Alueellisten joukkojen uusi? tst-tapa

[Samses]

Lienee päivänselvää, että UT-joukkoihin valittavalta vaaditaan kokonaisvaltaisesti hyviä tuloksia erilaisista kuntotesteistä.

..ja jo tähänkin astihan intin kuntotesteissä on ollut mukana Cooperin lisäksi myös useita lihaskuntoa mittaavia osatestejä kuten vatsalihakset, kyykyt, sormien puristusvoima jne.

Kuntotestien viitearvot ja oikeat suoritustavat niistä kiinnostuneille löytyvät PV:n Kuntotestaajan Käsikirjasta, joka on intin nettisivuilla joten ilmeisestikin on täysin julkinen dokumentti. Uskallan sen siis linkittää tähän:

 

[Iso-Mursu]

Pataljoonaan kuuluu varmasti monia palikoita. Siinä on varmasti väijyviä, odottavia, varmistavia, toppaavia, pioneereja, ja hyökkäykseen kykeneviä osia. Eli hyökkääjä pyritään saamaan aktviisesti hankaavan mankelin väliin. Kun mietin tuota taistelutapaa, niin ymmärrän hyvin monen kirjoittajan kaipuun siihen, että joukkuetasalla on ammattiväkeä. Pataljoona tai tst-osasto vaan menee rankasti ohi ymmärryksen.

Itselle tuo uudistettu taistelutapa tuo mieleen juuri tuon. Vähän kuin "strateginen isku" tms. Koko sinffonia vyöryy päälle joka soluun

Joka puolella tapahtuu kokoajan. Hyökkääjälle syntyy kokoajan uusia maaleja, vanhoja katoaa, kokoajan joku iskee ja nirhaisee joka suuntaan. Juuri sen verran että hyökkäävän osaston pomoilla alkaa mennä hermot kun ei oikein tiedä mihin kerkiää reagoida ja mihin pitää reagoida.

 

[Zero The Hero]

EEEEEIIII!!!!
Ei taas tätä Cooper-testi vänkäystä! Minustakaan Cooper ei ole hyvä testi kun en saa siitä kovin hyviä tuloksia mutta kyllä se ilmeisesti mittaa sen vauhtikestävyyden ja hapenottokyvyn suhteessa elopainoon riittävän hyvin kun siinä hengästyy pirusti.
Marssikestävyyteen taas vaikuttaa aerobinen peruskestävyys, liikunta- ja tukielimistön kunto, jalanpohjien karaistuneisuus sekä kivunsieto.

 

[Vonka]

Ja luonne.

Noilla pohjoisen jäätikköretkillä, joita tein kauan sitten pari kappaletta, huomasin, että 90% ihmisestä on mieltä. Toki se fyysinen 10% saa olla kunnossa!

Pitää muistaa, että joukon pitää kyetä tiettyyn tehtävään: ei yksilö valvo neljää vuorokautta putkeen ja taistele hyvin. No, ehkä amfetamiinin avulla. Joukko pystyy siihen, jos levosta, vuorottelusta, huolehtitaan. Pari tuntiakin unta freesaa vähän aivoja.

Suomessa on sotaa kokemattomien sukupolvien myötä tullut vieraantuminen rauhallisuuteen, ja suurten joukkojen toiminnasta ei ole oikein lähimenneisyyden kokemusta.

Kiire on pidettävä ajallansa, mutta hätäilemällä tulee vain kusipäitä ramboja.

 

[Kapiainen]

EEEEEIIII!!!!
Ei taas tätä Cooper-testi vänkäystä! Minustakaan Cooper ei ole hyvä testi kun en saa siitä kovin hyviä tuloksia mutta kyllä se ilmeisesti mittaa sen vauhtikestävyyden ja hapenottokyvyn suhteessa elopainoon riittävän hyvin kun siinä hengästyy pirusti.
Marssikestävyyteen taas vaikuttaa aerobinen peruskestävyys, liikunta- ja tukielimistön kunto, jalanpohjien karaistuneisuus sekä kivunsieto.

