Tästä syystä tämän postasinkin...
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Tästä syystä tämän postasinkin...
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005553186.html?ref=rssPerussuomalaiset Nuoret vaativat vapaussota-sanan käyttöä vuoden 1918 tapahtumista ja muistopatsasta Senaatintorille
Perusteluna nuorisojärjestö pitää sitä, että vuonna 1918 armeija kukisti ”venäläiset ja heidän myötäilijänsä”.
Perussuomalaiset nuoret ehdottaa, että Helsinkiin pystytetään vapaussodan muistomerkki Senaatintorille. (KUVA: MIKA RANTA / HS)
Juha-Pekka Raeste HS
Julkaistu: 5.2. 8:30
PERUSSUOMALAISTEN nuorisojärjestö Perussuomalaiset Nuoret ilmoittaa vaativansa maanantaina julkistetussa kannanotossa, että vuoden 1918 tapahtumista tulee puhua vapaussotana.
Perusteluna on se, että silloin armeija kukisti ”venäläiset ja heidän myötäilijänsä ja lunasti näin itsenäisyytensä”.
Järjestö ehdottaa, että Helsinkiin pystytetään vapaussodan muistomerkki Senaatintorille yhdessä valtion ja Helsingin kaupungin kanssa.
SUOMESSA vuonna 1918 käydystä sodasta käytetään poliittisesta näkökulmasta johtuen erilaisia nimityksiä, joilla usein otetaan samalla kantaa sodan luonteeseen voittajan tai häviäjän näkökulmasta.
Esimerkiksi sisällissota- ja kansalaissota-nimityksiä on pidetty jokseenkin neutraaleina.
Erkki
Ylipäällikkö
Toki tuo on mahdollista, mutta yhtä hyvin voi kuulua samaan osastoon niiden monessa paikassa nähtyjen pöytään naulattujen kielien kanssa. Niitäkin taisi jopa Wolf Halsti muistella aivan täytenä totena.
Parempi kun ei sano mitään suuntaan eikä toiseen ilman todisteita. Kaikenlaista tapahtuu ja kaikenlaista myös väitetään tapahtuneen.
kimmo.j
Respected Leader
Heinonen on muutenkin valikoiva, vankien junakuljetukset ovat myös työläisten paratiisin keino siirtää vankimassoja. Olosuhteiden kurjuus on myös yhtäläistä, mikä kannattaa muistaa, kun ihannoidaan kapinaa ja kansannousua. Tuollaiset julmuudet ovat seurausta noista, riippumatta voittajasta.
En tiedä mikä häiriö lienee päässäni, mutta pitäisin paljon hyödyllisempänä pohtia tätä- ja huomista päivää kuin märehtiä noita jo ammoisia. Aikalaiset ovat huomattavan tiukasti ja lujasti jo ikuisuusmatkalla ja meidän jälkipolvien tehtäväkö on pömistellä entiset kalmot kummittelemaan....ei minusta. Oli mitä oli niin meni jo. Tässä päivässä ja huomisessa on jokaiselle tarpeeksi.
Niinpä, vaihtoehtoisena kuljetusmuotona olisi voinut olla tietenkin myös jalkapatikka. Varmasti toiminta on ollut julmaa, mutta ei tuo junakuljetus sellaisenaan varsinaisesti osoita minkäänlaista julmuutta.
Yritin tutkia nopealla silmäilyllä löytyykö tuosta Korsnäsin naisten polttomerkinnästä jotain, en kyllä löytänyt mitään vielä. Korsnäs on kyllä Suomen onnellisimpien ihmisten kunta, joten siellä ei ainakaan enää ole moisia muisteltu. Lisäksi sijainti Vaasan eteläpuolella, lähellä Suupohjan aluetta, joka oli hyvinkin maltillinen vuoden 1918 tapahtumissa, ei oikein tue tämmöistä räyhähenkisyyttä. Eikä työväestökään alueella näyttäisi olleen varsin vaarallinen:
"Vaasan eteläisen piirin piirisihteeri Isak Penttala ilmoitti sosialidemokraattien puolueneuvoston 19. – 21.1.1918 pidetyssä kokouksessa, että Etelä-Pohjanmaan työväestö ei ryhdy vallankumoukseen (Marja-Leena Salkola 1985b, s307, Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917–1918 ennen kansalaissotaa II. Valtion painatuskeskus: Helsinki.)"
@baikal Olen samaa mieltä. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että näistä asioista joku kykenee saamaan itselleen valtavia poliittisia tunne-elämyksiä.
