoja, ei tuntunut tarpeelliselta lähteä haastamaan riitaa. Tämän ajattelutavan tosiasiallinen levinneisyys lienee ollut laajempi kuin lähdemainintojen osoittama. Sen kannattajat olivat maan hiljaisia, niitä jotka eivät aktiivisesti ryhmittyneet lippujen alle."
Aktiivisia puolueettomuuspäätöksiä:
Karunki, Liminka, Leppävirran syrjäkylät, Juva, Savonranta, Kesälahti, Kitee, Korpiselkä.
Rauhansopimuksia:
Pihtiputaa, Sumiainen, Vesanto.
Neuvotteluja jomman kumman aloitteesta.
Muhos, Oulu, Mikkeli, Kuopio, Kajaani ja vissiin Muolaakin.
Parkanossa, Vilppulassa, Sysmässä, Virroilla, Karvialla oli henkeä, että jos suojeluskunta perustetaankin, ei ryhdytä milläänlailla mihinkään järjestyskaarteja ärsyttävään. Yleislinjana monessa paikkaa oli, että omalla paikkakunnalla ei tapella, jos muualla tapellaankin. Vieraat tunkeutujat torjutaan yhteisvoimin.
Avaan keskustelun aiheesta.
Tämä on siis valtion varoilla tehty, oman aikansa huippututkijoiden tekemä, Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhliin. Kolme osaa, valmistui 1992 tms. Eli tuloksena oli alan perusteos itsenäistymisestä, ja nimenomaan toi esille kiihkottoman tiedon sisällissodasta, kummaltakin kantilta. Korvasi ne parjatut valkoiset teokset, ja käytti hyväkseen m. tuoreita Neuvostoliiton sorruttua avautuneita arkistoja.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1628049
Kiinnostavin minusta on tuo Osa 2, joka kertoi tuolloin paljon uuttakin tietoa itse taisteluista, jotka minua ovat aina kiinnostaneet. Suosittelen kaikille näiden lukemista. Se joka haluaa aiheesta väitellä, niin soisin, että olisi tietopohjaa olisi haettu näistä, eikä mentäisi mielikuvilla. Tämä ei nyt viitannut kehenkään henkilökohtaisesti, vain yleisenä huomiona.
No niin, se siitä.
Ohto Manninen kirjoittaa sinua hansai kiinnostavasta asiasta niin monta sivua, että niitä on mahdoton tänne referoida. Yritän kuitenkin.
Yleishuomiona:" Suurin osa väestöstä ei missään vaiheessa joutunut ottamaan kantaa sotaan ja sen päämääriin. Varsinkin sodan alussa suurin osa suomalaisista vain seurasi tapahtumia- toiset tyrmistyneinä- toiset välinpitämättöminä - osaamatta tai haluamatta määritellä kantaansa niihin."
"Kun naapurien kanssa ei ollut suurempia vihoja, ei tuntunut tarpeelliselta lähteä haastamaan riitaa. Tämän ajattelutavan tosiasiallinen levinneisyys lienee ollut laajempi kuin lähdemainintojen osoittama. Sen kannattajat olivat maan hiljaisia, niitä jotka eivät aktiivisesti ryhmittyneet lippujen alle."
Aktiivisia puolueettomuuspäätöksiä:
Karunki, Liminka, Leppävirran syrjäkylät, Juva, Savonranta, Kesälahti, Kitee, Korpiselkä.
Rauhansopimuksia:
Pihtiputaa, Sumiainen, Vesanto.
Neuvotteluja jomman kumman aloitteesta.
Muhos, Oulu, Mikkeli, Kuopio, Kajaani ja vissiin Muolaakin.
Parkanossa, Vilppulassa, Sysmässä, Virroilla, Karvialla oli henkeä, että jos suojeluskunta perustetaankin, ei ryhdytä milläänlailla mihinkään järjestyskaarteja ärsyttävään. Yleislinjana monessa paikkaa oli, että omalla paikkakunnalla ei tapella, jos muualla tapellaankin. Vieraat tunkeutujat torjutaan yhteisvoimin.
