Alueellisten joukkojen uusi? tst-tapa

[Second]

Onhan noita traktoreita/peräkärryjä ja raivaussahoja/moottorisahoja.

Onko käyttöä sitten paljoa muille kuin MAAK:in porukalle? Siitä lähtien kuin juokkueen tukikohtia ei pyritty enää kenttälinnoittamaan täydelle tasolle niin tuskin on tarvetta. Liikkuvuutta kuitenkin painotetaan sen verran että mukana liikkuva lapiokalusto lienee se tärkein panostettava. Tykistö pärjää moottorisahalla, toki kaivurikalusto on varmaan helvetin asiallinen varuste mutta mihinkään vesakon raivauksessa se ei ole avainroolissaan.

MAAK:in porukka voisi tuosta hyötyä raskaaseen maanmuokkaukseen... Tapauskohtaisesti toki. Mutta minun käsityksen mukaan ei mitään erityiskalustoa ei tarvita, maantiloilta löytyy kaikki tarvittava. Jos vesakkoa tai tukkimetsää pitää kaataa ja kuskata rangat pois niin traktori. Niitä ei kannata millään opilla hakettamaan suoraa kentälle. Jos vilja/nurmi/heinikko pitää raivata, traktori. Jos tarvitaan vaikka mättäikön yms jyräämistä niin traktori. Pirunpeltoa jos on niin, äiti.

Kaivurikalusto sitten kenttälinnoittamisessa ei ole paska ajatus itsessään.

Toki pinohiiritoiminta on sitten oma kokonaisuutensa. Ei riitä meikäläisellä ymmärrys

 

[Samses]

Ampuma-alan raivaus ei muuten ole vielä linnoittamista, se on asemien valmistelua ja tehdään silloinkin kun ei linnoittauduta. Raivaus- ja moottorisahoja onneksi tästä maasta löytyy, monen kesämökilläkin on molemmat. Jos jokunen raivaussaha ja joukkue ukkoja on käytössä, joukkueen asemien tuliala raivautuu päivässä pariinkin paikkaan. Kannattaa muuten katsoa mitä tekee hakkuujätteelle, ruskettuessaan se helposti paljastaa valmistellun aseman. Eli mahd mukaan risut piiloon/kuoppaan/hyötykäyttöön esim naamioinnissa.

 

[kertakenttään]

Mites täällä on näin hyvä lanka unholassa? Nyt henkiin tää, jumalauta ukot!

Noista linnoittamisjutuista niin puolustavalla taisteluosastolla luonnollisestikin korostuu taistelutilan valmistelun rooli, ehkä tärkeimpinä linnoittaminen ja materiaalinen valmius. Hihalyysinä tuollainen traktoripataljoona on kahteen päivään auttavasti taisteluvalmis vastuualueelle saapumisesta ja harjoitellut tärkeimpien asemien taistelun vaihto- ja vara-asemineen.

Alueellisten joukkojen hyökkäyksessä on parempi keskittää tulta kuin joukkoja. Todennnäköisesti saavutetaan 80% halutusta vaikutuksesta 30% joukkoja. Esimerkiksi ALPR suunnittelee sisäistä vastahyökkäystä PSAJONlla, mutta tekeekin sen vaikka vain vahvennetulla JKlla, jota tukee aluevastuussa olevan TSTOSn tykistö sekä oman TSTOSn patteri ja KRHOS. Harmi vaan ettei ole kahta pstjoukkuetta taisteluosastossa niin voisi kahteen eri kohtaan hyökätä vahvennetulla JKlla epiksen tukemana. Muutenkin jalkaväellä panssaroitua yhtymää vastaan hyökkääminen tulisi kyetä kohdistamaan tukeviin aselajeihin ja vastahyökkäyksellä murron rajoittaminen on mielestäni ehkä osittain hullun hommaa. Murto olisi järkevämpää eristää. Venäläinen taktiikka panostaa tuleen ja liikkeeseen, joten "feikkimurto" tai teeskennelty vetäytyminen joltain alueelta saattaa aiheuttaa mielikuvan murrosta, jolloin venäläinen saattaa lähteä hyödyntämään menestystä tai takaa-ajoon. Pienestä murrosta läpitullut vihollinen sitten motitetaan sisäisellä vastahyökkäyksellä ja mm. MHP12 akivoimisella syvyydessä. Murtoon päässyt ja saarrettu vihollinen sitten tuhotaan massamaisella tulenkäytöllä.

