Ammattiarmeija Suomeen vai ei ?

[Samses]

Koska ammattiarmeijaan ei rahat yksinkertaisesti riitä, on siitä haikaileminen mielestäni turhaa.

Toisaalta, valmiustason ja "terävän pään" tarvittavan kyvykkyyden saavuttamisen kanssa on ongelmia puhtaan reserviläisarmeijan kanssa pelatessa.

Mitä tuumaatte viisaammat, olisiko jonkinlainen yhdistelmä mahdollinen? Eli olisi esim. jonkinlainen pienehkö määrä sopimussotilaita jotka varustettaisiin ja koulutettaisiin hyvin koko ajan palveluksessa, jotka tekisivät yllätyshyökkäyksen onnistumisesta vähemmän todennäköistä ja toimisivat kovan paikan tullen terävänä kärkenä, ja ison massan tuottamisen kanssa mentäisiin about nykysysteemillä. Tuon ammattilaiskaaderin koko voisi olla esim. 2 vahvennetun pataljoonan taisteluosastoa + pieniä erikoisyksiköitä päälle.

 

[skärdis]

Koska ammattiarmeijaan ei rahat yksinkertaisesti riitä, on siitä haikaileminen mielestäni turhaa.

Ei rahat riitä 200.000 ukon reserviläisarmeijan varustamiseenkaan.

Voidaan tietty jatkaa varusmiesten kouluttamista, mutta sitten joudutaan olemaan hiljaa faktoista. Siis siitä faktasta, että esim. 10 prosenttia tuosta juhlapuheiden 200.000 reserviläisestä voidaan säällisesti varustaa ja kutsua palvelukseen. Melko hankala on tuotakaan tunnustaa, kun kymmenet tuhannet miehet kykkivät parasta ikäänsä kasarmeilla panttipataljoonissa.. Kertausharjoitukset pysyvät nykymäärissä, kun rotaatiossa kiertävät vain ne oikeasti sijoitetut reserviläiset.

Mikä siinä, kai näinkin voidaan jatkaa, kun on jo 90-luvun niin toimittu. Jää nähtäväksi missä vaiheessa viisari keikahtaa yli eli yleisen asevelvollisuuden asema romahtaa, kun sitä yleisyyttä kavennetaan jatkuvasti. Siinä vaiheessa kun kertausharjoitukset ovat varusmiesten isiltäkin jääneet täysin tuntemattomiksi, niin siinä on ainakin yksi piste. Ja se ei ole kaukana se päivä, koska viimeiset isot koko ikäluokkia koskeneet kertausrotaatiot ovat pyörineet 80-luvulla.. Näiden miesten pojat ovat pian kasvaneet ohi varusmiesiän.

 

[Deleted member 24]

Ideaalimaailmassa meillä olisi 350 000 miehen moderni ammattiteknoarmeija.

Koska emme elä ideaalimaailmassa niin on tehtävä kompromisseja. Joko meillä on nykyisenlainen reserviläisarmeija tai sitten huippuunsa varusteltu alle 30 000 miehen ammattisotaväki. Rahoituksen vajavaisuus ei salli tätä suurempaa joukkoa. Kykenisikö moinen ammattisakki sitten suorittamaan sen tärkeimmän tehtävän jota varten sen pitäisi olla olemassa eli Suomen maanpuolustuksen sodan aikana? Vastaus on: Ei.

Asia mikä helposti unohtuu kun keskittyy haukkumaan reserviläisiä ja asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä: On silkkaa itsensä pettämistä kuvitella, että ammattiarmeija saisi pestattua riveihinsä sen parhaan henkilöstöaineksen. Yksittäisiä huippuja kyllä, mutta vastaavasti jokaista huippua kohden aikamoisen määrän silkkaa paskaa. Toisinsanoen ainesta joka koostuu niistä vähemmän lahjakkaista, yhteiskunnan pohjasakasta sekä niistä reilusti alle keskiverron olevista henkilöistä. Pääosa parasta ainesta jättää sotaväen väliin ja se keskikasti, joka on nykyisellään sotaväen suurin henkilöstöryhmä, ei hakeudu myöskään sotilasuralle. Esimerkkejä tästä löydätte jokaikisestä ammattiarmeijasta maailman jokaiselta kolkalta.

