Panen ens yv. jatketaan sitten.
1918 Vapaus tai kansalaissota
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Panen ens yv. jatketaan sitten.
Onko pano vielä kesken?
Ei. Saamasi pitää.
YliKoo
Greatest Leader
Aihetta sivuten
https://yle.fi/uutiset/3-10031255?origin=rssSadat vainajat halutaan kaivaa ylös Heinolassa – sisällissodan uhrit lepäävät keskellä vilkasta teollisuusaluetta
Vierumäellä makaa punakaartilaisten jäänteitä päällekkäin joukkohaudassa. Vainajien mahdollinen siirto olisi työläs ja kallis urakka, mutta asiantuntijat pitävät sitä tärkeänä.
Suomen sisällissota
22.1.2018 klo 07:05
Juha-Petri Koponen / Yle
Tapio Enlund
Heinolassa suunnitellaan sisällissodan aikaisen joukkohaudan siirtämistä kirkon hautausmaalle. Joukkohauta sijaitsee keskellä vilkasta teollisuualuetta. Siirto olisi poikkeuksellinen, sillä joukkohaudassa saattaa levätä jopa kolme sataa vainajaa. Heinolan kaupunki ja puunjalostusyritys Versowood Oy ovat hakeneet töille lupaa Itä-Suomen aluehallintovirastolta.
Vainajan siirtolupahakemukset ovat verraten harvinaisia. Viime vuonna niitä jätettiin lupaviranomaisena toimivaan Itä-Suomen aluehallintovirastoon koko maasta yhteensä 17. Yleensä tuhkan tai ruumiiden siirtolupahakemukset koskettavat yksittäisiä vainajia, joiden nimi on tiedossa.
Eri puolilla maata monia sadan vuoden takaisen sisällissodan jäljiltä syntyneitä joukkohautoja on jo siirretty uuteen ympäristöön. Vierumäen joukkohauta on poikkeuksellinen, koska tiedossa ei ole vainajien tarkka lukumäärä eikä se, keitä he ovat.
Vierumäen joukkohaudan muistokivi kunnioittaa vakaumuksensa puolesta kaatuneitaJuha-Petri Koponen / Yle
–Tiedossani ei ole, että vastaavia hakemuksia olisi ollut esillä aikaisemmin nykyisen hautaustoimilain aikana ja laki on ollut voimassa vuodesta 2004, sanoo ylitarkastaja Johanna Rantala Itä-Suomen aluehallintovirastosta
Kolme hautausmaata vaihtoehtoina
Muistomerkki Vierumäen joukkohaudalle pystytettiin yli 30 vuotta tapahtumien jälkeen vuonna 1949. Nyt hauta on keskellä vilkasta teollisuusaluetta. Hautametsikön omistaa Heinolan kaupunki ja ympärillä olevat teollisuusmaat Versowood. Molemmat haluavat siirtää joukkohaudan arvokkaampaan ympäristöön seurakunnan hautausmaalle.
Samalla järkevöitettäisiin teollisuuslaitoksen maankäyttöä, kun muistoalue poistuisi keskeltä tuotantolaitoksia ja puuvarastoja. Siirtoa perustellaan myös turvallisuussyillä. Muistomerkille pääsee vain teollisuusalueen läpi, ja ympärillä pörrää yhtenään puukuormaa kantavia rekkoja ja raskaita trukkeja.
Kaupunki ja teollisuusyritys ovat jättäneet haudatun vainajan siirtolupahakemuksen. Museoviraston mukaan joukkohauta ei ole muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös, jolloin siirto olisi voinut hoitua Ely-keskuksen hyväksymänä kajoamislupana. Heinolan seurakunta on mukana suunnitelmissa. Vainajat sijoitettaisiin jollekin seurakunnan kolmesta hautausmaasta.
– Varteenotettava paikka on Heinolan keskustan hautausmaa, jossa on jo muistopatsas vakaumuksena puolesta kaatuneille, pohtii seurakunnan talouspäällikkö Matti Halme.
Päätöksiä ei kuitenkaan vielä ole. Ennen niitä seurakunta aikoo kysyä mielipidettä paikallisilta työväenyhdistyksiltä.
Vainajien henkilöllisyydet arvoitus
Vierumäen joukkohaudan muistomerkissä olevan kaiverruksen mukaan paikalle on haudattu noin kolme sataa vakaumuksensa puolesta kaatunutta vainajaa.
– Aikaisemmin ei ole ehkä oikein tiedostettu, kuinka suuresta hautakokonaisuudesta Vierumäellä on kysymys, sanoo sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa.
– Tutkijana minua kiinnostaa erityisesti juuri tuo vainajien kokonaismäärä. Jos siitä saataisiin tarkempaa osviittaa, se olisi arvokas tieto.