 

[vastarannankiiski]

Ampuma-alan raivaus ei muuten ole vielä linnoittamista, se on asemien valmistelua ja tehdään silloinkin kun ei linnoittauduta. Raivaus- ja moottorisahoja onneksi tästä maasta löytyy, monen kesämökilläkin on molemmat. Jos jokunen raivaussaha ja joukkue ukkoja on käytössä, joukkueen asemien tuliala raivautuu päivässä pariinkin paikkaan. Kannattaa muuten katsoa mitä tekee hakkuujätteelle, ruskettuessaan se helposti paljastaa valmistellun aseman. Eli mahd mukaan risut piiloon/kuoppaan/hyötykäyttöön esim naamioinnissa.

Viimeksi toukokuussa pari poteroa kaivaneena, tuli taas mieleen vanha juttu. Kun kaivaudutaan, homma aloitetaan usein nurinkurisesti asemien kaivamisella ja vasta tämän jälkeen siirrytään ampuma-alan raivaukseen. Tämä on oman havainnon perusteella yleinen virhe, koska se johtaa helposti siihen että kaivetuista asemista ei näe **ttuakaan tulisektorille johtuen siitä että ampuma-alaa ei olla vielä raivattu tai sitä ei pahimmassa tapauksessa raivata lainkaan. Itselleni on koulutettu aikanaan että: 1. tuliaseman paikka 2. ampuma-alan raivaus 3. makuupotero 4. polvipotero ja tarvittaessa pystypotero 5. naamiointi.

Mitä tuohon kaivautumiseen tulee niin siinä on tietty ristiriita omasta mielestäni. Liike on nopeaa ja paikalleenjäämistä pitää välttää, mutta samalla pitäisi saada suojaa epäsuoralta tulelta ja ilmarynnäköinniltä, jonka tulivoima vaan tuntuu kasvavan vuosikymmenestä toiseen. Ja maanpinnan alle kaivautuminen on tavalliselle räkääsyövälle kiväärimiehelle edelleenkin yksi tehokkaimmista ja yksinkertaisimmista suojautumiskeinoista, viholliselta kätkeytymisen ohella.

 

[Raveni]

Miten mahtaa olla... Onko kellään tietoa onko tuota uutta tst-tapaa varten alueellisille jo hommattu välineitä? Eli vähntäänkin ryhmä radiot ja johtamisvälineet? Vai onko hr. Punakynä jo käynyt toteamassa notta ei tarvita?

Olen edelleenkin sitä mieltä, että tuo uudistettu taistelutapa ei tule toimimaan ellei johtamisvälineitä ja radioita jalkauteta niin alas, että se poteroissa hajaryhmityksessä oleva tst-pari tietää mitä ympärillä tapahtuu.. jos rj tai jj joutuu sykkimään parilta toiselle kertomassa, että nyt tehdään näin ja jos tapahtuu näin niin toimitaan näin niin tulee tapahtumaan niin notta ne joukot eivät tiedä mitä ympäristössä tapahtuu ja menetetään iso osa taistelutehosta.

Itse uskon, että pelko on edelleenkin se taistelukentän vaarallisin ja lamauttavin seikka. Uskon myös, että sitä voidaan vähentää tiedolla mitä ympärillä tapahtuu eli tilannetiedolla. Varsinkin tänäpäivänä kun joukkojen määrää on tiputettu valtavasti entisaikoihin nähden.

