1918 Vapaus tai kansalaissota

Muutoshalua Euroopassa liittyen 1918?

No ei toki, vaan nykypäivän asioihin liittyviin kysymyksiin juontuen.
Tottakai se ilmenee paljon laimeammin kuin 1910-luvulla, mutta ilmiselvästi aineksia kasvavalle muutoshalulle on nytkin olemassa. EU:iin liittyvää tyytymättömyyttä orastaa selvästi, brexit yhtenä esimerkkinä. Katalonia ei ole ainoa alue, jossa on pinnan alla sopivaa hetkeä odottavaa tyytymättömyyttä jne jne. Näihin vielä vaimeana hehkuviin hiiliin kyllä löytyy puhaltajia sisältä ja ulkoa, aivan kuten löytyi 1910-luvullakin.
Ylipäätään ikuinen stabiili tila ei taida olla kovin realistinen, muutosta tulee aina.
 
Kyllä minä olen seurannut tätä keskustelua ja lukenut myös aimmat torpparikommentit. Ja kommentoinut - ja olen täysin samaa mieltä siitä, että Vapaussota, tai sisällissota tai Punakapina, on monimutkainen asia, jota ei pidä mustavalkoisesti tuijottaa. Huomionani on ollut, että täällä ei juuri tästä asiasta taida kenelläkään olla erilaista ajattelutapaa.

Itse olen pikkupojasta saakka lukenut aikaan liittyviä kirjoja, .. se taisi alkaa Väinö Linnasta n. 12-13 vuotiaana ja seuraavaksi taisin lukea Punakaartilaisen päiväkirjan, Viljo Sohkanen - joka yllättäen käänsikin Linnan piirtämän romanttisen kuvan melkolailla ylösalaisin - vaikka oli siis punakaartilaisen muistelmat. Tämän jälkeen ei sitten pienessä mielessäni ollutkaan enää epäselvyyttä siitä, että kyseessä on kohtalaisen moniulotteinen juttu.
Tuosta asiasta olemme varmasti samaa mieltä.

Minä en usko enkä suostu näkemään asioita niin (koska mikään kunnollinen todiste ei siihen viittaa), että entisaikojen ihmisten ajatukset, järki ja päättelykyky olisi ollut jotenkin heikompia tai huonompia kuin meidän nykypäivän ihmisten. Ihmiset ovat rakastaneet, välittäneet, surreet ja tarttuneet aseisiin aivan samalla tavalla kuin teemme nykyisin. Merkittävin ero on ollut tieto ja kyky selittää ympäröivää maailmaa. Uskonto on antanut tarvittavia vastauksia ja sittemin myös vaikkapa nämä uudet aatteet. Mutta ne eivät ole hämärtäneet sitä murhetta ja kauhua, jonka sota tuo tullessaan; tämä katajainen kansa jos kuka sen on aina tiennyt.

Tämän vuoksi suomalaisten joutuminen sisällissotaan on onnettomuus, johon on vaikuttanut suuri joukko erilaisia asioita, lähtien Venäjällä vellovista aatteista, niiden tarvitsemasta painopaperista ja suomalaisesta paperiteollisuudesta, joka on tästä hyötynyt ja myös pystynyt jakamaan hyvinvointia kansalle, vaikka perinteiset kauppasuhteet esim. Britanniaan ovatkin kärsineet sodasta. Samalla on kuitenkin perinteinen elinkeinorakenne muuttunut, ei yksin konepaja- yms teollisuuden ja kaupungistumisen myötä, vaan salakavalasti myös metsäteollisuuden menestyksen myötä. Suomen rahoitus- ja pankkitoiminta oli jakautunut vanhan rahan ja uuden kapitalismin lisäksi maaseutujen osuuskuntiin ja vanha sääty-yhteiskunta oli korvautunut maailman moderneimmalla parlamentaarisella järjestelmällä. Joka oli todella uusi - mihin tahansa verrattuna.

