Alueellisten joukkojen uusi? tst-tapa

Näin on eikä taida tarvita sitä oikeuden päätöstäkään. Silloin kun on kysymys valtakunnan turvallisuudelle tärkeästä asiakirjasta. Petteri Jouko sai viime vuosikymmenen rauhallisina aikoina puolustussuunnitelmia johonkin 1960 -luvun alkuun. Nyt on jotkut PV -taustaiset tutkijat puhunu
1960 -luvun lopustakin, mutta julkaissut ei niitä vielä ole kukaan. Sen tuoreempia saadaan sitten odottella kauan.

Esimerkiksi K83-97 koskevia asiakirjoja saattaisi olla yli 25 vanhoja, mutta koska ko. väline on vielä käytössä niin sitä on todennäköisesti jatkettu.
 
Sinänsä tuossa ei ole mitään uutta koska johan tuon huomaa kun katsoo Suomen pinta-alaa. Väestökeskittymää sekä armaan puolustuslaitoksemme resurssesseja joilla sen täytyisi kokovaltakunnan puolustusta hoitaa... Eikös pv:n liturgiakin kuulu, että "varaudutaan sotimaan koko valtakunnan alueella ja puolustamaan sen koskemattomuutta" tms? Jos puolustus linja lydään keskisuomeen niin silloin mennään vielä ihan tuon mukaan tai jos siellä toimii pienempiä sissi tms. porukoita. Eikä pv nyt varmastikaan voi sanoakaan, että lappi saa pärjätä yksikseen. Fakta se on siitä huolimatta, että niin tulisi käymään jos naapuri tänne päättäisi tulla... Ei riitä äijiä sinne ei sitten millään. Ja jos riittäisikin niin se olisi aikamoista joukkojen jakamista se.
 
Paperilla oma-aloitteisuus on korulause. Eivät nuoret pojat...

Kyllä ne nuoret pojat kykenevät ja nimenomaan kykenevät.
Kyse on siitä miten ne nuoret pojat on koulutettu.
Silloin kun ne nuoret pojat koulutettiin vanhaan jäykän torjuvaan taktiikkaan hokemalla heille palveluksensa ensimmäisestä päivästä "ÄLÄ AJATTELE VAAN TEE NIINKUIN KÄSKETÄÄN - jätä se ajattelu muille" niin eiväthän ne pystyneetkään.
Nykyisin heille hoetaan "AJATTELE - MENE JA TEE - MIETI ITSE - RATKAISE ONGELMA - ei sinua sodassakaan kukaan ole neuvomassa"!
Ja kyllä ne nuoret pojat tosiaan tekevät, joskus jopa liikaakin (esim. harjoituskokonaisuuteen nähden), mutta parempi niinpäin.

Toinen asia. Pohdiskelit onko tätä kokeiltu. Tottakai on, mietitty, kokeiltu, simuloitu, analysoitu tuloksia, muutettu/kehitetty, kokeiltu uudestaan, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, muutettu jotakin, kokeiltu, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, taas muutettu jotakin...
Ennenkuin taktiikka päätyy kirjoihin ja kansiin, on alla vuosien työ. Kehitys/ kehittäminen ei pääty siihen, vaan jatkuu koko ajan käytännön kokemusten myötä.
Niin asia on tässäkin asiassa.
Uuden taktiikan siirtäminen reserviin perustuvassa armeijassa on aina haasteellista. Tässä olemme kuitenkin onnistuneet yllättävänkin hyvin. Toki väistämättä reserviläisarmeijassa "siirtymäkausi" muutoksissa on pidempi kuin ammattiarmeijassa.
 
