90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/aarne kahara ssmies-40071

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/...e-emme-olleet-siviilivaeston-tappajia/1902305


Nuorin elossa oleva suomalainen SS-mies kertoo muistelmakirjassaan pilkan vuosikymmenistä.

  • Pääkallosotilas-kirjassa Aarne Kähärä kertoo sotakokemuksistaan.

    (Otava)

  • Aarne Kähärä kolmannen SS-panssariarmeijakunnan muistokiven vieressä.
Eläkepäiviään Helsingin Munkkivuoressa viettävä 90-vuotias Aarne Kähärä on nuorin elossa oleva suomalainen SS-mies. Hänestä on ilmestynyt Olavi Lempisen ja Manu Paajasen kirja Pääkallosotilas - SS-vapaaehtoiseksi 16-vuotiaana (Otava).

Aarne Kähärä lähti talvisotaan 15-vuotiaana. 16-vuotiaana hän värväytyi suomalaiseen SS-pataljoonaan, joka lähetettiin sotilasoppiin Saksaan ja oli sodassa 1941-43. Suomesta lähteneestä 1 400 nuoresta kaatui yli 250.

"Värväytyessään nuoret parikymppiset miehenalut eivät myöskään ymmärtäneet politiikasta tuon taivaallista. He halusivat Suomen edun nimissä lähteä niin sanotusti jääkärien jäljille, eli hankkimaan sen ajan huippua edustavaa sotilasosaamista Saksasta, kuten oli tehnyt sukupolvi heitä aikaisemminkin", Kähärä toteaa kirjassa.

Kaukasuksen taisteluissa Kähärä ajoi juoksuhaudoille ammuksia ja toi ruumiita ja haavoittuneita sidontapaikalle. Pataljoonan palattua kotimaahan hän oli muun muassa Valkeasaaressa, jonne puna-armeija Kannaksen läpimurrossa kesäkuussa 1944 iski raskaasti.

Sodan jälkeen hän joutui ensin pakenemaan metsäkämppään. Armeijasta hän sai potkut, kuten kaikki entiset SS-miehet saivat poliisin ja armeijan palveluksesta. Heitä ei kelpuutettu valtion tai kunnan töihin.

"En päässyt pakoon ajatuksiani. Olin vasta 20-vuotias, ja välirauha mukaan lukien olin viettänyt viisi vuotta sodassa. En ollut elänyt normaalia siviilielämää kuin nuorena poikasena. Riskeistä huolimatta päätin palata kotiin", Kähärä toteaa.

"Suomessa elettiin sodanjälkeisiä ankeita aikoja. Sotaveteraaneja pilkattiin yleisesti, jopa sotainvalideja", hän kuvailee vuotta 1950.

Aarne Kähärästä tehtiin vielä 1982 nimetön kantelu, jonka vuoksi hänet siirrettiin pois työstään. Eläkkeelle hän jäi 1985.

"Valtiovalta oli runsaat 40 vuotta aikaisemmin omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi lähettänyt meidät mistään ymmärtämättömät miehenalut vieraan maan armeijaan oppimaan, sotimaan ja tarvittaessa kuolemaan isänmaan puolesta. Monet meistä joutuivat kärsimään siitä loppuelämämme",Aarne Kähärä toteaa kirjassa.

"Erittäin törkeän kohtelun saivat osakseen invalidisoituneet SS-miehet. Heidät jätettiin yli 10 vuodeksi täysin ilman korvauksia."

Kähärä on todennut, että SS-sotilaat leimattiin sotarikollisiksi ja siviiliväestön tappajiksi, jota he eivät olleet.

– Me taistelimme puna-armeijaa vastaan samalla tavalla niin Saksan Kaukasuksen rintamalla kuin Suomen Karjalan Kannaksen rintamalla, Aarne Kähärä sanoi 90-vuotishaastattelussaan Keskisuomalaisessa.

Hänen mukaansa "me emme tienneet, mitä takanamme tapahtui. Vasta sotien jälkeen saimme tietää, kuinka paljon syyttömiä siviilejä oli tapettu".
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#2
90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/aarne kahara ssmies-40071

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/...e-emme-olleet-siviilivaeston-tappajia/1902305


Nuorin elossa oleva suomalainen SS-mies kertoo muistelmakirjassaan pilkan vuosikymmenistä.