Mielestäni meidän suomalaisten olisi aika vetää pää pois peestä ja käydä avoin keskustelu maanpuolustuksen tulevaisuudesta. Sotaväki tulee ammattilaistumaan, sille tosiseikalle emme mahda mitään, mutta sen lisäksi ja oheen on luotava uskottava puolustuskaarti joka pelkällä olemassaolollaan nostaa vihollisen hyökkäyskynnyksen niin korkealle ettei se ylity. Kaitseliit/Kodukaitse, Hemvärnet, Sveitsin malli -nämä kaikki on nostettava ennakkoluulottomasti tarkistelun kohteiksi. Olkoon se massa-armeija vaikka Talebanien tapaan toimiva sissiarmeija, ei mitään merkitystä millainen sen esikuva on. Hyökkäyskynnyksen ylläpito olkoon kyseisen territoriaaliarmeijan tärkein tehtävä.

Tähän en voi kuin nyökkäillä vaikka teksti onkin ajoittain hieman kärkevää.

Vielä muutama huuto kehän ulkopuolelta:

1) Yhdysvallat kykenee nykyisellä väestöpohjallaan ja puolustusmenoillaan pitämään yllä noin 2,8 miljoonan hengen asevoimaa. Näistä noin puolet ovat reserviläisiä. Yhdistynyt kuningaskunta pitää yllä 400 000 hengen rajusti pienenevää asevoimaa 63 miljoonan hengen populaatiolla. Ranska pitää 65 miljoonan väestöllä yllä noin 400 000 hengen asevoimaa. Näistä sekä Yhdysvalloilla, että UK:lla on ollut ajoittain vaikeuksia pitää ruodut täytettyinä.

Jos Suomen rekrytointipotentiaali heijastelisi keskipitkällä aikavälillä näiden kehittyneitten länsimaisten demokratioitten keskimääräistä tilannetta niin rekrytointipotentiaalimme olisi noin 7,2 promillea väestöstä. Se on karvan verran vajaa 40 000 henkeä.

Jos asevoiman perusjako olisi saman kaltainen kuin yllä niin noin puolet näistä saaataisiin pidettyä vakipalveluksessa ja puolet reservissä. Vakinaisessa palveluksessa olevista vajaa 3000 miestä menisi merivoimille ja saman verran joten maavoimille jäisi noin 14 000 miestä. Maavoimien kriisivahvuus lienisi noin 28 - 32 000 miestä.

2) Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetista vain noin 20% riittää hankintoihin ja niistä on jouduttu tinkimään lähiaikoina kovalla kädellä. Jos Suomen puolustusbudjetista hankintoihin menisi sama osa niin niihin olisi käytössä 570 Meur p.a., kun vuoden 2011 budjetissa hankintoihin osoitettiin 738 Meur. Leikkaus olisi noin 23% p.a..

Pienentynyt pääluku tarkoittaisi kuitenkin hankintamenojen suurin piirtein viisinkertaistumista / henkilö.

Nyt kysymys onkin voiko viisinkertaisella materiaali-investoinnilla korvata 83%:n laskun henkilöstössä siten, että valtion jatkuva olemassaolo, nähdäkseni ainoa sotilaallisen voimankäytön syy meille, pystytään edelleen turvaamaan.

Voimmeko rakenteellisesti korvata materiaalilla vielä 83% lisää jäljellä olevan kenttä-armeijan miehistä?


3) Näin edellisen urani aikana hienon ranskalaisen artikkelin asevelvollisuuden loppumisen vaikutuksista sikäläiseen alokasmateriaaliin 1990-luvun lopussa. Eräs elämäni suurimmista katumuksen aiheista on, etten heti kopioinut koko artikkelia. En edes muista missä julkaisussa se oli joten ketutus on sitäkin suurempi. :a-embarassed:

Joka tapaksessa sikäli, kun muistan homman oikein luvut olivat seuraavat: Asevelvollisuuden aikana 98% alokkaista oli lukutaitoisia. Ammattiarmeijan alokkaista puolestaan 74% oli lukutaitoisia. Miettikääpä asiaa hetki. Ranskassa on aivan kelvollinen koulujärjestelmä, vaikka sillä onkin ongelmansa.

Suoraan sanoen kelvottoman aineksen osuus alokkaista 13-kertaistui. Joka neljäs alokas länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ollut lukutaitoinen.