Mukana olleita ei ole käytännössä jäljellä, ja nekin joiden isät / äidit / sedät / yms. tädit ovat olleet - ovat itsekin jo varsin iäkkäitä.
Omasta suvustani isoisäni oli sähkömiehenä töissä Venäjän laivastolle, siis yksityisen yhtiön edustajana siellä sotasataman (Portun) aluksissa, isän äidin yksi veli oli punaisissa, ja pelastui hengissä Suomenlinnasta, yksi veli oli Venäjän armeijassa ja jäi saksalaisten vangiksi (tällä oli ollut suvun legendan mukaan varsin mukavat ajat .. riuska suomalainen saksalaisella maatilalla - well), loput lienevät suorittaneet vartaloharhautuksia tms.. tarina ei kerro. Mutta - että tässä olisi jotenkin punainen, tai valkoinen - jaa-a, eipä näillä ole nykyihmiselle todellista substanssia. Ei ainakaan minun ikäiselleni.. nuorelle
Mukana olleita ei ole käytännössä jäljellä, ja nekin joiden isät / äidit / sedät / yms. tädit ovat olleet - ovat itsekin jo varsin iäkkäitä.
Omasta suvustani isoisäni oli sähkömiehenä töissä Venäjän laivastolle, siis yksityisen yhtiön edustajana siellä sotasataman (Portun) aluksissa, isän äidin yksi veli oli punaisissa, ja pelastui hengissä Suomenlinnasta, yksi veli oli Venäjän armeijassa ja jäi saksalaisten vangiksi (tällä oli ollut suvun legendan mukaan varsin mukavat ajat .. riuska suomalainen saksalaisella maatilalla - well), loput lienevät suorittaneet vartaloharhautuksia tms.. tarina ei kerro. Mutta - että tässä olisi jotenkin punainen, tai valkoinen - jaa-a, eipä näillä ole nykyihmiselle todellista substanssia. Ei ainakaan minun ikäiselleni.. nuorelle
Tervehdys pitkästä aikaa. Sisällissota on edelleen historiallisesti mielenkiintoinen, mutta vain historiallisesti.
Sanotaan, että historiaa ei saa arvottaa nykypäivän kriteereillä, mutta myös sadan vuoden takaisilla kriteereillä voidaan nostaa esiin kaksi virhettä joista toinen johti sotaan ja toinen teki siitä erityisen tuhoisan.
Maltillisen vasemmiston siirtyminen väkivaltaisen vallankumouksen tielle oli paitsi karmea strateginen emämunaus, myös oman aikansa mittapuun mukaan rikollista. Olosuhteet olivat huonot ja epätasa-arvo räikeää, mutta silti ilmassa oli liikaa marxilaista luokkasotateoriaa ja Venäjän vallankumouksen ihailua. Asioita olisi voinut ajaa myös toisin keinoin eikä vallankumous ollut vasemmistonkaan johdossa itsestäänselvyys.
Toinen kardinaalivirhe oli valkoisen armeijan suorittamat teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, joiden suorana seurauksena päädyttiin joukkopuhdistuksiin ja kuolemanleireihin. Mikäli armeijan johto olisi heti sodan alussa ottanut tiukan linjan antautuneiden kohteluun, olisi kuolonuhrien määrä sekä sodan inhimilliset, moraaliset ja taloudelliset vahingot jääneet merkittävästi pienemmiksi.
Sanotaan, että historiaa ei saa arvottaa nykypäivän kriteereillä, mutta myös sadan vuoden takaisilla kriteereillä voidaan nostaa esiin kaksi virhettä joista toinen johti sotaan ja toinen teki siitä erityisen tuhoisan.
Maltillisen vasemmiston siirtyminen väkivaltaisen vallankumouksen tielle oli paitsi karmea strateginen emämunaus, myös oman aikansa mittapuun mukaan rikollista. Olosuhteet olivat huonot ja epätasa-arvo räikeää, mutta silti ilmassa oli liikaa marxilaista luokkasotateoriaa ja Venäjän vallankumouksen ihailua. Asioita olisi voinut ajaa myös toisin keinoin eikä vallankumous ollut vasemmistonkaan johdossa itsestäänselvyys.
Toinen kardinaalivirhe oli valkoisen armeijan suorittamat teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, joiden suorana seurauksena päädyttiin joukkopuhdistuksiin ja kuolemanleireihin. Mikäli armeijan johto olisi heti sodan alussa ottanut tiukan linjan antautuneiden kohteluun, olisi kuolonuhrien määrä sekä sodan inhimilliset, moraaliset ja taloudelliset vahingot jääneet merkittävästi pienemmiksi.
