Amerikkalainen sotataito

Riippuu vähän tehtävästä. Jos on yksittäisen sotilaan tehtävässä kuten erikoisjoukkosotilas tai lentäjä, harjoittelee kokoajan. Jos on valmiustehtävässä joka edellyttää yksittäisen taistelijan taitoja, vaikka sotilaallisen virka-avun antamiseen tarkoitetussa osastossa, harjoittelee useita kertoja vuodessa. Jos on johtaja- tai päällikkötehtävissä, harjoittelee omaa sodan ajan tehtäväänsä useita kertoja vuodessa. Pääsääntöisesti, mitä alemmalla tasolla sodan ajan tehtävä on, sitä useammin pääsee sitä harjoittelemaan. Toisaalta, mitä korkeammassa sodan ajan tehtävässä on, sitä kokeneempi sotilas on, mikä vähän kompensoi harjoittelumääriä.

Tarkoitin esimerkiksi perus jenkkkien kiväärimiestä.

Taas kerran onnistuin kysymään huonosti
 
Pahoittelen, että näin puutun sivusta, mutta tarkoitatko siis, paljonko amerikkalainen jalkaväkisotilas harjoittelee?

Ei pitäisi töissä ajan tapokseen kirjottaa. Jää aina viestit epäselviksi kun tuleekin tilanne.

Joo kysyn siti minkä verran esim. perus jenkkien kiväärimies treenaa.

Joku sanoikin tuolla että peruskoulutuskausi on 4 kuukautta. Mitä sen jälkeen? Ollaan vuosia duunissa mutta miten paljon siinä harjotellaan sodan ajan juttuja
 
Joku sanoikin tuolla että peruskoulutuskausi on 4 kuukautta. Mitä sen jälkeen? Ollaan vuosia duunissa mutta miten paljon siinä harjotellaan sodan ajan juttuja

IET (Initial Entry Training) menee näin. Ensin on Boot Camp, joka jakautuu kahteen palaan, Basic Combat Training ja Advanced Individual Training. Peruskoulutus on sen kymmenen viikkoa mutta AIT voi olla mitä tahansa neljästä viikosta aina 52 viikkoon riippuen siitä, minkä homman saa. Kahden vuoden pestistä toinen voi siis mennä vaikka maailmalla jossain kohteessa, jos on sellaiset ajat, kuten 2000-2010 oli.

Tyypillinen päivä:

0430 herätys, parranajo ym.
0500 lenkki
0600 aamiainen
0630 koulutusta
1200 lounas
1230 koulutusta
1700 päivällinen
1730 koulutuskersantin aika, jolloin kersantti puhuu ajankohtaisista asioista, mitä katsoo tarpeelliseksi tai kouluttaa. Myös postinjako. (Drill Sergeant time)
2000 henkilökohtainen vapaa-aika
2100 valot pois, hiljaisuus

Palovartiossa eli eräänlaisessa "kasarmikipinässä" on joka joukkueesta kaksi kerrallaan tunnin vuoron. He kiertelevät ja siivoavat kasarmilla. Perinne tulee uunien ja puuparakkien ajoilta, mutta siitä ei ole luovuttu. Se on enemmänkin tapaopetusta, he ovat ikään kuin liikkuvia päivystäjiä.

Peruskoulutuksessa on Reception Week (rutiinit, byrokratia, varusteet, oppitunteja), Red Phase (sulkeiset, tiimityö), White Phase (sotilastaitoja, esteratoja ym.), Blue Phase (asekäsittely) ja lopuksi graduointi (perheet ja ystävät tulevat).

Samaa leipää ne syövät sielläkin. Mikäli ollaan Yhdysvalloissa eikä Irakin kaltaisilla kriisialueilla, joukko-osasto harjoittelee rutiininomaisesti aika ajoin komentajansa suunnitelman tai korkeamman esikunnan suunnitelman mukaan tai sen osia voi olla harjoittelemassa. Jos AIT menee erikoisjoukoissa, voi nähdä eksoottisiakin paikkoja, kuten Norjan ja muutama harva on käynyt Suomessakin ja saanut nauttia vaikkapa suksien päältä ampumisesta.