– Voi olla hyvin vaikea selvittää, keitä haudassa on. Vierumäellä taistelleet punaiset tulivat laajalta alueelta Etelä-Suomesta, monista pitäjistä, kertoo Kulomaa.
Sotahistorian tutkija Jukka Kulomaa on perehtynyt vuoden 1918 Vierumäen taisteluihin.Juha-Petri Koponen / Yle
– Ainut arkistolähdetieto on valkoisten joukkojen johtajan, eversti Georg Lundenin hautauksen jälkeen ilmoittama 208 vainajaa. Kaikki muu on muistitietoa, johon on syytä suhtautua kriittisesti, jatkaa Kulomaa.
Toissa vuonna tehdyssä maastotutkimuksessa joukkohaudan metsiköstä ja sen lähettyviltä löytyi useita mahdollisia hautapaikkoja. Hautojen löytämisessä apuna käytettiin maatutkaa.
Nyt siirtolupaa haetaan noin 250 neliömetrin suuruisella alueella mahdollisesti oleville vainajille. Silminnäkijäkuvauksia hautauksista on kirjattu ylös vasta vuosikymmeniä jälkikäteen, 1960- ja -70-luvuilla. Arkistoista ei ole ollut tutkijoille ratkaisevaa apua henkilöllisyyksien selvittämisessä. Esimerkiksi Suomen sotasurmat 1914–1922 tietokannasta löytyy vain 13 Vierumäellä kaatunutta ja kaksi siellä teloitettua.
Kova yhteenotto Vierumäellä
Vierumäellä taisteltiin ankarasti keväällä 1918, sisällissodan viimeisinä verisinä viikkoina. Punaiset vetäytyivät Heinolasta etelään ja valkoiset yrittivät katkaista perääntyvien reitin puskemalla punaisten sivustaan Vesivehmaan–Urajärven suunnasta. Valkoiset onnistuivatkin ottamaan haltuunsa Vierumäen tienristeyksen alueen ja ryhmittyivät kylän pohjoispuolen harjanteelle. Punaisia saapui Heinolasta päin harjanteen edustalle koko ajan lisää.
– Valkoisten tulpan takia punaisten pakotie oli poikki. Alkoi epätoivoinen hyökkäys ja punaiset saivat viimeinen tien auki Jaalan suuntaan, kertoo Heinolan vuoden 1918 tapahtumia tutkinut sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa.
– Hinta oli kova. Vierumäellä kaatui paljon miehiä. Puhutaan jopa kolmesta sadasta kuolleesta, jatkaa Kulomaa.
Punaisten lähdettyä Vierumäeltä ja taistelujen laannuttua valkoiset vievät omat kaatuneensa kirkkomaiden multiin. Punaiset haudattiin kunnan omistamalle Laukkalan pellolle silminnäkijöiden kertomusten mukaan 3-4 miestä päällekkäin kymmenien metrien pituisiin monttuihin. Sitten heidät unohdettiin.
– Paikallisista lehdistä en ole löytänyt minkäänlaisia mainintoja Vierumäen joukkohaudasta ennen viime sotia, muistelee Kulomaa.
Raskaat puutrukit jyrisevät joukkohaudan vieressä.Juha-Petri Koponen / YleSiirto olisi kallis ja vaativa urakka
Museovirasto ei pidä Vierumäen joukkohautaa muinaismuistolain rauhoittamana kiinteänä muinaisjäännöksenä. Se kuitenkin katsoo, että haudalla on huomattavaa kulttuurihistoriallista merkitystä. Siirtoa Museovirasto pitää poikkeuksellisina ja myös valtavana työnä.
Vainajat kaivettaisiin maasta ja siirrettäisiin arkkuihin yksitellen. Jokaisen vainajan luurangosta otettaisiin tutkimusnäytteitä, jotka tallennettaisiin jatkoselvityksiä varten. Kenttätöihin palkattaisiin tarjousten perusteella Museoviraston hyväksymä toimija.
– Vainajia täytyy kohdella kunnioittavasti. Puhutaan varmaan useista sadoista tuhansista euroista, muistuttaa intendentti Olli Soininen.
Työn taitavia toimijoita Suomessa on useita, ja kiinnostuneiden joukkoon ilmoittautuu myös Lahden kaupunginmuseo. Tutkimuspäällikkö Hannu Takala on seurannut tiiviisti Vierumäen joukkohaudan siirtosuunnitelmia. Vastaavaa työtä hänenkään tiedossaan ei ole.
– Se olisi useamman kuukauden homma. Vainajien henkilöllisyyttä voidaan selvittää DNA-näytteillä, mutta mihin näytteitä verrataan, kun omaiset eivät ole tiedossa, pohdiskelee Takala.
Tunnistamisessa apua on vainajan yllä olevista vanhoista vaatteista ja muistikirjoista, tutkimuspäällikkö muistuttaa.
