Ah niin ihana 80-luku?

Ikarus kirjoitti:
Tommosella tuli aloitettua mopo hommat, alaikäisenä tietysti. Siinä oli jalkavaihde, muuten juuri samanlainen.

Nimismies asusteli lähistöllä. Ajeli vastaan usein, tiesi että kossit ei ole viittätoista, mutta me morjestiin sitä ja se meitä, ei pitänyt rikosta ilmeisesti vakavana.:D

Virittääkin sitä tietysti piti. Moottorisahan Tillotsonilla kulki alamäkeen 70 km/ h, käytännössä jarruton mopo.. ja jonka ohjauksen laakeripuslat oli kuluneet huut helvettiin ja välys oli sen mukainen..

Sai siinä perintökalleus runtua ihan
huolella.

Super Sportti olikin sitten jo luksusta tuon jälkeen. Raisujakin oli, samoin Honda Monkeyta ja joku Soliferin Sportti malli, ehkä se oli SM. PV Suikka tuli sitten markkinoille myöhemmin.

Pienipyöräiset eli PV ja Manki olivat viritettyinä tappovehkeitä. Huimimmat viritykset kulki yli satasta. Ihme kyllä, kukaan ei omista tuttavista noilla menettänyt henkeään.
Klikkaa laajentaaksesi...
[/QUOTE]

Mulla ei muita ollutkaan kui toi Tunska. Nyt tosin on projektina Solifer Export Express vuosimallia 63 työn alla. Saa nähdä milloin valmistuu ;)
 
Ikarus kirjoitti:
Tommosella tuli aloitettua mopo hommat, alaikäisenä tietysti. Siinä oli jalkavaihde, muuten juuri samanlainen.

Nimismies asusteli lähistöllä. Ajeli vastaan usein, tiesi että kossit ei ole viittätoista, mutta me morjestiin sitä ja se meitä, ei pitänyt rikosta ilmeisesti vakavana.:D

Virittääkin sitä tietysti piti. Moottorisahan Tillotsonilla kulki alamäkeen 70 km/ h, käytännössä jarruton mopo.. ja jonka ohjauksen laakeripuslat oli kuluneet huut helvettiin ja välys oli sen mukainen..

Sai siinä perintökalleus runtua ihan
huolella.

Super Sportti olikin sitten jo luksusta tuon jälkeen. Raisujakin oli, samoin Honda Monkeyta ja joku Soliferin Sportti malli, ehkä se oli SM. PV Suikka tuli sitten markkinoille myöhemmin.

Pienipyöräiset eli PV ja Manki olivat viritettyinä tappovehkeitä. Huimimmat viritykset kulki yli satasta. Ihme kyllä, kukaan ei omista tuttavista noilla menettänyt henkeään.
Klikkaa laajentaaksesi...
[/QUOTE]

Oma mummu ja sen mies olivat virittäneet vanhemmat tunskansa, muistaakseni vm64:t menemään jotain 60km/h. Molemmilla oli vielä lääkärin todistus, että ei tarvi pitää kypärää :D Ei nimismies heitä koskaan malttanut sakottaa, ukolla oli vielä maitokärryt mopon perässä, myivät porkkanoita koululle ja käyttivät tuollaista mahti rahtiratkaisua :)
 
Tietysti se vääntö riippui siitä, miten viritti. Jos vauhtia haettiin pelkästään vaihtamalla ratasta, lisää tuli suoralla tai alamäessä ja hyöty loppui aika tarkkaan sitten ylämäkeen ja siihen, jos sen pirjon otti kyytiin, minkä kiloisena tahansa.

Minun ei edes tarvinnut vielä pitää kypärää.
 
Vonka kirjoitti:
Tietysti se vääntö riippui siitä, miten viritti. Jos vauhtia haettiin pelkästään vaihtamalla ratasta, lisää tuli suoralla tai alamäessä ja hyöty loppui aika tarkkaan sitten ylämäkeen ja siihen, jos sen pirjon otti kyytiin, minkä kiloisena tahansa.