Kyllä ne nuoret pojat kykenevät ja nimenomaan kykenevät.
Kyse on siitä miten ne nuoret pojat on koulutettu.
Silloin kun ne nuoret pojat koulutettiin vanhaan jäykän torjuvaan taktiikkaan hokemalla heille palveluksensa ensimmäisestä päivästä "ÄLÄ AJATTELE VAAN TEE NIINKUIN KÄSKETÄÄN - jätä se ajattelu muille" niin eiväthän ne pystyneetkään.
Nykyisin heille hoetaan "AJATTELE - MENE JA TEE - MIETI ITSE - RATKAISE ONGELMA - ei sinua sodassakaan kukaan ole neuvomassa"!
Ja kyllä ne nuoret pojat tosiaan tekevät, joskus jopa liikaakin (esim. harjoituskokonaisuuteen nähden), mutta parempi niinpäin.

Toinen asia. Pohdiskelit onko tätä kokeiltu. Tottakai on, mietitty, kokeiltu, simuloitu, analysoitu tuloksia, muutettu/kehitetty, kokeiltu uudestaan, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, muutettu jotakin, kokeiltu, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, taas muutettu jotakin...
Ennenkuin taktiikka päätyy kirjoihin ja kansiin, on alla vuosien työ. Kehitys/ kehittäminen ei pääty siihen, vaan jatkuu koko ajan käytännön kokemusten myötä.
Niin asia on tässäkin asiassa.
Uuden taktiikan siirtäminen reserviin perustuvassa armeijassa on aina haasteellista. Tässä olemme kuitenkin onnistuneet yllättävänkin hyvin. Toki väistämättä reserviläisarmeijassa "siirtymäkausi" muutoksissa on pidempi kuin ammattiarmeijassa.

Hyvä näin.

Reserviläinen on a priori omatoimisempi ja työelämästä kokeneempi kuin varusmies, joten varmaan operatiivisten kertausharjoituksissa on helppo opettaa ainakin hiljakkoin kotiutuneita ikäluokkia.
 
Kyllä ne nuoret pojat kykenevät ja nimenomaan kykenevät.
Kyse on siitä miten ne nuoret pojat on koulutettu.
Silloin kun ne nuoret pojat koulutettiin vanhaan jäykän torjuvaan taktiikkaan hokemalla heille palveluksensa ensimmäisestä päivästä "ÄLÄ AJATTELE VAAN TEE NIINKUIN KÄSKETÄÄN - jätä se ajattelu muille" niin eiväthän ne pystyneetkään.
Nykyisin heille hoetaan "AJATTELE - MENE JA TEE - MIETI ITSE - RATKAISE ONGELMA - ei sinua sodassakaan kukaan ole neuvomassa"!
Ja kyllä ne nuoret pojat tosiaan tekevät, joskus jopa liikaakin (esim. harjoituskokonaisuuteen nähden), mutta parempi niinpäin.

Toinen asia. Pohdiskelit onko tätä kokeiltu. Tottakai on, mietitty, kokeiltu, simuloitu, analysoitu tuloksia, muutettu/kehitetty, kokeiltu uudestaan, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, muutettu jotakin, kokeiltu, simuloitu, kokeiltu, analysoitu, taas muutettu jotakin...
Ennenkuin taktiikka päätyy kirjoihin ja kansiin, on alla vuosien työ. Kehitys/ kehittäminen ei pääty siihen, vaan jatkuu koko ajan käytännön kokemusten myötä.
Niin asia on tässäkin asiassa.
Uuden taktiikan siirtäminen reserviin perustuvassa armeijassa on aina haasteellista. Tässä olemme kuitenkin onnistuneet yllättävänkin hyvin. Toki väistämättä reserviläisarmeijassa "siirtymäkausi" muutoksissa on pidempi kuin ammattiarmeijassa.
Itse en epäile taktiikan toimivuutta tai sitä etteikö sitä olisi mietitty tai kokeiltu. Haasteet jotka näen liittyvät vain ja ainoastaan rahaan ja varustukseen.
 