Ilmeisesti ikuinen keskustelunaihe.. Mutta joo, asia ei silti muutu siitä miksikään että Cooper mittaa massatestiksi hyvin luotettavasti testattavan koko kestävyyssuorituskykyisyyttä. Testi itsessään mittaa lähinnä VO2Max:ia, mutta homma juju piilee siinä, että tällä tavalla mitattuna (riittävän pitkä suoritus) tulos ei voi olla kovin hyvä jos testattavan koko kestävyyssuorituskyky ole kunnossa. Eli: Cooperin mittaisessa testissä ei pysty saavuttamaan huipputulosta ellei myös vauhtikestävyysominaisuudet ole kunnossa - ja ne eivät voi olla kunnossa, ellei peruskestävyysominaisuudet ole kunnossa. Eli Cooper mittaa massatestiksi varsin hyvin testattavan koko kestävyyssuorituskykyisyyden fysiologista puolta - se on toki selvä, ettei siinä mitata jalkapohjien paksuutta ja niiden kivunsietoa, eikä myöskään pääkopan kovuutta siten kuin jossain toisenlaisessa testissä.
Se on kuitenkin fysiologinen fakta, että lähes aina henkilö joka juoksee Cooperissa hyvän tuloksen, on hyvä myös merkittävästi pidemmissä suorituksissa. Massatestiksi siis täysin riittävän tarkka.

 

[Kapiainen]

Omaan kilpaurheilutaustan ja työskentelen vieläkin kilpaurheilussa toimihenkilönä.
Cooperin testi ei ole hyvä mittari. Ette tätä usko kuitenkaan, mutta ei se ole. Sitkeä kaveri, jolla on lihaskunto kohdillaan ja joka juoksee Cooperin testin 2500-2800 metriä, voi kantaa aseet ja repun pitemmälle kuin 3850 Cooperin testissä juossut linnunluinen maileri. Olen nähnyt tämän monta kertaa.

Olisiko tässä syy, miksi eräs rajapyykki on 2800m eikä 3800m.... Cooper on täysin riittävä massatestiksi - urheilijan kuntotestiksi tai edes aktiivisen kuntoilijan yksilölliseksi testiksi siitä ei kuitenkaan ole.

Jos sitten otetaan esimerkkejä elävästä elämästä, niin eräs henkilö joka nyttemmin on tehnyt ultrajuoksussa kansallisesti erittäin kovia tuloksia ja hiukan pärjäillyt ulkomaillakin - oli varusmiespalveluksessa lähes täysi "vätys" jonka selkäranka katkesi viimeistään siinä vaiheessa kun alkoi sataa..
Jotta ultrajuoksuissa kilpatasolla voi menestyä ja tehdä kovia tuloksia, pitää ennenkaikkea pääkoppa olla kunnossa - luulisi sellaisen pääkopan varusmiespalveluksen "rasitukset" kestävän mainiosti - vaan eipä tuntunut kestävän. Olen pohdiskellut tätä mielenkiintoista probleemaa jonkin verran - ja päätynyt siihen tulokseen, että motivaatio on se juttu siellä kovimmankin pään takana. Jos ei huvita niin sitten ei huvita ja mistään fyysisestä ei tule mitään - ja jos taas huvittaa ja kokee homman omista lähtökohdistaan mielekkääksi, pystyy ylittämään omat fyysiset rajansa moninkertaisesti äärimmäisissä kestävyyssuorituksissa.

 

[KorpiSISSI]

Ja luonne.

Noilla pohjoisen jäätikköretkillä, joita tein kauan sitten pari kappaletta, huomasin, että 90% ihmisestä on mieltä. Toki se fyysinen 10% saa olla kunnossa!

