1980-luvun SA

Raivaaja

Kersantti
Kyllä ns ranger grave'n raapisi jos maaperä ei paljoa vastustele joka majapaikassa missä eturintaman lähellä yöpyisin. Ainakin hermostuneesti nukkuisin maanpinnalla teltassa kun tykistö pauhaa kaukaisuudessa..
 
Meillä oli 80-luvun alkupuolella oikein linnoitusleiri -niminen viikon harjoitus Kiikalassa. Kaivettiin ja peitettin, peitettiin ja kaivettiin. Lisäksi rynnäköitiin omia kaivettuja asemia vastaan eli testattiin niitä.

Sivumennen sanottuna toinen etuhampaani jäi sinne. (Maahan heittäytyminen, lumessa piilossa koholla oleva juuri, rynkyn pitkä lipas ja takatähtäin ovat pirullinen yhdistelmä...).
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Nyt menee foliohattuilun puolelle..
Jospa meidän rakas majoitustelttamme uudistettaisiin ja materiaali koostuisi sirpaleen/luodinkestävistä esim. keveistä sandwich aramidikuitulevyistä. Saisimmeko siitä modernin modulaarisen helppo-ja monikäyttöisen kenttälinnoitusmateriaalia käsittävän... välineen?

Kallishan se olisi ja sitten se käsittely/kuljetus!
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Meillähän on ne modulaariset levyt joista voi rakentaa erimuotoisia suojia. Niitä vain latomaan teltan ulkopuolelle.
 

PH

Korpraali
Nyt menee foliohattuilun puolelle..
Jospa meidän rakas majoitustelttamme uudistettaisiin ja materiaali koostuisi sirpaleen/luodinkestävistä esim. keveistä sandwich aramidikuitulevyistä. Saisimmeko siitä modernin modulaarisen helppo-ja monikäyttöisen kenttälinnoitusmateriaalia käsittävän... välineen?

Kallishan se olisi ja sitten se käsittely/kuljetus!
Teltalle voi kaivaa vaikka kuopan, keveitä kuituja käyttäisin mielummin vaikka suojaliiveihin.
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
Meillä oli 80-luvun alkupuolella oikein linnoitusleiri -niminen viikon harjoitus Kiikalassa. Kaivettiin ja peitettin, peitettiin ja kaivettiin. Lisäksi rynnäköitiin omia kaivettuja asemia vastaan eli testattiin niitä.

Sivumennen sanottuna toinen etuhampaani jäi sinne. (Maahan heittäytyminen, lumessa piilossa koholla oleva juuri, rynkyn pitkä lipas ja takatähtäin ovat pirullinen yhdistelmä...).
Mies voi lähteä Kiikalasta, mutta osa häntä jää aina sinne. Ja Kiikala ei koskaa lähde sielusta, vaikka kuinka hankaisi saunassa juuriharjalla ja särpisi
jallua salviaksi.

@Raivaaja n mainitsema Ranger Grave, eli makuupotero on hyvä perustoimenpide esimerkiksi majoituttaessa/pysähdyttäessä pidempään. Toimenpiteethän toki riippuvat hyvinkin paljon joukkotyypistä ja sen tehtävästä.

Kaikki tieto linnoittamisesta on kyllä olemassa, mutta taito vain harvoilla nykypäivän PV:ssä. Tietotaito SA-joukoissa on suhteellisen heikoissa kantimissa, mutta ymmärtääkseni AuK:ssa ja RuK:ssa johtajakoulutuksessa asiaan paneudutaan vaihtelevalla intensiteetillä, vaihteluväli eimitään-kenttälinnoitusleiri/vastaava. Tässä eroa tuo ensisijaisesti koulutushaara. Jääkärilinjalla asiaan kiinnitettäneen huomiota eri tavalla, kuin esimerkiksi viestilinjalla.

Peruskoulutuskauden taisteluharjoitukseen ymmärtääkseni kuuluu yhtenä osana taisteluparin tuliaseman rakentaminen seisomapoteroineen. Tämäkin tietenkin toteutetaan vaihtelevin tavoin eri perus- ja joukkoyksiköissä ja -osastoissa kouluttajista riippuen, mutta jonkinlainen perehdytys aiheeseen pitäisi varusmiespalveluksen aikana tulla valtaosalle.