Oma sukuni tempautui tapahtumiin helsinkiläisenä käsityöläisperheenä, siis jonkinlaisena pikkuporvarina. Siitä huolimatta osalla oli punainen rätti hihassa - eikä varmastikaan keskiluokkaisen sosiaalisen analyysin perusteella, vaan jonkin aivan muun. Veikkaan alkoholia, kavereita, naisia ja poikamaista hölmöilyä sekä tietenkin ymmärtämättömyyttä. Tuskin monikaan tuolloin ymmärsi. Paitsi vallankumouksen, kapinan ja murhat, niiden merkitys on kyllä taatusti ymmärretty.
Siitä huolimatta kansa syöksyi suinpäin katastrofiin. Me - nykyihmiset - joihin käsittääkseni viittaat kuvatessasi projisiota itsestäsi vuonna 1918, emme voi lähteä olettamuksesta että kapina, veljesmurha ja vallankumous voisi olla minkäänlainen vaihtoehto. Ei olisi tokin heidänkään. Ymmärrän kyllä tämän aikamatkustusdilemman, mutta jos sijoitamme itsemme menneisyyteen, oletettavasti sijoitamme sinne itsemme sellaisena kuin nyt olemme. Muutenhan kyseisessä fantasiassa ei oikein ole ideaa.


Kelit ovat tosiaan mainiot. Mutta ei - en ole itse havainnut.
Olen huomannut että kovasti on populistista pöhinää, ja SMP:n kaltaiset liikkeet toimivat kuten ennenkin. En tunne tyytymättömiä, muuta kuin jotkin tuttavat jotka ovat sellaisessa elämäntilanteessa jossa vituttaa ja se purkautuu pahana mielenä ja yhteiskunnan syyttämisenä. Mutta sekin on normaalia eikä liity tähän nimenomaiseen aikaan. Olen kyllä töiden puolesta tekemisissä melko runsaissa määrin eri puolilta eurooppaa kotoisin olevien ihmisten kanssa ja toki heitä on myös ystävinä. En ole näissä suorissa ihmissuhteissa kohdannut tyytymättömiä. Tietenkin ihmisillä on eri mielipiteitä. Some on toki eri asia .. mutta se ei oikein todista nykytilnteen muuttumisesta kun meillä ei ole vertailumahdollisuutta vanhempaan someiluun.
Joten aika yllättynyt olisin jos käynnissä tai käynnistymässä olisi Euroopan laajuinen kapina.

Kyllähän euroopassa menestyneet "populistit" ja "äärioikeisto" kertovat jotain tyytymättömyyttä.
Itse kohtaan, jos ei päivittäin, usein kuitenkin, ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä esimerkiksi EU:n päätöksiin ja niiden vaikutuksiin ympärillämme. Tämän voi toki leimata pelkäksi populistiseksi pöhinäksi, mutta väittäisin tyytymättömiä olevan.
 
Kylläpä mahdat olla vanha. ;)
Minun täytyy mennä niin pitkälle kuin iso-isoisä jotta löytäisi sukulaisen joka olisi tarpeeksi vanha osallistuakseen 1918-sotaan (ei ole tietoa osallistuiko kukaan meidän suvusta).

Juuh, metusalem-luokkaan vonka jo kuuluu.:cool:
 
No ei toki, vaan nykypäivän asioihin liittyviin kysymyksiin juontuen.
Tottakai se ilmenee paljon laimeammin kuin 1910-luvulla, mutta ilmiselvästi aineksia kasvavalle muutoshalulle on nytkin olemassa. EU:iin liittyvää tyytymättömyyttä orastaa selvästi, brexit yhtenä esimerkkinä. Katalonia ei ole ainoa alue, jossa on pinnan alla sopivaa hetkeä odottavaa tyytymättömyyttä jne jne. Näihin vielä vaimeana hehkuviin hiiliin kyllä löytyy puhaltajia sisältä ja ulkoa, aivan kuten löytyi 1910-luvullakin.
Ylipäätään ikuinen stabiili tila ei taida olla kovin realistinen, muutosta tulee aina.

Kyllä. Ns. kehittyneiden valtioiden pitää ottaa rankkoja osumia, jotta laajoja valtioiden sisäisiä aseellisia yhteenottoja ylipäätään voisi syntyä = todennäköisyys lähes olematon. Mutta.

Sitä suurempi todennäköisyys onkin separatismille ja terrorismille. Kapinointi on tänä päivänä sirpaleisempaa kuin suurten vallankumousten kulta-aikoina. Nyt vaikuttamiskeinoina -voisi- olla perinteinen terrorismi ja verkkosota tietoliikenteessä, iskut pankkeihin jne. ja kappas, informaatiovaikuttaminen elää ja voi hyvin....paremmin kuin koskaan, koska netti.

Ajatellaan nyt vaikka Suomea. Mitä kaikkea pitää tapahtua, että laaja aseellinen kansannousu olisi mahdollinen - vastassa toimiva poliisi ja pv. Sama koskee käytännössä kaikkia ns. kehittyneitä vakaita valtioita. Mutta ne muut konstit.
 
