Vonka
Supreme Leader
Eikös tuossa uudessa taistelutavassa juuri korostu se oma-aloitteisuus?
Paperilla oma-aloitteisuus on korulause. Eivät nuoret pojat ilman upseereita ja etenkin oikeita sotilaita kykene siihen.
Oma-aloitteisuus korostuu missä tahansa taistelutavassa, jos haluaa torjunnan onnistuvan. Erona on se, että kun periaate aikaisemmin oli, että tärkeät kohteet pidetään ja vihollinen lyödään reservien vastahyökkäyksillä niin nyt pataljoona on hajautettu ja liikkuu vastuualueellaan partio - joukkue -kokonaisuuksina suorittaen (tuli) ylläköitä, iskuosastoina iskien, pysäyttäen vastustajan kärjen määräajaksi ja tuhoten vastustajan huolto-osia, tuliyksiköitä sekä johtamispaikkoja. Hajautetun pataljoonan taistelulla pyritään lamauttamaan vastustajan panssaritiedustelukykyä, kuluttamaan sen taisteluvoimaa iskemällä sen joukkoja ja huoltoa vastaan syvällä alueella sekä hidastamaan sen hyökkäyksen etenemistä.
Perinteisessä taistelutavassa jalkaväkipataljoonan vastuualueen leveys on 3-6 km ja syvyys 4-8 km. Komppaniat ryhmitettiin niin, ettei vihollinen kyennyt lyömään niitä erillistaisteluissa. Uudessa ollaan vapaammin. Hajautetun pataljoonan vastuualueen koko on moninkertaisesti suurempi kuin perinteisessä taistelutavassa. Jokainen yksikkö taistelee pääsääntöisesti omalla laajalla vastuualueellaan, pääosin joukkuekokoonpanossa. Komppanian vastuualueella voi olla maastosta, tehtävästä ja tilanteesta riippuen syvyyttä ja leveyttä useita kilometrejä. Näissä painotetaan sanoja "aktiivisesti" ja "ovelasti". Nopeita ja paikallisia hyökkäyksiä tässä varmaan haetaan. Puolustusasemia- ja tasoja voidaan vaihtaa.
Tässä tullaankin mielenkiintoiseen seikkaan. Puhutaan, että "taistelun taktisia periaatteita ovat aktiivinen ja päättäväinen toiminta, menestyksen hyväksikäyttö, yllätys, harhauttaminen, voimien taloudellinen käyttö, olosuhteiden ja maaston hyväksikäyttö, toiminnan vapaus, selkeät johtosuhteet ja yksinkertaiset ratkaisut, voimien keskitetty käyttö ja taisteluliike". Tämä on kuin konsulttikieltä. On sekä toiminnan vapautta että keskitettyä käyttöä. Mutta ihan konkreettisesti taktiikka ei tietenkään aukea: se aukeaa harjoittelemalla.
Uskoisin, että tätä on myös kokeiltu. Toivottavasti on kokeiltu myös komppanialla pataljoonan kokoiseen mekaaniseen osastoon, että toimiiko vai eikö toimi.
Oma-aloitteisuudesta. Perinteisessä riittää, että koulutettavat ymmärtävät paikkansa taistelussa ja kykenevät toteuttamaan ne toimenpiteet mitkä puolustustaistelu vaatii, eli maaston pitäminen ja vastahyökkäys. Joukkueenjohtajan on kyettävä tekemään nopeita, komppanianpäällikön tahdon mukaisia päätöksiä, vaikka joukkue olisi eristyksissä tai erillään muusta komppaniasta. Tämä vaatii kykyä itsenäiseen toimintaan joukkueenjohtajalta, mutta ainoastaan tarvittaessa, Perinteinen on hyvin tehtäväkeskeinen - mistä itse asiassa pidin.
Kun uutta esitellään, kuulemme, että "uudistettu taistelutapa vaatii taistelijoilta täysin päinvastaista. Kyky itsenäiseen ja oma-aloitteelliseen toimintaan korostuu kaikilla tasoilla, aina hajautetusta pataljoonasta osana ryhmää taistelevaan partioon asti". No, tätä mantraa on varmaan avattu jo maastossa ja saatu kokemuksia ja näkemyksiä.
En nyt kritikoi, mutta toki mietin, miten ne toisten äitien nuoret pojat jollain ryhmätasolla ilman käskyä iskevät mekaaniseen joukkoon. Ja ovatko iskut oikea-aikaisia. Tilannekuva varmasti merkitsee.
Toinen askarruttava asia ovat komentopaikat. Vihollinen myllää vastuualueella. Kyllä siinä monen töpinän kuvittelisi saavan kyytiä, ellei sekin juokse kaiken aikaa jossain.
Mutta puusta katsen ei näitä tiedä. Minua ei ole koulutettu tähän. Olen vain seurannut koulutusta, lähinnä ryhmän liikkumiseen nähden.