1918 Vapaus tai kansalaissota

Kyllä on kehitysvammaista touhua ollut. Saman maan jätkät tappaa toisiaan. :facepalm:

Yllättävän moni maa on käynyt läpi saman jumpan itsenäistymisen yhteydessä tai sen jälkeen. Eikä tuolloin ollut mitenkään itsestään selvää sekään että kaikki edes olivat samaa porukkaa. Yhteiskunta oli kovasti eri mallia kuin nykyään. "Kaikki pelaa" on paljonkin tuoreempi keksintö kuin itsenäisyys.
 
On tuo aika vaikeasti "oikean ja väärän" kannalta objektiivisesti tulkittavaa aikaa.
Molemmilla osapuolilla vaikuttaa olleen suhteellisen vilpitön usko siihen että juuri he ovat oikealla asialla ja selkeä tavoite tehdä maan elinoloista aikaisempaa paremmat. Näin ainakin molempien puolten aktivistien ja puuhamiesten kohdalla. "Sotamiesten" osalta on kyllä sitten selkeästi sitäkin että vain on päädytty jommalle kummalle puolelle "koska kaikki muutkin" tai sitten vähintään puolipakolla otettuna.
Venäjä ei ollut kummallekaan mieleen, tuore NL kommunisminsa kanssa viehätti toki punaisia, muttei heilläkään tainnut erityisen laajaa hinkua olla Suomen itsenäisyydestä luopua. Osa varmaan kaavaili jotakin sen suuntaista, samoin kuin osa valkoisista havitteli Suomelle hyvin läheistä suhdetta Saksaan esim. sopivan kuninkaan muodossa.
Mannerheim taisi olla Suomen kehitykselle noina aikoina onnenpotku? Hän kun haikaili ainoastaan vanhan Venäjän perään :)
 
Olikohan se tämä Hjalmarson joka (Ylikankaan kirjan mukaan) tuli hulluksi ja alkoi nähdä haamuja pöydän alla ja lopulta tappoi itsensä?

Lienee sama mies. Sota teettää semmoista. Sisällissota ihan erityisesti.
 
Olikohan se tämä Hjalmarson joka (Ylikankaan kirjan mukaan) tuli hulluksi ja alkoi nähdä haamuja pöydän alla ja lopulta tappoi itsensä?

On kai. Hänestä on wikisivukin olemassa. On käyttänyt jotain vahvoja mömmöjä.

Hjalmarson palasi tammikuussa 1919 Ruotsin armeijaan, jossa hän joutui tyytymään vanhaan everstiluutnantin arvoonsa. Hjalmarsonia syytettiin Suomen sisällissodan jäljiltä sekä kyvyttömyydestä komentajana että sotavankien murhaamisesta Kurussa, joten maineensa puhdistamiseksi hän kirjoitti muistelmakirjan Mina krigsminnen från Finland: ur en svensk-frivilligs dagboksanteckningar från fälttaget 1918, joka julkaistiin Tukholmassa 1919 ja Suomessa seuraavana vuonna nimellä Sotamuistoni Suomesta. Hjalmarson oli Persian-vuosistaan alkaen kärsinyt kroonisesta sairaudesta ja joutui käyttämään voimakasta lääkitystä. Hän teki lopulta itsemurhan Uppsalassa joulukuussa 1919

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harald_Hjalmarson
 
Nyt alan kyllä olla sitä mieltä että helvetinmoista vouhotusta se on ollut molemmin puolin. Suomi säilytti 100v sitten tuoreen itsenäisyytensä punaisista JA valkoisten voitosta huolimatta, sen verran kovaa vouhotusta se on ollut myös monen voittajapuolella olleen toimesta.

Sama käsitys. Ja tähän juuri pohjaa se näkemykseni siitä, että tässä meidänkin ajassamme pitää olla malttia ja pitää kiinni laillisesta menosta. Kun ajat pahenevat tulee varmasti tyylivirheitä, mutta ne on vain hyväksyttävä ja korjattava heti, kun ajat taas kohentuvat.

Itsenäisyyden alkuveto oli hankala aina -30-luvun puoliväliin asti, sitten taitava ja vastuullinen sisäpolitiikka alkoi purra ja kansankerrokset muuttuivat -kansaksi-. Äärilaidat saatiin pidettyä aisoissa ja ns. kansalaisyhteiskunnan pohja alkoi muotoutua de facto.