Tämän voi toki leimata pelkäksi populistiseksi pöhinäksi, mutta väittäisin tyytymättömiä olevan

On ja siltä ei pidä ummistaa silmiään. Olen väsymiseen asti kaakattanut: sisäpolitiikan on onnistuttava tai meidät tällä paikalla perii itse piru tai ainakin sen kremliläinen malli. :geek: Venäjän pitkän aikavälin tavoitteet suhteessa naapureihin eivät näköjään muutu ja se pitäisi alkaa uskoa. Tämä ei ole mikään Nato-kysymys lainkaan vaan nimenomaan tolkullista ymmärrystä siitä, miten kotimaan asioita pitää hoitaa. Reunaehdot ovat mitkä ovat.
 
Kyllä. Ns. kehittyneiden valtioiden pitää ottaa rankkoja osumia, jotta laajoja valtioiden sisäisiä aseellisia yhteenottoja ylipäätään voisi syntyä = todennäköisyys lähes olematon. Mutta.

Sitä suurempi todennäköisyys onkin separatismille ja terrorismille. Kapinointi on tänä päivänä sirpaleisempaa kuin suurten vallankumousten kulta-aikoina. Nyt vaikuttamiskeinoina -voisi- olla perinteinen terrorismi ja verkkosota tietoliikenteessä, iskut pankkeihin jne. ja kappas, informaatiovaikuttaminen elää ja voi hyvin....paremmin kuin koskaan, koska netti.

Ajatellaan nyt vaikka Suomea. Mitä kaikkea pitää tapahtua, että laaja aseellinen kansannousu olisi mahdollinen - vastassa toimiva poliisi ja pv. Sama koskee käytännössä kaikkia ns. kehittyneitä vakaita valtioita. Mutta ne muut konstit.
Suomessa väkivaltainen kansannousu on varmasti hyvin kaukainen vaihtoehto tänä päivänä. Kaikkialla ei kuitenkaan ole ihan yhtä kaukaa haettua että aseet ja väkivallan keinot kaivetaan esiin, ei edes EU:n sisällä.
Pienistä ne sitten historiankin valossa lopulta asiat lähtevät vyörymään kun patoutunutta tyytymättömyyttä on tarpeeksi pitkään kerrytetty.
Tilanne ei nyt ole räjähdysherkkä missään määrin, mutta niitä himmeästi hehkuvia pieniä hiiliä on joitakin siellä täällä.
Oma lukunsa on tietysti itäinen naapurimme, jossa niitä himmeitäkin pikkuhehkuja etsitään kovalla teholla heti sammutettaviksi.
Sisällissota Suomessa on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta EU:n sisäiset ongelmat ja lähialueiden ongelmat heijastuvat varmuudella myös meihin.
 
Kylläpä mahdat olla vanha. ;)
Minun täytyy mennä niin pitkälle kuin iso-isoisä jotta löytäisi sukulaisen joka olisi tarpeeksi vanha osallistuakseen 1918-sotaan (ei ole tietoa osallistuiko kukaan meidän suvusta).

En minä ole vanha omasta mielestäni. Vetreä nuorukainen alun kuusissakymmenissä. Vaarit syntyivät siinä samalla kuin Kekkonenkin. Isäni taas syntyi 1924 ja ehti vielä kahdeksi viimeiseksi vuodeksi sotaan. Minä synnyin 1960-luvulla eli olen ns. "pullamössö".
 
En minä ole vanha omasta mielestäni. Vetreä nuorukainen alun kuusissakymmenissä. Vaarit syntyivät siinä samalla kuin Kekkonenkin. Isäni taas syntyi 1924 ja ehti vielä kahdeksi viimeiseksi vuodeksi sotaan. Minä synnyin 1960-luvulla eli olen ns. "pullamössö".
Jep, en minäkään vanha ole :) ja minunkin isoisäni osallistui sotaan ensi kerran jo 1918, oli tosin pikkupoika ja toimi lähettipoikana tupakkipalkalla, eli ei siis ollut sen ajan näkemyksen mukaan varsinaisesti sotilas.
 