US Armyn sopimus on kaksivuotinen ja jos aikoo jatkaa uraa, sopiva yksilö voi kouluttautua lisää ja jäädä remmiin. Asevoimista suuri osa menee siviiliin mutta osa jatkaa Kansalliskaartissa osa-aikaisena sitoutuneena. Army Reserve on hyvin kriitttinen osa joustavaa kriisisysteemiä. Reservi treenaa Kansalliskaartin kouluttajien kanssa ja heitä on noin miljoona enemmän tai vähemmän listoilla.
 
Viimeksi muokattu:
IET (Initial Entry Training) menee näin. Ensin on Boot Camp, joka jakautuu kahteen palaan, Basic Combat Training ja Advanced Individual Training. Peruskoulutus on sen kymmenen viikkoa mutta AIT voi olla mitöä tahansa neljästä viikosta aina 52 viikkoon riippuen siitä, minkä homman saa. Kahden vuoden pestistä toinen voi siis mennä vaikka maailmalla jossain kohteessa, jos on sellaiset ajat, kuten 2000-2010 oli.

Tyypillinen päivä:

0430 herätys, parranajo ym.
0500 lenkki
0800 aamiainen
0630 koulutusta
1200 lounas
1230 koulutusta
1700 päivällinen
1730 koulutuskersantin aika, jolloin kersantti puhuu ajankohtaisista asioista, mitä katsoo tarpeelliseksi tai kouluttaa. Myös postinjako. (Drill Sergeant time)
2000 henkilökohtainen vapaa-aika
2100 valot pois, hiljaisuus

Palovartiossa eli eräänlaisessa "kasarmikipinässä" on joka joukkueesta kaksi kerrallaan tunnin vuoron. He kiertelevät ja siivoavat kasarmilla. Perinne tulee uunien ja puuparakkien ajoilta, mutta siitä ei ole luovuttu. Se on enemmänkin tapaopetusta, he ovat ikään kuin liikkuvia päivystäjiä.

Peruskoulutuksessa on Reception Week (rutiinit, byrokratia, varusteet, oppitunteja), Red Phase (sulkeiset, tiimityö), White Phase (sotilastaitoja, esteratoja ym.), Ble Phase (asekäsittely) ja lopuksi graduointi (perheet ja ystävät tulevat).

Samaa leipää ne syövät sielläkin. Mikäli ollaan Yhdysvalloissa eikä Irakin kaltaisilla kriisialueilla, joukko-osasto harjoittelee rutiininomaisesti aika ajoin komentajansa suunnitelman tai korkeamman esikunnan suunnitelman mukaan tai sen osia voi olla harjoittelemassa. Jos AIT menee erikoisjoukoissa, voi nähdä eksoottisiakin paikkoja, kuten Norjan ja muutama harva on käynyt Suomessakin ja saanut nauttia vaikkapa suksien päältä ampumisesta.

US Armyn sopimus on kaksivuotinen ja jos aikoo jatkaa uraa, sopiva yksilö voi kouluttautua lisää ja jäädä remmiin. Asevoimista suuri osa menee siviiliin mutta osa jatkaa Kansalliskaartissa osa-aikaisena sitoutuneena. Army Reserve on hyvin kriitttinen osa joustavaa kriisisysteemiä. Reservi treenaa Kansalliskaartin kouluttajien kanssa ja heitä on noin miljoona enemmän tai vähemmän listoilla.

Jees. Kiitos hyvästä vastauksesta.

Pitäishän nää jutut tietää, mutta siitä kiva harrastus että aina tulee uutta eteen.
 
Tarkoitin esimerkiksi perus jenkkkien kiväärimiestä.

Taas kerran onnistuin kysymään huonosti

Ammattiarmeijoissa ei välttämättä harjoitella aina kovinkaan kiivaasti. Normaalisti joukot ovat jonkinlaisessa kierrossa missä valmistaudutaan operaatioon, ollaan operaatiossa, palataan takaisin huoltoon ja lepoon, jonka jälkeen taas takaisin valmistautumiseen.