Jos vertaa esim. Viroon niin ero on melkoinen. Lienee aika selvää, että Virossa oli sekä korruption aiheuttamaa -neuvostomieltä- kuin aseisiin kaipuuta tuntevaa punaista väkeä kyllin. Uho ja röhisevä-ääninen korahtelu oli voimissaan, viis veisattiin -kansalaisyhteiskunnasta- ja keskityttiin jäsentenvälisiin. Ja kappas, NL koppasi kypsän hedelmän.....jos Suomi ei olisi ottanut askelia politiikassaan -kansalaisyhteiskunnan- suuntaan niin ihan samalla tavoin olisi käynyt meillekin.

Kannattaa huomata, että Suomi kykeni säilyttämään edes jonkinlaisen liikkumavapauden koko maailmansodan ajan, myös suhteessa Saksaan. Ja tämä osoittautui kultaa kalliimmaksi pointiksi.

Mitä haluan siis näin lyhyesti sanoa::oops:

meillä on aivan liikaa menetettävänä, eikä meidän kyllä kannata keskinäisellä väännöllä pilata yhteiskuntaa. Tässä ajassa tulee tilanteita, joista ei ole syytä jakaa tyylipisteitä, mutta jotenkin pitää hahmottaa -se isompi kuva-.
 
On tuo aika vaikeasti "oikean ja väärän" kannalta objektiivisesti tulkittavaa aikaa.
Molemmilla osapuolilla vaikuttaa olleen suhteellisen vilpitön usko siihen että juuri he ovat oikealla asialla ja selkeä tavoite tehdä maan elinoloista aikaisempaa paremmat. Näin ainakin molempien puolten aktivistien ja puuhamiesten kohdalla. "Sotamiesten" osalta on kyllä sitten selkeästi sitäkin että vain on päädytty jommalle kummalle puolelle "koska kaikki muutkin" tai sitten vähintään puolipakolla otettuna.
Venäjä ei ollut kummallekaan mieleen, tuore NL kommunisminsa kanssa viehätti toki punaisia, muttei heilläkään tainnut erityisen laajaa hinkua olla Suomen itsenäisyydestä luopua. Osa varmaan kaavaili jotakin sen suuntaista, samoin kuin osa valkoisista havitteli Suomelle hyvin läheistä suhdetta Saksaan esim. sopivan kuninkaan muodossa.
Mannerheim taisi olla Suomen kehitykselle noina aikoina onnenpotku? Hän kun haikaili ainoastaan vanhan Venäjän perään :)

Erikoinen mutka oli 1917 tämä valtalaki ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki) ja sen koukerot. Jos pitäisi jossitella, olisiko tämän esityksen läpimeno kenties estänyt sisällissodan?

Oliko punaiset kuitenkaan juurikaan merkittävissä määrin viehättyneitä kommunismiin, valtalakihan tähtäsi ymmärtääkseni suomen itsenäistymiseen ja vallansiirtoon eduskunnalle?
 
Omalla kesäpaikkakunnallani olen selvittänyt asioiden kulun.

Vaskivedellä punaiset hyökkäsivät kohti Virtain kirkonkylää tarkoituksenaan päästä Haapamäen radalle. Hyökkäys tapahtui Kurun suunnasta (nykyisin Ylöjärven kaupunkia) ja oli viimeisiä punaisten ponnistuksia.

Taistelu käytiin 9. - 11.3.

Virrat oli (ja on) Hämeen (nykyisen Pirkanmaan) ulommaisin pitäjä. Se rajautuu lännessä Satakuntaan ja pohjoisessa Etelä-Pohjanmaahan ja idässä Keski-Suomeen Haapamäelle, eli on sisäsuomalaiseksi varsin kookas pinta-alaltaan. Kunnassa on noin 600 järveä ja lampea.

Vaskiveden kylässä vallan ottivat heti sodan alkupäivinä kylän valkoiset. Punaiset onnistuivat tekemään jotain tunkeutumisia ja tappamaan pari isäntää. Muuta isompaa ei tapahtunut. Kun Vilppulan rintamalla punaiset eivöät päässeet radalle, heidän sodanjohtonsa katse kääntyi Virroille.

Koko pitäjää puolusti vain kaksi Nikolai Rannanjärven suojeluskuntakomppaniaa, mutta se sai avuksi ruotsalaisen Hjalmarssonin osaston. Epäpätevänä pidetty Hjalmarson sai Vaskiveden suunnan ja paikalliset suojeluskuntakomppaniat vedettiin kokonaan kirkonkylään, jonne Vilppulasta tuli vielä Hämeen ryhmän komppania.

