1918 Vapaus tai kansalaissota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
No, tuo "tuskin ketään tarkoituksella nälkään tapettiin" on saman luokan lausunto kuin Hans-Ulrich Rudelin lause kirjansa loppupuolella, jossa hän viittaa ranskalaisten pakkotyöläisten lokoisiin oloihin Saksassa..

Olen paljon tuumaillut tätä 1918-sotaa. Kyllä se edelleen taitaa olla sota jota on hyvin vaikea käsitellä puolueettomasti. Kyllähän siellä molemmin puolin pahaa tehtiin aika rajusti.
Muutenkin, voiko 1918-vuoden kommunistia kauheasti muuten aatteestaan arvostella kuin ankaran jälkiviisastelun kautta? Ei heillä silloin käynyt mielessäkään mikään sellainen mitä kommunismi sittemmin tosiasiassa oli.
Jos asetun 1918-torpparin pöksyihin, niin voin kyllä ymmärtää häntä ja sitä miksi kommunismi, vallankumous ja punakaarti saattoi tuntua hyviltä ideoilta. Olkoonkin että omat sukulaiseni laajasti tuolloin valkoisen hihanauhan ja kuusenhavun kantajia olivatkin.
Jos 1918 olisi nyt - vaikea sanoa kummalle puolelle palkkatyötä tekevänä ihmisenä asettuisin? Tietysti kapina laillista hallintoa vastaan olisi ajatuksena meikäläisellä tökkinyt varmasti silloinkin. Vaan miten sen kommunismin ja vallankumouksen kanssa olisi itse kullakin KUN ei ole tietoa eikä aavistustakaan mihin kommunismi tulee johtamaan toteutuessaan?
Ei muuten ole ihan yksinkertainen asia loppujenlopuksi tuumailla.
Vapaussodaksi olen sotaa kutsunut - ja olihan se sitä - mutta oli se myös sisällissota.

Vaikka oma sukukin on ollut valkoisella puolella niin tietyllä tavalla ymmärrän punaisia. Ei silloin ollut kenelläkään ymmärrystä saatikka tietoa, että mitä kommunismi/bolsevikit on ja mihin se aate päätyy. Ja kun vielä otetaan huomioon sen aikainen sivistystaso, niin on lopen melkein ymmärrettävää, että ihminen jolla ei ole kuin kurjuutta tarttuu aseeseen ja lähtee hakemaan parempaa.

Meillä on nyt 100 vuoden perspektiivi tapahtumiin, voimme tarkastella tapahtumia myöhempien tapahtumien valossa. Ei silloin kenelläkään ollut tietoa taikka ymmärrystä, että mitä ne aatteet on. Mutta onneksi kuitenkin kansakunta pystyi toipumaan noista tapahtumista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nyt tällä hetkellä taas ronkitaan tätä aihetta tarkoitusperäisesti, aivan kuin tietyt tahot yrittäisivät uudelleen herättää vastakkainasettelua ja nostaa sadan vuoden takaiset tapahtumat esille. Sota on aina julmaa ja sisällissodat erityisesti, kannattaa tutustua saman aikakauden muihin sisällissotiin, esimerkiksi Meksikon sisällissotaan verrattuna tämä kotimainen oli lopen aika kesy tapahtuma.
 
Mielestäni sisällissodan tulisi toimia hyvänä esimerkkinä, kuinka huono vaihtoehto kapina on.

Juu. Kyllä yhteiskunnan olosuhteiden muuttamiseen pitää käyttää muita keinoja. Suomenkin omassa kapinassa on ties miten suuressa roolissa -informaatiovaikuttaminen- jota tuolloin sanottiin agiteeraamiseksi.

Kaikkia kotoisen kapinamme yksityiskohtia ja nyansseja emme tule koskaan tietämään. Tekijöitä, vaikuttimia ja vaikuttajia oli useita ja osa niistä on kätketty ja kätkeytynyt ihan tieten taiten ja tarkoituksella. Ja aikaa on niin paljon takana, että sinne ne jäävätkin.

