90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

aj77 kirjoitti:
Noiden "hajanaisten" suomalaisten tarina on perkaamatta. Oletettavasti liittyivät muiden suomalaisten joukkoon kun he tulivat, mutta mitä tapahtui sitä ennen. Siinä ehti sotaa käymään ja aika railakkaan sorttista ennen panttiporukan tuloa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Luin noin 15 vuotta takaperin jonkun aiheesta kirjoitetun kirjan, jossa oli lueteltu noita oma-aloitteisesti SS:ään liittyneitä suomalaisia ja heidän vaiheistaan oli lyhyt kuvaus. Osa noista otti Saksan kansalaisuuden eikä koskaan palannut enää Suomeen. Muistaakseni kaikki kirjassa luetellut miehet olivat liittyneet vuoden 1942 jälkeen.

On melko luonnollista, että suomalaisia yksityishenkilöitä on liittynyt SS:ään heti siinä vaiheessa kun värväytyminen ulkomaalaisille on tullut mahdolliseksi. Ilmeisesti yksikään hengissä selvinnyt ei ole halunnut itseään julkisuuteen tuoda. Henkeen ja vereen saksalaismieliset ovat todennäköisesti myös ottaneet maan kansalaisuuden, eivätkä ole välttämätttä pitäneet minkäänlaista yhteyttä entiseen kotimaahansa. Ylipäätänsä useimmat ulkomaisissa asevoimissa palvelleet eivät halua julkisuudessa kertoa itsestään. Esimerkiksi käytännössä joka paikkakunnalta löytyy ainakin yksi entinen legioonalainen tai vastaava. Yllättävän harva haluaa kirjoittaa muistelmia tai mainostaa facebookissa taustaansa.
 
Viimeksi muokattu:
Näitä jo 1941 Barbarossaan lähteneitä kutsuttiin divisioonan miehiksi. Useimmat olivat talvisodan käyneitä, mutteivät kaikki.
Loppuja kutsuttiin pataljoonan miehiksi.

aj77 kirjoitti:
Paljon askarruttanut juttu,eli hajanaisia Suomalaisia ylitti ss-joukoissa rajan Barbarossan alkaessa. Vaikka itse panttipataljoona osallistui vasta myöhemmin. Hyvä että selvisi. Olen erään kuuluisan suomalaisen ss-upseerin kanssa jutellut ja hän kertoi aina ylittäneensä rajan kesällä 41 ja muisti vielä ensimmäisen viholliskontaktin päivämäärän. Hämäävää oli aika ja se että johti saksalaista ss-osastoa. Käsitin asian niin, että täytyi olla vakaumuksellinen Natsi päästäkseen vuonna 41 sakujen ss osastoa johtamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Nämä divisioonan miehet sijoitettiin Wiking -divisioonan eri rykmentteihin, joissa palveli siis myös saksalaisia, hollantilaisia, jne.

Suosittelen teitä lukemaan Mauno Jokipiin erinomaisen tutkimuksen "Panttipataljoona". Siinä nämä kaikki on kerrottu perinpohjaisesti.
 
Erkki kirjoitti:
Melkein jokaisessa ravintolassa istuskelee joku entinen legioonalainen. Ilmeisesti heitä on ollut siellä monta rykmentillistä. Vähän sama ilmiö kuin aikoinaan kaukopartiomiehillä. :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta! Itse en pahemmin maailmalla huutele missa olen palvellut, taikka tehnyt.
Kerran humalassa juteltiin kaverin kanssa baarissa ja joku paikallinen pulliainen kuuli. Oli heti ollut merijalkavaessa ja sen kaveri legioonassa. Kovimmissa taisteluissa jne.jne. Arvaatte varmaan, kuinka nopeasti keskustelu tyrehtyi... :D
 
Erkki kirjoitti:
Melkein jokaisessa ravintolassa istuskelee joku entinen legioonalainen. Ilmeisesti heitä on ollut siellä monta rykmentillistä. Vähän sama ilmiö kuin aikoinaan kaukopartiomiehillä. :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...

