Omalla kesäpaikkakunnallani olen selvittänyt asioiden kulun.
Vaskivedellä punaiset hyökkäsivät kohti Virtain kirkonkylää tarkoituksenaan päästä Haapamäen radalle. Hyökkäys tapahtui Kurun suunnasta (nykyisin Ylöjärven kaupunkia) ja oli viimeisiä punaisten ponnistuksia.
Taistelu käytiin 9. - 11.3.
Virrat oli (ja on) Hämeen (nykyisen Pirkanmaan) ulommaisin pitäjä. Se rajautuu lännessä Satakuntaan ja pohjoisessa Etelä-Pohjanmaahan ja idässä Keski-Suomeen Haapamäelle, eli on sisäsuomalaiseksi varsin kookas pinta-alaltaan. Kunnassa on noin 600 järveä ja lampea.
Vaskiveden kylässä vallan ottivat heti sodan alkupäivinä kylän valkoiset. Punaiset onnistuivat tekemään jotain tunkeutumisia ja tappamaan pari isäntää. Muuta isompaa ei tapahtunut. Kun Vilppulan rintamalla punaiset eivöät päässeet radalle, heidän sodanjohtonsa katse kääntyi Virroille.
Koko pitäjää puolusti vain kaksi Nikolai Rannanjärven suojeluskuntakomppaniaa, mutta se sai avuksi ruotsalaisen Hjalmarssonin osaston. Epäpätevänä pidetty Hjalmarson sai Vaskiveden suunnan ja paikalliset suojeluskuntakomppaniat vedettiin kokonaan kirkonkylään, jonne Vilppulasta tuli vielä Hämeen ryhmän komppania.
Kurusta 8. maaliskuuta matkaan lähetetty tiedustelupartio törmäsi valkoisten puolustuslinjaan 10 kilometriä ennen kirkonkylää Vaskivedellä. Seuraavana päivänä 900 punakaartilaista (Hyvinkään punakaarti, osa Turun punakaartia ja Pietarin suomalaista punakaartia) hyökkäsi Vaskivedelle. Mukana oli myös venäläisiä.
Valkoisten etuvartio vetäytyi puolenpäivän jälkeen Tyrkönharjulla sijaitsevalle pääpuolustuslinjalle, jota miehitti kaksi komppaniaa. Hyökkäyksen painopiste siirtyi vasemmalle sivustalle, jossa punaiset saivat haltuunsa useita kylän taloja. Tämän jälkeen he jäivät asemiin valkoisten puolustuslinjan eteen.
10. maaliskuuta punaiset yrittivät läpimurtoa jo aamukolmesta alkaen ja Hjalmarson alkoi hiivistää ja antoi vetäytymiskäskyn, vaikka Ylihärmän ja Ähtärin suojeluskuntalaiset saapuivat iltapäivällä apuun. Ähtäriläiset eivät jakaneet ruotsalaisen komentoja omilleen vaan pitivät asemat ja löivät punaiset.
Pietarin suomalainen punakaarti yritti samaan aikaan koukkausta vasemmalta sivustalta Myllymäen ylitse, mutta joutuivat myös vetäytymään hämärän tultua, ajauduttuaan liian lähelle valkoisten puolustuslinjaa. Valkoisten tappioiksi jäivät 3 kaat + 10 haav.
Hjalmarsson vetäytyi Virtain kirkonkylään piiloon suojeluskuntalaisten jäädessä asemiin. Seinäjoelta mobilisoitiin Vöyrin sotakoulu ja se lähti kaikin keinoin kohti taistelua. Vaskiveden siviilit evakuoitiin yöllä kirkonkylään.
11.3. punaiset valmistelivat tykistölleen asemat ja aloittivat hyökkäyksensä kello 11.30. Punaisilla oli käytössään kaksi tykkiä, joilla ampui vapaaehtoisena punakaartiin liittynyt venäläinen matruusi. Tykkituli sytytti kaksi taloa palamaan ja kylän kansakoulu sai osuman, jolloin rakennuksessa majailleita valkoisia haavoittui. Kokemattomat suojeluskuntalaiset panikoivat tykkitulesta, mutta ruotsalainen luutnantti Henrik Åström palautti joukot järjestykseen ja paenneista muodostettiin varalinja varsinaisen puolustuslinjan taakse. Punaisten tykistötuli loppui, kun venäläinen matruusi kaatui valkoisten konekiväärituleen.
Vöyrin pataljoona (650 miestä) saapui Virtain kirkonkylään puoliltapäivin. Koko alueen puolustuksesta vastannut Hjalmarson epäröi lähettää sitä pois kirkonkylästä tai edes lähettää jotain vahvistuksia linjaan. Hän määräsi vöyriläiset syömään ja alkoi äkseerata jotain heidän hevosmiehiään. Lopulta klo 16 Vöyrin pataljoon lähti kohti Vaskivettä. Yksi mies kaatui heti punaisten konekivääritulessa, minkä jälkeen pataljoona alkoi vitkastella asemiin järjestymisessä. Myöskään Hjalmarson ei pitänyt kiirettä, vaan "tutki tilannetta".
Toisaalta punaiset päättivät hekin vetäytyä juuri silloin. Oikealla sivustalla olleet Hyvinkään punakaartin joukot lähtivät heti kello 16 aikaan vetäytymään havaitessaan Vöyrin pataljoonan saapumisen. Taaempana olleet väsyneet joukot eivät enää suostuneet lähtemään linjaan. Punaiset lähtivät kohti Tamperetta.
Punaisia kaatui 9 ja haavoittui 20.
Mitään varsinaisia sotarikoksia Virroilla ei tehty sisällissodan aikana. Myöhemmin Kurun taistelun jälkeen Hjalmarson ampui useita punavankeja ihan henkilökohtaisesti.