Macchiavelli tunnettiin jo tuolloin ja inhorealismi jylläsi.

Eikä valkoinenkaan osapuoli ollut niin homogeeninen kuin halutaan yhteisessä tarinassa suitsuttaa. Jotkut ryhmät näkivät ihan mielellään suomalaisen kalevalaväen toistensa kurkuissa roikkumassa, syntyvä NL vaikutti osaltaan ja siinä oli Sakua ja Britanniaa jne.

Toistan silti edelleen: jos keskeisimmissä kaupungeissa olisi ollut 500 lojaalia ja luotettavaa poliisia kussakin ei aseellista kapinaa olisi syntynyt. Eli virka-apparaatin romahtaminen antoi tilaa ääritoiminnalle ja kapinalle. Jos tuo poliisivoima olisi nakannut pahimmat agitaattorit turvasäilöön pahimman yli, niin aina paree. Metioiten julkaisulinjan kaikkinainen -uudistaminen- olisi ollut myös paikallaan. Ja vihoviimein jääkäreiden kotiutuminen olisi antanut apparaatille työkalun, joka olisi rauhoittanut ja pidätellyt ääriväkeä. Olisi ollut verrattoman onnellinen alku, kun olisi suht yhtenäisenä ryhdytty varmistamaan isänmaata ja kehittämään sitä. Yksistään poliittiset uudistukset olisivat saaneet paremman taloudellisen ja poliittisen alunkin.

Kuulostaako tutulta sata vuotta myöhemmin?
 
Nuorempana olin kovastikin vapaussoturien jälkeläisiä, mutta kun on ikää ja historianharrastusta tullut lisää, niin on täytynyt todeta, että olisin hyvin mahdollisesti saattanut olla punaisten puolella, ainakin henkisesti, jos olisin tuolloin elänyt. Jälkiviisastelu on sitä viisauden helpointa lajia, eikä tuolloin todellakaan voitu tietää, mihin vaikkapa Neuvostoliitossa myöhemmin, pitkälti Stalinin toimesta ajauduttiin. Vuonna 1918 kaikki oli vielä mahdollista ja tulevaisuus avoinna, sekin tulevaisuus, missä nykyään sanoisimme ihan vilpittömästi ja ilman ironian häivää, että ilman muuta oli hyvä juttu että demokraattinen sosialismi voitti taantumuksen voimat.

Aseisiin tarttuminen on tietysti aina paha juttu. Mutta ei se ihan niin mennyt, että pahat punaiset ihan vain häijyyttään tai ahneuttaan (saati Leninin käskystä) rupesivat kaappaamaan valtaa. Taustalla oli esimerkiksi aika näätää peliä porvarillisilta poliitikoilta, ja tämä peli vei monet aikaisemmin maltilliset punaiset toteamaan, ettei porvarien hallitsemassa maassa saa oikeutta tai edes kohtuutta, mikäli sitä ei itse hanki.

Minua huolestuttaa oikeastaan eniten se, että nykypäivänä tietyissä piireissä ei tunnu olevan juurikaan edes halua ymmärtää, miksi köyhät ja vallankahvasta kaukana olevat saattavat tietyissä olosuhteissa jopa tarttua aseisiin. Aika on nyt toisenlainen ja (onneksi) paljon rauhaisampi kuin maailmansodan loppuvaiheessa, enkä usko että mitään aseellisia kapinoita Suomessa omana elinaikanani nähdään. Mutta eriarvoistuminen on ihan tosiasia, ja nyt kun siinä on päästy liikkeelle, niin vauhti voi kiihtyä nopeastikin. Ja tämä on kyllä ihan konkreettinen ja sanoisinko suorastaan ylimmäinen turvallisuusuhka, varsinkin maassa, jonka naapurina on epävakaa suurvalta ja jonka puolustus nojaa asevelvollisuuteen.
 
Voi. Väkivalta ei kuulunut tolkun ihmisen poliittiseen keinovalikoimaan tuolloinkaan. Juuri se teki railoa kommunistien ja muun työväenliikkeen välille.