Pitää muistaa, että joukon pitää kyetä tiettyyn tehtävään: ei yksilö valvo neljää vuorokautta putkeen ja taistele hyvin. No, ehkä amfetamiinin avulla. Joukko pystyy siihen, jos levosta, vuorottelusta, huolehtitaan. Pari tuntiakin unta freesaa vähän aivoja.

Suomessa on sotaa kokemattomien sukupolvien myötä tullut vieraantuminen rauhallisuuteen, ja suurten joukkojen toiminnasta ei ole oikein lähimenneisyyden kokemusta.

Kiire on pidettävä ajallansa, mutta hätäilemällä tulee vain kusipäitä ramboja.

Tuosta Vonkan esille tuomasta asiasta saisi hyvä uuden keskusteluhaaran, jota ei paljoakaan yleisesti käsitellä;

Motivaation, Mielen ja Adrenaliinin vaikutus suoriutumiseen TIUKOISSA PAIKOISSA?

 

[Iso-Mursu]

Olisiko tässä syy, miksi eräs rajapyykki on 2800m eikä 3800m.... Cooper on täysin riittävä massatestiksi - urheilijan kuntotestiksi tai edes aktiivisen kuntoilijan yksilölliseksi testiksi siitä ei kuitenkaan ole.

Jos sitten otetaan esimerkkejä elävästä elämästä, niin eräs henkilö joka nyttemmin on tehnyt ultrajuoksussa kansallisesti erittäin kovia tuloksia ja hiukan pärjäillyt ulkomaillakin - oli varusmiespalveluksessa lähes täysi "vätys" jonka selkäranka katkesi viimeistään siinä vaiheessa kun alkoi sataa..
Jotta ultrajuoksuissa kilpatasolla voi menestyä ja tehdä kovia tuloksia, pitää ennenkaikkea pääkoppa olla kunnossa - luulisi sellaisen pääkopan varusmiespalveluksen "rasitukset" kestävän mainiosti - vaan eipä tuntunut kestävän. Olen pohdiskellut tätä mielenkiintoista probleemaa jonkin verran - ja päätynyt siihen tulokseen, että motivaatio on se juttu siellä kovimmankin pään takana. Jos ei huvita niin sitten ei huvita ja mistään fyysisestä ei tule mitään - ja jos taas huvittaa ja kokee homman omista lähtökohdistaan mielekkääksi, pystyy ylittämään omat fyysiset rajansa moninkertaisesti äärimmäisissä kestävyyssuorituksissa.

Itellä ei ole enää nykyään mitään huippukuntoa. Tuli tehtyä juhannuksena selvinpäin ollessa lihaskuntotesti itelle ja pääsin noin hyvään. Cooperia en ole testannut vuosiin.

Mutta kyllä työssä ja vapaa-ajan harrastuksissa jaksaa tarvittaessa puurtaa putkeen sen 18-25h. Tosin auton rattiin ei ehkä sitten oikein uskalla. Tosin työ ei ole välttämättä aina se fyysisesti raskain juttu.

Mutta kun on motivaatiota niin jaksaa nakella 3000 hengen muonot rullakoista omaan varastoon, sieltä jakeluun ja jakaa kamat.

Paljon on päästä kiinni. Mutta päällä ei juosta karkuun

 

[Susitaival]

Mutta voi halvattu, kun pataljoonatasoa ei osaa hahmottaa mitenkään. Siten jää ymmärtämättä mm. se, kuinka tuohon ruutuun sujutetaan tykistö ja nimenomaan se haupitsiosasto, jonka kantama roikelehtii 10 kilometrin kimpuroilla? Tai sitten tuo tykistö on mukana hyvin rajatuin tehtävin. ?

On totta, että 122H63:n amet (14,7 km) jättää vähän toivomisen varaa. Puolustuksen tulenkäyttö on yksi aika isossa muutoksessa olevista osakokonaisuuksista, mutta vanhana sissinä olet varmaan perillä tavoista, joilla jalkaväen kranaatinheittimiä voidaan käyttää järkevästi vaikka niidenkään kantamat eivät kata laajalla alueella taistelevan joukon koko vastuualuetta yksistä tuliasemista. Samantapaisella ajattelulla niitä kevyimpiä kenttätykkejäkin pitää mielestäni jv-miehenä tarkastella.