Olen suurella tyytyväisyydellä pannut merkille, että nykyään Suomessa varusmiesten koulutuksessa osataan motivoida, kannustaa ja kouluttaa eri tavalla, kuin esim. -80- luvulla, kun itse RVL olin. Siihen aikaan homma taisi perustua pääosin vain kovaan ja rasittavaan koulutukseen.
Muistan vielä joukkuejohtajanamme olleen vääpelin usein toistuvat sanat: jos te tästä selviätte, tulette selviämään elämässänne mistä tahansa.:)
 
Olen suurella tyytyväisyydellä pannut merkille, että nykyään Suomessa varusmiesten koulutuksessa osataan motivoida, kannustaa ja kouluttaa eri tavalla, kuin esim. -80- luvulla, kun itse RVL olin. Siihen aikaan homma taisi perustua pääosin vain kovaan ja rasittavaan koulutukseen.
Muistan vielä joukkuejohtajanamme olleen vääpelin usein toistuvat sanat: jos te tästä selviätte, tulette selviämään elämässänne mistä tahansa.:)

Meidän Panssarikoulun kouluttajamme painotti oma-aloitteisuutta ja päätöksentekoa. Luova sai olla ja kyllä sitä omaa kykyä testatiinkin. Kaavassa olimme tiukimmin tietysti sellaisissa asioissa, mitkä turvallisuuteen liittyivät. Ase- ja ampumakoulutus ym.

Jos et tiedä, mitä teet, hyökkää vaikka. Jos et tiedä miten, koukkaa. Jos et tiedä mistä, vaikka vasemmalta. Kunhan et kaiva nenääsi.
 
Itse en epäile taktiikan toimivuutta tai sitä etteikö sitä olisi mietitty tai kokeiltu. Haasteet jotka näen liittyvät vain ja ainoastaan rahaan ja varustukseen.
Sama. Itse vielä lisään varsinkin alkuvaiheen haasteen johtajille osata viedä porukkaa oikeaan suuntaan, hahmottaa tilanne ja toimia itsenäisesti tarvittaessa
 
Meidän Panssarikoulun kouluttajamme painotti oma-aloitteisuutta ja päätöksentekoa. Luova sai olla ja kyllä sitä omaa kykyä testatiinkin. Kaavassa olimme tiukimmin tietysti sellaisissa asioissa, mitkä turvallisuuteen liittyivät. Ase- ja ampumakoulutus ym.

Jos et tiedä, mitä teet, hyökkää vaikka. Jos et tiedä miten, koukkaa. Jos et tiedä mistä, vaikka vasemmalta. Kunhan et kaiva nenääsi.
Näitä teesejä oli meilläkin. Samaten partioon oli joskus vastaosasto laitettu väijyyn. Tulituksen alkaessa saattoi kouluttaja tempaista jonkun pois. Joskus johtajan joskus kärkimiehen. Samalla karjuen, että "osui mitä teet?" Ja jos jäi seisomaan lähti sekin kaveri. Opetti ainakin ajattelemaan ja oma-alotteisuutta, mutta vitutuksella ei ollut mitään rajaa varsinkin jos joutui "haavoittuneita" evakuoimaan. Muutamalle kun tehtiin paareja sadeviitoista ja porukka kantamaan, rupesi kannettavienkin mieleen jäämään oma-aloitteinen päätöksenteko
 
Näitä teesejä oli meilläkin. Samaten partioon oli joskus vastaosasto laitettu väijyyn. Tulituksen alkaessa saattoi kouluttaja tempaista jonkun pois. Joskus johtajan joskus kärkimiehen. Samalla karjuen, että "osui mitä teet?" Ja jos jäi seisomaan lähti sekin kaveri. Opetti ainakin ajattelemaan ja oma-alotteisuutta, mutta vitutuksella ei ollut mitään rajaa varsinkin jos joutui "haavoittuneita" evakuoimaan. Muutamalle kun tehtiin paareja sadeviitoista ja porukka kantamaan, rupesi kannettavienkin mieleen jäämään oma-aloitteinen päätöksenteko

Se on tärkeätä.