Kurusta 8. maaliskuuta matkaan lähetetty tiedustelupartio törmäsi valkoisten puolustuslinjaan 10 kilometriä ennen kirkonkylää Vaskivedellä. Seuraavana päivänä 900 punakaartilaista (Hyvinkään punakaarti, osa Turun punakaartia ja Pietarin suomalaista punakaartia) hyökkäsi Vaskivedelle. Mukana oli myös venäläisiä.

Valkoisten etuvartio vetäytyi puolenpäivän jälkeen Tyrkönharjulla sijaitsevalle pääpuolustuslinjalle, jota miehitti kaksi komppaniaa. Hyökkäyksen painopiste siirtyi vasemmalle sivustalle, jossa punaiset saivat haltuunsa useita kylän taloja. Tämän jälkeen he jäivät asemiin valkoisten puolustuslinjan eteen.

10. maaliskuuta punaiset yrittivät läpimurtoa jo aamukolmesta alkaen ja Hjalmarson alkoi hiivistää ja antoi vetäytymiskäskyn, vaikka Ylihärmän ja Ähtärin suojeluskuntalaiset saapuivat iltapäivällä apuun. Ähtäriläiset eivät jakaneet ruotsalaisen komentoja omilleen vaan pitivät asemat ja löivät punaiset.

Pietarin suomalainen punakaarti yritti samaan aikaan koukkausta vasemmalta sivustalta Myllymäen ylitse, mutta joutuivat myös vetäytymään hämärän tultua, ajauduttuaan liian lähelle valkoisten puolustuslinjaa. Valkoisten tappioiksi jäivät 3 kaat + 10 haav.

Hjalmarsson vetäytyi Virtain kirkonkylään piiloon suojeluskuntalaisten jäädessä asemiin. Seinäjoelta mobilisoitiin Vöyrin sotakoulu ja se lähti kaikin keinoin kohti taistelua. Vaskiveden siviilit evakuoitiin yöllä kirkonkylään.

11.3. punaiset valmistelivat tykistölleen asemat ja aloittivat hyökkäyksensä kello 11.30. Punaisilla oli käytössään kaksi tykkiä, joilla ampui vapaaehtoisena punakaartiin liittynyt venäläinen matruusi. Tykkituli sytytti kaksi taloa palamaan ja kylän kansakoulu sai osuman, jolloin rakennuksessa majailleita valkoisia haavoittui. Kokemattomat suojeluskuntalaiset panikoivat tykkitulesta, mutta ruotsalainen luutnantti Henrik Åström palautti joukot järjestykseen ja paenneista muodostettiin varalinja varsinaisen puolustuslinjan taakse. Punaisten tykistötuli loppui, kun venäläinen matruusi kaatui valkoisten konekiväärituleen.

Vöyrin pataljoona (650 miestä) saapui Virtain kirkonkylään puoliltapäivin. Koko alueen puolustuksesta vastannut Hjalmarson epäröi lähettää sitä pois kirkonkylästä tai edes lähettää jotain vahvistuksia linjaan. Hän määräsi vöyriläiset syömään ja alkoi äkseerata jotain heidän hevosmiehiään. Lopulta klo 16 Vöyrin pataljoon lähti kohti Vaskivettä. Yksi mies kaatui heti punaisten konekivääritulessa, minkä jälkeen pataljoona alkoi vitkastella asemiin järjestymisessä. Myöskään Hjalmarson ei pitänyt kiirettä, vaan "tutki tilannetta".

Toisaalta punaiset päättivät hekin vetäytyä juuri silloin. Oikealla sivustalla olleet Hyvinkään punakaartin joukot lähtivät heti kello 16 aikaan vetäytymään havaitessaan Vöyrin pataljoonan saapumisen. Taaempana olleet väsyneet joukot eivät enää suostuneet lähtemään linjaan. Punaiset lähtivät kohti Tamperetta.

Punaisia kaatui 9 ja haavoittui 20.

Mitään varsinaisia sotarikoksia Virroilla ei tehty sisällissodan aikana. Myöhemmin Kurun taistelun jälkeen Hjalmarson ampui useita punavankeja ihan henkilökohtaisesti.

https://yksa.darchive.fi/YKSA3/publ...0202-140834758061500&ref=results&prevSearch=1

Tuossa on Virtain terroritilasto, yläkulmasta saa ladattua pdf:n

Yllättävän paljon oli punakaartiin liittyneitä vaikka alussa kerrottiin, että paikkakunnalla ei ollut kaartia.
Sotaan lähteneiden osalta vankileirit oli merkittävämpi henkien viejä kuin taistelut...
 