Tilanne lienee tasaantunut mutta muutos oli joka tapauksessa dramaattinen ja vaati paljon toimia. Ketuttaa vain, kun tämä pointti jää nettihuhun tasolle, kun en muista lähdettä. :| Piti kuitenkin sanoa.

4) Presidentti Koiviston näkemys kansalaisarmeijasta on mielestäni edelleen terävä: Pitkällä aikavälillä yhteiskunta alkaa näyttää aika erilaiselta jos vain ne, jotka aseita haluavat käyttää myös niitä osaavat käyttää.

Nyt siirryn takaisin katsomoon.

 

[Zero The Hero]

Tein pientä mielikuvaharjoittelua aiheesta ammattiarmeija ja päädyin tällaiseen ratkaisuun:
Koulutuksessa ja valmiudessa olevan rauhanajan organisaation koko olisi noin 25 000 miestä. Näistä noin 10 000 olisi upseeristoa ja aliupseeristoa joka olisi käynyt sotakouluja ja palvelisi ns vakinaisessa virassa. Loput olisi miehistöä joka palvelisi noin kahden vuoden palkallisen pestin. Vuodessa olisi yksi "saapumiserä" jonka suuruus olisi noin 7000-10000 taistelijaa. (muokattu laskuvirheen takia)

Palveluksen ensimmäinen vuosi olisi koulutusta ja toinen valmiusaikaa joka sisältäisi vaikkapa puolen vuoden ulkomaanpalveluksen.
Päällystöön rekrytoitaisiin väki kyvykkäästä miehistöstä. Upseeriksi valmistuttaisiin kahden vuoden sotakoulun jälkeen, aliupseeriksi vuoden AUK:n jälkeen. Päällystö nauttisi suunnilleen samanlaista palkkaa kuin nykyisinkin, miehistö nauttisi ilmaisen majoituksen, ruoan ja terveydenhuollon lisäksi noin 1500 euron kuukausiliksaa.

Palveltuaan kaksi vuotta, miehistö siirtyisi reserviin, jonka koko olisi noin 75 000-100000 miestä. Näinollen reservissä olo kestäisi noin 15-20 vuotta jonka aikana ukkoa kertautettaisiin vaikkapa kerran-kaksi vuodessa ja vastineeksi saisi vaikkapa parin prosentin veroalennuksen.

Päällystö palvelisi noin 20-30 vuotta jonka aikana saisi tuetusti opiskella myös rinnakkaisen tutkinnon. Ylemmät upseerit jatkaisivat ehkä 5-10 vuotta pitempään. Oikeus täyteen eläkkeeseen alkaisi vasta 65 vuotiaana. Välivuosina palveluksensa päättänyt alipäällystö voisi työllistyä muihin valtion organisaatioihin kuten poliisiin tai tulliin.

Lopputuloksena olisi se 25 000 vahvuinen armeija josta noin 20000 olisi koulutettua ja valmiudessa olevaa. Kenttäarmeija olisi vahvuudeltaan sen 125000 ja hyvin koulutettu.

Kokonaiskustannuksista en osaa sanoa, mutta arvelen että edellyttäisi jonkinmoista lisäpanostusta puolustusbudjettiin. Säästö tulisi toki työurien pitenemisestä ja ylimääräisen kapasiteetin vähentämisestä.

 

[Kaukovittuilija]

Tein pientä mielikuvaharjoittelua aiheesta ammattiarmeija ja päädyin tällaiseen ratkaisuun:
Koulutuksessa ja valmiudessa olevan rauhanajan organisaation koko olisi noin 25 000 miestä. Näistä noin 10 000 olisi upseeristoa ja aliupseeristoa joka olisi käynyt sotakouluja ja palvelisi ns vakinaisessa virassa. Loput olisi miehistöä joka palvelisi noin kahden vuoden palkallisen pestin. Vuodessa olisi yksi "saapumiserä" jonka suuruus olisi noin 5000 taistelijaa.