Baarilegioonalaiset ei puhu ranskaa. Rykmentillinen miehiä, jotka ei edes tiedä missä rykmentissä ovat palvelleet.
 
aj77 kirjoitti:
Juuri aamutv:ssä. Paljon askarruttanut juttu,eli hajanaisia Suomalaisia ylitti ss-joukoissa rajan Barbarossan alkaessa. Vaikka itse panttipataljoona osallistui vasta myöhemmin. Hyvä että selvisi. Olen erään kuuluisan suomalaisen ss-upseerin kanssa jutellut ja hän kertoi aina ylittäneensä rajan kesällä 41 ja muisti vielä ensimmäisen viholliskontaktin päivämäärän. Hämäävää oli aika ja se että johti saksalaista ss-osastoa. Käsitin asian niin, että täytyi olla vakaumuksellinen Natsi päästäkseen vuonna 41 sakujen ss osastoa johtamaan.

Noiden "hajanaisten" suomalaisten tarina on perkaamatta. Oletettavasti liittyivät muiden suomalaisten joukkoon kun he tulivat, mutta mitä tapahtui sitä ennen. Siinä ehti sotaa käymään ja aika railakkaan sorttista ennen panttiporukan tuloa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei täytynyt.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset jaettiin alkuvaiheessa kahteen ryhmään: Pataljoonan pojat ja Divisioonan miehet. Pataljoonaan jäivät kaikki sotakokemusta vailla olleet ja valtaosa talvisodan veteraaneistakin. Kuitenkin osa veteraaneista liitettiin suoraan vastaperustettuun SS-Divisioona Wikingiin ja he osallistuivat Barbarossaan alusta alkaen. Suomalaisilla upseereilla tai aliupseereilla ei ollut sotilasarvoja, mutta upseereita käytettiin "varjoina", eli heillä ei ollut mitään vakanssia tai virallista asemaa, mutta ohjasivat ja opastivat niitä SS-upseereita, jotka apua tai opastusta huolivat. SS-Wikinghän muodostettiin Barbarossaan, eli kantahenkilökunnalla ei välttämättä ollut rintama- tai edes sotilaskokemusta, ainakaan kovin paljoa. Tappioiden myötä suomalaisille sitten tuli vakansseja. Lauttamuksen Wiking-divisioona on helppo tapa perehtyä asiaan.

Silti suomalaistenkin vapaaehtoisten kuvassa on varmasti paljon enemmän särmiä, kuin tähän asti tutkimuksessa tai julkisuudessa on esitetty. Itse olen röpissyt miehen kanssa, joka osallistui Varsovan gheton tuhoamiseen, kun läheisistä sotasairaaloista otettiin kaikki kynnelle kykenevät toipilaat mukaan ("Liharuokaa ei syöty kuukauteen.") ja kuullut muistelmia Rostovista vetäytymisestä ("Jos jaksoi juosta niin, että pääsi panssarivaunun kannelle, selvisi, muut eivät selvinneet") sekä kuullut pari poliittisesti sen verran epäkorrektia virkettä, etten viitsi niitä tässä toistaa.

Kuitenkin väitän, että suuri osa vapaaehtoisista ei ollut vakaumuksellisia natseja, vaan tosiaan "panttipataljoona", jonka valtiovalta katsoi sopivaksi uhrata liittolaisuuden nimissä. Kuitenkin natseja varmasti löytyi ja niitä sotarikoksia sekä todistettiin että tehtiin. Miksi suomalaiset olisivat poikenneet muista toiseen maailmansotaan osallistuneista kansoista?
 
EK kirjoitti:
Ei täytynyt.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset jaettiin alkuvaiheessa kahteen ryhmään: Pataljoonan pojat ja Divisioonan miehet. Pataljoonaan jäivät kaikki sotakokemusta vailla olleet ja valtaosa talvisodan veteraaneistakin. Kuitenkin osa veteraaneista liitettiin suoraan vastaperustettuun SS-Divisioona Wikingiin ja he osallistuivat Barbarossaan alusta alkaen. Suomalaisilla upseereilla tai aliupseereilla ei ollut sotilasarvoja, mutta upseereita käytettiin "varjoina", eli heillä ei ollut mitään vakanssia tai virallista asemaa, mutta ohjasivat ja opastivat niitä SS-upseereita, jotka apua tai opastusta huolivat. SS-Wikinghän muodostettiin Barbarossaan, eli kantahenkilökunnalla ei välttämättä ollut rintama- tai edes sotilaskokemusta, ainakaan kovin paljoa. Tappioiden myötä suomalaisille sitten tuli vakansseja. Lauttamuksen Wiking-divisioona on helppo tapa perehtyä asiaan.