Kyllähän euroopassa menestyneet "populistit" ja "äärioikeisto" kertovat jotain tyytymättömyyttä.
Itse kohtaan, jos ei päivittäin, usein kuitenkin, ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä esimerkiksi EU:n päätöksiin ja niiden vaikutuksiin ympärillämme. Tämän voi toki leimata pelkäksi populistiseksi pöhinäksi, mutta väittäisin tyytymättömiä olevan.
Älkääs nyt velikullat heitelkö minua leimasimilla, enhän minä sanonut että ihmisten kokemukset ja ajatukset olisivat populismia. Tottakai on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, niinhän on aina ollut ja aina tulee olemaan. Näiden esilletuominen ja edistäminen kuuluvat länsimaiseen demokratiaan ja ne hoidetaan parlamentarismin kautta. Siihen tällä(kin) hetkellä liittyy populismia. Ja pöhinää.
Nythän ei kyse ollut siitä, vaan Euroopan laajuisen tyytymättömyyden purrakutumisestaa väkivallan kautta, laillisen esivallan kaatamisesta asein, josta toisinaan seuraa karmeita asioita. Tai sen uhkasta.

Minua, itseäni, ei tulla saamaan moiseen(siis kapinaan) mukaan missään tilanteessa, ei nyt eikä 1918. Olen sen sijaan milloin tahansa valmis lähtemään puolustamaan niitä arvoja joita isänmaani ja sen laillinen esivalta edustaa. Jos olisin vuodessa 1918 ja voisin, ottaisin isosetääni niskasta kiinni, ja kuljettaisin roikaleen takaisin kotiin Aleksadra-äitinä lempeän, mutta tarkan silmän alle ja käskisin hävetä.
 
Ettette sitten lähde mukaan kapinaan kun vihreiden ja islamistipuolueen enemmistöhallitus asettaa sharia-lain voimaan?
 
Pikkusen kun googlettelee kaverin muita kirjoituksia, niin todellakin.
VMP.

Ottamatta kantaa kirjoittajaan...Tämä polttomerkintä juttu tuli esiin...

Lainaus:

Kaleva-lehti oli kirjoittanut 8.2.1918

Yhdellekään sellaiselle naiselle [venäl.sotil. kanssa seurustelleille - toim.huom. ] ei Suomi enää voi sijaa antaa. Heistä näet voisi polveutua meille ikuisiksi ajoiksi rotua huonontava ja kuntoa alentava sekasuku.
Puhdistustehtävä vaatii, että se viheliäinen ja kurja naisjoukko, joka on ollut porttoina ja apureina, kootaan ja varustetaan ikuisen häpeän polttomerkillä.

Korsnäsissä Pohjanmaalla naisia aiottiinkin polttomerkitä. Nimismies ehti väliin estämään hysteerisen miesjoukon aikeet.

Kirjasta: Oikeiston vihapuhetta 1900-1950
 
Älkääs nyt velikullat heitelkö minua leimasimilla, enhän minä sanonut että ihmisten kokemukset ja ajatukset olisivat populismia. Tottakai on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, niinhän on aina ollut ja aina tulee olemaan. Näiden esilletuominen ja edistäminen kuuluvat länsimaiseen demokratiaan ja ne hoidetaan parlamentarismin kautta. Siihen tällä(kin) hetkellä liittyy populismia. Ja pöhinää.
Nythän ei kyse ollut siitä, vaan Euroopan laajuisen tyytymättömyyden purrakutumisestaa väkivallan kautta, laillisen esivallan kaatamisesta asein, josta toisinaan seuraa karmeita asioita. Tai sen uhkasta.

Minua, itseäni, ei tulla saamaan moiseen(siis kapinaan) mukaan missään tilanteessa, ei nyt eikä 1918. Olen sen sijaan milloin tahansa valmis lähtemään puolustamaan niitä arvoja joita isänmaani ja sen laillinen esivalta edustaa. Jos olisin vuodessa 1918 ja voisin, ottaisin isosetääni niskasta kiinni, ja kuljettaisin roikaleen takaisin kotiin Aleksadra-äitinä lempeän, mutta tarkan silmän alle ja käskisin hävetä.
Kuten olen jo pariinkin kertaan sanonut, minulle kynnys olisi äärimmäisen korkea aseelliseen kapinaan, oli vuosi sitten 1918 tai 2018. Siitä huolimatta uskon jotenkin ymmärtäväni heitä jotka kapinaan 1918 lähtivät.
Risto Rytin valinta 1918 on mitä kunnioitettavin valinta. Pyrkisin samaan, jos se olisi mahdollista. Nykyhommissa tuskin olisi mahdollista olla osallistumatta, tosin ei sillä kapinapuolella.
 