Torppari ei ole välttämättä synonyymi köyhälle ja kurjalle, eivätkä he todellakaan mitään punaisten ydinjoukkoa olleet, toisin kuin kaupunkien työläiset.

Käytin tässä torpparia nimenomaan siksi että halusin verrata tilannetta nykypäivän keskituloiseen palkkatyössä käyvään.

Väkivalta ei tosiaan kuulu tolkun ihmisten keinovalikoimaan. 1918 tolkun ihmisiä olivatkin lähinnä ne jotka pysyttelivät koko hölmöilyn ulkopuolella.

Risto Ryti ei muuten ottanut sotaan osaa, vaikka edustikin asemansa ja taustansa puolesta sitä kansanosaa joka useimmiten toimi valkoisella puolella ja mm. hänen kaikki veljensä aktiivisesti valkoisella puolella toimivatkin. Yksi heistä muuten taisi ammuskella maatyöläisten väkijoukkoon ennen sodan syttymistä tapahtuneessa työehtoihin liittyneen erimielisyyden yhteydessä.
Risto Ryti sensijaan pysyttäytyi irti sodasta, vaikka oli mm Kordelinin ystävä ja hänen oikea kätensä, oli siis tolkun mies.
 
Tuohon aikaisemmin mainitsemaani oman sukuni punikkihistoriaan liittyen; se isoäidin veli, joka oli punakaartissa (Hki) ja sittemmin Suomenlinnassa, kuului kuten muutkin veljensä ja siskonsa, yrittäjäperheeseen (jos käytetään nykyterniä). Isä(siis isäni äidin isä) ja pojat olivat lasimestareita, ja lasittivat huomattavia nykyisinkin Helsingin keskustassa sijaitsevia arvorakennuksia. Joten tuntematta heidän sosioekonomista asemaansa muuten, eivät he voineet olla ihan ensimmäisiä leipäjonossa. Sukutarinan mukaan kyseinen velipoika olikin pakko-otettu kaartiin. Tiedä häntä. Jos broidi kuitenkin oli jo onnistunut jäämään sakemannien vangiksi Venäjän armeijasta, eli oli sinne armeijaan jotenkin otettu, niin näiden poikien olisi ainakin kannattanut katsoa tarkemmin missä porukoissa pyörivät :)
 
Torppari ei ole välttämättä synonyymi köyhälle ja kurjalle, eivätkä he todellakaan mitään punaisten ydinjoukkoa olleet, toisin kuin kaupunkien työläiset. Tuo torpparien korostaminen tässä yhteydessä perustunee Väinö Linnan luomaan myyttiin.
Väinö Linna on kyllä ansiokkaasti onnistunut jättämään sormenjälkensä suomalaisten käsitykseen kyseisestä onnettomuudesta. Se kyllä harmittaa oikeastaan aika paljon. Torppareitahan oli suunnilleen saman verran molemmin puolin, joten torppareihin tuo luokkasota&-viha argumentti toimii varsin huonosti.
 
Väinö Linna on kyllä ansiokkaasti onnistunut jättämään sormenjälkensä suomalaisten käsitykseen kyseisestä onnettomuudesta. Se kyllä harmittaa oikeastaan aika paljon. Torppareitahan oli suunnilleen saman verran molemmin puolin, joten torppareihin tuo luokkasota&-viha argumentti toimii varsin huonosti.
Tässä mainitussa Paavo Järvisen romaanissa toimii kommentaattorina historioitsija Tuomas Hoppu. Hän antaa melko tylyn kuvan siitä, miten väärän kuvitelman Linnan teos istuttikaan suomalaisiin. Olisikin ollut herkullista, jos tämä Järvinen olisi saanut julkaissuksi kirjansa jo 50-luvulla, ennen Linnan Täällä..., kuten tarkoitus oli alun perin.
 