Avaan keskustelun aiheesta.
JR49
Respected Leader
Hienoa, takaan kiinnostavat lukuhetket. Joskin aikaa saattaa mennä...
Lisäksi lähdeviitteet ovat melkoinen kultakaivos. Kaukolainalla saa paljon, eikä divareissakaan tuon ajan kirjallisuudesta hirmu hintoja pidetä. Vissiin aika pieni lukijakunta nykyisin.
Hienoa, takaan kiinnostavat lukuhetket. Joskin aikaa saattaa mennä...
Lisäksi lähdeviitteet ovat melkoinen kultakaivos. Kaukolainalla saa paljon, eikä divareissakaan tuon ajan kirjallisuudesta hirmu hintoja pidetä. Vissiin aika pieni lukijakunta nykyisin.
Ostin lähinnä siksi, että olen hidas lukija ja aikaa ei käytettävissä siten että voisi rauhassa lukea.
Oma hylly ns. perusteoksille on paras..
Onhan tämä melkein arvokas sarja, 60€ maksoin.
JR49
Respected Leader
Nyt kun mediassa puhutaan pääosin valkoisesta terrorista, niin on vain asiallista tuoda faktat pöytään:
Punainen terrori 1917, 1.-26.1. 1918: 40. Valkoinen terrori: ei yhtään.
PT 27.1.-2.3.1918: 703. VT: 388
PT: 3.-30.3.:205. VT: 511
PT: 31.3.-27.4.: 667. VT: 1419.
PT: 28.4.-1.6. 30. VT: 4745
PT: 2.6.-31.12.18, 1919-20: ei yhtään. VT 895.
Ilman ajanmääritystä PT: 44- VT: 895.
Lähde: edellä mainittu teos, osa 2.
Marraskuun suurlakon aina ja sen jälkeen punaisen terrorin uhrina oli siis ennen sotaa 40 henkeä. Kapinan puhjettua tunnettuja olivat Suinula sekä 78 Uudenmaan taisteluissa surmattua suojeluskuntalaisvankia.
Puolet punaisten helmikuun loppuun surmaamista olivat puhtaasti siviilejä.
On ilmeistä, että Helsingin punakaartien johto oli kapinan alussa antanut ohjeita suojeluskuntalaisten surmaamisesta. Ainakin tällainen ajattelutapa oli melko levinnyt.
Kuolemanrangaistusvaatimuksiin vaikuttivat valkoiseen Suomeen helmikuun puolivälissä levinneet, usein paisutellut uutiset punaisten sodankäynnin raakuudesta, punakaartilaisten Etelä-Suomessa tekemistä väkivallanteoista se että punaiset surmasivat mm. Varkaudessa ja Mäntyharjulla saamiaan vankeja.
Valkoisen terrorin pääsyyksi on katsottu punaisen terrorin aiheuttama viha ja kauhu. Vallankumouksiin oli Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien yhdistetty terrori. Punaisten tekemät murhat suurlakon yhteydessä näyttivät viittaavan samanlaiseen kehitykseen.
Maaliskuussa valkoisten edetessä löytyi joukko vankeina surmattuja valkoisia sotilaita, mikä raaisti heti myös hyökkääjien menettelyä.
------
Uskaltaisikohan joku tutkija tai valtamedia ottaa kantaa näihin faktoihin? Että ihan kiihkottomasti todettaisiin tilanne: punaiset aloittivat terrorin. Sen jälkeen voidaan heti seuraavassa lauseessa todeta se fakta, että valkoiset tekivät mitä tekivät. Nyt vain näyttää, että keskitytään tuohon viimeiseen lauseeseen, ja punaiset nähdään viattomina uhreina.