Valmistautumisvaiheessa (6-9 kk) vedetään yleensä läpi tiukempi koulutusohjelma. Itse operaatiossa joukko voi olla kiivaissakin taisteluissa, mutta toisaalta voivat olla myös löysemmissä vartio- ja tukitehtävissä missä ei juurikaan osaaminen kehity. Huolto- ja lepovaiheessa otetaan yleensä rennommin eikä harjoitella ainakaan suurempina joukkoina.

Oma havainto operaatioista on, että ihan perus jenkkikiväärimiehen taidot ei nyt mitenkään erikoisesti häikäise verrattuna meikäläisiin reserviläisiin. Ja varsinkin jos joutuvat olosuhteisiin joihin eivät ole tottuneet, ovat aika ihmeissään. Toisaalta tasoeroja on molemmissa armeijoissa. Jenkeiltä löytyy tosi laadukkaitakin joukkoja, toisaalta meiltä reserviä joka ei ole päässyt harjoittelemaan lainkaan.
 
Jees. Kiitos hyvästä vastauksesta.

Pitäishän nää jutut tietää, mutta siitä kiva harrastus että aina tulee uutta eteen.

Kirjoitin vahingossa aamiaisen väärään paikkaan. Aamiainen on siis kello kuusi aamulla, 1,5 tuntia heräämisestä ja liikuntakoulutuksen jälkeen.
 
Mjoo...

Yleisinä huomioina jenkkien etuja.

+löytyy joukkoja jotka ovat saaneet tulikasteen elikkä veteraaneja ja käytännön osaamista löytyy.

+upseerit ja alipäällystö ovat saaneet taistelukokemusta hyvinkin laajalti koko asevoimien laajuudella. Tukevat aselajit ovat saaneet sotakokemusta operaatioalueilta. Ja se kokemus johtamisesta taistelussa on ollut verrattain tuoretta. Suomessa tätä taistelukokemusta ei ole käytännössä lainkaan.

Suomesta ei löydy kovinkaan monta upseeria joilla on modernia sotakokemusta. Poikkeuksena on ne pienet joukot jotka ovat olleet kansainvälisissä operaatioissa kuten Afghanistanissa. Tietenkin osa näistä taistelukokemuksista välittyy yhteisissä harjoituksissa jos suomalaiset on fiksusti mukana yhteistoiminnassa jenkkien kanssa.

+jenkeillä ei oikein ole mitään pyssykammoa joten monet omistavat aseita ja harjoittelevat varmaan vapaa-ajallakin. Ampumataito pysyy yllä.(?)
 