Torppareitahan oli suunnilleen saman verran molemmin puolin, joten torppareihin tuo luokkasota&-viha argumentti toimii varsin huonosti.
Torpparit olivat muutenkin sosialismin teorian kannalta ongelmallinen joukko: Lähes jokaisen torpparin tavoitteena kun oli päästä tilansa isännäksi, ja näin tapahtuessa tuosta entisestä proletaarista tulikin kertaheitolla luokkavihollinen.
 
Linnan romaanin mukaan Jussi Koskela oli jopa melko menestynyt ollakseen torppari kun pappikin oli kateellinen.
Historiaa tutkistellessa olen törmännyt aika varakkaisiinkin torppareihin. Ehkä yllättävin oli jonkinlainen yksityispankkiiri, johon useampi ison talon isäntäkin oli velkasuhteessa. Jokunen torppari taas piti omia alitorppareitaan, jotka hoitivat heidän puolestaan kartanolle suoritettavat päivätyöt. Varmasti poikkeustapauksia, mutta todistavat, että torppareitakin oli monen sorttisia.
 
Torpparit olivat muutenkin sosialismin teorian kannalta ongelmallinen joukko: Lähes jokaisen torpparin tavoitteena kun oli päästä tilansa isännäksi, ja näin tapahtuessa tuosta entisestä proletaarista tulikin kertaheitolla luokkavihollinen.

Hankalia nuo ismit. Jos ei ole tarkkana voi päätyä vaikka itsensä viholliseksi...
 
Torpparivertaukseni poiki näköjään jonkin verran keskustelua.
Toistan siis uudelleen korostaen:
Otin vertaukseksi nimenomaan torpparin, koska vertailukohta nykypäivään oli minulla keskituloinen palkkatyöläinen, ei pienituloinen tai jopa köyhyysrajaa kolkutteleva.

Torppareita tosiaan oli 1918 molemmilla puolilla. Siksi aprikoinkin että ei ole ollenkaan päivänselvää kummalle puolelle 2018 keskituloisena palkollisena itse asettuisin jos 1918 olisi nyt ja vallankumous kommunismeineen olisi täysin uusi juttu ja historian opetusta asian todellisesta luonteesta ei olisi olemassa.
Muutostahan koko eurooppalainen keskituloinen väki nytkin kaipaa kasvavassa määrin.
 
Siis jos olisi jokin uusi -ismi ja sen kannattajat päättäisivät aloittaa aseellisen kapinan nykypäivän Suomessa ??!!
Ja keskituloisena empisit, että josko vaikka lähtisin tästä ase kourassa mukaan ?? Tsiisus !!!!

Miten niin koko eurooppalainen keskituloinen väki kaipaa muutosta ??? mihin ?? mistäs tämä tieto on kotoisin ?
kaipaako parempia televisio-ohjelmia ? Vai muutosta maahanmuuttopolitiikkaan (eipä sekään varsinaisesti siltä näytä)? Vai onko herännyt kasvava tyytymättömys omaan Toyotaan, kun naapuri ajelee Teslalla? Vai päivähoitokorvauksiin / keskusliikkeisiin ja ruoan hintaan / Helsingin asuntohinnoitteluun ?
 
Muistaisin lukemeeni että ensimmäiset ammatiyhditykset Suomessa taisivat olla suutareiden ja muiden samankaltaisten "yksinyritäjien" perustamia. Teehtaalaiset tulivat sitten perässä.
 
Siis jos olisi jokin uusi -ismi ja sen kannattajat päättäisivät aloittaa aseellisen kapinan nykypäivän Suomessa ??!!
Ja keskituloisena empisit, että josko vaikka lähtisin tästä ase kourassa mukaan ?? Tsiisus !!!!