Palveluksen ensimmäinen vuosi olisi koulutusta ja toinen valmiusaikaa joka sisältäisi vaikkapa puolen vuoden ulkomaanpalveluksen.
Päällystöön rekrytoitaisiin väki kyvykkäästä miehistöstä. Upseeriksi valmistuttaisiin kahden vuoden sotakoulun jälkeen, aliupseeriksi vuoden AUK:n jälkeen. Päällystö nauttisi suunnilleen samanlaista palkkaa kuin nykyisinkin, miehistö nauttisi ilmaisen majoituksen, ruoan ja terveydenhuollon lisäksi noin 1500 euron kuukausiliksaa.

Palveltuaan kaksi vuotta, miehistö siirtyisi reserviin, jonka koko olisi noin 75 000-100000 miestä. Näinollen reservissä olo kestäisi noin 15-20 vuotta jonka aikana ukkoa kertautettaisiin vaikkapa kerran-kaksi vuodessa ja vastineeksi saisi vaikkapa parin prosentin veroalennuksen.

Päällystö palvelisi noin 20-30 vuotta jonka aikana saisi tuetusti opiskella myös rinnakkaisen tutkinnon. Ylemmät upseerit jatkaisivat ehkä 5-10 vuotta pitempään. Oikeus täyteen eläkkeeseen alkaisi vasta 65 vuotiaana. Välivuosina palveluksensa päättänyt alipäällystö voisi työllistyä muihin valtion organisaatioihin kuten poliisiin tai tulliin.

Lopputuloksena olisi se 25 000 vahvuinen armeija josta noin 20000 olisi koulutettua ja valmiudessa olevaa. Kenttäarmeija olisi vahvuudeltaan sen 125000 ja hyvin koulutettu.

Kokonaiskustannuksista en osaa sanoa, mutta arvelen että edellyttäisi jonkinmoista lisäpanostusta puolustusbudjettiin. Säästö tulisi toki työurien pitenemisestä ja ylimääräisen kapasiteetin vähentämisestä.

Eikös naapurimaassamme Norjassa ole jotakuinkin tuon suuntainen systeemi?

 

[noska]

Minusta talonpoikaisarmeijaan perustuva reservi on jo todella vanha käsite.

Ja kuinkas uusi mielestäsi palkattuun sotilashenkilöstöön perustuva armeija mielestäsi on?

 

[Hejsan]

Jos ammatti armeija tulee suomeen niin se käy näin

Now warns Supreme Commander Sverker Goranson, in an interview with the Swedish newspaper Svenska Dagbladet, for the future:

- We can defend ourselves against an attack with a limited objective. We are talking about a week on their own.

He expects that the other Nordic countries would help us

http://www.expressen.se/nyheter/vi-klarar-oss-mot-angrepp-i-en-vecka/

https://www.flashback.org/t2045283

 

[Hejsan]

Asiantintija sanoo etttä Ruotsi EI edes kestä viikon taistelua

If Sweden were attacked today, the enemy met with open doors.

The Swedish Armed Forces are facing a total system collapse, says defense analyst John Tunberger.

- Location is far worse than the Supreme Commander's analysis. We would stand with his pants down immediately.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article16049783.ab

 

[OldSkool]

Ideaalimaailmassa meillä olisi 350 000 miehen moderni ammattiteknoarmeija.

Koska emme elä ideaalimaailmassa niin on tehtävä kompromisseja. Joko meillä on nykyisenlainen reserviläisarmeija tai sitten huippuunsa varusteltu alle 30 000 miehen ammattisotaväki. Rahoituksen vajavaisuus ei salli tätä suurempaa joukkoa. Kykenisikö moinen ammattisakki sitten suorittamaan sen tärkeimmän tehtävän jota varten sen pitäisi olla olemassa eli Suomen maanpuolustuksen sodan aikana? Vastaus on: Ei.

Asia mikä helposti unohtuu kun keskittyy haukkumaan reserviläisiä ja asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä: On silkkaa itsensä pettämistä kuvitella, että ammattiarmeija saisi pestattua riveihinsä sen parhaan henkilöstöaineksen. Yksittäisiä huippuja kyllä, mutta vastaavasti jokaista huippua kohden aikamoisen määrän silkkaa paskaa. Toisinsanoen ainesta joka koostuu niistä vähemmän lahjakkaista, yhteiskunnan pohjasakasta sekä niistä reilusti alle keskiverron olevista henkilöistä. Pääosa parasta ainesta jättää sotaväen väliin ja se keskikasti, joka on nykyisellään sotaväen suurin henkilöstöryhmä, ei hakeudu myöskään sotilasuralle. Esimerkkejä tästä löydätte jokaikisestä ammattiarmeijasta maailman jokaiselta kolkalta.

