Joo, meillä oli talvisodassa jotakin 50(?) Fokkeria. Jos niitä olisikin ollut 150, niin aika paskammoista olisi ollut koettaa pommittaa kaupunkeja syvällä sisämaassa. Mutta jos ne koneet olisivat olleet 100 Gloster Gladiatoria, niin silloin lopputulos olisi ollut pitkälti sama mitä se oli.
40-luvun kosteita päiväunia.
- Viestiketjun aloittaja Rajajääkäri
- Aloitus PVM
Joo, meillä oli talvisodassa jotakin 50(?) Fokkeria. Jos niitä olisikin ollut 150, niin aika paskammoista olisi ollut koettaa pommittaa kaupunkeja syvällä sisämaassa. Mutta jos ne koneet olisivat olleet 100 Gloster Gladiatoria, niin silloin lopputulos olisi ollut pitkälti sama mitä se oli.
Korsumajuri
Kapteeni
Blenheim-hankinta alkoi 1936 lopussa, ja silloin niitä tilattiin 18 kappaletta. Tammi- ja helmikuussa 1940 saatiin Britanniasta 22 kpl lisää. Omia lisenssillä valmistettuja koneita alettiin saamaan riviin vasta 1941. Jos Blenheimien sijaan olisi 1937 hankittu Fokker D.XXI:tä isompi erä ja/tai käynnistetty lisenssituotanto isompana, vaikutus olisi ollut positiivinen. Fokker oli talvisodassa vanhentunut, mutta sillä saavutettiin silti hyvä pudotussuhde 16:1.
StmSvejkin kommentti Mörkö-Moraneista ja ranskalaisten sotasaalis-Moraneiden hankinnasta osunee nappiin. Ajanmukaisia koneita oli vaikea saada ennen jatkosotaa ja sodan aikana, ja Morane lienee ollut realististisin vaihtoehto. Se toteutui, mutta pienempänä ja myöhempään kuin olisi voinut.
Monen muunkin asejärjestelmän kohdalla määrät olivat täysin riittämättömiä. Jos Suomi-kp:ta olisi ollut talvisodan alussa rivissä 4K sijaan 40K, sillä olisi ollut vaikutusta muuhunkin kuin patruunankulutukseen.
Viimeksi muokattu:
Sarek1
Ylipäällikkö
@jokuvaan kommentoikin jo, että tämän voisi siirtää historiaketjuun. Kannatetaan. Aihe on kiinnostava mutta kuuluu menneisyyden kansioon.
@StmSvejk :
Tuntuu hieman siltä, että Fokkerin päivittäminen muulla kuin tähtimoottorilla olisi saattanut olla melko kinkkinen juttu. Painopiste, mahdolliset rakenteelliset rajoitteet jne. Ja niitä tehokkaampia moottoriversioita ei oikein ollut saatavilla. Sisäänvedettävällä laskutelineellä saatiin hiukan parannusta suoritusarvoihin, mutta ero ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että siihen olisi suuremmassa mittakaavassa ryhdytty. Kone vanheni nopeasti käsiin hävittäjien kehityksen pyrähtäessä toden teolla liikkeelle hieman ennen sotaa ja sen aikana. Luodataan vastustajien kehitystä 1939-44 parin esimerkin kautta: I-15/I-16/I-153 ---> La-5/Jak-9/Jak-3. Suoritusarvoissa ja taistelukyvyssä on vissi ero. Konevalikoima vastapuolella oli sodan aikana tietenkin huomattavasti esimerkkejä monimuotoisempi sisältäen myös huomattavan määrän lend-lease -koneita.
Mörkö-Morane oli meillä onnistunein viritysprojekti, tosin varhaisempi ja runsaslukuisempi esiinmarssi olisi ollut toivottavaa, kuten @Korsumajuri totesi.