No, tuo "tuskin ketään tarkoituksella nälkään tapettiin" on saman luokan lausunto kuin Hans-Ulrich Rudelin lause kirjansa loppupuolella, jossa hän viittaa ranskalaisten pakkotyöläisten lokoisiin oloihin Saksassa..
Olen paljon tuumaillut tätä 1918-sotaa. Kyllä se edelleen taitaa olla sota jota on hyvin vaikea käsitellä puolueettomasti. Kyllähän siellä molemmin puolin pahaa tehtiin aika rajusti.
Muutenkin, voiko 1918-vuoden kommunistia kauheasti muuten aatteestaan arvostella kuin ankaran jälkiviisastelun kautta? Ei heillä silloin käynyt mielessäkään mikään sellainen mitä kommunismi sittemmin tosiasiassa oli.
Jos asetun 1918-torpparin pöksyihin, niin voin kyllä ymmärtää häntä ja sitä miksi kommunismi, vallankumous ja punakaarti saattoi tuntua hyviltä ideoilta. Olkoonkin että omat sukulaiseni laajasti tuolloin valkoisen hihanauhan ja kuusenhavun kantajia olivatkin.
Jos 1918 olisi nyt - vaikea sanoa kummalle puolelle palkkatyötä tekevänä ihmisenä asettuisin? Tietysti kapina laillista hallintoa vastaan olisi ajatuksena meikäläisellä tökkinyt varmasti silloinkin. Vaan miten sen kommunismin ja vallankumouksen kanssa olisi itse kullakin KUN ei ole tietoa eikä aavistustakaan mihin kommunismi tulee johtamaan toteutuessaan?
Ei muuten ole ihan yksinkertainen asia loppujenlopuksi tuumailla.
Vapaussodaksi olen sotaa kutsunut - ja olihan se sitä - mutta oli se myös sisällissota.
Olen paljon tuumaillut tätä 1918-sotaa. Kyllä se edelleen taitaa olla sota jota on hyvin vaikea käsitellä puolueettomasti. Kyllähän siellä molemmin puolin pahaa tehtiin aika rajusti.
Muutenkin, voiko 1918-vuoden kommunistia kauheasti muuten aatteestaan arvostella kuin ankaran jälkiviisastelun kautta? Ei heillä silloin käynyt mielessäkään mikään sellainen mitä kommunismi sittemmin tosiasiassa oli.
Jos asetun 1918-torpparin pöksyihin, niin voin kyllä ymmärtää häntä ja sitä miksi kommunismi, vallankumous ja punakaarti saattoi tuntua hyviltä ideoilta. Olkoonkin että omat sukulaiseni laajasti tuolloin valkoisen hihanauhan ja kuusenhavun kantajia olivatkin.
Jos 1918 olisi nyt - vaikea sanoa kummalle puolelle palkkatyötä tekevänä ihmisenä asettuisin? Tietysti kapina laillista hallintoa vastaan olisi ajatuksena meikäläisellä tökkinyt varmasti silloinkin. Vaan miten sen kommunismin ja vallankumouksen kanssa olisi itse kullakin KUN ei ole tietoa eikä aavistustakaan mihin kommunismi tulee johtamaan toteutuessaan?
Ei muuten ole ihan yksinkertainen asia loppujenlopuksi tuumailla.
Vapaussodaksi olen sotaa kutsunut - ja olihan se sitä - mutta oli se myös sisällissota.
Varmasti näin. Toisaalta itsenäisestä Suomesta löytyy monta ajanjaksoa ( sisällissota/jatkosota/Kekkonen/YYA/suomettuminen ) joiden elävästä todellisuudesta meillä saattaa edelleen olla vain kalpea aavistus. Ei kai niiden tonkiminen erityisen hyödyllistä ole mutta läheisyys tekee asioista mielenkiintoisia. Espanjan tai Kreikan sisällissodasta en jaksa innostua mutta Suomi vuonna 1918 on hyvinkin kiinnostava.
JR49
Respected Leader
Silminnäkijä Paavo Järvinen, aito punakaartilainen, kertoo Kovaa aikaa -kirjassaan (postuumisti ilmestynyt 2017) , että kyllä se oli ihan nälkä mikä kaartiin ajoi tehdaspaikkakunnilla. Elintarvikepula, mutta kun liityit kaartiin, sait ruokaa ja tupakkaa minkä kerkesit vetää.
Oma lukunsa on sitten se, että miksi kaarteilla oli millä mällätä elintarvikepulasta kärvivässä Suomessa... Ihan puhtaasti tätä kysymystä käsiteltävän en ole huomannut missään tekstissä.