Kun taisteluosastolla on omaa orgaanista tulitukea 18-putkinen patteristo ja 12-putkinen KRHK, joilla on molemmilla kyky pattereittain (joukkueittain) tapahtuvaan ammuntaan niin valmistelemalla paljon asemia ja tahdittamalla PTRI (KRHJ) asemanvaihdot mielekkäästi voidaan ainakin joillakin osilla tukea taistelussa sillä hetkellä kiinni olevia komppanioita. Lisäksi tietenkin komppanioilla on joka hetki käytössään se oma heitinjoukkueensa, jos taisteluosaston tasolta ei jossakin tilanteessa saada apuja. Taisteluosaston vastuualueelle toki saadaan muutakin ylemmän johtoportaan tykistön tulta, mutta sen rooli on ennemminkin vastustajan johto-osien, tykistön ja esim. liikkeenedistämisosastojen vikuuttaminen. Kasvattamalla KRHK kaksinkertaiseksi vanhaan JVP:aan verrattuna ja antamalla pataljoonalle patteristo (--> tstos) saadaan putkiluku viisinkertaiseksi vanhaan nähden. Ja se viisinkertainen putkiluku on nimenomaan taktiseen tulenkäyttöön (taistelevien jalkaväkikomppanioiden tukemiseen), siinä kai on se rajattu tehtävä. Tiedustelutulenjohtajien kikkailut tehdään luultavasti vähän muunlaisten ampuvien yksiköiden kanssa, koska siihen ei välttämättä tstosin epäsuoran kantama riitä.

 

[baikal]

Kiitän hyvästä vastauksesta Susitaivalta. Tuo putkiluvun kasvattaminen tosiaan moninkertaiseksi on jäänyt huonolle huomiolle.

Olleeko muuten tuo jv-komppanian oma orgaaninen heitinjoukkue kovasti suomalainen malli? Ei sitä ainakaan kaikkien maiden armeijat tunne? Vähän kummallista sikäli, kun se on kuitenkin hyvin joustava ja nopeakin tapa antaa karheampaa vaikutusta? Jos näin on, niin välillä vähän mietityttää, mitä ja ketä vastaan ne "muut" meinaa oikein sodassa pärjätä? Kranaattilaukaisimet ja kiväärikranaatit eivät ole lähellekään sama juttu ja toisiinsa tiukasti lomittunut puolustaja-vihollinen eivät kyllä mahdollista ilmaiskuja, kun ei oikein edes raskasta tykistöäkään.

 

[Kapiainen]

KRH:ssa on puolensa - mutta myös heikkoutensa.. En olisi jokin aika sitten ikinä uskonut sanovani näin, mutta pakko on: Ilman riittävän raskaan tykistön onnistunutta toimintaa ollaan ongelmissa..ja KRH:lla ei niitä ongelmia valitettavasti pystytä ratkaisemaan. Riittävän vahva lähi-PST ja riittävän vahva ja raskas epäsuoratuli - siinä kaksi avainasiaa.

 

[pstsika]

Olleeko muuten tuo jv-komppanian oma orgaaninen heitinjoukkue kovasti suomalainen malli? Ei sitä ainakaan kaikkien maiden armeijat tunne?

Joo. Useimmissa muissa maissa kevyt krh-joukkue on vasta pataljoonassa.

 

[koponen]

KRH:ssa on puolensa - mutta myös heikkoutensa.. En olisi jokin aika sitten ikinä uskonut sanovani näin, mutta pakko on: Ilman riittävän raskaan tykistön onnistunutta toimintaa ollaan ongelmissa..ja KRH:lla ei niitä ongelmia valitettavasti pystytä ratkaisemaan. Riittävän vahva lähi-PST ja riittävän vahva ja raskas epäsuoratuli - siinä kaksi avainasiaa.