YHDYSVALTALAISEN MEKANISOIDUN JALKAVÄKIPATALJOONAN KOKOONPANON KEHITTYMINEN VUOSINA 1973–2003

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksella pyritään selvittämään yhdysvaltalaisen mekanisoidun jalkaväkipataljoonan kokoonpanon kehittyminen ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1973–2003. Kokoonpanoa tarkastellaan kokonaisuutena ja sen suorituskykyä pyritään arvioimaan ottamalla huomioon varsinaisen organisaation lisäksi käytössä ollut kalusto ja materiaali. Aikaisempaa suomenkielistä tutkimusta ei tältä aikaväliltä tästä aiheesta ole. Tutkimuksessa käytetään julkisia kirjallisia lähteitä, joista tärkeimmät ovat Yhdysvaltojen armeijan ohjesäännöt ja organisaatiokaaviot. Aihetta sivuavaa kirjallisuutta on paljon, mutta näkökulma on yleensä pataljoonan tasoa korkeammalla. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty lähteinä yhdysvaltalaisten sotilasopetuslaitosten julkisia tutkimuksia sekä Yhdysvalloissa ilmestyviä sotilasalan lehtiä. Sotilasalan lehdistä pystyy seuraamaan aikakauden keskustelua sekä alatasojen käyttäjien kokemuksia eri välineistä ja kokoonpanoista. Lähteistä saatuja tietoja yhdistelemällä on selvitetty pataljoonan kokoonpano ja sen muutokset. Nämä on sidottu isompaan kokonaisuuteen divisioonien organisaatioiden sekä maavoimien taisteluoppien kautta. Näitä tietoja yhdistelemällä on voitu selvittää pataljoonan kokoonpanon kehittymisen syitä. Tutkitulla aikavälillä mekanisoidun jalkaväkipataljoonan kokoonpano on keventynyt ja yksinkertaistunut. Suorituskykyjen karsinta on keskittynyt erityisesti orgaaniseen epäsuoraan tuleen ja huoltoon. Kehittynyt tekniikka on kuitenkin pitänyt pataljoonan tulivoiman, liikkuvuuden, suojan ja johdettavuuden hyvällä tasolla. Pataljoonasta poistuneet suorituskyvyt on siirretty divisioonan organisaatioon, josta ne on tarpeen mukaan alistettu. Mekanisoitu jalkaväkipataljoona on ollut koko tutkitulla aikavälillä joustava organisaatio, jota on tilanteen mukaan voitu vahventaa tai heikentää. Pataljoona on pyritty pitämään osana isompaa kokonaisuutta, jotta sen tukeminen ylempien johtoportaiden suorituskyvyllä on mahdollista. Pataljoonan kokonaissuorituskyky on tutkittuna aikana kasvanut, mutta se on tullut koko ajan riippuvaisemmaksi ylemmän johtoportaan tuesta ja erityisesti toimivista johtamisjärjestelmistä. Toimiessaan kokonaisuus on erittäin tehokas, sillä kukin organisaatio ja johtoporras voi keskittyä pääsääntöisesti omaan tehtäväänsä. Taistelevat joukot, joilla ei ole tarvetta huolehtia tukevista joukoista, voidaan nopeasti siirtää tarvittavalle alueelle. Samaan aikaan tukevat aselajit ja joukot voivat luoda omat painopisteensä tarpeen mukaan. Vaarana on kuitenkin se, että johtamisjärjestelmä ei syystä tai toisesta toimi, jolloin yhteistoiminta vaikeutuu tai loppuu kokonaan. Vaikka mekanisoidun jalkaväkipataljoonan päätehtävä onkin tavanomainen taistelu, ovat uudistuneet uhkakuvat ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikka vaikuttaneet pataljoonan tehtäviin ja kokoonpanoon.

AVAINSANAT Yhdysvallat, maavoimat, mekanisoitu, jalkaväki, pataljoona, taisteluosasto, panssari
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/115803/SM872.pdf?sequence=2

Mielenkiintoinen esitys mekanisoidun jalkaväen kehityksestä, silloin kun raha ei ole este.
 
Viimeksi muokattu:
Herätetääns tämäkin lanka unesta ja paneudutaan jenkkien jalkaväkiprikaatin organisaatioon ja ehkä tarkemmin pataljoonan. Tarkoitus luoda pohja keskustelulle pureskelemalla valmiiksi teille kaaviohelvetti ja nostamalla esille tärkeäksi näkemiäni asioita.

Pataljoonan organisaatioon kuuluu esikuntakomppania, kolme kiväärikomppaniaa ja asekomppania. EK:sta nostan esille tulenjohtueen, jossa 9 tj taistelijaparia, tiedustelujoukkueen, jossa kolme kuusihenkistä ryhmää, joilla jokaisella 2 kpl hummereita ja 2 kpl javelin laukaisulaitteita, sekä kranaatinheitinjoukkueen neljällä 81mm heittimellä.

Kiväärikomppaniaan kuuluu kolme kolmeryhmäistä joukkuetta ja ryhmän vahvuus 9 sekä aseryhmä, jolla on kaksi konekivääriä ja kaksi javelin laukaisulaitetta, komento-osa ja kranaatinheitinryhmä kahdella 60mm heittimellä. Koko komppanialla on orgaanisesti vain kaksi ajoneuvoa. Komppanian aseistukseen kuuluu 6 javelinia, 20 kranaatinampumalaitetta (UBGL) ja 8/18 raskasta/kevyttä konekivääriä sekä yksi .50 cal. Henkilöstövahvuus 131.