Viimeksi muokattu:
https://yksa.darchive.fi/YKSA3/publ...0202-140834758061500&ref=results&prevSearch=1

Tuossa on Virtain terroritilasto, yläkulmasta saa ladattua pdf:n

Yllättävän paljon oli punakaartiin liittyneitä vaikka alussa kerrottiin, että paikkakunnalla ei ollut kaartia.
Sotaan lähteneiden osalta vankileirit oli merkittävämpi henkien viejä kuin taistelut...

Kunnassa ei punaisten omien arvioidenkaan mukaan kuollut kuin kaksi omaa punaista kapinan aikana ja yksi vieraspaikkakuntalainen. Minulla on sellainen muistikuva kaikista legendoista, että noin saman verran tapettiin isäntiä eli se oli aika tasan.

Siihen nähden, että siellä oli merkittävä taistelu, se on aika hillittyä. Vankileirillä meni sitten muualla 50.
 
Vaasassa järjestettiin sotilasparaati jääkäreiden Suomeen paluun satavuotispäivänä.
Eikä ollutkaan ihan pieni paraati: tuhat sotilasta eli lähes sama määrä kun jääkäreitäkin aikanaan. Oli mahdollisuus seurata tapahtumia paikan päällä. Kylmä ei ollut sillä puolenpäivän aikaan aurinko lämmittää jo tuntuvasti. Kuudenkympin ja kuoleman välillä ei tällaista päivää enää mulle tulekaan: isänmaalliseen tunnelmaan pystyi virittäytymään jo aamiaisella kun seurasi olympiavoittoa Porilaisten marsseineen.

Yhteensä kaikkiaan satakunta saksalaista sotilasta mukana antoivat väriä joukkoon Mauser-kivääreineen. Jotain omiinkin silmiin tarttui: saksalaisten ammattisotilaat olivat myös paraatien ammattilasisia. Aseotteet muistuttivat ehkä jääkäreitä 100 v sitten. Suomalaisten komentojen opetteleminen ei varmaan olis ollu ammattisotilaille ylivoimaista. Nyt sakujoukko touhuili häiritsevästi omiaan meikäläisten asetemppujen jälkeen.
Saksalaiset piti kivääriä eri olalla ja marssi tuntumaetäisyyksin. Silloin pitää kävellä hyvin suoraan ettei tönisi kaveria välillä. Katsokaa itse kuvasta:


IMG_5852 - Copy.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Eikä ollutkaan ihan pieni paraati: tuhat sotilasta eli lähes sama määrä kun jääkäreitäkin aikanaan. Oli mahdollisuus seurata tapahtumia paikan päällä. Kylmä ei ollut sillä puolenpäivän aikaan aurinko lämmittää jo tuntuvasti. Kuudenkympin ja kuoleman välillä ei tällaista päivää enää mulle tulekaan: isänmaalliseen tunnelmaan pystyi virittäytymään jo aamiaisella kun seurasi olympiavoittoa Porilaisten marsseineen.

Yhteensä kaikkiaan satakunta saksalaista sotilasta mukana antoivat väriä joukkoon Mauser-kivääreineen. Jotain omiinkin silmiin tarttui: saksalaisten ammattisotilaat olivat myös paraatien ammattilasisia. Aseotteet muistuttivat ehkä jääkäreitä 100 v sitten. Suomalaisten komentojen opetteleminen ei varmaan olis ollu ammattisotilaille ylivoimaista. Nyt sakujoukko touhuili häiritsevästi omiaan meikäläisten asetemppujen jälkeen.
Saksalaiset piti kivääriä eri olalla ja marssi tuntumaetäisyyksin. Silloin pitää kävellä hyvin suoraan ettei tönisi kaveria välillä. Katsokaa itse kuvasta:

Katselin samaa. Bundeswehrin paraatiosaston mukanaolo oli hieno lisä. Minä panin tv-lähetystä katsellessa merkille, että paraatin komentaja tauotti hieman käskynantojaan niin että saksalaisetkin ehtivät mukaan erilaisine aseotteineen.
 
Katselin samaa. Bundeswehrin paraatiosaston mukanaolo oli hieno lisä. Minä panin tv-lähetystä katsellessa merkille, että paraatin komentaja tauotti hieman käskynantojaan niin että saksalaisetkin ehtivät mukaan erilaisine aseotteineen.

Mitähän mieltä Bundeswehrin pojat mahtoivat olla marssiessaan meidän ilmavoimien hakaristilipun perässä? Jostain mielestäni olisin lukenut, että nimenomaan ilmavoimien lipun jälkeen olisivat tulleet saksalaiset, vaan vaihdettiinkohan järjestystä tai jäikö ilmavoimat pois kokonaan?
 