Minun ei edes tarvinnut vielä pitää kypärää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Omassa oli laskettu kansi, tehomäntä, vanhemman mallin tunskan 12mm lyhytkurkkuinen Bing ja tietysti säätösuutin. Välityksiä oli muutettu maltillisesti niin vääntöäkin löytyi. Samat asetukset on vieläkin, kyllä sillä kylän mopokosseille vielä kampoihin pistää jos haluaa :D
 
Plymouth Furyllä liikuttiin koivuhalot takaluukussa, välillä juostiin kilpaa pitkätukkien kanssa, Teddy and the Tigers ja Meteors soi, Suave fledassa ja nahkarotsi niskassa,siinä se meni hauskasti 80 luku.
 
Preludina 1980-luvulle pärisytti lavalla Husqvarnaansa Moukka Peruspätkä, ja Ratsaajat joikasivat Lontoon skineista, joill’ on tylsää eikä mitään tee-kee-mistä. (Tämän verran vanha voi muistaa väärin.)

Ajokortti oli ajettu 1983 ja menopelinä vanha Ford Cortina. Soittimesta kaikui 1960-luku. Varuskunnan portille kuului kesäkuussa 1985 vielä Sleepy Sleepersin (1979) Kesämopo. Kasarmilla soi Eppu Normaalin Vuonna ’85.

Jupit ilmestyivät City-lehteen. Ja Mobira Cityman Gorban käteen. Pankkiiriliike Keikari & Tomppeli keikaroi, Pentti Kouri, Peter Fyrckman teki fyrkkaa ja filunkia, Kari Uoti luki lakia ja tiilenpäitä, Taito tuunasi, Kauko koplasi, Riikonen rikastui ja Wegelius ratsasti, Kuningas kulki kulisseissa sisäpiirin luottomiehenä…

Taloudessa elettiin nousukautta. SYP ja KOP kilpailivat miljardi-Mikan ja tosi on -Lassilan johdolla. SKOP sanoi POKS, kun kupla puhkesi. Mancon meni konkurssiin kuin Conman-firma, ja Notareal Oy osoittautui nimensä mukaisesti epärealistiseksi yritykseksi.
 
Kun minä rupesin baareissa juosta niin muistan nähneeni jollain paikallisella jupilla tämmöinen ravintolan pöydällä.
Kyllähän se hiukan huvitti että tuota tiiliskiveä piti rahata mukaan ihan vain näyttömielessä.
Show
 
Herman30 kirjoitti:
Kyllähän se hiukan huvitti että tuota tiiliskiveä piti rahata mukaan ihan vain näyttömielessä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Elähän mittään. Muistan elävästi, kun töytyytin tuollaisen kokoushuoneeseen vuonna -94....toisilla oli sentään jo Ericsonit oikein pukumallit jne.

Mahtaakohan Herrat muistaa paljonko maksoi kasiviis autoon asennettuna puhelin kaikilla mausteilla? Meidän pitäjässä sellainen oli lakimiehillä ja eläinlääkärillä, eipä juuri muilla.

Karuinta noissa matkalaukkumalleissa on vs. tähän päivään akkujen surkeus, sehän sai jatkuvasti olla jutkottaa tupakansytyttimessä lataamassa ja sisälle päästyä äkkiä laturiin. Pakkaskestävyys oli jäätävän huono.

Mites muuten ekat sanlat, mikä virtasysteemi niissä oli, muistatteko? Nehän olivat ihan taikakoneita vs. venttiseiskaan ja sellaisen käyttäjää katsottiin kuin tarujen herraa.
 
Muistan joskus tutkineeni että hinta oli siinä 40 000 markkaa tai sitä luokkaa silloin 80-luvun alussa.
 
Minäkin nuoren polven (80-luvun loppupuolella syntyneenä) muistan, että kun Nokian 'uuden polven' kolmevattiset tulivat markkinoille, niin käyttöaika kasvoi kun perkele.

Ja edelleen käyttelen Nokia 6150:llaa, joka - 1998 lähtien - on ollut kännyköiden parasta ykkösluokkaa. Erehdyin ostamaan ja käyttämään Nokian S60 -sarjan puhelimia, mutta ne perkeleet eivät pärjänneet kakskymppisille.
 