Siirtolupahakemuksen Itä-Suomen aluehallintovirasto pyrkii käsittelemään nopeasti, kenties kevääseen mennessä. Lausunnot se aikoo pyytää vielä Museovirastolta ja Heinolan seurakunnalta. Museovirastolta halutaan tarkempia arvioita vainajien yksilöinnistä ja seurakunnalta siitä, mihin vainajat siirrettäisiin.
Aluehallintovirasto aikoo tehdä suunnitelmasta myös julkisen kuulutuksen. Omaisilta ei voida suoraan kysyä mielipidettä, kun ei ole edes tiedossa, keitä haudassa on.
– Saatamme saada lausuntoja mahdollisilta omaisilta, jotka voivat esittää näkemyksiään, perustelee ylitarkastaja Johanna Rantala.
Onko kenelläkään kyseisiä opuksia josta nämä sopimuksia tehneet paikkakunnat selviäisi?
Aamulehti kertoo Jämsän tapahtumista.
Kirjoittaja Risto Hakola on luokkakaverini veli ja kuvan toimittanut Leo Salminen on avioliiton kautta etäistä sukua. Lapsuuteni molemmat osoitteet olivat kuvan risteyksestä alle 500 metrin päässä.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ja...sa-valkoista-terroria-tehtiin-oisin-200686118
Kirjoittaja Risto Hakola on luokkakaverini veli ja kuvan toimittanut Leo Salminen on avioliiton kautta etäistä sukua. Lapsuuteni molemmat osoitteet olivat kuvan risteyksestä alle 500 metrin päässä.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ja...sa-valkoista-terroria-tehtiin-oisin-200686118
Ihan mielenkiintoinen juttu, molemmat osapuolet edustettuina.
Kuuntele Miesten sota Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-4317741
Kuuntele Miesten sota Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-4317741
https://www.aamulehti.fi/uutiset/uu...llankumoukselliset-kaappasivat-sdpn-200694174Uutuuskirja: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on johtanut meitä harhaan – vallankumoukselliset kaappasivat sdp:n
Lasse Lehtisen ja Risto Volasen uuden kirjan mukaan vuonna 1918 tapahtui aseellinen vallankumous itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Kiihkomieliset vallankumouksen kannattajat saivat vallan sdp:ssä.
Väinö Tanner vastusti kapinaan lähtemistä ja hänestä tuli sisällissodan jälkeen SDP:n puheenjohtaja
Väinö LinnanTäällä Pohjantähden alla -trilogia on antanut suomalaisille harhaanjohtavan kuvan vuoden 1918 sisällissodan syistä. Näin väittävät Lasse Lehtinen ja Risto Volanen tuoreessa kirjassaan 1918 – kuinka vallankumous levisi Suomeen.
Kirjan mukaan Väinö Linnan teosten suuri arvo on siinä, että se nosti esiin vuoden 1918 kärsimykset ja traagiset jälkiselvittelyt. Samalla Pohjantähti -trilogia on kuitenkin vallankumouspäätöksiä ja sodan syitä peittävä lumetarina.
Kirjoittajien mielestä Linnan teos siirsi katseen pois vastuullisista ja niistä, jotka eivät lähteneet vallankumoukseen ja turvasivat jatkossa kansanvaltaa Suomessa.
Lehtinen ja Volanen korostavat, että Suomessakaan vallankumousyritys ei käynnistynyt pelkästään työkansan katkeruudesta. Venäjän vallankumous, sosiaaliset epäkohdat ja sotatalouden epävakaudet olivat toki mukana, mutta kapinan sytyttäjiksi tarvittiin muutama aatteessaan kiihkomielinen oppinut.
Sdp vallankumouksen tielle paineen alla
Volasen ja Lehtisen mukaan vuonna 1918 kysymyksessä oli epäonnistunut aseellinen vallankumous itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Sdp päätti tammikuussa 1918 lähteä vallankumouksen tielle kotimaisten punakaartien ja venäläisten bolsevikkien painostamana.
Sosiaalidemokraatit olivat jakaantuneet jo vuonna 1917 suhtautumisessa vallankumoukseen. Keskeisiä vallankumouksen kannattajia olivat sdp:n silloinen puheenjohtaja Kullervo Manner, SAJ:n johtaja ja käytännössä maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri Oskari Tokoi sekä Otto Wille Kuusinen ja Yrjö Sirola.
Väkivaltaa vastaan puhuivat esimerkiksi Osuusliike Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner ja vähemmälle julkisuudelle jäänyt toimittaja ja sdp:n kansanedustaja Evert Huttunen. Kirjassa kuitenkin kerrotaan, että Huttunen toimi V.I. Leninin avustajana hänen Suomen pakomatkallaan syksyllä 1917.
Malttia saarnannut Yrjö Salin ja vallankumousta puoluetoimikunnassa vastustanut Edvard Gylling lähtivät lopulta mukaan kapinaan.