Silti suomalaistenkin vapaaehtoisten kuvassa on varmasti paljon enemmän särmiä, kuin tähän asti tutkimuksessa tai julkisuudessa on esitetty. Itse olen röpissyt miehen kanssa, joka osallistui Varsovan gheton tuhoamiseen, kun läheisistä sotasairaaloista otettiin kaikki kynnelle kykenevät toipilaat mukaan ("Liharuokaa ei syöty kuukauteen.") ja kuullut muistelmia Rostovista vetäytymisestä ("Jos jaksoi juosta niin, että pääsi panssarivaunun kannelle, selvisi, muut eivät selvinneet") sekä kuullut pari poliittisesti sen verran epäkorrektia virkettä, etten viitsi niitä tässä toistaa.

Kuitenkin väitän, että suuri osa vapaaehtoisista ei ollut vakaumuksellisia natseja, vaan tosiaan "panttipataljoona", jonka valtiovalta katsoi sopivaksi uhrata liittolaisuuden nimissä. Kuitenkin natseja varmasti löytyi ja niitä sotarikoksia sekä todistettiin että tehtiin. Miksi suomalaiset olisivat poikenneet muista toiseen maailmansotaan osallistuneista kansoista?
Klikkaa laajentaaksesi...

Suurin osa ei ollut Natseja. Sama johtopäätös. Suomalaisten Natsien ja heidän vallankaappaus touhut suomessa on kuitenkin niin hyvä tarina jo, että mainita se pitää.
 
aj77 kirjoitti:
Suurin osa ei ollut Natseja. Sama johtopäätös. Suomalaisten Natsien ja heidän vallankaappaus touhut suomessa on kuitenkin niin hyvä tarina jo, että mainita se pitää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mielestäni on käsittämätöntä, että vuoden 2015 perussuomalaisten menestystä mollataan näin ala-arvoisesti! YLLÄPITO!

Eikäkö oikiasti.

Joo. Vittu mie en käsitä, miten syksyllä -44 joku ihan tosissaan kuvitteli, että ratkaisu ongelmiin on:
1) Vallankaappaaus
2) Sitoutuminen ihan vittu totaalisesti Natsi-Saksaan
3) Suomen muuttaminen Natsi-Suomeksi.
4) Vielä hillittömämpi yhteiskunnan militarisoiminen
5) Hyökkäys Leningradiin
 
EK kirjoitti:
Joo. Vittu mie en käsitä, miten syksyllä -44 joku ihan tosissaan kuvitteli, että ratkaisu ongelmiin on:
Klikkaa laajentaaksesi...

Todellisuuspakoisuus ei ollut vain saksalainen perusviritys. Berliinin konttorista mieliin uitettu -länsiliitto aloittaa sodan neukkuja vastaan heti eikä 18.pvä- osui otolliseen maaperään ja siitä tuli dogmi. Yleensä löyhöttäviä ratkaisuja kannattivat monet niistä, joiden toinen jalka oli turvallisesti lännellä....pragmaattiset ratkaisut ovat yleensä niitä oikeita, kun kansojen kohtaloita hoidetaan. Millään ismillä tai dogmilla niitä harvoin osutetaan oikein.
 
EK kirjoitti:
Ei täytynyt.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset jaettiin alkuvaiheessa kahteen ryhmään: Pataljoonan pojat ja Divisioonan miehet. Pataljoonaan jäivät kaikki sotakokemusta vailla olleet ja valtaosa talvisodan veteraaneistakin. Kuitenkin osa veteraaneista liitettiin suoraan vastaperustettuun SS-Divisioona Wikingiin ja he osallistuivat Barbarossaan alusta alkaen. Suomalaisilla upseereilla tai aliupseereilla ei ollut sotilasarvoja, mutta upseereita käytettiin "varjoina", eli heillä ei ollut mitään vakanssia tai virallista asemaa, mutta ohjasivat ja opastivat niitä SS-upseereita, jotka apua tai opastusta huolivat. SS-Wikinghän muodostettiin Barbarossaan, eli kantahenkilökunnalla ei välttämättä ollut rintama- tai edes sotilaskokemusta, ainakaan kovin paljoa. Tappioiden myötä suomalaisille sitten tuli vakansseja. Lauttamuksen Wiking-divisioona on helppo tapa perehtyä asiaan.

