1980-luvun SA

[PH]

Staattisessa, hyvinkin linnoitetussa puolustusasemassa on aina se huono puoli että se on jauhettavissa epäsuorallatulella "keskeytyskuntoon." Kyse on vain siitä kauanko se vie aikaa. Useimmiten se ei vie kovinkaan kauaa. Kyse ei edes ole linnoitteista ja niiden kestosta. Kyse on niissä linnoitteissa olevista ihmisistä. Heidät saa keskeytyskuntoon vaikka jokainen linnoite ja niissä oleva ihmine säilyisi fyysisesti ehjänä.
Tämän tiesivät hyvin mm. saksalaiset 40-luvulla. Kokemuksista viisastuneina he oppivat nopeasti vetämään joukot pois tulivalmisteluiden alta.
Viittaan siis siihen että liiallinen luotto linnoitteisiin maksetaan verellä. Liike tosiaan on avain, ei linnoitteet.

Tässä muuten tuli esiin yksi nojatuolisotimisen isoimmista puutteista eli inhimillisen näkökulman huomiottajättäminen.

Miehemme internetissä laskevat usein kantamat, RHA-läpäisyt, CEP:t sun muut vaikka unissaan. Samalla unohdetaan, että sen uusimmankin superpanssarin käyttöarvo laskee arvaamattomasti, kun kuskin paikalla 19v sankarivainajakandidaatti saa parin viikon sotimisen jälkeen paniikkikohtauksen tai kun väsynyt ampuja vaipuu väärällä hetkellä muistelemaan kotona maha pystyssä odottavaa morsianta.

 

[Umkhonto]

Tässä muuten tuli esiin yksi nojatuolisotimisen isoimmista puutteista eli inhimillisen näkökulman huomiottajättäminen.

Miehemme internetissä laskevat usein kantamat, RHA-läpäisyt, CEP:t sun muut vaikka unissaan. Samalla unohdetaan, että sen uusimmankin superpanssarin käyttöarvo laskee arvaamattomasti, kun kuskin paikalla 19v sankarivainajakandidaatti saa parin viikon sotimisen jälkeen paniikkikohtauksen tai kun väsynyt ampuja vaipuu väärällä hetkellä muistelemaan kotona maha pystyssä odottavaa morsianta.

Tuossa "työn alla" Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet. Siinä aika seikkaperäisesti käsitellään nuppiasioita viime sodissa.

 

[Shadowmon]

... Lisäksi alkoi 1980-luvulla tulla työkoneita sa-joukkojen avuksi, turhan myöhään kylläkin. Eli tätä ettei silloin linnoittauduttu, ei kannata nyt jälkeenpäin liikaa korostaa. Katsokaa vaikka tämän päivän tykistön leirikuvia. Näyttääkö että maastouttamista/naamiointia pahemmin harjoitellaan. No ei! Ja syykin siihen on sama.

Mikä se syy sitten on? En päässyt ihan kärryille.

2000-luvun alussa itse kun olin intissä (tykistö), niin kaivautumista (tykin kanssa) ei harjoiteltu, mutta sanottiin että kalustoa on varattu kaivautumiseen ja asemia tulee olemaan jo valmiiksi valmisteltu.
Yhdet asemat meillä oli tällaisista valmiiksi kaiveteuista asemista ja silloin noista "kerrottiin"

 

[Starpom]

Kyllähän tuntolevy aina kaulassa roikkuu kun harjoituksiin lähdetään. Koskaan tiedä vaikka olisi YH:t edessä.

Mulla on kaksi tuntolevyä. Yksi Ruotsista ja toinen Suomesta.

 

[Rauhankyyhky]

Varusmieskoulutuksessa olleet kelkat olivat 85/86 enimmäkseen Lynxejä (5900, 3900?) niin pohjoisessa (LR) kuin etelässä (Immola). Muistelenko väärin? En ollut koskaan kelkkamiehenä kun siihen oli viljalti kokeneempia ja parempia kuskeja.