@StmSvejk :
Tuntuu hieman siltä, että Fokkerin päivittäminen muulla kuin tähtimoottorilla olisi saattanut olla melko kinkkinen juttu. Painopiste, mahdolliset rakenteelliset rajoitteet jne. Ja niitä tehokkaampia moottoriversioita ei oikein ollut saatavilla. Sisäänvedettävällä laskutelineellä saatiin hiukan parannusta suoritusarvoihin, mutta ero ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että siihen olisi suuremmassa mittakaavassa ryhdytty. Kone vanheni nopeasti käsiin hävittäjien kehityksen pyrähtäessä toden teolla liikkeelle hieman ennen sotaa ja sen aikana. Luodataan vastustajien kehitystä 1939-44 parin esimerkin kautta: I-15/I-16/I-153 ---> La-5/Jak-9/Jak-3. Suoritusarvoissa ja taistelukyvyssä on vissi ero. Konevalikoima vastapuolella oli sodan aikana tietenkin huomattavasti esimerkkejä monimuotoisempi sisältäen myös huomattavan määrän lend-lease -koneita.
Mörkö-Morane oli meillä onnistunein viritysprojekti, tosin varhaisempi ja runsaslukuisempi esiinmarssi olisi ollut toivottavaa, kuten @Korsumajuri totesi.
Siirretty vaihtoehtohistoriaan.
P.S. Raportointi-toiminto on paras tapa saattaa toiveet koko modekaartin tietoisuuteen
Kun suomen lentokone teollisuutta vaivasi pula moottoreista.
Olisi kannattanut siirtyä Mikulin rivimoottoreihin.
AM-35 (1,350 hp) olisi ollut saatavissa jo vuodeta 1941 ja AM-38 (1,700 hp)
Olisi ”Myrsky” kulkenut aivan kohtuullisesti , vanerit tuulessa lepattaen.
Moottoreita ja varaosia olisi ollut saattavissa pitkin aroa lähes rajattomasti (suomen tarpeisiin).
Olisi kannattanut siirtyä Mikulin rivimoottoreihin.
AM-35 (1,350 hp) olisi ollut saatavissa jo vuodeta 1941 ja AM-38 (1,700 hp)
Olisi ”Myrsky” kulkenut aivan kohtuullisesti , vanerit tuulessa lepattaen.
Moottoreita ja varaosia olisi ollut saattavissa pitkin aroa lähes rajattomasti (suomen tarpeisiin).
Tähtimoottorina saatavilla olisi ollut Shvetsov M-63, karkeasti samoilla mitoilla kuin Bristol Mercury VIII mutta tehoa 1100hp. Moottori oli käytössä I-16 koneessa joten niitä olisi varmaan ollut saatavilla niin omien kuin saksalaishankintojen kautta. Sama kone olisi varmaan tehnyt terää myös Curtiss 75:n
Ylipäätään VL:n toiminta meni sota-aikana aivan sekaisin, prioriteetit olivat ihan hukassa, johtuiko tilaajasta, toimittajista vai yksinkertaisesti tilanteen aiheuttamasta paineesta. En kirjoita tätä syytelläkseni, vaan todetakseni.
Panzerfaustin lisenssin hankkiminen välittömästi aseen tultua julki syksyllä 1943 olisi voinut olla fiksu veto. Ase oli hyvin yksinkertainen tuottaa. Ehkä vieläpä siten, että ontelopanosaseen lisäksi olisi hankittu jalkaväen tulivoimaa tehostamaan myös sirpalekranulla varustettuja variantteja. Tämä olisi ollut tehokkain tapa kasvattaa jalkaväen tulivoimaa.
Slammer
Kenraali
Luultavasti, mutta Fokker ei ollut ykkösluokan hävittäjä eikä sitäkään oltaisi saatu 200-300 kappaletta. Blenheim oli noin neljä kertaa Fokkeria kalliimpi, eli ennen talvisotaa tilatulla Blenheim-määrällä olisi saatu noin 70 lisenssi-Fokkeria. Tosin VL ei olisi ehtinyt valmistaa niitä ennen sodan alkua, joten tämäkin vaihtoehto jää teoreettiseksi.