Vallankumouksellisten häikäilemätön operaatio
Kirjassa kerrotaan, että vallankumoukselliset kaappasivat sdp:n häikäilemättömästi puolueneuvostossa ja -toimikunnassa tammikuun lopulla 1918.
Ensiksi Otto Wille Kuusinen perusteli alustuksessaan maan tilanteen vallankumoukselliseksi. Sen jälkeen Manner, Sirola ja Eino Rahja esittivät vallankumouskomitean asettamista.
Tulisen keskustelun jälkeen esitys hylättiin niukasti äänestyksessä. Vallankumousmieliset ilmoittivat eroavansa sdp:n puoluetoimikunnasta.
Kirjoittajien mukaan uskomattomalla tavalla kompromissiksi tuli, että puoluetoimikuntaan valittiin Gyllingin ehdotuksesta kuusi uutta vallankumouksen kannattajaa. Heidän äänillään toimeenpaneva komitea päätettiin sitten perustaa.
Toimeenpanevasta komiteasta tuli ylin vallankumouselin, ja sen puheenjohtajaksi nousi Eero Haapalainen.
Harhaan vieneet johtajat ovat vastuussa
Lehtinen ja Volanen kirjoittavat, että sosiaalidemokraattien puoluetoimikunnan totuuden hetki koitti perjantaina 25. tammikuuta 1918. Silloin todettiin, että puheet on pidetty ja ettei punakaartien mobilisointia voi enää peruuttaa.
Helsingin lyhtypylväisiin ilmestyi 27. tammikuuta illalla vallankumouksellisia julisteita. Senaatintalo miehitettiin 28. tammikuuta kello 6.00. Punakaartit marssivat Siltasaaresta kaikkiin kaupunginosiin.
Sotasurmat-hankkeen mukaan vuoden 1918 sisällissodassa kuoli kaikkiaan 36 640 suomalaista.
Vuosi 1918 oli monille kärsimysten aikaa, ja kirjoittajien mielestä on välttämätöntä, että heidän kohtalonsa tunnetaan ja tunnustetaan. Lehtisen ja Volasen mukaan on kuitenkin oikein todeta, että vallankumouksessa mukana olleiden kärsimykset eivät vapauta harhaan vieneitä johtajia vastuusta.
Lasse Lehtinen ja Risto Volanen, 1918 – Kuinka vallankumous levisi Suomeen, Otava 2018
Aivan kohta!
Kysy sisällissodasta! Asiantuntijat vastaavat kysymyksiisi kello 11.30–13.00
https://yle.fi/uutiset/3-10026459?origin=rss
Kysy sisällissodasta! Asiantuntijat vastaavat kysymyksiisi kello 11.30–13.00
https://yle.fi/uutiset/3-10026459?origin=rss
Ensiksi Otto Wille Kuusinen perusteli alustuksessaan maan tilanteen vallankumoukselliseksi. Sen jälkeen Manner, Sirola ja Eino Rahja esittivät vallankumouskomitean asettamista.
Muut taisi vallankumous syödäkin, mutta tuo Kuusisen mulkku selvisi perskohtaisesti ehjin nahoin vanhaksi saakka. Ihme venkula piti olla, jotta selvisi joka käänteessä. Kaikesta päätellen kylmä kuin Inarista nostettu matikka ja yhtä liukas.
Bolsevikkivallankumous Venäjälläkin lopun viimein lähti vähemmistölinjalta. Opetus isolla Oo:lla:
kenellä on kiväärit, se päättää tuollaisissa tilanteissa. Sitä ei kannata unohtaa koskaan missään. Ilmanko valtio haluaa pitää kiväärilinjan yksityisomistuksessaan.....
Muut taisi vallankumous syödäkin, mutta tuo Kuusisen mulkku selvisi perskohtaisesti ehjin nahoin vanhaksi saakka. Ihme venkula piti olla, jotta selvisi joka käänteessä. Kaikesta päätellen kylmä kuin Inarista nostettu matikka ja yhtä liukas.
Bolsevikkivallankumous Venäjälläkin lopun viimein lähti vähemmistölinjalta. Opetus isolla Oo:lla:
kenellä on kiväärit, se päättää tuollaisissa tilanteissa. Sitä ei kannata unohtaa koskaan missään. Ilmanko valtio haluaa pitää kiväärilinjan yksityisomistuksessaan.....
Tuo kivääriasia taitaakin aina olla monellakin mielessä, sekä kieltävällä että aseenomistusta kansalla vaalivalla puolella.. Otsikon kysymys oli muuten meilläkin esillä koulun historian tunnilla, sanoin opettajalle varmana ja TÄYSIN neutraalina nimenä vuoden -18 tapahtumille että Punakapina. Ei tykännyt..