  • Pääkallosotilas-kirjassa Aarne Kähärä kertoo sotakokemuksistaan.

    (Otava)

  • Aarne Kähärä kolmannen SS-panssariarmeijakunnan muistokiven vieressä.
Eläkepäiviään Helsingin Munkkivuoressa viettävä 90-vuotias Aarne Kähärä on nuorin elossa oleva suomalainen SS-mies. Hänestä on ilmestynyt Olavi Lempisen ja Manu Paajasen kirja Pääkallosotilas - SS-vapaaehtoiseksi 16-vuotiaana (Otava).

Aarne Kähärä lähti talvisotaan 15-vuotiaana. 16-vuotiaana hän värväytyi suomalaiseen SS-pataljoonaan, joka lähetettiin sotilasoppiin Saksaan ja oli sodassa 1941-43. Suomesta lähteneestä 1 400 nuoresta kaatui yli 250.

"Värväytyessään nuoret parikymppiset miehenalut eivät myöskään ymmärtäneet politiikasta tuon taivaallista. He halusivat Suomen edun nimissä lähteä niin sanotusti jääkärien jäljille, eli hankkimaan sen ajan huippua edustavaa sotilasosaamista Saksasta, kuten oli tehnyt sukupolvi heitä aikaisemminkin", Kähärä toteaa kirjassa.

Kaukasuksen taisteluissa Kähärä ajoi juoksuhaudoille ammuksia ja toi ruumiita ja haavoittuneita sidontapaikalle. Pataljoonan palattua kotimaahan hän oli muun muassa Valkeasaaressa, jonne puna-armeija Kannaksen läpimurrossa kesäkuussa 1944 iski raskaasti.

Sodan jälkeen hän joutui ensin pakenemaan metsäkämppään. Armeijasta hän sai potkut, kuten kaikki entiset SS-miehet saivat poliisin ja armeijan palveluksesta. Heitä ei kelpuutettu valtion tai kunnan töihin.

"En päässyt pakoon ajatuksiani. Olin vasta 20-vuotias, ja välirauha mukaan lukien olin viettänyt viisi vuotta sodassa. En ollut elänyt normaalia siviilielämää kuin nuorena poikasena. Riskeistä huolimatta päätin palata kotiin", Kähärä toteaa.

"Suomessa elettiin sodanjälkeisiä ankeita aikoja. Sotaveteraaneja pilkattiin yleisesti, jopa sotainvalideja", hän kuvailee vuotta 1950.

Aarne Kähärästä tehtiin vielä 1982 nimetön kantelu, jonka vuoksi hänet siirrettiin pois työstään. Eläkkeelle hän jäi 1985.

"Valtiovalta oli runsaat 40 vuotta aikaisemmin omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi lähettänyt meidät mistään ymmärtämättömät miehenalut vieraan maan armeijaan oppimaan, sotimaan ja tarvittaessa kuolemaan isänmaan puolesta. Monet meistä joutuivat kärsimään siitä loppuelämämme",Aarne Kähärä toteaa kirjassa.

"Erittäin törkeän kohtelun saivat osakseen invalidisoituneet SS-miehet. Heidät jätettiin yli 10 vuodeksi täysin ilman korvauksia."

Kähärä on todennut, että SS-sotilaat leimattiin sotarikollisiksi ja siviiliväestön tappajiksi, jota he eivät olleet.

– Me taistelimme puna-armeijaa vastaan samalla tavalla niin Saksan Kaukasuksen rintamalla kuin Suomen Karjalan Kannaksen rintamalla, Aarne Kähärä sanoi 90-vuotishaastattelussaan Keskisuomalaisessa.