Mörkö-Morane-projekti alkoi kärsiä resurssien puutteesta kunnolla vasta vuoden 1944 puolella kun muutostöissä päästiin vauhtiin ja huhtikuussa se oli jo ykkösprioriteetilla. Tätä ennen kehitystyöhön oli mennyt käytännössä koko edellinen vuosi. Vaikka kaikki mahdolliset resurssit olisi sijoitettu projektiin, kuulostaa epärealistiselta, että koneita olisi alkanut valmistua muutostöistä ennen vuoden 1944 alkua, joten priorisoinnista riippumatta Mörkö-Morane tuskin olisi ehtinyt vaikuttaa kovin ratkaisevasti sotaan muuten kuin yksittäisten lentäjien kannalta. Sadoista lisäkoneista puhuminen menee väistämättä haaveilun puolelle. Ei noilla resursseilla eikä tuolla aikataululla.
Eiköhän Fokker ollut saavuttanut käytännössä kehityskaarensa järkevät rajat. Tähtimoottorin vaihtaminen rivimoottoriksi olisi ollut niin iso remppa, että joka tapauksessa olisi todennäköisesti käynyt samoin kuin muissakin projekteissa, eli lopputulos vanhenee ennen valmistumistaan. Lisäksi epäilen vahvasti ettei Fokkerin aerodynamiikka ja rakenne olisi käytännössä taipunut elinkaaren pidentämiseen.
VL oli käytännössä ilmavoimien oma tehdas ja teki mitä tilaaja käski. Ilmavoimat esimerkiksi yritti kiirehtiä Mörkö-Moranen valmistumista mihin VL joutui vain toteamaan, että tilaaja on priorisoinut muut projektit yhtä korkealle, joten resursseja ei voi lisätä.
Toisaalta pitää ymmärtää, että ilmavoimatkin teki päätöksiään muuttuvassa tilanteessa. Varmastikaan siellä ei täysin ymmärretty miten jatkuvat muutokset sotkevat tehtaan toimintaa, mutta toisaalta päätöksiä tehtiin pakosta.
Sveitsi kehitti samaan aikaan oman D.3801 varianttinsa. Ottaen huomioon Suomen ja Sveitsin hyvät sotilassuhteet voisi ehkä spekuloida että Ilmavoimat olisivat voineet kuulla jo välirauhan aikana Morane-jatkokehitelmästä ja sitten kun Moskovan taistelun jälkeen selvisi, että tiedossa onkin hiukan pidempi kertausharjoitus, olisi voinut osoittaa resursseja Mörön kehittämiseen jo tuolloin jolloin kesään 1944 olisi ollut enemmän aikaa. Saksalla oli sangen paljon MS.406 -koneita aika turhan panttina, ehkäpä sieltä olisi enemmänkin koneita irronnut vaikkapa Curtissien sijaan.
Toinen mielenkiintoinen entä jos? -kysymys liittyen kotimaiseen hävittäjähankintaan voisi olla yhteistyömahdollisuus Ruotsin kanssa. Ruotsihan kehitti Twin Wasp -pohjaisen J22:n jota alettii toimittamaan yksiköihin vuoden 1943 lopulla. Entäpä jos Myrskyn sijaan olisi lyöty hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa, annettavaa olisi varmasti ollut molemmilla?
https://sv.wikipedia.org/wiki/FFVS_J_22
Fokker valittiin nimenomaan raskaan aseistuksen takia (20mm tykki).
Siivessä olevat tykit heiluttivat konetta niin että osuminen viholliseen oli vaikeaa/mahdotonta.
Tykit/tykki moottorin päälle (La-5) tai siipiaseet/kaikki 12,7mm olisi parantanut tilannetta huomattavasti.