Tästä pitää vuodattaa ilon kyynel. Veli Kapiainen on löytänyt valon.

 

[Susitaival]

Kiitän hyvästä vastauksesta Susitaivalta. Tuo putkiluvun kasvattaminen tosiaan moninkertaiseksi on jäänyt huonolle huomiolle.

Olleeko muuten tuo jv-komppanian oma orgaaninen heitinjoukkue kovasti suomalainen malli? Ei sitä ainakaan kaikkien maiden armeijat tunne? Vähän kummallista sikäli, kun se on kuitenkin hyvin joustava ja nopeakin tapa antaa karheampaa vaikutusta? Jos näin on, niin välillä vähän mietityttää, mitä ja ketä vastaan ne "muut" meinaa oikein sodassa pärjätä? Kranaattilaukaisimet ja kiväärikranaatit eivät ole lähellekään sama juttu ja toisiinsa tiukasti lomittunut puolustaja-vihollinen eivät kyllä mahdollista ilmaiskuja, kun ei oikein edes raskasta tykistöäkään.

Tulee ulkomuistista ja voi olla vanhaakin tietoa, mutta mielestäni amerikkalaisilla on ainakin merijalkaväellä ja kevyellä jalkaväellä (mountain infantry) 60 mm pienoisheittimiä komppaniatasolla, olisiko järjestettynä kahden heittimen tulitukiryhmäksi komentojoukkueeseen. On niitä siis muuallakin, lähinnä vaan noissa 'kevyen jalkaväen' yksiköissä. Suomen puolustusvoimien joukkorakenne on tämän puolustusvoimauudistuksen jälkeenkin kansainvälisesti ajatellen hyvin vahvalla kevyen jalkaväen painotuksella, mikä osaltaan selittää KRH:n korostuneen aseman muihin maihin verrattuna.

Tavallaan tässä heitinasiassa on luovuttu 90-luvun ajatuksesta että jääkäripataljoona ei tarvitse kevyitä heittimiä, mitä en pidä huonona päätöksenä. Toki raskaampaakin epäsuoran tulen kalustoa ehdottomasti tarvitaan mutta se aina KPÄÄL käytössä oleva, lähelle omia joukkoja tarkasti ampuva pikkuheitin on peitteisessä maastossa ihan kotonaan.

 

[SJ]

Kiitän hyvästä vastauksesta Susitaivalta. Tuo putkiluvun kasvattaminen tosiaan moninkertaiseksi on jäänyt huonolle huomiolle.

Olleeko muuten tuo jv-komppanian oma orgaaninen heitinjoukkue kovasti suomalainen malli? Ei sitä ainakaan kaikkien maiden armeijat tunne? Vähän kummallista sikäli, kun se on kuitenkin hyvin joustava ja nopeakin tapa antaa karheampaa vaikutusta? Jos näin on, niin välillä vähän mietityttää, mitä ja ketä vastaan ne "muut" meinaa oikein sodassa pärjätä? Kranaattilaukaisimet ja kiväärikranaatit eivät ole lähellekään sama juttu ja toisiinsa tiukasti lomittunut puolustaja-vihollinen eivät kyllä mahdollista ilmaiskuja, kun ei oikein edes raskasta tykistöäkään.

Uskoisin tämän johtuvan ihan yksinkertaisesti siitä, että muualla aletaan olla kautta linjan ammattiarmeijoisa. Arvatkaa rupeaako ne maksamaan palkkaa sille heitinjoukkuelle? Ja meillä KRH:lla on aika epätavallisen iso miehistö.

 

[JOKO]

Tästä pitää vuodattaa ilon kyynel. Veli Kapiainen on löytänyt valon.

Ajattelin just ihan samaa.

 

[Vonka]

Minä en aina löydä valoa heti, koska oikeassa olemisen pakkomielle välillä käy päälle. Mutta jossain määrin ennakkoluuloton mieli on tietysti oppimisen edellytys.