Tämä on manifesti asian kiihkottoman käsittelyn puolesta, ei yritys syyttää osapuolia. Sitä on tehty jo tarpeeksi, olisi jo aika päästä eteenpäin. Mutta korostan ärsyyntymistäni siitä, että tällä hetkellä sisällissodan tapahtumien uutisoinnissa vallitsee osin sellainen henki, ettei edelleenkään haluta kertoa kolikon kummastakin puolesta
Punainen terrori 1917, 1.-26.1. 1918: 40. Valkoinen terrori: ei yhtään.
PT 27.1.-2.3.1918: 703. VT: 388
PT: 3.-30.3.:205. VT: 511
PT: 31.3.-27.4.: 667. VT: 1419.
PT: 28.4.-1.6. 30. VT: 4745
PT: 2.6.-31.12.18, 1919-20: ei yhtään. VT 895.
Ilman ajanmääritystä PT: 44- VT: 895.
Lähde: edellä mainittu teos, osa 2.
Marraskuun suurlakon aina ja sen jälkeen punaisen terrorin uhrina oli siis ennen sotaa 40 henkeä. Kapinan puhjettua tunnettuja olivat Suinula sekä 78 Uudenmaan taisteluissa surmattua suojeluskuntalaisvankia.
Puolet punaisten helmikuun loppuun surmaamista olivat puhtaasti siviilejä.
On ilmeistä, että Helsingin punakaartien johto oli kapinan alussa antanut ohjeita suojeluskuntalaisten surmaamisesta. Ainakin tällainen ajattelutapa oli melko levinnyt.
Kuolemanrangaistusvaatimuksiin vaikuttivat valkoiseen Suomeen helmikuun puolivälissä levinneet, usein paisutellut uutiset punaisten sodankäynnin raakuudesta, punakaartilaisten Etelä-Suomessa tekemistä väkivallanteoista se että punaiset surmasivat mm. Varkaudessa ja Mäntyharjulla saamiaan vankeja.
Valkoisen terrorin pääsyyksi on katsottu punaisen terrorin aiheuttama viha ja kauhu. Vallankumouksiin oli Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien yhdistetty terrori. Punaisten tekemät murhat suurlakon yhteydessä näyttivät viittaavan samanlaiseen kehitykseen.
Maaliskuussa valkoisten edetessä löytyi joukko vankeina surmattuja valkoisia sotilaita, mikä raaisti heti myös hyökkääjien menettelyä.
------
Uskaltaisikohan joku tutkija tai valtamedia ottaa kantaa näihin faktoihin? Että ihan kiihkottomasti todettaisiin tilanne: punaiset aloittivat terrorin. Sen jälkeen voidaan heti seuraavassa lauseessa todeta se fakta, että valkoiset tekivät mitä tekivät. Nyt vain näyttää, että keskitytään tuohon viimeiseen lauseeseen, ja punaiset nähdään viattomina uhreina.
Tämä on manifesti asian kiihkottoman käsittelyn puolesta, ei yritys syyttää osapuolia. Sitä on tehty jo tarpeeksi, olisi jo aika päästä eteenpäin. Mutta korostan ärsyyntymistäni siitä, että tällä hetkellä sisällissodan tapahtumien uutisoinnissa vallitsee osin sellainen henki, ettei edelleenkään haluta kertoa kolikon kummastakin puolesta
JR49
Respected Leader
Tuo näyttää liittyvän siihen, että taisteluiden raivotessa keskellä pitäjää, ei alussa tiedetty kumpi voittaa. Ei siis haluttu ärsyttää kumpaakaan osapuolta, ettei olisi vedetty voittavan tahon kostotoimia niskaansa.
Tulee muistaa, että aktiivisiin sotatoimiin ase kädessä osallistui loppujen lopuksi hyvin pieni prosentti miespuolisista kansalaisista. Jossain kohtaa noissa kolmessa kirjassa sekin prosentti on, mutta tähän ei löydy.
Miten tämä eri osapuolten terrori on määritelty?
Vankileirit on ajan perusteella pois?