Eikä nyt olisi vaatinut mitään ihmeitä.
Tuohon kun lisää radion kaikkiin koneisiin olisi voinut puhua jo hävittäjästä
Jos aseistus olisi laitettu edes kuntoon olisi suomen lentokone teollisuuden alumiinin tarve ollut taattu pitkäksi aikaa.
Karmeita on lukea kertomuksia. Kuinka valojuovia sai yhteen konekivääriin vähän muiden sekaan.
Sytytys- tai panssariluodeista lentäjät saattoivat vain uneksia.
Mörkö Moranen resurssienpuute oli täysin itse aiheutettua.
Oli Myrsky, Humu, Puuska, Pyörremyrsky suunnittelu ja valmistua( Myrsky, Humu, Pyörremyrsky)
Samalla oli tehtaalla varaosien suunnittelua ja valmistuta.
Homma karkasi käsittä jo 1942, töitä otettiin paljon enemmän kuin niitä pystyttiin tekemään.
Eikä niitä laitettu tärkeysjärjestykseen.
Suunnittelu alkoi 22,10,1942 ja ensimmäinen Mörkö Moranen (MS 631) lensi 04,02,1943.
Vaikka alussa siinä oli jäähdytys ongelmia, ainoa syy siihen ettei jatkosodan aikana saatu tehtyä enemmän kuin 3kpl Mörkö Moraneja.
Vaikka Mörkö Moranen ei ollut huippukone olisi niillä ~60 koneella.
Ollut paljon enemmän merkitystä kuin yhdelläkään muulla näitä projekteista (Myrsky, Humu, Puuska, Pyörremyrsky) jotka söivät vai resursseja.
Shvetsov M-63 hankittiin ~200 kappaletta mutta niiden tehottomuutta (korkealla), huonoa käynnistyvyyttä (säädöt eivät ohjekirjan mukaiset) huono kestävyys aiheuttivat ongelmia.
Eikä niitä saatu ratkaistua/korjattua. Joten hankinnan arvo oli 0.
Tuskin olisi onnistunut tuo lisenssi.
Saksalaisetkin aloittivat massavalmistuksen vasta vuoden vaiheessa 43/44
Mutta oma suunnittelu (kopiointi), olisi heti pitänyt tehdä.
Ripeällä toiminnalla huhtikuussa suomeen tulleista nyrkeistä olisi keretty tehdä kopio ja valmistus aloittaa ajoissa.
Slammer
Kenraali
Tämä menee minusta siihen kategoriaan, että jos silloin olisi tiedetty kaikki mitä tiedetään nyt, niin jotain tällaista olisi ehkä voitu kehitellä. Mutta kun ei tiedetty, niin tällaista kaukonäköisyyttä ei oikein voi odottaa. M-103:n asentaminen Moraneen oli esillä jo 1940 varaosapulan takia, mutta kun Saksasta saatiin Moraneita ja moottoreita, niin akuutti tarve poistui.
Tämän jälkeen ilmavoimien ykkösvaihtoehtona oli epäilemättä Bf 109:n hankkiminen tai toissijaisesti kotimaisten koneiden kehittäminen. Sen takia sinänsä ymmärrän, että Moraneiden tuunaaminen ei ollut ensimmäisenä mielessä.
Fokker valittiin ennen kaikkea hinnan, rakenteen ja Mercuryn takia. Tykkien käyttökelpoisuuteen suhtauduttiin niin skeptisesti, että ne ostettiin vain yhteen koneeseen kokeiltavaksi.