Rauhanajan prognoosi on tietenkin vain prognoosi. Sota sinänsä pelkistää asiat mallilleen. Itse haluaisin edelleen laajemmille joukoille pitkäkestoista totuttamista. Uudet jutut ovat selvästi hyviä, mutt lisäksi tarvitaan sitkoa pullaan.

Jankutan siis vielä kuntojutuista.

Tuli mieleeni näistä 30-35-vuotiaista sijoittamattomista se, että ammattiurheilijat, teräsmieskisoihin osallistujat, maratoonarit ja vuorikiipeilijät, vaeltajat ym. tosiaan ovat parhaimmillaan kolmissakymmenissä. Varmasti sotilaskin, jos hän treenaa. Mutta kun suomalainen ei treenaa. Ylipaino, laiskuus ja kaljaholisoituminen on yleisempää kuin se, että poika pysyy sotakoneena keski-ikään. Maakuntajoukkojen kuntotestejä olin silloin alkuun järkkäilemässä ja tein paljon havaintoja: Cooper vielä meni monilla jotain 2500-3000 mutta oli tosiaan jo lihaskunnon kanssa ongelmia ja jäykkää selkää ym. Pakkia aika monella vyön päällä. Vedä siinä leukoja, kun on 70-kiloisen kädet mutta painoa 95.

Toinen juttu on väsymys. Palautuminen vanhemmiten on vähän hitaampaa. Ärtymys voi kasvaa. Wolf Halstilla oli Lapin sodan rykmentissä yksi pataljoonankomentaja, joka oli "aina väsynyt ja ärtynyt sekä saamaton". Halsti kirjoittaa usein, miten mies oli aivan liian vanha rintamakomentajaksi. Olisiko ylittänyt neljäkymmentä? Halstin paras rintamakelpoinen pataljoonankomentaja oli majuri Valkonen, joka kaatui Alatorniossa 33-vuotiaana, ja hän oli johtanut pataljoonia sodassa jo vuodesta 1941.

Yksilöeroja on. Lauri Törni meni 35-vuotiaana Amerikassa alokkaaksi ja oli 37-vuotiaana erikoisjoukkojen äärimmäisen raskaassa koulutuksessa. Mutta siinähän se kunto kasvaa tehdessä. Mihinkä se siviilissä kasvaa kaljaa juodessa ja karaokea laulaessa.

Jotenkin sotilaallisesti kehittyneet ja tietotaitoa omaavat yksilöt pitäisi seuloa myös johonkin kunnon tehtävään. Jos kerran ei ole määrää kasvattaa niin olkoon laatua. Ja kuntotestit ja ampumatestit ylös, seurantaa päälle.

 

[JOKO]

Nips naps:

6.2 Georgian sodan oppeja – strategisen iskun torjunta

....

Passiivisen suojan menetelmistä Georgian sodan keskeisin havainto liittyy uudistetun taistelu-tavan linnoittamiskonseptiin. Uudistetussa taistelutavassa pyritään välttämään paikallaan ole-via vahvasti linnoitettuja puolustusasemia, koska niiden tuhoaminen tulenkäytöllä on helppoa. Georgian sodassa kuitenkin ainoa alue, jossa puolustavat joukot eivät kokeneet kovia tappioi-ta ja menettäneet taistelutahtoaan, oli Kodorin solan alue, joka oli ainoa vahvasti linnoitettu alue koko taistelutilassa. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko linnoitetut ja paikallaan pysy-vät joukot sittenkään niin helposti tuhottavissa kuin vallitseva käsitys antaa ymmärtää. Ja ky-keneekö heikosti linnoitettu tai siirtyvä joukko säilyttämään taistelutahtonsa, kun sitä vastaan isketään kineettisen vaikuttamisen järjestelmillä. Georgian lyhyen sodan kokemusten mukaan ainoa riittävä suoja puolustaville joukoille oli hyvin rakennettu linnoite. Tässä on huomioita-va, että venäläisiltä puuttui käytöstään täsmäaseet, jolloin vaikuttamiseen käytettiin aluevai-kutteisia aseita.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92637/Y2681_TähtinenJP_YEK56.pdf?sequence=2