Jalkaväkipataljoonan huoltokomppania (joka ei ole orgaaninen, jostain kumman syystä) muistuttaa meikäläisten huoltokomppaniaa huomattavasti lukuunottamatta liikkuvuusryhmää, jolla on 10 M1083 kuorma-autoa ja 8 peräkärryä. Ilmeisesti kiväärikomppanioiden siirtelyyn.

Asekomppanian organisaatio koostuu neljästä rynnäkköjoukkueesta, joista jokaisella viisi hummeria, yhdessä körkki, yhdessä Ma Deuce, kahdessä TOW ja yksi aseistamaton peräkärryllä. Komppanialla yhteensä 8 körkkiä, 8 TOW ampumalaitetta ja 9 .50 calia.

Viiltävä analyysi:

Eniten silmään pistää kiväärikomppanian ajoneuvojen vähäisyys. 10 kuorma-autoa ei mahdollista koko pataljoonan liikuttelua yhtä aikaa tilan puolesta eikä varmaan ole toivottavaakaan kuljettaa melkein koko joukkuetta yhdessä ajoneuvossa. Panssaroimattomien ajoneuvon käyttö jalkaväen kuljetukseen tuottaa saman haasteen, kuin meillekin eli suojan puutteen.

Toisekseen pienikaliiperisten aseiden suuren lukumäärän. Viittaan pataljoonan yli 70 kranaatinampumalaitteeseen sekä asekomppanian tulivoimaan. Jalkaväkeä vastaan tällä aseistuksella kyetään saamaan hyvä vaikutus, mutta panssaroitua vihollista vastaan suunnilleen Stanag tasoa 3 suojattu hummeri körkillä ei pärjää kuin hyvin käytettynä ellei kyseessä ole ällitälli.

Panssarintorjunta lepää näennäisesti javelinien ja towien varassa. Minua vaan osin mietityttää niiden hakupään toimivuus IR-savuja vastaan. Jalkaväellä on myös AT-4 käytössä.

Pataljoonalla on hyvin heikko epäsuora tuli ja prikaatinkin tuliyksikkö on pääosin 105 millistä. Heidän tykistötaktiikoistaan en osaa sanoa onko heillä kykyä hajauttaa patteristo aseittain.

Jalkaväen määrä komppaniassa ja joukkueessa on meidän tasoa. Heillä on joukkueessa yksi ryhmä jalkaväkeä enemmän, mutta meillä on komppaniassa yksi joukkue enemmän. Meidän puuttuvaa aseryhmää korvaa KRHJ ja pstryhmä NLAWeilla. Samoin huoltojoukkueen taistelukykyä ei saa missään nimessä aliarvioida. Se myös näkyy meillä yli kaksi kertaa suurempana henkilöstönä. Pataljoonatasalla meihin verrattuna heillä on yli kaksi kertaa pienempi henkilöstö, johtuen organisaatioiden pienuudesta ja esim PIONKn olosta prikaatin alaisuudessa. Meillä on myös kokonaisia yksiköitä, joita heillä ei ole ollenkaan, kuten KRHK.

Näkisin suomalaisen jääkärijoukkueen pääsevän parempaan kokonaissuorituskykyyn mikäli sille olisi sijoittaa NLAWeja. Komppaniatasalla taas näen suomalaisen jääkärikomppanian eduksi taistelunkestävyyden ja monipuolisemmat suorituskyvyt eritoten lääkinnän ja huollon osalta. Jenkkien prikaatitason lääkintä ja huolto-organisaatio kyllä kykenee varmasti vastaamaan kiväärikomppanioiden huollon tarpeesee, mutta se vaatii enemmän suunnittelua prikaatitasolla ja siten myös hitaampaa suunnittelua ja toimeenpanoa

Liitteessä jenkkien IBCT, ABCT ja SBCT organisaatiot.
 