Missasit pointtini täysin. Resurssipula alkoi vaikuttaa vasta siinä vaiheessa kun päästiin "tuotantoon", kehitysvaihe kun ei ole kovin resurssi-intensiivistä. Etenkin jäähdytyksen kanssa askarreltiin pääosa vuodesta ja vielä joulukuussa 1943 tehtiin merkittäviä muutoksia. Moottorit tilattiin marraskuussa. Vaikka oletettaisiin, että tehostamalla toimintaa kehitysvaihe olisi puolitettu ja muutokset olisivat olleet valmiina kesäkuussa, niin käytännössä koneita olisi alkanut valmistua joskus 1944 alussa. Moottorien toimituskin kesti neljä kuukautta. Lisäksi vielä 1943 lopulla oli epäselvää onko moottoreita ylipäänsä saatavissa kaikkiin koneisiin, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa projektin resursointiin. Kaikesta tästä huolimatta Mörkö-Morane oli samassa kiireellisyysluokassa Myrskyn kanssa, esimerkiksi Humun ja paperiprojektien edellä.
Olisi varmaan ollut teknisesti helppoa valmistaa Nyrkin ja Kauhun laukaisulaitteita, mutta raaka-aineiden varaaminen sekä tuotannon käynnistäminen ei olisi onnistunut kahdessa kuukaudessa. Aseet tulivat
Porin satamaan huhtikuussa. Ja vaikka olisi onnistunutkin, ei ammuksen valmistaminen ole aivan helppoa. Kotimaista seuraajaa 55 S 55 sinkoa kehitettiin koko sen 40 v elinkaaren ajan eikä tullut koskaan
valmista.
Kaikkihan tämä on jälkiviisautta,
Sveitsin kokemuksista tärkein tieto olisi varmaankin ollut, että jatkokehittely ylipäätään voisi onnistua. Mörkö-Morane lienee kuitenkin realistisin entä jos? -mahdollisuus jatkosodan hävittäjähankinnoissa konetilanteen radikaaliin parantamiseen.
Slammer
Kenraali
Kaikkihan tämä on jälkiviisautta,
Toki, hain vain sitä, että siinä on suuri ero pyrkiikö jälkianalyysit tekemään silloisen tiedon pohjalta vai käyttääkö huoletta kaikkea myöhemmin tullutta tietoa. Toki jälkimmäinenkin on ihan ok jos tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa silloisia päätöksiä vaan spekuloida muuten vain.
Mutta kyllä, Mörkö-Morane olisi varmasti ollut lupaavin kehityskohde. Toinen olisi ollut Myrskyyn panostaminen täysillä niin, että se oltaisiin saatu palveluskäyttöön vuotta aiemmin ja nopeampana. Se on varmasti helppo todeta, että mihin tahansa vaihtoehtoon panostaminen täysillä olisi tuottanut paremman lopputuloksen kuin se, että hypitään projektista toiseen niin ettei mistään tule valmista. Mutta kuten sanottua, ei sitäkään huvikseen tehty vaan aina tilanteen mukaan. Todennäköisesti tilaaja ei vain ymmärtänyt millaista vahinkoa siitä aiheutuu.
Kokonaisuutena minusta voi kuitenkin sanoa, että ilmavoimien hankinnat onnistuivat suhteellisen hyvin. Douhetismi oli aikakauden pakollinen paha, mutta täällä hävittäjiäkään ei kokonaan unohdettu. Ja ehdolla olleista pommittajista Blenheim oli paras valinta. Pommittajana sen merkitys tuskin oli kovin ratkaiseva, mutta tiedustelussa kyllä ja siihen rooliin olisi joka tapauksessa tarvittu joku kone. Hävittäjistä Fokker oli puolestaan kaikella todennäköisyydellä paras vaihtoehto tai vähintäänkin yksi parhaista. Heikoimmin onnistuttiin kun pakkoraossa yritettiin saada edes jotain kalustoa, minkä takia resursseja meni kotimaisiin projekteihin ja sotasaaliskalustoon.
fulcrum
Greatest Leader
Fokker oli pieni kone jonka päivittäminen oli vaikeaa. Waspi-Fokkereissa piti runkoaseet siirtää siipiin mikä huononsi aseistuksen tehoa. Se mitä käytännössä olisi ehkä voinut olla mahdollista olisi ollut toisen runkoaseen vaihtaminen 12.7mm konekivääriin Brewsterin tai Ki-43:n tyyliin. Sekin olisi ollut iso parannus. Mikäli olisi saatu runkoon kaksi karkeakalipeerista niin siipiaseet olisi oikeastaan voinut jättää pois kokonaan.