 

[vastarannankiiski]

Olen edelleenkin sitä mieltä, että tuo uudistettu taistelutapa ei tule toimimaan ellei johtamisvälineitä ja radioita jalkauteta niin alas, että se poteroissa hajaryhmityksessä oleva tst-pari tietää mitä ympärillä tapahtuu.. jos rj tai jj joutuu sykkimään parilta toiselle kertomassa, että nyt tehdään näin ja jos tapahtuu näin niin toimitaan näin niin tulee tapahtumaan niin notta ne joukot eivät tiedä mitä ympäristössä tapahtuu ja menetetään iso osa taistelutehosta.

Ja johtaa johtajatappioihin, koska johtajien liike, ja etenkin vihollisen suunnasta katsottuna sivuttaisliike asemasta toiseen paljastaa ja silloin lopulta sarja nappaa jos ei sirpale.

Itse uskon, että pelko on edelleenkin se taistelukentän vaarallisin ja lamauttavin seikka. Uskon myös, että sitä voidaan vähentää tiedolla mitä ympärillä tapahtuu eli tilannetiedolla. Varsinkin tänäpäivänä kun joukkojen määrää on tiputettu valtavasti entisaikoihin nähden.

Samaa mieltä. Pelko yksinjäämisestä ja saarroksiin joutumisesta. Ei tämä ole vuosikymmenissä mihinkään hävinnyt. Pelko on sama, kuten myös nälkä, kylmä, väsymys. Ei ne muutu mihinkään ajan saatossa.

 

[c.o.]

Alueellisten joukkojen hyökkäyksessä on parempi keskittää tulta kuin joukkoja. Todennnäköisesti saavutetaan 80% halutusta vaikutuksesta 30% joukkoja.

Kyllä, näin juuri. Epistä vihollisen niskaan kaikilla putkilla. Uskaltaisin väittää, että sama koskee puolustustakin. Mahdollisimman eteen pitäisi saada lennokkeja ym, niin että epäsuora saadaan osumaan viholliseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Paras epis on se, mikä pysäyttää vihollisen hyökkäyksen ennen kuin se ehtii edes varsinaisesti alkaa.

Harmi vaan ettei ole kahta pstjoukkuetta taisteluosastossa niin voisi kahteen eri kohtaan hyökätä vahvennetulla JKlla epiksen tukemana.

Kyllä ja mietipä tilannetta hajautetuilla silloin, jos vihollisen elso estää radioliikenteen. Hyvin hitaaksi käy vahvistamisten hommaamiset ja muut, varsinkin kun vihollinen on vielä liikkeessä.

Näiden asioiden vuoksi erehdyn monesti haikailemaan niiden "komppaniataisteluosastojen" perään, joissa pst, lennokit, epis, suora tulivoima (CG tai vastaava) jne olisi jo kiinteästi komppaniatasolla käytettävissä.

Murto olisi järkevämpää eristää.

Kyllä. Väistö ja epistä niskaan. Seuraavaksi miinoitteet, valvonta ym ja lisää epistä niskaan. Sitten lisää epistä. Sen jälkeen lisää epistä, miinoitteet ym, valvonta, linnoittautuminen jne ja epistä lisää.

 

[Vonka]

Vaikka näitä miten miettisi, koko homman lähtökohta on ollut joukkojen pienuus. Maavoimien on kyettävä täyttämään tehtävänsä pienemmillä joukoilla. Siinä se. Tähän liittyen joukkojen toiminta-alueet ja toiminnanvapaus ovat kasvaneet. Tarkoittaako toiminnanvapaus sitten poikkeavaa aktiivisuutta vai muonankeräilyä ja selviytymistä, sitä voi miettiä.

Periaatteessa joukkojen pitäisi olla hajautettuna paljon entistä suorituskykyisempiä kyetäkseen täyttämään tehtävänsä.

Koulutuksessa mietitään pedagogiaa. Kouluttajien on pyrittävä siirtymään kouluttajakeskeisestä koulutustavasta koulutettavakeskeiseen koulutustapaan, jossa kouluttaja on enemmän ulkoa ohjaava voima kuin esimerkkivastaus ongelmiin. Koulutettavien tulisi aktiivisesti arvioida omaa oppimistansa ja toimintaansa, sekä ilmaista käsityksiään niistä.