Silti suomalaistenkin vapaaehtoisten kuvassa on varmasti paljon enemmän särmiä, kuin tähän asti tutkimuksessa tai julkisuudessa on esitetty. Itse olen röpissyt miehen kanssa, joka osallistui Varsovan gheton tuhoamiseen, kun läheisistä sotasairaaloista otettiin kaikki kynnelle kykenevät toipilaat mukaan ("Liharuokaa ei syöty kuukauteen.") ja kuullut muistelmia Rostovista vetäytymisestä ("Jos jaksoi juosta niin, että pääsi panssarivaunun kannelle, selvisi, muut eivät selvinneet") sekä kuullut pari poliittisesti sen verran epäkorrektia virkettä, etten viitsi niitä tässä toistaa.

Kuitenkin väitän, että suuri osa vapaaehtoisista ei ollut vakaumuksellisia natseja, vaan tosiaan "panttipataljoona", jonka valtiovalta katsoi sopivaksi uhrata liittolaisuuden nimissä. Kuitenkin natseja varmasti löytyi ja niitä sotarikoksia sekä todistettiin että tehtiin. Miksi suomalaiset olisivat poikenneet muista toiseen maailmansotaan osallistuneista kansoista?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaisi sinunkin lukea Mauno Jokipiin "Panttipataljoona", eikä luottaa juoppohullun Lauttamuksen jorinoihin.
Jokipiin tutkimuksen yksi päämäärä oli tutkia osallistuivatko suomalaiset SS-miehet hirmutekoihin. Eivät!
 
Suomen sodissa palvelleita juutalaisia on myös syytetty Saksan auttamisesta.

The Jews In Finland Who Fought Together With The Germans: “We Had A Common Enemy”
Nov 3, 2016 Nikola Budanovic https://www.warhistoryonline.com/wo...and-fought-together-germans-common-enemy.html
Klikkaa laajentaaksesi...

In 1948, 28 Finnish-Jewish veterans joined the fight in Israel, in a war that followed the creation of the Jewish state. These men were partly responsible for preventing the Nazis implementing their racial laws and conducting the Final Solution in Finland.

Even today, these veterans are often seen as collaborators. Kent Nadbornik, the chairman of the Finnish Jewish Veterans Guild denies such accusations, deeming the situation far from black and white:“We did not help the Germans. We had a common enemy which was the Russians and that was it.”

These men were accused of helping Hitler’s war machine, but on the other hand, their effort did save many Jewish lives. The dilemma remains as controversial as ever. The case of Finnish Jews who fought for Hitler is yet to be fully investigated.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
John Hilly kirjoitti:
Kannattaisi sinunkin lukea Mauno Jokipiin "Panttipataljoona", eikä luottaa juoppohullun Lauttamuksen jorinoihin.
Jokipiin tutkimuksen yksi päämäärä oli tutkia osallistuivatko suomalaiset SS-miehet hirmutekoihin. Eivät!
Klikkaa laajentaaksesi...

No jonkun kerran on tullut luettua. Ansiokas tutkimus. Kuitenkin mielestäni oikeutettu on se jo aikalaiskritiikissä esitetty käsitys, että Veljesapu ry:n panos olisi vaikuttanut Jokipiin ulosantiin. Käsittääkseni kukaan ei (varmasti lukuisista yrityksistä huolimatta) ole löytänyt mitään pahoja virheitä teoksesta, millä tarkoitan mustan väittämistä valkeaksi, eli siis suoraa valehtelua. Sen sijaan on esitetty ajatus, että Jokipii olisi jättänyt kirjastaan pois asioita.

Tuo mainitsemani Varsovan ghetto -juttu on asianosaiselta itseltään kuultu, ei Lauttamuksesta luettua. Sama juttu sen Rostovin kanssa. Lauttamuksen SS-kirjat ovat mielestäni pääsääntöisesti ihan hyvin kirjoitettuja ja niiden avulla pääsee helposti jyvälle siitä, mistä oli kyse. Jokipiin teos on tutkimus ja vaikka Jokipii sujuvasti kirjoittaakin, on kirjaa välillä vähän raskas lukea, ihan jo pelkän pituuden vuoksi. Oletan kuitenkin suurimman osan ymmärtävän, mikä ero on romaanilla ja tutkimuksella.
 