Fokkerin kohtaloksi koitui moottoripula, Mercury-moottoreita ei enää saatu ja oma tuotanto meni Blenheimeihin. Jos niitä olisi hoksattu hankkia kerralla isompi satsi niin IV-sarja olisi voitu varustaa niillä eikä hävittäjäkoneeseen huonosti sopivilla Waspeilla. Tosin nelossarjan koneiden suorituskykyä huononsi myös liiallinen varustelu.
Rintama hävittäjälle asetettavat vaatimukset.
Nousunopeus on tärkeämpi kuin nopeus.
Koneen tulee päästä enintään 7,5 minuuttiin 6000m korkeuteen.
Lisäksi täytyy olla ketterä
Maksimi nopeus ei saa olla alle 400km/h 3000m korkeudessa
Aseistuksen tulee olla 1-2 20mm tykki ja 2konekivääriä.
Yksi paikkainen.
Torjunta hävittäjä poikkesi vain vaatimusten osalta.
Aseistus 1-2 20mm tykki ja 2 kiinteää 7,6mm konekivääriä
Toiminta-aika 2,5h matkakierroksilla.
Vaatimukset 23,09,1936
s74
Fokker valittiin siis pitkälti tykkiaseistuksen takia…..
s81
Myrskystä olisi saatu Mörkö-Moranen tasoinen hävittäjä.
Koska se olisi tarvinnut 350hv (1400hv)tehokkaamman moottorin mitä oli saatavilla (todellisuudessa koska paino karkasi käsistä olisi tarvittu 450hv tehokaampi) päästäkseen suunniteltuihin tavoitteisiin.
Jotka nousivat nopeuden osalta jatkuvasti.
Alustavien laskelmien mukaista 1400hv moottoria ei pystytty hankkimaan edes yhtään kappaletta koko sodan aikana.
Mörkö-Moranesta olisi saatu pienemmillä resursseilla 2*luokan hävittäjä koti ritamalle.
”Ainakin väitetään että suunnittelu oli nimenomaan yli kuormitettu.
Kolmen kotimaisen hävittäjän ja yhdensuuren modifikaation yhtäaikainen suunnittelu -alkeiskoulukone Tuulian siinä sivussa -tuntuu jälkeenpäin lähes järjettömältä.
Erityisesti Humu tilaus oudoksuttaa.
Jos ja kun Myrsky nähtiin suoritusarvoiltaan nopeasti vanhenevana, miksi tilattiin sitä selvästi heikompi kone ja miten resurssit oikein laskettiin.
Koko pääkonstruktööri Edwart Wegekiuksen alaisena suunnittelu osaton resurssit olivat vuonna 1942 keskimäärin 130 henkeä – sopiva luku yhdelle tai kahdelle koneelle.”
s19
Ruotsissa oli pelkästään J22 suunnittelussa 100henkeä ja SAAB:illa kolmen tyypin kimpussa 500 henkeä.
Edwart Wegekiuksen (10,11,1942) tarve olisi ollut 250 henkeä suunnittelussa. 1943 saatiin lisää väkeä, vuoden lopussa oli 239 henkeä joista suunnittelussa vain 170.
Koneiden suunnittelun lisäksi piti suunnitella myös työvälineet ja hoitaa niiden valmistua Humu suursarja, Myrsky sarja, Pyörremyrsky .
Viimeisenä työnä oli vielä mittarien ja sähkölaiteiden joita ei saatu ulkomailta suunnittelu kotimaisille valmistajille.
