On myös hyvä muistaa vaikka olisit miten vakuutettu, yli tai vain tarpeellisen niin elämä muuttuu loukkaantumisen myötä. Elämä ei voi olla yhden kortin takana. Elämä jatkuu, sen on jatkuttava. Vaarallisilla aloilla oli kyse sitten poliiseista, palomiehistä tai sotilaista on Yhdysvalloissa kaikista vakuutuksista ja tuista huolimatta perustettu yhdistyksiä, liittoja ja ties mitä joilla tuetaan loukkaantuneita ja heidän omaisiaan sekä autetaan vakuutuskorvausten hankkimisessa. Työtovereiden ja aseveljien kuuluu auttaa toista. Miten autat ja voit varmistua omasta avunsaannista jos homma menee perseelleen omalla kohdallasi myös myöhemmin? Perusta tai liity yhteisöön. Aina voi myös uskoa että selviää omin voimin haasteista ja jotkut selviävät.
Suomessa nämä työt ovat tähän mennessä olleet kovin riskittömiä kansainvälisesti verrattuna tai sisäisesti verrattuna vaikka portsareiden ammattikuntaan. Loukkaannuttu ja kuoltu on lähinnä liikenteessä joka Suomessakin on mahdollista. Poliiseja ei hirveämmin tapeta, pilvenpiirtäjät eivät sorru terroristi-iskuissa ja sotilaita ei lähetellä ilman vapaaehtoisuutta taistelemaan. On aivan hyvä ja oikein että Aliupseeriliitto auttaa jäseniään. Sen pitääkin, se on yksi peruste miksi se tai ammattiyhdistysliikkeitä ylipäätään on edes olemassa ja heidän kuuluu pitää omien puolta valtionkonttoria vastaan ja pitää mekkalaa asiasta! Se on omien etujen ajamista. Kuka haluaisi olla yhteisön jäsen joka ei pidä omiensa puolta? Jo ennen mitään ammattiyhdistysliikkeitä kylät perustivat omia kommuunejaan, myöhemmin köyhäintaloja ja suuri perhe takasi vanhuudelle ja loukkaantumiselle turvaa. On jokaisen oma valinta haluaako kuulua näihin vai ei.
Paljon karumpaa olisi ollut, jos loukkaantunut ei olisi kuulunut Aliupseeriliittoon ja olisi tavallinen reserviläinen. Omalla naamallaan ilman organisaation tukea olisi joutunut pyrkimään julkisuuteen. Karpo tarvitsee jatkajan.
Suomessa nämä työt ovat tähän mennessä olleet kovin riskittömiä kansainvälisesti verrattuna tai sisäisesti verrattuna vaikka portsareiden ammattikuntaan. Loukkaannuttu ja kuoltu on lähinnä liikenteessä joka Suomessakin on mahdollista. Poliiseja ei hirveämmin tapeta, pilvenpiirtäjät eivät sorru terroristi-iskuissa ja sotilaita ei lähetellä ilman vapaaehtoisuutta taistelemaan. On aivan hyvä ja oikein että Aliupseeriliitto auttaa jäseniään. Sen pitääkin, se on yksi peruste miksi se tai ammattiyhdistysliikkeitä ylipäätään on edes olemassa ja heidän kuuluu pitää omien puolta valtionkonttoria vastaan ja pitää mekkalaa asiasta! Se on omien etujen ajamista. Kuka haluaisi olla yhteisön jäsen joka ei pidä omiensa puolta? Jo ennen mitään ammattiyhdistysliikkeitä kylät perustivat omia kommuunejaan, myöhemmin köyhäintaloja ja suuri perhe takasi vanhuudelle ja loukkaantumiselle turvaa. On jokaisen oma valinta haluaako kuulua näihin vai ei.
Paljon karumpaa olisi ollut, jos loukkaantunut ei olisi kuulunut Aliupseeriliittoon ja olisi tavallinen reserviläinen. Omalla naamallaan ilman organisaation tukea olisi joutunut pyrkimään julkisuuteen. Karpo tarvitsee jatkajan.
Tehdäänkö kuten Jokelassa että jätetään menemättä sisään ettei työturvallisuus vaarannu, odotellaan karhuryhmää ja lopuksi rangaistaan aseharrastajia kollektiivisesti uudella lainsäädännöllä ja laittomilla ohjeilla joita määrätään poliisit toteuttamaan jättäen päätös noudattaako lakia vai esimiehen määräystä rivimiehen kontolle? Hehee. Aika absurdia.