Liitteet

  • msm3-90_2012.pdf
    1.8 MB · Luettu: 18
Jalkaväkipataljoonan huoltokomppania (joka ei ole orgaaninen, jostain kumman syystä) muistuttaa meikäläisten huoltokomppaniaa huomattavasti lukuunottamatta liikkuvuusryhmää, jolla on 10 M1083 kuorma-autoa ja 8 peräkärryä. Ilmeisesti kiväärikomppanioiden siirtelyyn.

Huollon puolella nyt ainakin tulee yksi todella merkittävä ero meihin verrattuna. Hinausajoneuvojen määrä nimittäin. Huoltopataljoonasta löytyy 2+2 (raskas+kevyt) ajoneuvoa ja Huoltokomppanioista (FSC) 4-3 ajoneuvoa eli PR yhteensä noin 20-24 hinausajoneuvoa. Meidän organisaatioista ei taida löytyä yhtäkään, toki kriisitilanteessa tärkeimmillä yhtymillä saattaa joku yksittäinen olla ja tietty meneillään oleva hinauspanssarivaunu-projekti tuo jotain.
 
@kertakenttään IBCT taisi olla 4 kpl 120 mm heittimiä. Tiedustelupataljoonassa tai mikälie onkaan. Mikähän idea tuossa oikein on?

Edit: Olihan siellä Jalkaväkipataljoonan esikuntakomppaniassa 4kpl myös eli yhteensä 4x3=12 kpl ja silloin Prikaatissa 16 kpl raskaita heittimiä
 
@kertakenttään IBCT taisi olla 4 kpl 120 mm heittimiä. Tiedustelupataljoonassa tai mikälie onkaan. Mikähän idea tuossa oikein on?

Kyllä Motorised Recon Troop on kaksi 120 millistä ja niitä komppanioita on kaksi. Mikä idea... Ehkä varmistaa tiedustelujoukoille edes jonkinlainen tulituki. Prikaatin tuliyksiköistä vain yksi patteri ampuu yli 20km päähän.


Niin näyttää olevan kaksi 3-akselista ja yksi 4-akselinen evakuointiajoneuvo. Mikähän lie valtakunnan tilanne näitten kannalta? Mikö sen nimi nyt onkaan, jolla autot viedään amerikkalaissa leffoissa katsastuskonttorin pihaan, mikä on tow truck suomeksi? Hinausauto! Tulihan se sieltä. Noilla milspec evakuointiajoneuvoilla pääosin varmaan hinataan hummereita ja kuorma-autoja, joten asiaa heikosti tuntevana sanoisin siviilistä löytyvien riittävän meidän kuorma-autojen ja traktoreiden evakuointeihin.
 
Niin näyttää olevan kaksi 3-akselista ja yksi 4-akselinen evakuointiajoneuvo. Mikähän lie valtakunnan tilanne näitten kannalta? Mikö sen nimi nyt onkaan, jolla autot viedään amerikkalaissa leffoissa katsastuskonttorin pihaan, mikä on tow truck suomeksi? Hinausauto! Tulihan se sieltä. Noilla milspec evakuointiajoneuvoilla pääosin varmaan hinataan hummereita ja kuorma-autoja, joten asiaa heikosti tuntevana sanoisin siviilistä löytyvien riittävän meidän kuorma-autojen ja traktoreiden evakuointeihin.

Niin eihän se siellä TSTOS (PAJON) puolella niin kriittistä olekaan, mutta mites ne kaikki muut joukot? PVllä on pari kappaletta jokapyörävetoisia, joista ainakin yksi panssaroitu 8x8. Kyllähän niillä siviilistä otetuilla tietty tiellä pärjää, mutta voisi kuvitella hinausajoneuvolla olevan suurempi tarve päästä vähän erikoisempiin paikkoihin (avustettava määrää minne joudutaan ajamaan) kuin esim niillä perushuollon kuormureilla.
 
@peelo, noista heittimestä se vielä, että jvpataljoonan EK: n heitinjoukkueen kohdalla mainitaan sekä 81 että 120mm, mutta weapons summary kohdassa vain 81mm.
 
Back
Top