Sivulta 141

 

[Ohjus-tiedustelija]

En tiedä kuin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannattaa vetää vain muutaman hassun päivän kestäneestä konfliktista, erityisesti koskien linnoitettujen asemien merkitystä. Pääosassa sotatoimiahan Georgian joukot joko hyökkäsivät tai vetäytyivät enemmän tai vähemmän vieraalla maalla, jälkimmäisessä tapauksessa myös enemmän tai vähemmän paletti sekaisin ilman oikeaa yritystä edes saada puolustusta aikaiseksi.

Olen ymmärtänyt että suurinta tuhoa/sekaannusta saatiin aikaan iskemällä Georgian liikkeellä oleviin joukkoihin, perustamiskeskuksiin jne.
Tästä alkaakin jo löytymään kipupisteitä koskien Suomen puolustamista. Panssaroimaton liikkeessä oleva joukko on erittäin haavoittuvainen ilmaiskuille ja epäsuoralle. Jos meidän alueelliset joukot laitetaan siirtymään toimialueelle vasta siinä vaiheessa kun taistelut ovat jo täysillä päällä niin siitä ei hyvä heilu erityisesti jos ilmasuojelu on samaa tasoa kuin Georgialaisilla. Käytännössähän homma menisi meidän tapauksessamme niin että vastaavalla "yllätys momentilla/nopeudella" alkaneen "pika kriisin" sotatoimet käytännössä hoidettaisiin ensimmäisenä riviin kutsuttavien operatiiviisten joukkojen voimin joilla on ihan eri eväät ottaa aluevaikuuteista tulivoimaa vastaan, it-kyvystä puhumattakaan.

 

[OldSkool]

En tiedä kuin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannattaa vetää vain muutaman hassun päivän kestäneestä konfliktista, erityisesti koskien linnoitettujen asemien merkitystä. Pääosassa sotatoimiahan Georgian joukot joko hyökkäsivät tai vetäytyivät enemmän tai vähemmän vieraalla maalla, jälkimmäisessä tapauksessa myös enemmän tai vähemmän paletti sekaisin ilman oikeaa yritystä edes saada puolustusta aikaiseksi.

Olen ymmärtänyt että suurinta tuhoa/sekaannusta saatiin aikaan iskemällä Georgian liikkeellä oleviin joukkoihin, perustamiskeskuksiin jne.
Tästä alkaakin jo löytymään kipupisteitä koskien Suomen puolustamista. Panssaroimaton liikkeessä oleva joukko on erittäin haavoittuvainen ilmaiskuille ja epäsuoralle. Jos meidän alueelliset joukot laitetaan siirtymään toimialueelle vasta siinä vaiheessa kun taistelut ovat jo täysillä päällä niin siitä ei hyvä heilu erityisesti jos ilmasuojelu on samaa tasoa kuin Georgialaisilla. Käytännössähän homma menisi meidän tapauksessamme niin että vastaavalla "yllätys momentilla/nopeudella" alkaneen "pika kriisin" sotatoimet käytännössä hoidettaisiin ensimmäisenä riviin kutsuttavien operatiiviisten joukkojen voimin joilla on ihan eri eväät ottaa aluevaikuuteista tulivoimaa vastaan, it-kyvystä puhumattakaan.