Ja älkää nyt unohtako: 80-luvulla tuli kaksiriviset takit taas suosioon ja moni hippiprogebändi saatti itsensä Tuonelaan; koska ettehän työ tunnista, saatika arvosta progen ja eurooppalaisen taidemusiikin taitekohtaa.
 
Kyllä se progen kultainen aikakausi on hyvinkin tuttu edeltävältä vuosikymmeneltä:

1607213122815.png & 1607213476981.png(1971) 1607213270834.png (1976)

Mutta 80-luvulla nähtiin kerrassaan mahtava ilmiö, kun aikakauden kuumin ja kovin pumppu otti ja rykäisi suursuosioon kohonneen progevaikutteisen albumin 1988, jonka nimikkoraita on sitä itseään:

1607213241806.png

90-luvulla moiseen temppuun kykeni enää omassa kikkelihevisarjassaan (1996) eräs kotimainen pioneeri:

1607213391232.png

EDIT: Trivia: Kahden viimeisen levynkannen tyylillinen yhteneväisyys tuskin on sattumaa, sillä molemmat on maalannut Derek Riggs, joka mm. loi Iron Maidenin Eddie-maskotin.
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Vuosikymmenen lopusta muistan, kun tosiaan sitä rahaa oli joillakin. Ei minulla ollut, olin duunari enkä edes kouluttautunut vielä. Asuntoja ostivat isolla lainalla ja sanoivat minulle, "sinä olet jäänyt junasta jo aikoja sitten". Siihen aikaan aina jäätiin junasta, jos ei tehty kaikkea samalla tavalla kuin muut. No minä vanhanaikainen jäin junasta sille junttiasemalle, jossa ei ollut velkaa yhtään eikä konkurssia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jupiksi tekeytyminen oli myös elämäntyyli ja joillekin jopa pakkomielle. Eräs puolituttu persaukinen teki kolmea työtä yhtäaikaa, joiden avulla yritti pysyä varakkaampien kavereidensa mukana yöelämässä. Tämä kolme työtä tekevä kulki merkkipuvuissa ja esiintyi kertaluokkia varakkaampana kuin oli. Terveys ei tahtonut kestää yöelämää ja kolmea työtä, joten saitsuili paljon ja useasti. Yöelämä oli juppikulttuurin huipentuma. Baarissa käytiin näyttäytymässä merkkivetimissä, kehuskelemassa rahoilla/bisneksillä ja tuhlaamassa enempi kuin mihin olisi ollut vara.

Kasarin loppu oli iloista ja toivorikasta aikaa. Kaikilla tuntui menevän hyvin ja en muista että ihmiset juurikaan olisivat puhelleet huolista ja murheistaan. Toki olin tuolloin itsekin nuori. Nuorena sitä on taipuvaisempi uskomaan tulevaisuuteen. Odotukset elämän ja tulevaisuuden suhteen olivat korkealla. Maailma ja elämä olivat mahdollisuuksia täynnä.
 
Taito Tuunanen ja se nuori partapankkiiri (jonka nimeä en nyt muista) oli POP siihen aikaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?!
 
Viimeksi muokattu:
Herman30 kirjoitti:
Jos kutsut näitä progeksi niin meillä on aika erinevä näkemys asiasta.

80-luku meni minulla 14 vuotiaasta 24 vuotiaaksi. Siinä vuosikymmenen puoivälissä sain ns rokkari-nahkatakin, paras vaate ikinä.
Ei just tämmöinen mutta saman tyylinen:
PtXuKyEXQSi5xA7B8B2t
Klikkaa laajentaaksesi...

Heh, omani annoin pois jo ikuisuus sitten....
 
Herman30 kirjoitti:
Jos kutsut näitä progeksi niin meillä on aika erinevä näkemys asiasta.

80-luku meni minulla 14 vuotiaasta 24 vuotiaaksi. Siinä vuosikymmenen puoivälissä sain ns rokkari-nahkatakin, paras vaate ikinä.
Ei just tämmöinen mutta saman tyylinen:
PtXuKyEXQSi5xA7B8B2t
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuokin kostyymi jäi haaveeksi; ei ollut varaa ja sitten myöhemmin elämässä kun oli, aika oli jo toinen.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top