Mitä minä olen vuosien mittaan kesätyöntekijöitä katsellut, olen huomannut että oma-aloitteisuus on yksilökohtaista. Olin nuorena kesähommissa (konevahti, kansimies) pikkupaateissa, jossa oli kahviotyttöjä. Eräs vanhempi nainen joka aamu toi pullat, kahvit ja maidot sun muut. Kerran olimme lähdössä merelle ja ihmettelin, kun tyttö istui ja kahvio ei ollut valmis. Kysin miksi ei. "No kun XX ei ole tullut." Sanoin, että hänelle on sattunut jotain. Nyt äkkiä Elantoon (jossa oli yhtiön tili) ja hakemaan tavaraa. Kymmenen minuuttia on aikaa. Saat laittaa kahviota sitten ajossa.

Nämä tytöt oli valittu kriteerein, että "on veneilykokemusta". No eihän se, että isillä on kallis purjevene, takaa hyvää työläistä. Paras tyttö oli juuri Helsinkiin muuttanut 18-vuotias maatalon tyttö Saarijärveltä. Hän teki kaikkea ilman vahtimista ja kehottamista. Oli tottunut työhön, siinä se.
 
Se on tärkeätä.

Mitä minä olen vuosien mittaan kesätyöntekijöitä katsellut, olen huomannut että oma-aloitteisuus on yksilökohtaista. Olin nuorena kesähommissa (konevahti, kansimies) pikkupaateissa, jossa oli kahviotyttöjä. Eräs vanhempi nainen joka aamu toi pullat, kahvit ja maidot sun muut. Kerran olimme lähdössä merelle ja ihmettelin, kun tyttö istui ja kahvio ei ollut valmis. Kysin miksi ei. "No kun XX ei ole tullut." Sanoin, että hänelle on sattunut jotain. Nyt äkkiä Elantoon (jossa oli yhtiön tili) ja hakemaan tavaraa. Kymmenen minuuttia on aikaa. Saat laittaa kahviota sitten ajossa.

Nämä tytöt oli valittu kriteerein, että "on veneilykokemusta". No eihän se, että isillä on kallis purjevene, takaa hyvää työläistä. Paras tyttö oli juuri Helsinkiin muuttanut 18-vuotias maatalon tyttö Saarijärveltä. Hän teki kaikkea ilman vahtimista ja kehottamista. Oli tottunut työhön, siinä se.
Saman huomannut itsekkin. Joskus 50v äijät vaatii jonkun koko ajan sanomaan mitä tarvitsee tehdä ja miten tehdä, kun taas saattaa olla nuori kuka vaan menee ja tekee. Ei pysty kyllä yhtään sanomaan iästä vaan juurikin henk. Koht. Ominaisuus.
Toisaalta kyllähän monilla nuorilla puuttuu osaamista ja kokemusta vaikka sinällään olisikin reipas ja omatoiminen.
 
Toisaalta kyllähän monilla nuorilla puuttuu osaamista ja kokemusta vaikka sinällään olisikin reipas ja omatoiminen.

Pitää tajota mahdollisuuksia tehdä. Minulla on sellainen kuva, että nykyisin vanhemmat eivät pienestä pitäen ota mukaan tekemään ja sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi köriläiksi, on turha rukoillakaan tekemään.

Se on jotenkin vaivatonta tehdä itse kun käy nopeammin vaikka tuollaiselle 4-vuotiaalle ja siitä eteenpäin on jo tähtihetki saada tehdä jotain ihan pientä leikin varjolla apuna. Sitten se menee siihen, että kuoritaan perunat suoraan suuhun aikuisillekin.

Muistan aina, kun tein taloyhtiön lumitöitä taas kerran pojan kanssa, joka oli vasta kuusi vuotta. Pojalla oli oma leikkikola mutta yli tunti puskettiin. Taloyhtiön puheenjohtajaa ei pihalla näkynyt koskaan. Hän oli samanikäisen pojan kanssa jossain yhteiskunnan maksamassa nuoriso- tai sosiaalitoimen isät-pojat-kerhossa, jossa tutustuttiin työn malleihin.

Eli yksilöt ovat aina olleet samanlaisia mutta yhteiskunta on vähän erilainen kuin ennen.
 