Miten niin koko eurooppalainen keskituloinen väki kaipaa muutosta ??? mihin ?? mistäs tämä tieto on kotoisin ?
kaipaako parempia televisio-ohjelmia ? Vai muutosta maahanmuuttopolitiikkaan (eipä sekään varsinaisesti siltä näytä)? Vai onko herännyt kasvava tyytymättömys omaan Toyotaan, kun naapuri ajelee Teslalla? Vai päivähoitokorvauksiin / keskusliikkeisiin ja ruoan hintaan / Helsingin asuntohinnoitteluun ?
Olisi hyvä jos keskustelijat lukisivat aikaisempaa keskustelua ennenkuin kommentoivat postauksia jotka ovat suoraa jatkoa aikaisemmin sanottuun.
Koska et niin ehtinyt tehdä, niin toistan tämänkin: aseellinen tai muuten väkivaltainen kapina olisi todennäköisesti tökkinyt minulla kovasti 100-vuotta sitten silloisessa maailmassa ja vielä enemmän se tökkii 2010-luvulla.
Pointtini on se että vähän liikaa mustavalkoisen yksisilmäistä, ehdotonta näkökulmaa siitä kenen puolelle itse olisi 1918 asettunut kannattaa kunkin kohdallaan vähän kyseenalaistaa.

Jos et ole huomannut selvästi koko ajan kasvavaa, aivan selkeätä halua muutokseen pitkin Eurooppaa, niin suosittelen raottamaan silmälappuja tai nostamaan pipoa silmiltä, vaikka talvikelit onkin nyt parhaimmillaan.
 
Olisi hyvä jos keskustelijat lukisivat aikaisempaa keskustelua ennenkuin kommentoivat postauksia jotka ovat suoraa jatkoa aikaisemmin sanottuun.
Koska et niin ehtinyt tehdä, niin toistan tämänkin: aseellinen tai muuten väkivaltainen kapina olisi todennäköisesti tökkinyt minulla kovasti 100-vuotta sitten silloisessa maailmassa ja vielä enemmän se tökkii 2010-luvulla.
Pointtini on se että vähän liikaa mustavalkoisen yksisilmäistä, ehdotonta näkökulmaa siitä kenen puolelle itse olisi 1918 asettunut kannattaa kunkin kohdallaan vähän kyseenalaistaa.
Kyllä minä olen seurannut tätä keskustelua ja lukenut myös aimmat torpparikommentit. Ja kommentoinut - ja olen täysin samaa mieltä siitä, että Vapaussota, tai sisällissota tai Punakapina, on monimutkainen asia, jota ei pidä mustavalkoisesti tuijottaa. Huomionani on ollut, että täällä ei juuri tästä asiasta taida kenelläkään olla erilaista ajattelutapaa.

Itse olen pikkupojasta saakka lukenut aikaan liittyviä kirjoja, .. se taisi alkaa Väinö Linnasta n. 12-13 vuotiaana ja seuraavaksi taisin lukea Punakaartilaisen päiväkirjan, Viljo Sohkanen - joka yllättäen käänsikin Linnan piirtämän romanttisen kuvan melkolailla ylösalaisin - vaikka oli siis punakaartilaisen muistelmat. Tämän jälkeen ei sitten pienessä mielessäni ollutkaan enää epäselvyyttä siitä, että kyseessä on kohtalaisen moniulotteinen juttu.
Tuosta asiasta olemme varmasti samaa mieltä.

Minä en usko enkä suostu näkemään asioita niin (koska mikään kunnollinen todiste ei siihen viittaa), että entisaikojen ihmisten ajatukset, järki ja päättelykyky olisi ollut jotenkin heikompia tai huonompia kuin meidän nykypäivän ihmisten. Ihmiset ovat rakastaneet, välittäneet, surreet ja tarttuneet aseisiin aivan samalla tavalla kuin teemme nykyisin. Merkittävin ero on ollut tieto ja kyky selittää ympäröivää maailmaa. Uskonto on antanut tarvittavia vastauksia ja sittemin myös vaikkapa nämä uudet aatteet. Mutta ne eivät ole hämärtäneet sitä murhetta ja kauhua, jonka sota tuo tullessaan; tämä katajainen kansa jos kuka sen on aina tiennyt.