Hänen mukaansa "me emme tienneet, mitä takanamme tapahtui. Vasta sotien jälkeen saimme tietää, kuinka paljon syyttömiä siviilejä oli tapettu".
Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta tuli ihan tämmönen asia mieleen, että kun kyseessä on uutisjuttu kirjasta, niin sopisiko paremmin esim. yleisessä keskustelussa olevaan kirjallisuuskeskusteluun ? Vai onko tämän tarkoitus aloittaa tänne sotahistoria-osioon uusi keskustelu suomalaisista SS-miehistä ? Ei muuten, mutta minusta nämä jäävät vähän irrallisiksi irtoheitoiksi. Vähän samanlainen se vakoojakeskustelu, joka alkoi yksittäisestä vakoilutapauksesta tehdystä uutisjutusta ja joka laajeni sitten yleisemmäksi tarinoinniksi vakoilusta ja vakoojista.
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#3
Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta tuli ihan tämmönen asia mieleen, että kun kyseessä on uutisjuttu kirjasta, niin sopisiko paremmin esim. yleisessä keskustelussa olevaan kirjallisuuskeskusteluun ? Vai onko tämän tarkoitus aloittaa tänne sotahistoria-osioon uusi keskustelu suomalaisista SS-miehistä ? Ei muuten, mutta minusta nämä jäävät vähän irrallisiksi irtoheitoiksi. Vähän samanlainen se vakoojakeskustelu, joka alkoi yksittäisestä vakoilutapauksesta tehdystä uutisjutusta ja joka laajeni sitten yleisemmäksi tarinoinniksi vakoilusta ja vakoojista.

En oikeen osannut asemoida asianmukaseen säikeseen joten siirtäkää vaan. Laudalla on niin paljon ja monta säiettä joista on hankala löytää "oikeaa"..Olen pahoillani..
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#4
En oikeen osannut asemoida asianmukaseen säikeseen joten siirtäkää vaan. Laudalla on niin paljon ja monta säiettä joista on hankala löytää "oikeaa"..Olen pahoillani..
Elä sie veikkonen nyt anteeksipyytele turhan takia. Ajattelin vain että näitä on ajoittain vähän hankala hahmottaa. Meinaan että keskustellaanko jostain yksittäisestä uutisesta tai asiasta, vai halutaanko laajempaa tarinointia siitä tietystä aiheesta ja aiheen vierestä.
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#5
Elä sie veikkonen nyt anteeksipyytele turhan takia. Ajattelin vain että näitä on ajoittain vähän hankala hahmottaa. Meinaan että keskustellaanko jostain yksittäisestä uutisesta tai asiasta, vai halutaanko laajempaa tarinointia siitä tietystä aiheesta ja aiheen vierestä.

esitit hankalan kysymyksen...ei mulla mitään lennokasta ajatusta tämän linkin suhteen ollut...oli vaan mielenkiintoinen juttu suomalaisista SS miehistä ja heidän kohtelustaan sodanjälkeen josta saivat osakseen monet muutkin vaikka eivät saksan väreissä tapelleetkaan. Syyksi riiti että oli isänmaallinen sodassa velvollisuutensa tehnyt mies tai nainen....
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#6
Puhutaan vain SS-miehistä ja vastaanotosta. Tuollaista se oli - mutta niin oli ihan kotimaan veteraaneillekin. 1960-luvulla risuparrat sanoivat, että "mitäs menitte". Voisimme tämän teoksen herättämänä kertoilla kokemuksia ja kuultua niin SS-miehistä kuin muistakin veteraaneista. Tavis pääsi helpommalla, mutta esim. Hans Wind on sanonut, että jo kuppilassa saattoi joku kakara tulla rähjämään. Onhan se pirua, kun fasistisika on kiusannut Suomea vapauttamaan tulleita punasankareita... Ja tehnyt sen vielä hyvällä tuloksella.

Aarne Juutilainen ei saanut alkuun mistään edes hanttitöitä, kun työmaat olivat kommunistien valvonnassa. Hänellähän ei ollut mitään ammattipätevyyttä - paitsi sotilaan. Tutut mestarit eivät uskaltaneet ottaa.
 