Linnoittamisen merkitys eriasteisten konfliktien eri vaiheissa vaihtelee suuresti. Mikäli pilliin vihelletään oikeasti, linnoittaminen ja kaivautuminen kyllä kuuluu joukkojen keinovalikoimaan ja sitä aletaan sitten opettelemaan erehdyksen kautta. Tilanteen muuttuessa kineettiseksi oppimiskäyrä on luultavimmin lähes pystysuora. Mikäli konflikti on tarpeeksi pitkä, työkoneet ja ”betonielementit” kyllä tulevat kuvaan hyvin nopeasti sinne missä niillä on käyttöä.

Ukrainan sota on hyvä esimerkki siitä, että linnoittaminen on nykypäivänä laajamittaisessa teollisuusvaltioiden välisessä sodankäynnissä edelleen täysin kurranttia kamaa.

Eikai hullukaan rintaman läheisyydessä maan päälle pystytetyssä PJ-teltassa päivätolkulla majoittuisikaan. Poteroitu teltta sitäpaitsi on helvetisti helpompi naamioida tähystystä vastaan.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Meillä oli 80-luvun alkupuolella oikein linnoitusleiri -niminen viikon harjoitus Kiikalassa. Kaivettiin ja peitettin, peitettiin ja kaivettiin. Lisäksi rynnäköitiin omia kaivettuja asemia vastaan eli testattiin niitä.

Sivumennen sanottuna toinen etuhampaani jäi sinne. (Maahan heittäytyminen, lumessa piilossa koholla oleva juuri, rynkyn pitkä lipas ja takatähtäin ovat pirullinen yhdistelmä...).
90-luvulla Kainuun Prikaatin pioneereilla oli samanlaisia leirejä.

Jäin miettimään itse tuota kaivautumista. Siitä puhuttiin jonkun verran sulankin maan aikana. Mutta puhuttiin varsin matalista kaivannoista. Enemmän kouluttajat tuntuivat suosivan luonnon tarjoamia painanteita jne.

Toisaalta jos loppusodan ns. ratkaisutaisteluvaiheessa meidän tekat rullasi koko ajan pitkin Kainuun ja Pohjois-Karjalan korpia. Jos me huollossa oltaisiin ruvettu oikeasti kaivamaan, niin ei oltas muuta keritty kuin kaivaa. 4-6 hlö PJ- JSP-teltta maahan plus ryhmän asemat. Oltas kotiuduttu kuukausi muiden jälkeen
 

peelo

Ylipäällikkö
Telttapoteron kaivaminen on ihan kivaa! Onneksi sillä kerralla oli sopiva maasto ja telttakaan ei ollut ihan isoimmasta päästä.

Meillä onneksi maasto on vähän kumpuilevampaa kuin jossain aavikolla, hyvällä tuurilla ei tartte kauheasti edes kaivaa
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Mies voi lähteä Kiikalasta, mutta osa häntä jää aina sinne. Ja Kiikala ei koskaa lähde sielusta, vaikka kuinka hankaisi saunassa juuriharjalla ja särpisi
jallua salviaksi.

@Raivaaja n mainitsema Ranger Grave, eli makuupotero on hyvä perustoimenpide esimerkiksi majoituttaessa/pysähdyttäessä pidempään. Toimenpiteethän toki riippuvat hyvinkin paljon joukkotyypistä ja sen tehtävästä.

Kaikki tieto linnoittamisesta on kyllä olemassa, mutta taito vain harvoilla nykypäivän PV:ssä. Tietotaito SA-joukoissa on suhteellisen heikoissa kantimissa, mutta ymmärtääkseni AuK:ssa ja RuK:ssa johtajakoulutuksessa asiaan paneudutaan vaihtelevalla intensiteetillä, vaihteluväli eimitään-kenttälinnoitusleiri/vastaava. Tässä eroa tuo ensisijaisesti koulutushaara. Jääkärilinjalla asiaan kiinnitettäneen huomiota eri tavalla, kuin esimerkiksi viestilinjalla.

Peruskoulutuskauden taisteluharjoitukseen ymmärtääkseni kuuluu yhtenä osana taisteluparin tuliaseman rakentaminen seisomapoteroineen. Tämäkin tietenkin toteutetaan vaihtelevin tavoin eri perus- ja joukkoyksiköissä ja -osastoissa kouluttajista riippuen, mutta jonkinlainen perehdytys aiheeseen pitäisi varusmiespalveluksen aikana tulla valtaosalle.