Uskon enemmän ne kuuluu kuudes luokaan

Poliitikot ja eliiti
Kultamunat
Pättre Folket (suomenruotsalaiset)
Suomalaiset
Veteraanit
SS-veteraanit
 
Ilman sen kummempia todisteita en ota kantaa, mutta jotenkin järki sanoo, että jos pitäisi mennä "Terekille ja takaisin", siinä oltiin Donetskissa ja Ukrainassa saksalaisten poliisipataljoonat aloittivat melkoisen hirttämisen ja rosvoamisen. Sotilaspastori Pihkalan päiväkirja kertoo suomalaisten nähneen kaikenlaista paskaa. Pihkala mainitsi suomalaisten ihmettelystä, että ovatko he sotilasjoukon sijasta joutuneet "rosvojen ja murhamiesten joukkoon".

Siellä Ukrainassa oltiin vielä lähtökuopissa. Länsi-Kaukasian matka oli sitten jo sotaa.

Kansallissosialistisin osa oli yhteystoimisto. Värvätyistä 20% oli oikeita natseja. Riekki kyllä tietoisesti karsi heitä, etteivät olisi tulleet yliedustetuiksi.
 
Vonka kirjoitti:
Ilman sen kummempia todisteita en ota kantaa, mutta jotenkin järki sanoo, että jos pitäisi mennä "Terekille ja takaisin", siinä oltiin Donetskissa ja Ukrainassa saksalaisten poliisipataljoonat aloittivat melkoisen hirttämisen ja rosvoamisen. Sotilaspastori Pihkalan päiväkirja kertoo suomalaisten nähneen kaikenlaista paskaa. Pihkala mainitsi suomalaisten ihmettelystä, että ovatko he sotilasjoukon sijasta joutuneet "rosvojen ja murhamiesten joukkoon".

Siellä Ukrainassa oltiin vielä lähtökuopissa. Länsi-Kaukasian matka oli sitten jo sotaa.

Kansallissosialistisin osa oli yhteystoimisto. Värvätyistä 20% oli oikeita natseja. Riekki kyllä tietoisesti karsi heitä, etteivät olisi tulleet yliedustetuiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Molempia poliittisia ääripäitä karsittiin. Jo värväysvaiheessa pelättiin, että vapaaehtoisista muodostuisi kova nyrkki saksalaismieliselle vallankaappausyritykselle. Mitä erilaisimpia virityksiä oli äärioikeistossa sekä jo ennen sotaa, että sodan aikana. Lagushan olisi halunnut kotiutetun SS-pataljoonan Panssaridivisioonaansa, mutta pataljoona hajotettiin, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Jos halutaan kärjistää yksittäistapaus yleisemmäksi esimerkiksi, voidaan tulkita Törnin toiminta tällä tavalla (panttipataljoona - kotiutus - vapaaehtoisena Saksaan - takaisin Suomeen sabotöörikoulutuksen saaneena). Kuitenkin noiden -44/-45 Saksaan siirtyneiden entisten panttipataljoonalaisten erittäin vähäinen määrä kertoo mielestäni siitä, että vaikka pelko sinänsä oli realistinen, se ei toteutunut.
 
EK kirjoitti:
noiden -44/-45 Saksaan siirtyneiden entisten panttipataljoonalaisten erittäin vähäinen määrä kertoo mielestäni siitä, että vaikka pelko sinänsä oli realistinen, se ei toteutunut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pelko oli varmasti aiheellinen ja sitä tekijää vastaan myös toimittiin. Minä en tunne asiaa, mutta erään tutkijan, tuntemani sellaisen, mukaan poliittinen johto ja todennäköisesti itse Mannerheim olivat hyvin varovaisia Asian suhteen heti, kun ensimmäiset rauhantunnustelut pantiin liikkeelle Jatkosodan aikaan.
 
Vonka kirjoitti:
Hämärä tyyppi, mutta teki merkittävän kirjan aikanaan. Taisi olla ensimmäisiä ellei ensimmäinen painettu tieto vankileirien saaristosta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kumma juttu, että Parvilahden kirja voitiin julkaista. Toisaalta, 50-luku oli ilmeisesti muutenkin vielä melko uskaliasta aikaa, kun myös Arvo "Poika" Tuomisen kirjojakin kustantamot julkaisivat. Rähmälleen mentiin sitten oikein kunnolla vasta Paasikiven jälkeen.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top