Viimeksi muokattu:

Lone Soldier

Kapteeni
Lahjoittaja
#7
Tiedättekö mikä kaikessa tuossa on koomisinta? Suomen juutalaiset kyllä ottivat maataan palvelleita miehiä töihin, myös SS-miehiä. On se vaan kumma miten toiset osaa antaa anteeksi ja ymmärtävät oikeasti asioiden laidan ja toiset eivät. Sukulaiseni oli erään ison firman putkimiesten pomo, sinne tuli hakemaan töitä lakkikourassa mies. Sai töitä, luottamusmies tuli itkemään että on ex-SS mies, että jos tulee töihin alkaa lakko. Luottamusmies sai turpaansa, mies piti työnsä ja lakkoakaan ei tullut.

En ole koskaan käsittänyt, enkä tule varmaan käsittämäänkään sitä käytöstä mitä suomen veteraanit ovat punamulkkuisilta valpolaisilta ja muilta saaneet kohdata kun maan pelastivat. Isoisäni kertoi (juutalaisilla on aina kertomuksia ;) ) Miten suomalainen ss-mies oli sodan jälkeen jutellut rabille. Oli pyytänyt anteeksi ja sanonut että teki kaiken suomen vuoksi. Rabbi oli pyytänyt synagogaan ja sanonut, että sinä et meitä ole loukannut, joten emme voi anteeksi antaa, mutta sinä olet mies joka voi antaa itsellesi anteeksi sillä minä en sitä puolestasi voi tehdä.

Onko jälkimmäinen tarina totta vaiko ei, en osaa sanoa, niin minulle pienenä kerrottiin, kun olin ilmoittanut vihaavani jotain. :)
 
#11
Monikohan noista Saksaan lähtijöista oli oikea natsi? En tiedä muuta kuin sen mitä kirjoista lukenut, ja niistä saanut kuvan että enemmistö oli tavallisia nuoria ehkä vähän seikkailunhaluisia miehiä.
Sodan jälkeinen kohtelu oli kyllä ala-arvoista.

Mallia asiallisesta keskustelusta?
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#12
Käsittääkseni aika suuri osa oli Suojeluskunnan jäsenia, osa IKL:n. Mutta värväystoiminnassa oli asetettu tavoite, että ns. "ääriainesten" suhteellinen osuus pidettiin tarkoituksella kohtuullisen pienenä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona#Karsinta

IKL:n ja kansallissosialististen pienryhmien kannattajat olivat kyllä hyväksyttyjen joukossa yliedustettuina, mutta silti selvänä vähemmistönä, sillä Riekki karsi tietoisesti ääriaineksia. Äärioikeistolaisten ryhmien jäseniä oli hyväksytyissä 20 prosenttia. Suurin osa valikoiduista, 79 prosenttia, kuului suojeluskuntaaan. Motiiveikseen 85 prosenttia värvätyistä ilmoitti "isänmaallisuuden" ja 70 prosenttia "kommunismin vastaisuuden"
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#13
Suojeluskunnan jäsenyys ei nyt 1940 ollut mikään meriitti suuntaan jos toiseenkaan.

Suosta Suomalaisten SS-miesten tietämättömyydestä en ole varma. Kuitenkin itä-rintamalla raakuudet ja sotarikokset olivat melkoisen ylisiä ja avoimesti toteuttetuja. Luin kirjan Sotilaathttp://www.levykauppax.fi/book/neitzel_sonke/sotilaat/, joissa aihetta käsiteltiin, eikä minulle jäänyt epäselväksi kuinka avointa toiminta oli.
Toki on hyvä muistaa SS-Wiking on ainoa divisioona johon ei kohdistunut sotarikos tuomioita.

On kuitenkin eri asia saada asia selville, ja todeta ettei sille voi mitään, kun osallistua raakuuksiin ja tappamiseen.
 

EK

Kenraali
#14
Veljesapuhan perustettiin juuri siksi, että voitaisiin auttaa SS-vapaaehtoisia, näillä kun ei tuolloin ollut rintamamies-statusta, elleivät olleet sotineet Suomenkin rintamalla. Siispä haavoittuneet jäivät vaille sotainvalidien saamaa tukea.