Linnoittamisen merkitys eriasteisten konfliktien eri vaiheissa vaihtelee suuresti. Mikäli pilliin vihelletään oikeasti, linnoittaminen ja kaivautuminen kyllä kuuluu joukkojen keinovalikoimaan ja sitä aletaan sitten opettelemaan erehdyksen kautta. Tilanteen muuttuessa kineettiseksi oppimiskäyrä on luultavimmin lähes pystysuora. Mikäli konflikti on tarpeeksi pitkä, työkoneet ja ”betonielementit” kyllä tulevat kuvaan hyvin nopeasti sinne missä niillä on käyttöä.

Ukrainan sota on hyvä esimerkki siitä, että linnoittaminen on nykypäivänä laajamittaisessa teollisuusvaltioiden välisessä sodankäynnissä edelleen täysin kurranttia kamaa.

Eikai hullukaan rintaman läheisyydessä maan päälle pystytetyssä PJ-teltassa päivätolkulla majoittuisikaan. Poteroitu teltta sitäpaitsi on helvetisti helpompi naamioida tähystystä vastaan.
Prikaati 90 mallin jääkäriprikaatin huolto- ja esikuntakomppania vaihtoi meidän aikana 1-2 kertaa päivässä ryhmitysaluetta.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
90-luvulla Kainuun Prikaatin pioneereilla oli samanlaisia leirejä.

Jäin miettimään itse tuota kaivautumista. Siitä puhuttiin jonkun verran sulankin maan aikana. Mutta puhuttiin varsin matalista kaivannoista. Enemmän kouluttajat tuntuivat suosivan luonnon tarjoamia painanteita jne.

Toisaalta jos loppusodan ns. ratkaisutaisteluvaiheessa meidän tekat rullasi koko ajan pitkin Kainuun ja Pohjois-Karjalan korpia. Jos me huollossa oltaisiin ruvettu oikeasti kaivamaan, niin ei oltas muuta keritty kuin kaivaa. 4-6 hlö PJ- JSP-teltta maahan plus ryhmän asemat. Oltas kotiuduttu kuukausi muiden jälkeen
Jep. Kyllä itsellä samat havainnot, patteriston johtoporras nitkahti 1-2 kertaa vuorokaudessa liikkeelle, viestiyhteyksien ja normimaastouttamisen lisäksi olisi ollut aikamoinen projekti vielä kaivaa poterot. Tosin totuushan on se, että kun oltiin vuokramailla, niin ei sinne mitään kaivantoja olisi voinut edes kaivaa. Ehkä tositilanteessa olisi se lapiokin kiinnostanut....mutta noin realiteettinä se johtoportaan porukka oli niin naimisissa tehtäviensä kanssa, että ei siinä hirveästi linnoittamiseen olisi voinut revetä jos levätäkin pitäisi. Hyvä että muutama vartiomies edes löytyi, nykyään sentään on erikseen vartioryhmä tai joukkue käytössä.
 

PSS

Kenraali
Eikös sitä jotenkin niin koulutettu, että kun sotilas pysähtyy, hän alkaa kaivautua?
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Jep. Kyllä itsellä samat havainnot, patteriston johtoporras nitkahti 1-2 kertaa vuorokaudessa liikkeelle, viestiyhteyksien ja normimaastouttamisen lisäksi olisi ollut aikamoinen projekti vielä kaivaa poterot. Tosin totuushan on se, että kun oltiin vuokramailla, niin ei sinne mitään kaivantoja olisi voinut edes kaivaa. Ehkä tositilanteessa olisi se lapiokin kiinnostanut....mutta noin realiteettinä se johtoportaan porukka oli niin naimisissa tehtäviensä kanssa, että ei siinä hirveästi linnoittamiseen olisi voinut revetä jos levätäkin pitäisi. Hyvä että muutama vartiomies edes löytyi, nykyään sentään on erikseen vartioryhmä tai joukkue käytössä.
You fight as you train-periaatetta ei voinu noudattaa sen ajan harjoituksissa, koska koulutettavia aiheita oli liikaa. Ja ne aiheet/asiat oli sellaisia jotka oli pakko oppia tai toiminnasta ei olis tullu mitään. Ne jotka oli johtajakoulutuksessa tai ainakin hereillä vielä siellä, kyllä tiesi miten linnoitetaan. Lisäksi alkoi 1980-luvulla tulla työkoneita sa-joukkojen avuksi, turhan myöhään kylläkin. Eli tätä ettei silloin linnoittauduttu, ei kannata nyt jälkeenpäin liikaa korostaa. Katsokaa vaikka tämän päivän tykistön leirikuvia. Näyttääkö että maastouttamista/naamiointia pahemmin harjoitellaan. No ei! Ja syykin siihen on sama.
 