Minun erikoisalaani ja vahvuusaluettani oli hiihtäminen, suksilla oleminen ja eläminen, ahkion vetäminen, hiihtohinauksessa oleminen kaatumatta ja hiihtäminen. Rankimman reissun alussa ei saatu tienvarsivaiheessa käsikirjoituksen pakottamana nukkua kuin 1h/vrk, joten lepovuorossa mentiin kaverin kanssa laskemaan mäkeä kantavalla keväthangella auringon paistaessa täydeltä terältä (ryhmästä oli pari kaveria simahtanut ja yksi oli kelkkamiehenä jossain huitsin kuikkelissa, joten partioita täytyi pienentää taistelijapareiksi). Laskiessa tyyliteltiin Telemark-tyylillä varusteiden eli sotasuksien ja -siteiden mahdollistamalla tavalla. Aurinkolasit tietysti päässä, tyyli on tärkeää. Mahtavaa!

Eläimistä kuorman kuljettajina olen kyllä samaa mieltä kuin @KIM , vaikka minulla ei kokemusta niiden käyttämisestä siinä tarkoituksessa olekaan.

Samat Lynx5900 kelkat oli Immolassa vielä 95-96.

 

[AKE-ukki]

Tämän tiesivät hyvin mm. saksalaiset 40-luvulla. Kokemuksista viisastuneina he oppivat nopeasti vetämään joukot pois tulivalmisteluiden alta.

Tämä olikin erittäin epämiellyttävä kokemus liittoutuneille Normandiassa.

 

[tulikomento]

Kenttäpuhelimet ja radiot. Huomasinpa että minulla on ao. kirja ja sieltä katselemaan LV 305:n innoittamana. LV 301 ja 302 lienevät jollain tapaa edeltäjä/rinnakkaiset 305:lle. Kirjan mukaan 301 ja 302 poistettu 80-luvun lopulla.
LV 305 poistettu 2000-luvun alkuvuosina. Sen antennista (Kulikova) todella sanotaan, että sen käsittelyssä tietty kovakouraisuus oli jopa suositeltavaa. Sormien säästämiseksi antennin lukituslinkku avattiin esimerkiksi puuhun lyömällä .

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenttäpuhelin
TA-57 kun mainittiin, niin sehän on itselleni täysin tuntematon suuruus. Kerran nähnyt vain useita häkillisiä matkalla jonnekin Mikkelissa kertauksissa.
Siksi olikin kiinnostavaa googlettaa esille tämä venäläinen opetusvideo. Nytpähän tiedän minäkin. Kohdasta 0:20 eteenpäin pääsee jyvälle, jos ei laillani ymmärrä vasenkätistä.

Kirjan mukaan puhelimen hankinta vuonna 1972 1500 kpl oli eka varsinainen kenttäpuhelinhankinta sodan jälkeen. Erilaisten asejärjestelmien mukana on voinut tulla enemmänkin, tarkennetaan.
Koneiston kosteuden kestävyys on saatu aikaan suojalakalla, muuten se on hyvin avoin. "Jos puhelimen sisään on joutunut vettä, on se heti ravistettava sieltä pois": toteaa käyttöohje.
PUTE kumppaneineen ja P78 kuuluvat myös ketjun aikakaudelle. Minulle koulutettiin seuraavalla vuosikymmenellä molemmat. Tosin PUTE vain kerran Aukissa, "kun kerran joka tapauksessa tulette näihin törmäämään kertauksissa". Siinä olivat väärässä, P78:a on vain näkynyt.
PUTE oli kuulemma 80-luvulla PV:n yleisin kenttäpuhelin. Niitä ja kaltaisiaan on ollut paljon myynnissä ylijäämämyymälöissä. Tästä voinemme päätellä, että se on jokseenkin poistettu SA-varauksista? Onhan se siis sota-ajan tuotantoa. Muistan sen kuitenkin toimivaksi vehkeeksi, eikä se herättänyt mitään kommentointia silloin ammoin Aukin yläkerran käytävällä.