On huomattava ettei yhtään konetta pystytä valmistamaan ilman suunnittelua. Vaikka valmistuksessa olisi kuinka paljon resursseja ja niitäkään ei ollut yhtään liikaa.
Slammer
Kenraali
"Ilmavoimien esikunta ei ollut täysin vakuuttunut tykin soveltuvuudesta Fokkeriin ja täydelliset lataus ym. laitteet tilattiin vain yhteen koneeseen, FR-76:een. Jos tykkikokeilut onnistuisivat, ajateltiin varustaa kaikki FR:t tykeillä tai jos ase ei tyydyttäisi, pitäydyttäisiin pelkästään konekivääreissä."
SIHL 3/1995
Eivät ne tykit siis ainakaan niin olennaiset olleet, että niiden toimivuutta olisi selvitetty etukäteen...
Ei, mutta muunnostyön suunnittelu ei vertaudu työkuormaltaan uuden koneen suunnitteluun. VL:n suunnitteluosaston työkuorma oli järjetön, mutta en ole nähnyt missään mainintaa, että se olisi ollut pullonkaulana Mörkö-Moranen valmistumisessa.
fulcrum
Greatest Leader
Kaikki muutostyö vaatii suunnittelua johon pystyy vain muutama henkilö. Mörkö-Moranessa piti suunnitella kokonaan uusiksi moottorin jäähdytys joka ei ihan pikkujuttu ollut. Wasp-Fokkeriin piti tehdä paljon muutostöitä moottorinvaihdon myötä. Aikaisempien konetyyppien lento-ominaisuuksia piti parannella solasiivilla y.m.s.
Mörkö-Morane ei kuitenkaan ollut se suurin suo. Ilmavoimien olisi ehdottomasti pitänyt tehdä valinta Humun ja Myrskyn välillä. Varmaan sitä ajateltiin että koneen kopiointi on pikkujuttu, etenkin kun VL:n piti muutenkin valmistaa Brewsteriin varaosia. Uusien piirustusten tekemisessä Brewsterin mitoista meni kuukausia ja sitten oho, alkuperäiset piirustukset löytyikin piirongin alta, suunnittelijoiden kallis aika oli mennyt hukkaan. Siinä ajassa olisi ehkä saatu korjattua Myrskyn flutteriongelmaa. Humusta luopumalla Myrskyn rakenteessa oltaisiin voitu käyttää enemmän metallia ja kone olisi ollut kevyempi ja kestävämpi. Tai vaihtoehtoisesti Myrsky dumppaamalla Humun aikaavievä puusiipihömpötys olisi voitu unohtaa.
Olen aina ihmetellyt miksei Suomi saanut, vai eikö edes yrittänyt, sotasaalisvarastoista Dewointine D.520:stä.
Näinpä, keskittymistä olisi kaivattu. Mainittakoon että Myrsky pystyi kantamaan 200kg pommeja, olisikohan pystynyt parempaankin jos olisi vain laitettu ripustimia? Esim. 250kg:n pommin runkoripustimessa? Kyse oli kuitenkin puolet Blenheimin pommikuormasta. Blenheimistä luopuminen olisi vapauttanut paljon raaka-aineita ja tuotantokapasiteettia. Hävittäjäpommittaja ei toki ollut pommittaja.
Ilmavoimien konehankinnat Saksasta olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. Itselläni ei siihen ole aikaa eikä energiaa, mutta pitääpä yrittää seuraavalla Helsingin reissulla ottaa projektiksi vaikkapa kuvata asiaan liittyvä kirjeenvaihto ja laittaa .pdf:nä jakoon.
Dewoitine D.520:ä meni Bulgariaan 120 ja Italiaan 60, ehkäpä Suomeenkin olisi voinut muutama kymmen irrota juurikin Vichyn Ranskan miehityksen jälkeen.