Tähystäjä

Eversti
Lahjoittaja
Naapurtin isäntä muisteli vuonna 1987 kaivaneensa poteron, josta saivat kouluttajan mukaan vain silmät näkyä. Tajusin olleeni etuoikeutettu.

En ole koskaan kaivanut poteroa tai ylipäänsä kaivautunut mitenkään. Valmiissa linnoitteissa olen kyllä lusinut. Kiitos ja ylistys!

Miten yleistä oli kaivautuminen?
Niin no itsehän olen vielä 2010 vuonna kaivanut Kiikalassa kenttälapiolla seisomapoteroa jäiseen maahan, että ei tuo nyt mitään 1980-luvun juttua pelkästään ole.

Routapanoksia oli se pari kappaletta per ryhmä, arvatkaa riittikö minulle...

Ei siinä kyseiselle poterolle tuli käyttöäkin kun ensin oli koko päivän kaivettu parinkymmenen asteen pakkasessa niin tietenkin olin vartiossa kun "vihollinen" hyökkäsi. Tietenkin RK-62:een tuli tuossa pakkasessa räkäpäillä ammuttaessa pahemman luokan häiriö juuri vihollisen hyökätessä. Ei muuta kuin ase nopeasti osiin poteron pohjalle ja ylimääräiset mönjät pois koneistosta ja tulitoiminta jatkui taistelijaparin tukiessa koko ajan. Oli muuten varmaan nopein aseen puhdistus minkä olen ikinä suorittanut...
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ukrainan sota on hyvä esimerkki siitä, että linnoittaminen on nykypäivänä laajamittaisessa teollisuusvaltioiden välisessä sodankäynnissä edelleen täysin kurranttia kamaa.
Siltä se näyttää ainakin silloin, kun jumitutaan vuosikausiksi konfliktin hiilloksia puhaltelemaan. Raivokkaimpien ratkaisutaisteluiden aikana saattaa monimutkainen ja työläs linnoittelu jäädä lapsipuolen asemaan. Silloin lienee LIIKE SE.

Linnoittautumisen ja suojautumisen ethos saattaa olla syy myös sille, että moni ah niin raskas taistelu kanavoituu isoihin asutuskeskuksiin. Kaupuntissa on piilopaikkoja paljon ja maastoutuminen kätevää: tankinhan voi ajaa vaikka ostarin näyteikkunasta sisään ja alkaa kahvinkeittoon. Tykistö ja raskaat heittimet saavat ammuttavaa, kun on valmiiksi varastoja ja asfalttia, trukkeja ja reittejä, tuliasemia on valita asti ja ukot saadaan rakennuksiin.

Staattisen perinteisen puolustuksen järjestäminen muualle kuin isohkoon asutuskeskukseen on aikaa viepää ja paljon touhua vaativaa. Pääteiden risteykset ym. ovat yleensä siinä liepeillä ja kas, suomalaiset vesistöt muodostavat usein esteitä kaupuntien ohessa.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Jep. Kyllä itsellä samat havainnot, patteriston johtoporras nitkahti 1-2 kertaa vuorokaudessa liikkeelle, viestiyhteyksien ja normimaastouttamisen lisäksi olisi ollut aikamoinen projekti vielä kaivaa poterot. Tosin totuushan on se, että kun oltiin vuokramailla, niin ei sinne mitään kaivantoja olisi voinut edes kaivaa. Ehkä tositilanteessa olisi se lapiokin kiinnostanut....mutta noin realiteettinä se johtoportaan porukka oli niin naimisissa tehtäviensä kanssa, että ei siinä hirveästi linnoittamiseen olisi voinut revetä jos levätäkin pitäisi. Hyvä että muutama vartiomies edes löytyi, nykyään sentään on erikseen vartioryhmä tai joukkue käytössä.
Eikös tuon takia Valmareihin lisätty tykistöllekkin kaivinkoneita?
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Meillä alettiin heti laittaan viestiyhteyksiä kuntoon, osa naamioi jne.
Meillä osa pystytti hoitotelttoja, maastoutti ajoneuvoja, osa purki lääkintäkamoja ja joku kokeili vartioidakkin.