Olin kuusi-vuotias, kun ukki komensi: män läkkä haje vietra. Se on eka muistikuva tehtävänannosta. Kun tuo käsky tuli nopealla karjalankielellä ja vähän äreällä vanhanmiehen äänellä, se jäi mieleen. Tuskin koskaan olen saanut sen jälkeen yhtä käsittämätöntä määräystä. Kun jäin hoomoilasena seisomaan tuli lisää: mitäh netjäli ellennetäh jebeunoloi. No, toki karjalankieli alkoi tulla noina aikoina tutuksi. Kenties silti paras oppi, minkä olen saanut tehtävänannoista ja orientoimisesta. Keskity, kuuntele ja toimi.
 
Olin kuusi-vuotias, kun ukki komensi: män läkkä haje vietra. Se on eka muistikuva tehtävänannosta. Kun tuo käsky tuli nopealla karjalankielellä ja vähän äreällä vanhanmiehen äänellä, se jäi mieleen. Tuskin koskaan olen saanut sen jälkeen yhtä käsittämätöntä määräystä. Kun jäin hoomoilasena seisomaan tuli lisää: mitäh netjäli ellennetäh jebeunoloi. No, toki karjalankieli alkoi tulla noina aikoina tutuksi. Kenties silti paras oppi, minkä olen saanut tehtävänannoista ja orientoimisesta. Keskity, kuuntele ja toimi.


Mitähän nuo käskyt on på finska?
 
Kansainvälisesti ottaen suomalainen on vieläkin työteliäs. Tuomas Muraja kertoi Afganistanista, että norjalaiset olivat aina nakkisuojassa mutta ensimmäisinä syömässä.
 
Itse peruskoulussa teen työtä ja kyllä oppilaista näkee jo varhaisessa vaiheessa kenellä on hallussa oma-aloitteisuus. On upeaa nähdä kun oppilas käsitöissä hekee valmiiksi liiman,puristimet jne. työpöydälle valmiiksi tulevaa työvaihetta varten. Tai kaveri ei saa ruuviliitosta kohilleen,niin joku tulee ja tokaisee että annahan minä piän tosta. Sellasta luontaista ilman mitään esitystä...
Katoavaa tämä kuitenkin on...
Sama kertauksissa täytetään vesitonkat jne ilman että joku käskee. Tällästä ruohonjuuritason juttua,minkä itse vaan aina huomaa.
 
Mitähän nuo käskyt on på finska?

Etkö muka ymmärrä? :rolleyes:

Mene hakemaan ämpäri. Tämä oli se käsky.

Mitään kun ei ymmärretä ja voimasana, ruma sellainen. Tämä oli se palautevaihe, kun ei mennyt perille.

Tuona kesänä pestini oli mennä pökeltää sairastelevan isoisän jalanjäljissä isäni määräyksestä. Kohtauksen tullessa olisi pitänyt hakea apua. Opin olemaan valppaana ja kuuntelemaan mitä mulle sanotaan. Ja toteuttamaan saamani tehtävät heti eikä 17 pvä. En kersku tai mainosta tällä asialla, koska siihen ei ole mitään aihetta. Tiedän, että asiat voidaan oppia muinkin tavoin ja ehkä jopa paremmin. Mutta se oli sitä aikaa.
 
Minä muistutan kaikkia eräästä hyvin vaietusta harjoituksesta, jossa Panssariprikaatin harjoitusosasto vietiin Lappiin kokeilemaan paikallisen sissipataljoonan kanssa. Sissit heitettiin metsään ja heidän piti luovasti ja räyhäkkäästi iskeä puskista. Harjoitus keskeytettiin, koska muutaman päivän jälkeen umpiväsynyt sissipataljoona luovutti.

Tätä pohdin itsekin. Mikään porukka ei pysty kovin montaa päivää toimimaan aggressiivisesti, varsinkaan jos pitää jalan kontata ympäriinsä sillä välin kun vastustaja rullaa mekanisoituna. Operatiivisilla on riittävästi kalustoa että siirtyminen voidaan hoitaa ajoneuvoin, mutta alueellisilla se tulee olemaan vaikeampaa.

