Afganistan on saanut enemmän apua kuin Eurooppa 2. maailmansodan jälkeen
07-08-2014
Viime viikolla Afganistanin jälleenrakentamisesta vastaava tarkastaja John Sopko luovutti hieman huolestuttavan raportin Yhdysvaltain kongressille. Afganistania on tuettu tähtitieteellisillä summilla ja rahat on – kuten arvata saattaa – kaadettu kankkulan kaivoon.
Pelkästään siviilipuolella USA on käyttänyt yhteiskunnan rakentamiseen yli 75 miljardia euroa. Se vastaa suunnilleen sitä summaa, mitä Yhdysvallat käytti Marshall-apuun, kun Eurooppaa jälleenrakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Tämän päälle sotiminen on syönyt resursseja liki 360 miljardin euron edestä. Millä hyvänsä mittareilla mitattuna saavutetut tulokset ovat olemattomat.
Tässä on muutamia poimintoja raportista:
- Amerikkalaiset ovat antaneet Afganistanin turvallisuusjoukoille 750.000 erilaista pyssyä, joista 43% on nyt teillä tietymättömillä. Luultavasti ne myyty eteenpäin, tai sitten kaikenkarvaiset ryhmittymät ovat varastaneet ne valmistautuessaan kärhämöintiin sen jälkeen, kun NATOn sotilaat poistuvat maasta lopullisesti.
- USA ja EU-maat ovat rakentaneet paikallisia poliisivoimia yli kahdella miljardilla eurolla. Afganistanin poliisivoimiin kuuluu 54.000 niin sanottua ”haamupoliisia”. Heitä ei ole olemassa, mutta liksa kyllä maksetaan joka kuukausi.
- Huimausaineiden tuotannon karsimiseen on kulunut yli 5 miljardia euroa. Tämän panostuksen tulos on se, että huumeiden tuotanto on noussut kolmena vuotena peräkkäin ja on nyt korkeammalla tasolla kuin koskaan.
Samaan aikaan monet maan hallinnon kanssa tekemisissä olevat, mukaan lukien väistyvän presidentin Hamid Karzain sukulaiset, ovat mystisesti äkkirikastuneet.
Norjan rauhantutkimusinstituutti PRIOn johtaja Kristian Berg Harpviken on Afganistan-asiantuntija. Hän kommentoi hirmusummia seuraavasti:
”Toisin kuin sodan jälkeen jaetussa Marshall-avussa, nyt tuetaan konfliktin keskellä olevaa maata. Mutta onhan sitä rahaa palanut hirmu paljon, esimerkiksi paikallisten turvallisuusjoukkojen rakentamiseen. Kaikkein kriittisin raportissa esiin tuotu kysymys koskee sitä, että onko turvallisuusjoukoista lopulta mihinkään. Kun kansainväliset joukot poistuvat, on täysin perusteltua pelätä sitä, että innostus rahan kaatamiseen paikalliselle poliisille tulee hiipumaan”.
Onko sillä merkitystä, että 43% aseista on kadonnut?
”Kyllä vain. Aika monet poliittiset ryhmittymät varustautuvat jo täyttä häkää sisällisodan seuraavaa vaihetta varten”.
Norja on lähettänyt kehitysapua viime vuosina Afganistaniin 90 miljoonaa euroa. Norjan kehitysyhteistöstä vastaavan NORADin lukujen mukaan vuonojen rannoilta on lähetetty vuoden 2002 jälkeen Afganistaniin apua vajaa miljardi euroa. Eikä loppua näy. Vaikka ovista ja ikkunoista sataa raportteja, joiden mukaan apu hupenee korruptioon ja väärinkäytöksiin, asia ei tunnu suuremmin ketään vaivaavan.
Tosin tänä vuonna kehitysavusta nippaistiin pois 6 miljoonaa euroa, koska afgaanit eivät lupaustensa vastaisesti parantaneet naisten asemaa maassa riittävästi. Syksyllä suurimmat lahjoittajamaat kokoontuvat konferenssiin Lontoossa, missä arvioidaan kuinka avustusten kanssa jatketaan. Norja on sitoutunut lähettämään Afganistaniin vuosittain 90 miljoonaa euroa aina vuoteen 2017 asti.
”Afganistan on nyt tärkeässä vaiheessa, missä maan hallitus on valmistautumassa ottamaan täyden vastuun maan turvallisuudesta. Myös presidentin vaalit ovat loppusuoralla, kun ääniä lasketaan uudelleen. Huomattavat tuet ovat tärkeitä siksikin, että maan vakaus turvataan jatkossa”, sanailee valtiosihteeri Bård Glad Pedersen Ulkoministeriöstä.
Kristian Berg Harpvikenin mukaan Norjan pitäisi tukitoimissaan jatkaa koulutukseen panostamiseen.
”Norjan tulisi satsata alueille, joilta meiltä löytyy osaamista ja missä olemme muita edellä. Sotilaallisella puolella kyseeseen tulevat erikoissotilaat ja terrorismivalmiuden parantaminen Kabulissa. Kehitysavun osalta koulutus on tärkein asia, ja siinä olemmekin edelläkävijöitä. Ja humanitäärisen avun tarve on tietenkin suuri”.
”Kaikkein eniten olen huolissani rauhandiplomatiasta, niin maan sisäisen, hallituksen ja Talibanien, kuin naapurimaidenkin välillä. Norja on ollut siinä mukana aikaisemmin, mutta nyt liikkumavaraa vaikuttaa olevan vähemmän, mutta toisaalta on paljon asioita, joista emme tiedä kovinkaan paljoa”.
Voiko Norja toimia rauhanvälittäjänä, kun sillä kuitenkin on sotilaita maassa samanaikaisesti?
”Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ehkä meidät koetaan osana vihollisjoukkoja. Mutta toisaalta meidät otetaan kyllä tosissaan. Suuri etu on, että meitä kuunnellaan tärkeimmissä maissa, kuten Yhdysvalloissa. Se olisi todennäköisesti vaikeampaa, jos emme olisi olleet mukana sotilaallisessa toiminassa”, Harpviken sanoo.