Tämän vuoksi suomalaisten joutuminen sisällissotaan on onnettomuus, johon on vaikuttanut suuri joukko erilaisia asioita, lähtien Venäjällä vellovista aatteista, niiden tarvitsemasta painopaperista ja suomalaisesta paperiteollisuudesta, joka on tästä hyötynyt ja myös pystynyt jakamaan hyvinvointia kansalle, vaikka perinteiset kauppasuhteet esim. Britanniaan ovatkin kärsineet sodasta. Samalla on kuitenkin perinteinen elinkeinorakenne muuttunut, ei yksin konepaja- yms teollisuuden ja kaupungistumisen myötä, vaan salakavalasti myös metsäteollisuuden menestyksen myötä. Suomen rahoitus- ja pankkitoiminta oli jakautunut vanhan rahan ja uuden kapitalismin lisäksi maaseutujen osuuskuntiin ja vanha sääty-yhteiskunta oli korvautunut maailman moderneimmalla parlamentaarisella järjestelmällä. Joka oli todella uusi - mihin tahansa verrattuna.

Oma sukuni tempautui tapahtumiin helsinkiläisenä käsityöläisperheenä, siis jonkinlaisena pikkuporvarina. Siitä huolimatta osalla oli punainen rätti hihassa - eikä varmastikaan keskiluokkaisen sosiaalisen analyysin perusteella, vaan jonkin aivan muun. Veikkaan alkoholia, kavereita, naisia ja poikamaista hölmöilyä sekä tietenkin ymmärtämättömyyttä. Tuskin monikaan tuolloin ymmärsi. Paitsi vallankumouksen, kapinan ja murhat, niiden merkitys on kyllä taatusti ymmärretty.
Siitä huolimatta kansa syöksyi suinpäin katastrofiin. Me - nykyihmiset - joihin käsittääkseni viittaat kuvatessasi projisiota itsestäsi vuonna 1918, emme voi lähteä olettamuksesta että kapina, veljesmurha ja vallankumous voisi olla minkäänlainen vaihtoehto. Ei olisi tokin heidänkään. Ymmärrän kyllä tämän aikamatkustusdilemman, mutta jos sijoitamme itsemme menneisyyteen, oletettavasti sijoitamme sinne itsemme sellaisena kuin nyt olemme. Muutenhan kyseisessä fantasiassa ei oikein ole ideaa.

Jos et ole huomannut selvästi koko ajan kasvavaa, aivan selkeätä halua muutokseen pitkin Eurooppaa, niin suosittelen raottamaan silmälappuja tai nostamaan pipoa silmiltä, vaikka talvikelit onkin nyt parhaimmillaan.
Kelit ovat tosiaan mainiot. Mutta ei - en ole itse havainnut.
Olen huomannut että kovasti on populistista pöhinää, ja SMP:n kaltaiset liikkeet toimivat kuten ennenkin. En tunne tyytymättömiä, muuta kuin jotkin tuttavat jotka ovat sellaisessa elämäntilanteessa jossa vituttaa ja se purkautuu pahana mielenä ja yhteiskunnan syyttämisenä. Mutta sekin on normaalia eikä liity tähän nimenomaiseen aikaan. Olen kyllä töiden puolesta tekemisissä melko runsaissa määrin eri puolilta eurooppaa kotoisin olevien ihmisten kanssa ja toki heitä on myös ystävinä. En ole näissä suorissa ihmissuhteissa kohdannut tyytymättömiä. Tietenkin ihmisillä on eri mielipiteitä. Some on toki eri asia .. mutta se ei oikein todista nykytilnteen muuttumisesta kun meillä ei ole vertailumahdollisuutta vanhempaan someiluun.
Joten aika yllättynyt olisin jos käynnissä tai käynnistymässä olisi Euroopan laajuinen kapina.
 
Molemmat isoisäni olivat valtaamassa Tamperetta vapaussodassa, ja toinen heistä meni vielä 1919 ajamaan bolševikit pois Virosta. He kuuluivat sellaisiin yhteiskuntaluokkiin, joille valinta oli selvä. Mitään proletariaatin diktatuuria ei tänne alettu rakentamaan.

Kyllä tämä on minulle edelleen yksinkertaista. Jos laillista järjestysvaltaa täällä joku alkaa kumoamaan, hän on minua vastaan.
 
Back
Top