Minulle on näytetty kerran uuden taistelutavan mukainen komppanian vastuualue mittoineen. Ajattelin tuntemaani vanhan ajan panssaripataljoonaa ja mietin, että se menee siitä että heilahtaa. Siitä ei ole kahta sanaa. Sodan kuva on sellainen.

Tajusin kyllä, että on tässä varmasti mietitty missä mitenkin ollaan. On painopisteitä, sivusuuntia ja eri alueita.

Monipuolinen taktiikka ja aktiivisuus on kuitenkin se väline, jolla altavastaaja pääsee ottamaan aloitteen. Näin on historiassakin. Tavallaan talvisodan Raatteentiellä tai jatkosodan Ilomantsissa oli kyseessä hajautettu taistelutapa vaikkakaan ei aseistukseltaan ja kalustoltaan hirveän suorituskykyinen. Suomenhevonen oli se suorituskyky. Ilomantsin taistelualueelle riitti alussa suomalaisia keskimäärin kuusi ukkoa neliökilometrille, jos olisi tasaisesti jaettu. Eikö se ollut jotakuinkin 30 X 50 km. Todellisuudessa pataljoonat olivat tietenkin keskitetysti siellä missä pitikin. Silti linjat menivät korvessa sekaisin. Jos otti torkut, piti herätessä katsoa, minkälaisia tossuja nurkilla näkyi, ennen kuin alkoi liikaa törmäilemään.

Tavallaan tämän tavan esiaste on tuonut suomalaisten ensimmäisen ja viimeisen suurvoiton sodissa. Pitää lyödä ja aiheuttaa tappioita.

Korpeen moderni liikuntasota sopii hyvin. Nykyään on vain kovin paljon tiestöä - ja vielä hyvää sellaista. Moottoroitu liikuntakyky ja paikallistuntemus ovat voimavara.

Huollon suhteen tässä on aikamoinen haaste. porukan on otettava mukaan, mitä pystyy ja pärjättävä ehkä pitkäänkin omillaan. Moraali? Rohkeus? Itsenäisyys? Paljon haasteita, joitka onnistuessaan voivat tuoda paljon etuja.

Vaatii lujia komentajia, ei mitään rauhan ajan väsyneitä pikkuvirkamiehiä.

 

[Vonka]

Vaikka otin esimerkin kaukaa historiasta siitä, että taktiikat eivät aikaisemminkaan ole välttämättä olleet passivista ja jäykkää vastarintaa, taustalla on toki sodan kuvan muutos. Korkean aseteknologian maissa joukkojen määrä on vähentynyt. Ilma-aseen merkitys siellä, missä vapaasti saa lentää, on kasvanut. Mekanisoidut joukot ovat olleet merkityksellisiä sitten, kun taistelut on ratkaistu.

Sotaa ei käydä oletettavasti kaiken aikaa selkeillä rintamalinjoilla, vaan se ulottuu kaikkialle. Tosin esim. Ukrainassa selvästi muodostui linjoja kulloiseenkin kahakkapaikkaan - ja puolustuksellista syvyyttä ei sitten hyökkäävillä ATO-joukoilla ollut ollenkaan.

Ymmärrykseni mukaan taistelutavan uudistaminen ei hylkää täysin perinteistä taistelutapaa ja hyväksi havaittuja toimintatapoja, vaan se pyrkii uudistamaan jo olemassa olevaa taistelutapaa lisäämällä aktiivisuutta kaikissa taistelulajeissa.

Mikäs sen parempaa.

 

[CV9030FIN]

Vaatii lujia komentajia, ei mitään rauhan ajan väsyneitä pikkuvirkamiehiä.

