Minä olin paikalla tässä 612:sten anarkistisessa loppuhuipennuksessa - voin todistaa:
Olin Hietaniemen hautausmaalla hautakynttilöitä sijoittelemassa kadonneiden muurille, Marskin haudalle, sekä Tuntemattoman ja rauhanturvatehtävissä menehtyneiden muistomerkeille, kun 612 kulkue porhalsi paikalle. Saapuivat Leppäsuon portilta, kun itse olin koukannut paikalle Hietsun rannan puolelta.
Väki oli pääosin hiljaista, lapsiperheitä ja tavallisia suomalaisia, kynttilöitä tuomassa, en huomannut banderolleja eikä silmiini osunut edes soihtuja. Ei niitä ainakaan paljoa ollut - ei sillä, että niillä nyt jotain merkitystä olisi ollut, vain huomiona siis. Lippuja en muista nähneeni lainkaan - jos niitä oli, olivat ne Suomen lippuja, enkä ole niihin sen ihmeemmin kiinnittänyt huomiota. 612 tungos luonnollisesti ahdisti suomalaista sieluani, kun sosiaalinen minimietäisyys tuli raskaasti ja toistuvasti haastettua kynttilöiden asettelussa. Todennäköisesti tunne oli kuitenkin jaettu. Ja hieman häiritsi se, että huomasin joutuneeni osalliseksi porukkaan, johon en mitenkään ollut aikeissa liittyä. En tosin tiedä ketä ulkopuolista tämäkään haittaa tai kiinnostaa. Joitakin heppuja joukossa oli, joiden tunnelmaa oli kemiallisesti kohennettu - ja näissä oli jokunen joille ei käytöstavat hautausmaalla tämän tyyppisessä tilanteessa ollut ihan tuttuja, mutta kyseessä oli syljeskely ja mölyäminen. Tämmöisiä oli ainakin yli viisi..
Niin - ja, asettaessani kynttilää Marskin haudalle, olin mennyt jonkun kaverin kuvauslinjalle ja tämä oli jotain tiuskinut, jota en tosin kuullut, mutta tytär mainitsi asiasta. (!!)
Oli se .. hurjaa. Melkein Kristalliyö meininkiä.