Tämä tietenkin perustui siihen, että Suomen valtio virallisesti pesi kätensä koko jutusta. Tämähän näkyy mm. siinä, että SS-vapaaehtoiset joutuivat suorittamaan Suomessa asevelvollisuuden, ellei sitä ollut jo käyty. Niilo Lauttamus kävi keikan Saksassa, kotiutettiin aliupseerina, sai joukkueenjohtajan tehtävän rintamalla ja lähetettiin Kannaksen taistelujen jälkeen Lapin sodasta varusmiespalvelukseen. :)

Wiking-divisioona ei ollut pahimmasta päästä oleva joukko (vrt. Totenkopf), mutta ei mikään pyhäkoulusakki sekään. Jos Wehrmachtin autokuskitkin mankuivat mahdollisuutta ampua oma juutalaisensa, niin tuskin saksalaiset SS-miehet sen nirsompia olivat. Mauno Jokipii on kirjoittanut ansiokkaan Panttipataljoona -teoksen, jossa todistetaan suomalaisten SS-miesten viattomuus. Tätä on jälkikäteen pidetty vähän valkopesuna. Jokipii sai rahoitusta Veljesavulta ja objektiivisuuden on katsottu kärsineen. Teos sinänsä on siis hyvä, mutta ehkä jotakin olisi voinut kertoa toisinkin.

Edit.
Ja nyt kun on vähän aikaa, niin jatketaan.

En siis tarkoita sitä, että kaikki vapaaehtoiset olisivat olleet natseja, iikolleja tai muita äärioikeistolaisia. En myöskään tarkoita sitä, että vapaaehtoiset olisivat järjestelmällisesti syyllistyneet sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan. En edes väitä, että kaikki SS-miehet olisivat iljetys kaikkien ihmisten, jumalien ja paholaisten silmissä. Tarkoitan sitä, että Jokipiin tutkimuksessa tod.näk. (joko tieten tai tietämättömyyttä) jätettiin jotakin pois. Kuitenkin uskon esim. poliittisen taustan kartoituksen olevan todenmukainen. Oli Suomen etu, että äärivasemmistoa ei päästetty soluttamaan vapaaehtoisia, samoin oli etu, ettei äärioikeisto päässyt muodostamaan iskujoukkoa mahdollisen vallankeikauksen varalle.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#15
Tätä nämä nykyajan mobiililaitteet aina teettävät. Kolmen lyhyen kappaleen ensimmäinen lause päätyi postiin. Anteeksi aiheuttamani hämmennys.

Lyhyestä virsi kaunis. Komppaan EKn kirjoitusta, siinä on siististi kirjoitettuna se, mitä itse koitin lähettää. Siististi ja asiallisesti.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#16
Editin jälkeen komppaan EKn kirjoitusta vielä enemmän.

Enkä minä niin rankasti lähde syyllistämään yksilöä, jos hän joukon jatkona nuoruuden höpinöissään syyllistyy johonkin sellaiseen, johon joukko "pakottaa". Tottakai SSlla oli ja on karhea maine erityisesti niissä paikoissa, missä tämä kerho sattui vaikuttamaan. Kannattaa muistaa, että me suomalaiset olimme siitä onnellisessa asemassa, että meillä ei sen enempää SS kuin NKVDaan päässyt toteuttamaan itseään.....molemmat organisaatiot hankkivat maineensa ja se maine ei suinkaan syntynyt poimimalla kukkasia tai jakamalla lapsille namuja. Edelleen kannattaa muistaa sekin, että emme olleet SATTUMALTA siinä asemassa, ei, vaan rautahousuiset poliitikot ja sotilaat pystyivät luovimaan Suomen olosuhteet huomioon ottaen pirun hyvin selville vesille.
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#17
Suojeluskunnan jäsenyys ei nyt 1940 ollut mikään meriitti suuntaan jos toiseenkaan.

Suosta Suomalaisten SS-miesten tietämättömyydestä en ole varma. Kuitenkin itä-rintamalla raakuudet ja sotarikokset olivat melkoisen ylisiä ja avoimesti toteuttetuja. Luin kirjan Sotilaathttp://www.levykauppax.fi/book/neitzel_sonke/sotilaat/, joissa aihetta käsiteltiin, eikä minulle jäänyt epäselväksi kuinka avointa toiminta oli.
Toki on hyvä muistaa SS-Wiking on ainoa divisioona johon ei kohdistunut sotarikos tuomioita.