Kuten olen jo pariinkin kertaan sanonut, minulle kynnys olisi äärimmäisen korkea aseelliseen kapinaan, oli vuosi sitten 1918 tai 2018. Siitä huolimatta uskon jotenkin ymmärtäväni heitä jotka kapinaan 1918 lähtivät.
Risto Rytin valinta 1918 on mitä kunnioitettavin valinta. Pyrkisin samaan, jos se olisi mahdollista. Nykyhommissa tuskin olisi mahdollista olla osallistumatta, tosin ei sillä kapinapuolella.

Jos se olisikin armeija kapinoimassa hallitusta vastaan? Hyvästä syystä tietysti niin kuin kapinoissa aina.
 
Jos se olisikin armeija kapinoimassa hallitusta vastaan? Hyvästä syystä tietysti niin kuin kapinoissa aina.

Kun katsoo valtioiden historiaa, niin eipä everstijunttakaan yleensä ole ollut mikään tae ihanasta auvosta. Sotilasvallankaappaukset ovat olleet -aina- toki -isänmaanedunmukaisia- tapahtumia, mutta jälkikäteen tulkittuna verraten harvoin.
 
Aika jännää kun kirjoitellaan siitä, että mitään vakavia ristiriitoja ei ole tulossa vuosikymmeniin.

Viiden vuoden sisään ollaan tilanteessa, jossa Suomen valtiollisen itsenäisyyden rippeet luovutetaan pois. Eli olemme samassa tilanteessa kuin Viro vuonna 1940.
 
Aika jännää kun kirjoitellaan siitä, että mitään vakavia ristiriitoja ei ole tulossa vuosikymmeniin.

Viiden vuoden sisään ollaan tilanteessa, jossa Suomen valtiollisen itsenäisyyden rippeet luovutetaan pois. Eli olemme samassa tilanteessa kuin Viro vuonna 1940.

Vakavia ristiriitoja tulee. Mutta vakavasti otettavia aseellisia sisäisiä selkkauksia...tokko. Mutta. Sisäpolitiikan on onnistuttava tai laajentumishalua osoittava naapuri kyllä ottaa ilon irti, se on saletti.

Minä en vielä tuohon federaatioon jaksa uskoa. Miettikäähän ihan huolella mitä edellytyksiä Euroopassa on ajaa sellainen federaatio läpi, josta kuulee varoiteltavan......ei onnistu. Joku pohjoiseurooppalainen federaatio taas saattaisi olla jopa toivottava! Pohjoismaat, Saksa, Hollanti, Belgia, Itävalta, Ranska ja GB....tuon saisi toimimaan poliittisesti, taloudellisesti ja käytännöllisesti.

Nykyeurooppa törmää jo nyt häsmäkkään joka käänteessä....nimenomaan siksi, että etelä- ja itäeuroopan valtiot pelaavat kaksilla olkapäillä ja sen lisäksi löytyy vielä häntä.

Mutta empä lähde tässä inhorealistisoimaan enempää. Onhan Ytimellä joitain keinoja paimentaa itä- ja eteläeurooppalaiset serkut ruotuun. Idässä paineen hoitaa Iivana ja etelässä lainaprosessit. Saa nähdä.
 
Kun katsoo valtioiden historiaa, niin eipä everstijunttakaan yleensä ole ollut mikään tae ihanasta auvosta. Sotilasvallankaappaukset ovat olleet -aina- toki -isänmaanedunmukaisia- tapahtumia, mutta jälkikäteen tulkittuna verraten harvoin.

Parhaimmillaankin juntat ovat ilmeisesti olleet ns. vähemmän huonoja kuin syrjäytetyt hallitukset. Ja sitäkin vain väliaikaisesti.
 
Aika jännää kun kirjoitellaan siitä, että mitään vakavia ristiriitoja ei ole tulossa vuosikymmeniin.

Viiden vuoden sisään ollaan tilanteessa, jossa Suomen valtiollisen itsenäisyyden rippeet luovutetaan pois. Eli olemme samassa tilanteessa kuin Viro vuonna 1940.
Kun aikakonetta ei ole, eikä päästä ajassa vuoteen 1918, niin voitaisiin tehdä niin, että odotellaan toi viisi vuotta ja mä tarjoan bisset jos esittämäsi ennuste toteutuu (mikäli olen hengissä ja olutta vielä saa jostain) - sekä toisinpäin. Vaikka Juttutuvassa Siltasaaressa, paikka sopii aiheeseen.
 
Back
Top