Nyt paljastat valtakunnansalaisuuden. Strat Iskun Torjunta (meidän ykkösuhka jo ainakin viimeksi eletyn vuosikymmmenen ajalta) olisi siis oikeasti Operatiivisten heiniä, ja Alueellisia pyöritettään rullissa vain siksi että asevelvollisuudelle on tilausta ja PVoimat voi valkata päältä halutut henkilöt, eikä muista synny oikeasti kuluja ... Melkoisen kova heitto?? No, ehkä karrikoin itse vähän liikaa.
Mutta kun tuota tutkielmaa lukee ihan jo sivulta 1, niin siellä sanotaan (joka on synkassa JOKOn havainnon kanssa) että

Puolustussuunnittelun tulee perustua realistisille uhka-arvioille. Suunnittelussa on varauduttava myös suunnitellusta poikkeavaan tilannekehitykseen. Epäedullisessa tilanteessa vastustaja on vallannut alueita Suomen valtakunnanrajan sisältä jo siinä vaiheessa, kun joukkoja aletaan ryhmittää puolustukseen. Hyökkäyksen torjunnan menestystekijöitä ovat ennakkovaroitus tulevasta hyökkäyksestä, realistinen arvio siihen käytettävästä voimasta, joukkojen perustaminen ja koulutus, puolustusvalmistelut keskeisillä alueilla, hyökkääjän pysäyttäminen ja kuluttaminen, reservien operatiivinen liikkuvuus ja oikea-aikainen käyttö, merenherruuden ja ilmanherruuden kiistäminen sekä kyky turvata oma toiminta ja vaikuttaa vastustajan toimintaan myös kyberulottuvuudessa.

Mutta tässä vielä taannehtivasti suurkiitos nimim JOKOlle tuosta linkistä. Oli oikeasti paras doria-linkki kautta aikojen. Lukeminen on vielä kesken, mutta valaistuin siitäkin asiasta, että kyllä, oikeasti, sotilaallisista uhkakuvista puhutaan ammattilaisten keskuudessa todellisina, eikä niiden tilalle ole tullut nämä (ministeriössä kirjoitetut?) "yleiskriisinhallinta-taivas-putoaa-niskaan-ja-p*ska-osuu-tuulettimeen" litaniat, joita selontekoteksteissä näkee.
Pari lainausta kertoo suoraan pari selkeää uhkamallia:

Suomen puolustussuunnittelun perustana on käytetty kenttäohjesääntö yleisen (2008) mukaisesti kahta erilaista uhkamallia. Ensimmäinen uhkamalli on poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen tai sen rajoitettu käyttö.11 Painostuksella jokin valtio tai muu toimija pyrkii vaikuttamaan toisen valtion päätöksentekoon tai kiistämään sen itsenäisyyden saavuttaakseen omat päämääränsä. Sotilaallisella painostuksella pyritään konkreettisesti osoittamaan sotilaallisen voiman käyttövalmius sekä luomaan edellytykset tavoitteiden saavuttamiselle ilman voimankäyttöä tai rajoitetulla, nopealla voimankäytöllä. Sotilaalliseen painostukseen voi liittyä alueloukkauksia, sotaharjoituksia ja joukkojen keskityksiä rajojemme tuntumassa, sotilaallista tiedustelua, aseellisia välikohtauksia ja tuholaistoimintaa sekä maa-, meri-, ilma- ja tietoliikenteen häirintää.12
<snip>
Toinen Suomeen kohdistuva uhkamalli kenttäohjesääntö yleisen osan mukaan on sotilaallisen voiman käyttö, joka voi olla 1) strateginen isku tai 2) strategisella iskulla alkava hyökkäys alueiden valtaamiseksi. Strateginen isku on yllätykseen pyrkivä sotatoimi, joka toteutetaan pääosin korkeassa valmiudessa olevilla joukoilla. Sotatoimella pyritään saavuttamaan strateginen vaikutus eli pakottamaan valtakunnan johto taipumaan asetettuihin vaatimuksiin esimerkiksi kohdistamalla lamauttavia toimia yhteiskunnan ja puolustusjärjestelmän elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin. Strateginen isku voi sisältää korkeassa valmiudessa olevilla erikoisjoukoilla sekä maajoukoilla tehtäviä operaatioita.