Kiitos taas. Taas nostaa tämä foorumin perusupseeriviha päätään. Kun @baikal ei hetkeen olekaan hekuimoinut ostetun Koskenkorvan määrällä, no hyvä että sinä tämän nostit esiin. Varmaan pitäisi kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvat komentajat korvata reissuilla niin alkaa onnistumaan?

 

[vastarannankiiski]

Kyllä, näin juuri. Epistä vihollisen niskaan kaikilla putkilla. Uskaltaisin väittää, että sama koskee puolustustakin. Mahdollisimman eteen pitäisi saada lennokkeja ym, niin että epäsuora saadaan osumaan viholliseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Paras epis on se, mikä pysäyttää vihollisen hyökkäyksen ennen kuin se ehtii edes varsinaisesti alkaa.




Kyllä ja mietipä tilannetta hajautetuilla silloin, jos vihollisen elso estää radioliikenteen. Hyvin hitaaksi käy vahvistamisten hommaamiset ja muut, varsinkin kun vihollinen on vielä liikkeessä.

Näiden asioiden vuoksi erehdyn monesti haikailemaan niiden "komppaniataisteluosastojen" perään, joissa pst, lennokit, epis, suora tulivoima (CG tai vastaava) jne olisi jo kiinteästi komppaniatasolla käytettävissä.




Kyllä. Väistö ja epistä niskaan. Seuraavaksi miinoitteet, valvonta ym ja lisää epistä niskaan. Sitten lisää epistä. Sen jälkeen lisää epistä, miinoitteet ym, valvonta, linnoittautuminen jne ja epistä lisää.

Tykkään ajatuksestasi mutta näkisin siinä pari "muttaa".

Jos kompaaniaan ahdetaan em. sakkia kalustoineen, nämä tukiosastot joko jäisivät melko pieniksi ja siten vaikutukseltaan heikoiksi tai sitten se paisuttaisi komppaniaa melkoisesti tarvittava huolto huomioiden. Tästä on taidettu vaihtaa ajatuksia jo aiemminkin.

Toinen on se, että olisi vaikea kuvitella naapuria aivottomana ja hölmänä sakkina, joka puskisi pahki jatkuvasti ja kerta toisensä jälkeen väijytyksiämme ja miinoitteitamme mennen aina samoihin jekkuihin kirveleviä tappioita kärsien. En tiedä miten he toimisivat, mutta voisi olettaa että sielläkin puolella taktiikkaa ja vastatoimia mietittäisiin uudemman kerran jos kosketus päättyy heidän puolestaan kerta toisensa jälkeen savuaviin ajoneuvoihin ja ruumiskasoihin.

 

[kertakenttään]

Kiitos taas. Taas nostaa tämä foorumin perusupseeriviha päätään. Kun @baikal ei hetkeen olekaan hekuimoinut ostetun Koskenkorvan määrällä, no hyvä että sinä tämän nostit esiin. Varmaan pitäisi kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvat komentajat korvata reissuilla niin alkaa onnistumaan?

Vittu just niin saatana. CDH ja silleen.

 

[Vonka]

Kiitos taas. Taas nostaa tämä foorumin perusupseeriviha päätään. Kun @baikal ei hetkeen olekaan hekuimoinut ostetun Koskenkorvan määrällä, no hyvä että sinä tämän nostit esiin. Varmaan pitäisi kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvat komentajat korvata reissuilla niin alkaa onnistumaan?

Näin en tarkoittanut! Ajattelin ihan vilpittömästi, että tämä vaatii paljon virkamieheltä. Mitään epäluottamusta ei ole. Jos kaikki ovat yhtä nohevia ja kenttäkelpoisia, mikäs siinä. Tarkoitin lähinnä, että väsähtänyt ja passiiivinen ei saa olla. Että parhaista parhaat saavat enemmän aikaan, etenkin jos johdettava aines on hyvää. En minä usko, että nuorissa upseereissa ja operatiivisissa on mitään ongelmaa.