Hoitovalmiuden saaminen piti saavutta lumettomana aikana samalla minuuttimäärällä kuin mitä kekkoselle kerty vuosia vallassa.
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Hivenen menee aiheen ulkopuolelle, mutta liittyköön sen verran, että jos nykyään hieman punaisin poskin katson meidän kasarin traktori + karvalakkiarmeijan menoa, niin tuli ensimmäistä kertaa mieleen katsoa Laineen Tuntemattoman 4K blurayn lisämateriaalia. Siellä on mm. tällainen raina: Panssarivaunujen parissa (1961) 15 min.

Opetuspätkässä (mainostaa erityisesti itseään sellaiseksi, saanut tukeakin), opetetaan katsojalle miten panssarivaunujen kanssa ja niitä vastaan tulee toimia. Muutama huomio:

- Toivoin että Sturmit olisivat edes vilahtaneet, ja toki vilahti, mutta vain kerran: suojamies soittaa takakannella olevalla radion puhelinluurilla tietoa eteenpäin.
- Pääosassa meidän T-54/55 kalustoa. So far so good.
- Suojamiehet kirmaavat vaunujen seassa peltiheikein aseistettuna, natsipotat päässä.
- Vaunujen perässä etenevät jääkärit polkupyörin, aseina Suomi-kp:t, Lahti-Salorannat, pystykorvat.
- Maininta: "suuremmilla mailla jääkäritkin marssivat miehitstövaunuissa, tätä kutsutaan mekanisoiduksi jalkaväeksi" (tai jotain sinne päin)
- Joen ylitys suurieleisesti: Kertoja: "Vaunut voivat ylittää puolitoistakin metriä syvän joen, jos pohja on kiinteä. Muta on vaunuille myrkkyä" Ja sitten: "Onpa eräillä armeijoilla siltapanssarivaunujakin näitä ylityksiä varten".
- Musti tekee pikaisen kameo-roolin pariin otteeseen, kun näytetään puolustusasemia.

Mutta tosiaan jos ei olisi T-54/55:t näkyneet kuvissa, olisi mustavalkofilmi voinut olla sodanaikaista...
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Siltä se näyttää ainakin silloin, kun jumitutaan vuosikausiksi konfliktin hiilloksia puhaltelemaan. Raivokkaimpien ratkaisutaisteluiden aikana saattaa monimutkainen ja työläs linnoittelu jäädä lapsipuolen asemaan. Silloin lienee LIIKE SE.

Linnoittautumisen ja suojautumisen ethos saattaa olla syy myös sille, että moni ah niin raskas taistelu kanavoituu isoihin asutuskeskuksiin. Kaupuntissa on piilopaikkoja paljon ja maastoutuminen kätevää: tankinhan voi ajaa vaikka ostarin näyteikkunasta sisään ja alkaa kahvinkeittoon. Tykistö ja raskaat heittimet saavat ammuttavaa, kun on valmiiksi varastoja ja asfalttia, trukkeja ja reittejä, tuliasemia on valita asti ja ukot saadaan rakennuksiin.

Staattisen perinteisen puolustuksen järjestäminen muualle kuin isohkoon asutuskeskukseen on aikaa viepää ja paljon touhua vaativaa. Pääteiden risteykset ym. ovat yleensä siinä liepeillä ja kas, suomalaiset vesistöt muodostavat usein esteitä kaupuntien ohessa.
Staattisessa, hyvinkin linnoitetussa puolustusasemassa on aina se huono puoli että se on jauhettavissa epäsuorallatulella "keskeytyskuntoon." Kyse on vain siitä kauanko se vie aikaa. Useimmiten se ei vie kovinkaan kauaa. Kyse ei edes ole linnoitteista ja niiden kestosta. Kyse on niissä linnoitteissa olevista ihmisistä. Heidät saa keskeytyskuntoon vaikka jokainen linnoite ja niissä oleva ihmine säilyisi fyysisesti ehjänä.
Tämän tiesivät hyvin mm. saksalaiset 40-luvulla. Kokemuksista viisastuneina he oppivat nopeasti vetämään joukot pois tulivalmisteluiden alta.
Viittaan siis siihen että liiallinen luotto linnoitteisiin maksetaan verellä. Liike tosiaan on avain, ei linnoitteet.
 
Top