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=198

Tästä tulikin mieleen että P78 ja TA-57 esittivät merkittävää roolia Suomen ja Venäjän rajaviranomaisten yhteydenpidossa 90-luvun alussa. NL oli juuri romahtanut ja molempien maiden rajaviranomaiset halusivat luoda suorat viestiyhteydet rajan yli rajavartioasemien välille. Päätettiin vetää parikaapeliyhteydet. Suomalaisilla oli P78:t ja venäläisillä TA-57:t.

 

[JR49]

Tästä tulikin mieleen että P78 ja TA-57 esittivät merkittävää roolia Suomen ja Venäjän rajaviranomaisten yhteydenpidossa 90-luvun alussa. NL oli juuri romahtanut ja molempien maiden rajaviranomaiset halusivat luoda suorat viestiyhteydet rajan yli rajavartioasemien välille. Päätettiin vetää parikaapeliyhteydet. Suomalaisilla oli P78:t ja venäläisillä TA-57:t.

Takticool kuuma linja .

 

[Raivaaja]

Tässä vielä vastaanottavasta päästä tykistöä video 8 vuoden takaa

 

[Erkki]

Tässä vielä vastaanottavasta päästä tykistöä video 8 vuoden takaa

Taisi olla samaa tykkikalustoa niin ampuvassa kuin vastaanottavassa päässä, 152H55, oletan.

 

[SJ]

Taisi olla samaa tykkikalustoa niin ampuvassa kuin vastaanottavassa päässä, 152H55, oletan.

M-46 eli 130 milliset. Tai näin muistelen mainitun.

 

[Panssari Salama]

M-46 eli 130 milliset. Tai näin muistelen mainitun.

Meikäläisittäin 130 K 54:han se siinä haukkuu antavassa päässä. Mikä lie vastaanottajan puolella, kuva on vähän epäselvä. Äkkiseltään näyttäisi vähän putki lyhyeltä ollakseen sama.

 

[Historikko]

Eräs varustekategoria joka on syytä pitää mielessä 1980-luvun osalta on suojeluvarustus. Parhaan julkisuudessa saatavissa olevan tiedon mukaan Varsovan Liiton suunnitelmiin ei kuulunut ainoastaan ydinaseiden vaan myös kemiallisten aseiden laajamittainen käyttö. Lieköhän suojeluvarustuksen tila ollut sama kuin muunkin varustuksen?

Korialla 1986 pioneerina kaasunaamarit olivat aivan toimivassa kunnossa. Suodattimet piti vaihtaa vaihtaa uusiin jos suodatinaine hölskyi yhtään. Varustarkastuksissa meidän suodattimet jopa joskus tutkittiin! Linsseistä en kyllä juuri läpi nähnyt.

 

[PSS]

Korialla 1986 pioneerina kaasunaamarit olivat aivan toimivassa kunnossa. Suodattimet piti vaihtaa vaihtaa uusiin jos suodatinaine hölskyi yhtään. Varustarkastuksissa meidän suodattimet jopa joskus tutkittiin! Linsseistä en kyllä juuri läpi nähnyt.

Kyllä mulle se 85/86 Ilmavoimissa Hallissa koulutuksessa painotettiin ankarasti päähän, että nukutuslääkärillä on kaasunaamari (joka siis antaa kaasua potilaalle) ja sotilaalla on suojanaamari (joka suojaa sotilasta hengittämättä vaarallista kaasua pl. häkä).

 

[Mikfin70]

Oma muisto 80-luvulta on Tuisku 88 harjoitus Kittilässä huhtikuussa. Sää suosi ja vahvana jäi mieleen PsvK rynnäkkö hakkuuaukean yli TOW ohjusjoukkueen kimppuun. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ohjusmiehet oikeasti kohtasivat taistelupanssareita, sen verran kovaa juoksivat karkuun.