 

[baikal]

Taas nostaa tämä foorumin perusupseeriviha päätään. Kun @baikal ei hetkeen olekaan hekuimoinut ostetun Koskenkorvan määrällä, no hyvä että sinä tämän nostit esiin

Nyt olen kyllä täysin syytön tähän rettelöön. Vonka tuskin tarkoitti tuollaista johtopäätöstä, enemmänkin luulen hänen tarkoittaneen niitä vaatimuksia, joita sota-ajan upseerilla on. Suurin osa alaisista on kuitenkin taistelujen alla suu pyöreänä ja silmät kuin teevadit....odottaen vastauksia edes joltain ja kyllä se joltain on joku upseeri. Ehkä vonka ja nöyrin allekirjoittanut ovat ymmärtävinään jotain niistä epäinhimillisistä vaatimuksista, jotka sotatyön vastuullinen johtaja per yksikkö joutuu kohtaamaan varsinkin alussa. Sehän on johtajallekin perkeleellinen tilanne ja nykyään vielä pahempi kuin ammoin. Tilanteet voivat olla käsittämättömän epäselviä ja hämmentäviä....tee siinä suht järjellisiä päätöksiä ja anna käskyjä....ei ihan helppoa ja ei missään tapauksessa enää hoidettavissa rivireserviupseerin toimena kuin poikkeuksittain.

 

[Vonka]

Nyt olen kyllä täysin syytön tähän rettelöön. Vonka tuskin tarkoitti tuollaista johtopäätöstä, enemmänkin luulen hänen tarkoittaneen niitä vaatimuksia, joita sota-ajan upseerilla on. Suurin osa alaisista on kuitenkin taistelujen alla suu pyöreänä ja silmät kuin teevadit....odottaen vastauksia edes joltain ja kyllä se joltain on joku upseeri. Ehkä vonka ja nöyrin allekirjoittanut ovat ymmärtävinään jotain niistä epäinhimillisistä vaatimuksista, jotka sotatyön vastuullinen johtaja per yksikkö joutuu kohtaamaan varsinkin alussa. Sehän on johtajallekin perkeleellinen tilanne ja nykyään vielä pahempi kuin ammoin. Tilanteet voivat olla käsittämättömän epäselviä ja hämmentäviä....tee siinä suht järjellisiä päätöksiä ja anna käskyjä....ei ihan helppoa ja ei missään tapauksessa enää hoidettavissa rivireserviupseerin toimena kuin poikkeuksittain.

Taitaako tämän paremmin sanoa.

 

[Aarne1]

Toinen on se, että olisi vaikea kuvitella naapuria aivottomana ja hölmänä sakkina, joka puskisi pahki jatkuvasti ja kerta toisensä jälkeen väijytyksiämme ja miinoitteitamme mennen aina samoihin jekkuihin kirveleviä tappioita kärsien.

Tuohon me taidetaan jossain määrin luottaa. Vauhtia ja voimaa, uutta yksikköä kärkeen kun edellinen palaa karrelle... Sotilas ja kone ovat korvattavissa, molempia löytyy rajattomasti.

 

[Raveni]

Eikai kukaan nyt upseereita vihaa mutta onhan tuossa johtamisessa omat haasteensa ihan käytännön kannalta mikäli sikäli jos sitä johtamisjärjestelmää ei ole olemassa, se on vailinaisesti hankittu ja se ei päädy taistelijapari tasalle. Silloin menetetään paljon siitä resurssista joka olisi muutoin käytettävissä.

Kun lähdetään määrää korvaamaan laadulla niin silloin sitä on oikeasti korvattava laadulla. Eikä vain supistaa määrää, kertoa kuinka pienemmillä joukoilla nykyään saadaan enemmän aikaan ja kuinka ne on tehokkaampia. Ei niillä saada eikä ne ole tehokkaampia jos ei johtajat tiedä missä äijät on, missä kunnossa ne on koska tällöin sillä johtajalla ei ole olleellista tietoa saatavana. Ne vastuu ja toiminta alueet on niin suuret nykyään, että jos pienestä joukosta on tarkoitus saada 110% irti joka siitä on pakko saada kun vihollinen on isompi ja vahvempi ja jonka resurssit ovat suuret jos ei nykyään enään rajattomat. Se 110% irti saaminen suorastaan vaatii jos ei huuda, hemmetin hyvää tilannetietoisuutta ihan joka ukolle. Tällöin päästään siihen joka tuossa uudessa taistelutavassa on oleellista eli joku eversti piirtelee ne suuret suuntaviivat mutta se paikallinen JJ tai RJ kykenee tekemään joustavasti päätöksiä TILANTEEN mukaan.

