Kyllä minä olen seurannut tätä keskustelua ja lukenut myös aimmat torpparikommentit. Ja kommentoinut - ja olen täysin samaa mieltä siitä, että Vapaussota, tai sisällissota tai Punakapina, on monimutkainen asia, jota ei pidä mustavalkoisesti tuijottaa. Huomionani on ollut, että täällä ei juuri tästä asiasta taida kenelläkään olla erilaista ajattelutapaa.
Itse olen pikkupojasta saakka lukenut aikaan liittyviä kirjoja, .. se taisi alkaa Väinö Linnasta n. 12-13 vuotiaana ja seuraavaksi taisin lukea Punakaartilaisen päiväkirjan, Viljo Sohkanen - joka yllättäen käänsikin Linnan piirtämän romanttisen kuvan melkolailla ylösalaisin - vaikka oli siis punakaartilaisen muistelmat. Tämän jälkeen ei sitten pienessä mielessäni ollutkaan enää epäselvyyttä siitä, että kyseessä on kohtalaisen moniulotteinen juttu.
Tuosta asiasta olemme varmasti samaa mieltä.
Minä en usko enkä suostu näkemään asioita niin (koska mikään kunnollinen todiste ei siihen viittaa), että entisaikojen ihmisten ajatukset, järki ja päättelykyky olisi ollut jotenkin heikompia tai huonompia kuin meidän nykypäivän ihmisten. Ihmiset ovat rakastaneet, välittäneet, surreet ja tarttuneet aseisiin aivan samalla tavalla kuin teemme nykyisin. Merkittävin ero on ollut tieto ja kyky selittää ympäröivää maailmaa. Uskonto on antanut tarvittavia vastauksia ja sittemin myös vaikkapa nämä uudet aatteet. Mutta ne eivät ole hämärtäneet sitä murhetta ja kauhua, jonka sota tuo tullessaan; tämä katajainen kansa jos kuka sen on aina tiennyt.
Tämän vuoksi suomalaisten joutuminen sisällissotaan on onnettomuus, johon on vaikuttanut suuri joukko erilaisia asioita, lähtien Venäjällä vellovista aatteista, niiden tarvitsemasta painopaperista ja suomalaisesta paperiteollisuudesta, joka on tästä hyötynyt ja myös pystynyt jakamaan hyvinvointia kansalle, vaikka perinteiset kauppasuhteet esim. Britanniaan ovatkin kärsineet sodasta. Samalla on kuitenkin perinteinen elinkeinorakenne muuttunut, ei yksin konepaja- yms teollisuuden ja kaupungistumisen myötä, vaan salakavalasti myös metsäteollisuuden menestyksen myötä. Suomen rahoitus- ja pankkitoiminta oli jakautunut vanhan rahan ja uuden kapitalismin lisäksi maaseutujen osuuskuntiin ja vanha sääty-yhteiskunta oli korvautunut maailman moderneimmalla parlamentaarisella järjestelmällä. Joka oli todella uusi - mihin tahansa verrattuna.
Oma sukuni tempautui tapahtumiin helsinkiläisenä käsityöläisperheenä, siis jonkinlaisena pikkuporvarina. Siitä huolimatta osalla oli punainen rätti hihassa - eikä varmastikaan keskiluokkaisen sosiaalisen analyysin perusteella, vaan jonkin aivan muun. Veikkaan alkoholia, kavereita, naisia ja poikamaista hölmöilyä sekä tietenkin ymmärtämättömyyttä. Tuskin monikaan tuolloin ymmärsi. Paitsi vallankumouksen, kapinan ja murhat, niiden merkitys on kyllä taatusti ymmärretty.
Siitä huolimatta kansa syöksyi suinpäin katastrofiin. Me - nykyihmiset - joihin käsittääkseni viittaat kuvatessasi projisiota itsestäsi vuonna 1918, emme voi lähteä olettamuksesta että kapina, veljesmurha ja vallankumous voisi olla minkäänlainen vaihtoehto. Ei olisi tokin heidänkään. Ymmärrän kyllä tämän aikamatkustusdilemman, mutta jos sijoitamme itsemme menneisyyteen, oletettavasti sijoitamme sinne itsemme sellaisena kuin nyt olemme. Muutenhan kyseisessä fantasiassa ei oikein ole ideaa.
Kelit ovat tosiaan mainiot. Mutta ei - en ole itse havainnut.
Olen huomannut että kovasti on populistista pöhinää, ja SMP:n kaltaiset liikkeet toimivat kuten ennenkin. En tunne tyytymättömiä, muuta kuin jotkin tuttavat jotka ovat sellaisessa elämäntilanteessa jossa vituttaa ja se purkautuu pahana mielenä ja yhteiskunnan syyttämisenä. Mutta sekin on normaalia eikä liity tähän nimenomaiseen aikaan. Olen kyllä töiden puolesta tekemisissä melko runsaissa määrin eri puolilta eurooppaa kotoisin olevien ihmisten kanssa ja toki heitä on myös ystävinä. En ole näissä suorissa ihmissuhteissa kohdannut tyytymättömiä. Tietenkin ihmisillä on eri mielipiteitä. Some on toki eri asia .. mutta se ei oikein todista nykytilnteen muuttumisesta kun meillä ei ole vertailumahdollisuutta vanhempaan someiluun.
Joten aika yllättynyt olisin jos käynnissä tai käynnistymässä olisi Euroopan laajuinen kapina.
Venäjän pitkän aikavälin tavoitteet suhteessa naapureihin eivät näköjään muutu ja se pitäisi alkaa uskoa. Tämä ei ole mikään Nato-kysymys lainkaan vaan nimenomaan tolkullista ymmärrystä siitä, miten kotimaan asioita pitää hoitaa. Reunaehdot ovat mitkä ovat.
ja minunkin isoisäni osallistui sotaan ensi kerran jo 1918, oli tosin pikkupoika ja toimi lähettipoikana tupakkipalkalla, eli ei siis ollut sen ajan näkemyksen mukaan varsinaisesti sotilas.