Pitää muistaa että vielä nykyäänkin kaivautunut jalkamies on melko vaikea kaivaa poterosta epäsuoralla. Tämähän tietenkin todettiin jo ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, missä tykkitulta käytettiin massamaisesti kaivautunutta vihollista vastaan, ja sama nähtiin Vietnamissa yms.. Vaikka täsmäaseilla voidaan tuhota yksittäisiä pistemaaleja tehokkaasti, niin viidenkymmenen pistemaalin poistaminen on hankalampaa, tai vaatii pirusti ohjuksia. Metsämaasto on myös melko hankalaa tarkan tulenkäytön osalta, kun joukot on helpompi piilottaa, ja tämän suhteen jenkeillä oli vaikeuksia Koreassa ja Vietnamissa.

Käytännössä varmaan tarvitaan jokin tasa, mihin väsyneet partiot voivat vetäytyä huoltamaan, ja sitä varten tarvitaan edelleen jonkin verran staattisia asemia jossa on kovempi tulppa, pysäyttämään nopeasti etenevät kiilat ja toimimaan kokoontumistasana. Hieman tämmöinen kuva syntyi myös Georgian sodan perusteella. Ennustelisin että alueellisten ja paikallisten joukkojen vastuu tulppauksesta kasvaa, kun operatiiviset pyrkivät reippaampaan liikkeeseen. Malli varmaan menee jonkinlaiseen syvyydessä vetäytymiseen, missä vastuualueella ensin operoidaan mallilla kuluta-ja-väistä joitakin kilometrejä, jonka jälkeen tulee jonkinlainen kova tai puolikova pysäytystasa mihin on mm. organisoitu enemmän vedettävää tykistöä tueksi. Tämän jälkeen vetäydytään seuraavalle tasalle samalla kuluttaen vihollista.
 
Kansainvälisesti ottaen suomalainen on vieläkin työteliäs. Tuomas Muraja kertoi Afganistanista, että norjalaiset olivat aina nakkisuojassa mutta ensimmäisinä syömässä.

Ihan samanlaista se oli ruotsalaisilla. Ihme hedonisteja, aurinkoa otettiin ja kuherreltiin punkassa. Jos jotain piti saada aikaan, niin kaikkeen käytettiin paikallistyöntekijöitä tai urakoitsijafirman porukkaa. Me suomalaiset sentään saatana siivottiin suomitalo itse ja jos jotain piti saada aikaiseksi, niin talkoilla ja porukalla se tapahtui.
 
Pitää muistaa että vielä nykyäänkin kaivautunut jalkamies on melko vaikea kaivaa poterosta epäsuoralla. Tämähän tietenkin todettiin jo ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, missä tykkitulta käytettiin massamaisesti kaivautunutta vihollista vastaan, ja sama nähtiin Vietnamissa yms.. Vaikka täsmäaseilla voidaan tuhota yksittäisiä pistemaaleja tehokkaasti, niin viidenkymmenen pistemaalin poistaminen on hankalampaa, tai vaatii pirusti ohjuksia. Metsämaasto on myös melko hankalaa tarkan tulenkäytön osalta, kun joukot on helpompi piilottaa, ja tämän suhteen jenkeillä oli vaikeuksia Koreassa ja Vietnamissa.

Kyllä ne Jimmyt sieltä montuista ja muista linnoitteista pois saadaan, kunhan napalmia ja termobaarisia aseita saavat roudattua paikalle. Palavat kaivautuneet kuoppiinsa kun polttonesteet roiskuvat päälle tai tukehtuvat hapenpuutteeseen tai palokaasuihin.

Näkisin, että kaivautua voi ja pitääkin että saa suojaa sirpaleaseilta, mutta varautua pitää samalla siihen että niihin kaivettuihin asemiin ei kauaksi aikaa jäädä. Taistelutapa edellyttää liikkumista ja paikalleen jääminen saattaa helposti johtaa sankarivainajan tai sotavangin kohtaloon.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top