On kuitenkin eri asia saada asia selville, ja todeta ettei sille voi mitään, kun osallistua raakuuksiin ja tappamiseen.
Samaisen teoksen lukeneena (ja muutamia muita itärintaman raakuuksia käsitelleitä teoksia lukeneena) on tietyssä mielessä vaikea uskoa ehdottomaan viattomuuden vakuutteluun, kun todellakin tavattoman moni mies halusi ampua sen oman juutalaisensa (ja moni alueelle sijoitettu nainenkin) ja monia Waffen-SS:n ja Wwhrmachtin yksikkö joutui myös tahtomattaan osalliseksi teloituksia ja vainoja heidän toimiessa vartijoina, kuljetuksissa tms. Ja moni hakeutui näihin vapaaehtoisenakin kun korvauksena oli jokin pienen pieni hyödyke.

Mutta toisaalta ehdottomaan kollektiiviseen syyllistämiseenkään ei mielestäni kannata lähteä, kovin harva saattoi vastustaa raakuuksia - mukaan ei välttämättä lähdetty tai tehtiin se minimaalinen eli vartioitiin tai ajettiin autoa, mutta se nyt ei omissa silmissäni tee kenestäkään vielä todellista sotarikollista. Toinen asia ovat sitten he, jotka halusivat tappaa ja jotka nauttivat tappamisesta ja kiduttamisesta ja joita ajoi ideologinen palo ali-ihmisten tuhoamisesta näihin toimiin. Itärintaman taistelut olivat kuitenkin kokolailla totaalista ja hyvin brutaalia sotaa, se jos mikä varmasti sumentaa ajatusta moraalisesti hyvän ja pahan raja hälvenee tilanteessa jossa taistelu elämästä ja kuolemasta on jatkunut vuosia.

Ymmärrykseni mukaan isäni äidin sukuun kuuluva henkilö on palvellut SS-divisioona Wikingissä 1941 mahdollisesti pidempäänkin. Tieto sukulaissuhteesta on varmistunut vasta tämän vuosituhannen puolella, joten omakohtaista kokemusta ei kyseisen herran tapaamisesta ollut - ja (tarkitustus) - kyseinen herra palveli PzJg 5:ssä; ollen III kers. Tietojen mukaan hän selvisi sodasta hengissä.

vlad.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#19
Jos asiaan osaa suhtautua kiihkottomasti, on helppo nähdä, etteivät kaikki SS-joukoissa palvelleet olleet automaattisesti sotarikollisia. Paitsi sen takia, että SS-jäsenyys riitti syyllisyyteen.
 

Ottoville

Kenraali
Lahjoittaja
#20
[QUOTE="EK, post: 257467, member: 284"
Wiking-divisioona ei ollut pahimmasta päästä oleva joukko (vrt. Totenkopf), mutta ei mikään pyhäkoulusakki sekään. Jos Wehrmachtin autokuskitkin mankuivat mahdollisuutta ampua oma juutalaisensa, niin tuskin saksalaiset SS-miehet sen nirsompia olivat. Mauno Jokipii on kirjoittanut ansiokkaan Panttipataljoona -teoksen, jossa todistetaan suomalaisten SS-miesten viattomuus. Tätä on jälkikäteen pidetty vähän valkopesuna. Jokipii sai rahoitusta Veljesavulta ja objektiivisuuden on katsottu kärsineen. Teos sinänsä on siis hyvä, mutta ehkä jotakin olisi voinut kertoa toisinkin.

[/QUOTE]

Lauttamuksen kirjoissa on kohtia jotka voi selvästi tunnistaa todella tapahtuneeksi.

Kertomus missä he näkevät ”venäläisten siviilien” teloittavan omiaan.
Ja hetkeä myöhemmin kun menevät katsomaan syytä silmittömään tulitukseen ”puistossa”.
Nämä sankarit ovat siinä samassa ruumiskasassa, mikä saksalaiset olivat teloittaneet kostoksi.
Samoin on mainintoja vankien ja haavoittuneiden ampumisesta

Eli kyllä suomalaiset tiesivät teloituksista/kostotoimista rintamana takan.
Mutta ilmeisesti eivät halunnet olla siinä enempää mukana kuin oli pakko.
 
Top