Harvinaisen epäselvästi varmasti kirjoitettu mutta toivottavasti pointti valkenee... Eli lyhyesti: Kentällä on oikeasti oltava johtamisen ja tilannetietoisuuden mahdollistavaa tekniikkaa siinä mittakaavassa, että se on hyödyksi.

 

[Raveni]

Haasteensa kuvioihin varmasti tuo se, että alueellisia joukkoja on paljon joten niiden varustaminenkin kunnolla maksaa paljon. Liekö edes operatiivisia varustettu asianmukaisesti vieläkään? Jenkkejä voisi pitää mielestäni hyvänäkin esimerkkinä siitä, että miten "pienillä" joukoilla saadaan aikaan suuria. Siellä on aikamoinen koneisto tuottamassa ja analysoimassa tietoa ja sitä käsittääkseni pyritään tänäpäivänä jalkauttamaan mahdollisimman alas kohdistetusti niille jotka sitä tarvitsevat. Tappiot noissa viimeisissä kriiseissä ovat ainakin omasta mielestä olleet aika kohtuulliset tavoitteisiin ja viholliselle tuotettuihin tappioihin nähden. Aika suvereenisti ovat hallinneet taistelutilaa.

 

[Vonka]

mutta se paikallinen JJ tai RJ kykenee tekemään joustavasti päätöksiä TILANTEEN mukaan.

¨

Takuulla, mitä tehtävän lillukanvarsiin tulee. Tehtävästä on oltava selkeä ja ehdoton käsky. Siis siitä, minkä takia ollaan. Mistä on kyse. Kaikesta itsenäisestä ja omaehtoisesta funtsimisesta huolimatta se perusjuju on oltava tiedossa eikä siinä saa olla yhtään mitään toisaalta ja toisaalta ja ehkäpä ja millähän ehdoilla. On kyse torjunnasta, viivytyksestä, hyökkäyksestä, ylläköstä tai mistä tahansa, pitää tietää tavoite. Se pitää tietää selkeästi, niin helkkarin kirkkaasti kuin ikinä.

Esimerkiksi sivustavarmistus yhdelläkin ryhmällä toteutettuna on niin tärkeä, että jos on sanottu että sieltä ei sitten tule ketään niin sieltä ei sitten tule ketään. Muuten pääjoukolle käy paskaisesti.

 

[Raveni]

¨

Takuulla, mitä tehtävän lillukanvarsiin tulee. Tehtävästä on oltava selkeä ja ehdoton käsky. Siis siitä, minkä takia ollaan. Mistä on kyse. Kaikesta itsenäisestä ja omaehtoisesta funtsimisesta huolimatta se perusjuju on oltava tiedossa eikä siinä saa olla yhtään mitään toisaalta ja toisaalta ja ehkäpä ja millähän ehdoilla. On kyse torjunnasta, viivytyksestä, hyökkäyksestä, ylläköstä tai mistä tahansa, pitää tietää tavoite. Se pitää tietää selkeästi, niin helkkarin kirkkaasti kuin ikinä.

Esimerkiksi sivustavarmistus yhdelläkin ryhmällä toteutettuna on niin tärkeä, että jos on sanottu että sieltä ei sitten tule ketään niin sieltä ei sitten tule ketään. Muuten pääjoukolle käy paskaisesti.

Eikös tuossa uudessa taistelutavassa juuri korostu se oma-aloitteisuus?