Sinänsä ollut erinomainen keino saada joukkoja värvättyä ja kuulemaan luokkatietoista sanaa. En väitä, että mikä on ollut syy ja seuraus, mutta liekö sitten kaartit ovat osanneet paremmin takavarikoida omille suilleen.
Erkki
Ylipäällikkö
Voi. Väkivalta ei kuulunut tolkun ihmisen poliittiseen keinovalikoimaan tuolloinkaan. Juuri se teki railoa kommunistien ja muun työväenliikkeen välille.
Torppari ei ole välttämättä synonyymi köyhälle ja kurjalle, eivätkä he todellakaan mitään punaisten ydinjoukkoa olleet, toisin kuin kaupunkien työläiset. Tuo torpparien korostaminen tässä yhteydessä perustunee Väinö Linnan luomaan myyttiin.
kimmo.j
Respected Leader
Erittäin hyvää pohdintaa. Kuinka moni kapinaan mukaan lähtenyt oikeasti halusi kommunistista yhteiskuntaa? Vai oliko epätoivoinen yritys parantaa elinmahdollisuuksia.
Mielestäni sisällissodan tulisi toimia hyvänä esimerkkinä, kuinka huono vaihtoehto kapina on. Yhteiskunnan muuttaminen väkivalloin tuo harvoin turvallisuutta ja hyvinvointia.
Ja kun käytän tarkoituksella sanaa kapina, tarkoitan, ettei poliittinen näkökulma muuta tätä faktaa.
JR49
Respected Leader
Totta. Rahalla pystyi saamaan hyödykkeitä, kuten ruokaa itselle ja perheelle, tupakkaa ja vuokranmaksun. Kaartin ruokaloissa ei vissiin perhettä ruokittu.
JR49
Respected Leader
Mitenköhän sitä olisi itse toiminut? Savon sukuhaara liittyi valkoisiin, ja isänisoisä on jonkinlaisessa johtoasemassa ollut.
Helsingin sukuhaara liittyi tiettävästi punaisiin, ja sen nimisiä löytyy runsaasti Sotasurmat-luettelossa. Yksi sen niminen on loppuvaiheissa ollut isomman poppoon päällikkönä, joten hengenmeno on ollut varmaa vangiksi jouduttuaan.
Kai se on monen kohdalla ollut ihan sattumaa asuinpaikasta ja sosiaalisista suhteista riippuvaa. Luulen, että luonteellani olisi kuitenkin rintamalle lähdetty, etenkin nuorena.
Helsingin sukuhaara liittyi tiettävästi punaisiin, ja sen nimisiä löytyy runsaasti Sotasurmat-luettelossa. Yksi sen niminen on loppuvaiheissa ollut isomman poppoon päällikkönä, joten hengenmeno on ollut varmaa vangiksi jouduttuaan.
Kai se on monen kohdalla ollut ihan sattumaa asuinpaikasta ja sosiaalisista suhteista riippuvaa. Luulen, että luonteellani olisi kuitenkin rintamalle lähdetty, etenkin nuorena.
Tuossahan se sisällissodan herkullisin ulottuvuus on. Tähyilet vihollista tähtäimen läpi ja näet serkkusi tai vaikka oman poikasi.
JR49
Respected Leader
Niinhän se on. Tosin mainitsemani asiat ovat pitkälti suvun sisäistä tarinaa, varsinainen ainoa konkreettinen todiste jostakin on erään sukulaisen seinällä riippuva miekka.
Appiukon isä meinasi tulla ammutuksi punaisena valkoisten toimesta. Saman kylän isäntä sitten kävi hakemassa pojat. -Ei nämä ole mitään tehneet.
Hänen enonsa kuoli Väärinmajalla kaartissa, yksi pakeni Venäjälle, eikä kohtalosta ole tietoa.
Pahoja aikoja.
Erkki
Ylipäällikkö
Tätähän se nimen omaan oli. Jos ei ollut erityisen aatteellinen, niin valkoisten hallitsemalla alueella liityttiin valkoisiin ja punaisella alueella punaisiin. Punkuilla houkuttimena oli juurikin palkka, joskus ruokakin oli riittävä täky, pula-aikaa kun elettiin. Tuosta pulasta kertoo se, että monin paikoin jouduttiin turvautumaan jopa pettuleipään. Punaiset myös pakko-ottivat miehiä riveihinsä ja valkoisten puolellahan toimeenpantiin kutsuntoja yleisesti.