Mutta se kyllä hirvitti saksalaisten puolesta, kun heillä oli joillakin vain baretti päässä, kuten tuossa kohdassa 37:50 näkyy. Eikö siellä ollut parikymmentä astetta pakkasta?

Tosin Lapin Jääkäripataljoonan pojat naureskelivat tulleensa vain lämmittelemään Vaasaan.
 
Mutta se kyllä hirvitti saksalaisten puolesta, kun heillä oli joillakin vain baretti päässä, kuten tuossa kohdassa 37:50 näkyy. Eikö siellä ollut parikymmentä astetta pakkasta?
Ei tuullut yhtään ja aurinko lämmitti, mutta joukot tietysti joutui kokoontumaan jo paljon aikaisemmin. Olen mä tosin nähnyt ulkomaan barettipäitä talvipakkasella tuulisella Rovajärvelläkin.

Paraatissa yksi joukkue oli puettu vuoden 1918 univormuihin asiaankuuluvine aseineen. Sodankylän LapJP:n perinnekp:t olivat myös mukana, vaikka oikeastaan kuuluvat eri sotaan. Paraatimarssia ei tavanomaiseksi tulleeseen tapaan oltu yleensä lainkaan harjoiteltu. Joku joukko erottui selvästi edukseen, mutta pääosin marssiminen oli kauheata katsottavaa. Ei nyt kerrota joukko- tai aselajikohtaisia havaintoja, kun niistä on tullu joskus palautetta. Oheinen kuva näyttää tämän päivän tilanteen: tahti sekoaa jo ekassa ruodussa. Soittokuntakin oli tuossa vaiheessa 10 m päässä eli kaikukaan ei voinu sekoittaa. Pitkän kiväärin kantamista
marssiessa ei ollut opetettu: kaikilla ote väärästä kohdasta hihnaa, jolloin ase on rumasti vinossa.

IMG_5844 - Copy.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Ei tuullut yhtään ja aurinko lämmitti, mutta joukot tietysti joutui kokoontumaan jo paljon aikaisemmin. Olen mä tosin nähnyt ulkomaan barettipäitä talvipakkasella tuulisella Rovajärvelläkin.

Paraatissa yksi joukkue oli puettu vuoden 1918 univormuihin asiaankuuluvine aseineen. Sodankylän LapJP:n perinnekp:t olivat myös mukana, vaikka oikeastaan kuuluvat eri sotaan. Paraatimarssia ei tavanomaiseksi tulleeseen tapaan oltu yleensä lainkaan harjoiteltu. Joku joukko erottui selvästi edukseen, mutta pääosin marssiminen oli kauheata katsottavaa. Ei nyt kerrota joukko- tai aselajikohtaisia havaintoja, kun niistä on tullu joskus palautetta. Oheinen kuva näyttää tämän päivän tilanteen: tahti sekoaa jo ekassa ruodussa. Soittokuntakin oli tuossa vaiheessa 10 m päässä eli kaikukaan ei voinu sekoittaa. Pitkän kiväärin kantamista
marssiessa ei ollut opettetu: kaikilla ote väärästä kohdasta hihnaa, jolloin ase rumasti vinossa.

Katso liite: 19674

On se erikoista, ettei harjoitella. Ei siihen mene edes kauaa. Eikä se mitään avaruustiedettä ole, vasenta jalkaa laittaa yhtaikaa kenttään, isolla rummunlyönnillä mieluiten.

Johtajista se on kiinni. Pitää vaatia! Veltto ulkoinen esiintyminen antaa koko osastosta lepsun ja löysän kuvan - samoin johtajista! Ja usein siihen on perusteet.

Viime kesäkuun paraatissa Helsingissä porukat olivat harjoitelleet hyvin.

 
Viimeksi muokattu:
Ilmavoimat ei luovu lipustaan jonkun saksalaisen soittokunnan takia!

https://areena.yle.fi/1-4370271

Hyvä niin. Voi myös olla, että sotilasuran valinneet ei Saksassakaan ehkä kavahda ko. merkkiä samalla tavalla kuin paikallinen vihervasemmisto. Mutta se on kyllä kummallista tuolla Saksassa, kun mitään perinteitä ei saa vaalia. Käsittääkseni hakaristin lisäksi myös DDR:n tunnukset on kielletty ja esim. National Volke Armeessa (NVA) saatuja kunniamerkkejä ja -mitaleja ei saa käyttää julkisesti yhdistyneessä Saksassa, vaikka olisi joku iltapukujuhla ja etiketissä että kunniamerkit mukaan
 
Back
Top