Mielestäni meidän suomalaisten olisi aika vetää pää pois peestä ja käydä avoin keskustelu maanpuolustuksen tulevaisuudesta. Sotaväki tulee ammattilaistumaan, sille tosiseikalle emme mahda mitään, mutta sen lisäksi ja oheen on luotava uskottava puolustuskaarti joka pelkällä olemassaolollaan nostaa vihollisen hyökkäyskynnyksen niin korkealle ettei se ylity. Kaitseliit/Kodukaitse, Hemvärnet, Sveitsin malli -nämä kaikki on nostettava ennakkoluulottomasti tarkistelun kohteiksi. Olkoon se massa-armeija vaikka Talebanien tapaan toimiva sissiarmeija, ei mitään merkitystä millainen sen esikuva on. Hyökkäyskynnyksen ylläpito olkoon kyseisen territoriaaliarmeijan tärkein tehtävä.

Tähän en voi kuin nyökkäillä vaikka teksti onkin ajoittain hieman kärkevää.

Vielä muutama huuto kehän ulkopuolelta:

1) Yhdysvallat kykenee nykyisellä väestöpohjallaan ja puolustusmenoillaan pitämään yllä noin 2,8 miljoonan hengen asevoimaa. Näistä noin puolet ovat reserviläisiä. Yhdistynyt kuningaskunta pitää yllä 400 000 hengen rajusti pienenevää asevoimaa 63 miljoonan hengen populaatiolla. Ranska pitää 65 miljoonan väestöllä yllä noin 400 000 hengen asevoimaa. Näistä sekä Yhdysvalloilla, että UK:lla on ollut ajoittain vaikeuksia pitää ruodut täytettyinä.

Jos Suomen rekrytointipotentiaali heijastelisi keskipitkällä aikavälillä näiden kehittyneitten länsimaisten demokratioitten keskimääräistä tilannetta niin rekrytointipotentiaalimme olisi noin 7,2 promillea väestöstä. Se on karvan verran vajaa 40 000 henkeä.

Jos asevoiman perusjako olisi saman kaltainen kuin yllä niin noin puolet näistä saaataisiin pidettyä vakipalveluksessa ja puolet reservissä. Vakinaisessa palveluksessa olevista vajaa 3000 miestä menisi merivoimille ja saman verran joten maavoimille jäisi noin 14 000 miestä. Maavoimien kriisivahvuus lienisi noin 28 - 32 000 miestä.

2) Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetista vain noin 20% riittää hankintoihin ja niistä on jouduttu tinkimään lähiaikoina kovalla kädellä. Jos Suomen puolustusbudjetista hankintoihin menisi sama osa niin niihin olisi käytössä 570 Meur p.a., kun vuoden 2011 budjetissa hankintoihin osoitettiin 738 Meur. Leikkaus olisi noin 23% p.a..

Pienentynyt pääluku tarkoittaisi kuitenkin hankintamenojen suurin piirtein viisinkertaistumista / henkilö.

Nyt kysymys onkin voiko viisinkertaisella materiaali-investoinnilla korvata 83%:n laskun henkilöstössä siten, että valtion jatkuva olemassaolo, nähdäkseni ainoa sotilaallisen voimankäytön syy meille, pystytään edelleen turvaamaan.

Voimmeko rakenteellisesti korvata materiaalilla vielä 83% lisää jäljellä olevan kenttä-armeijan miehistä?


3) Näin edellisen urani aikana hienon ranskalaisen artikkelin asevelvollisuuden loppumisen vaikutuksista sikäläiseen alokasmateriaaliin 1990-luvun lopussa. Eräs elämäni suurimmista katumuksen aiheista on, etten heti kopioinut koko artikkelia. En edes muista missä julkaisussa se oli joten ketutus on sitäkin suurempi. :a-embarassed:

Joka tapaksessa sikäli, kun muistan homman oikein luvut olivat seuraavat: Asevelvollisuuden aikana 98% alokkaista oli lukutaitoisia. Ammattiarmeijan alokkaista puolestaan 74% oli lukutaitoisia. Miettikääpä asiaa hetki. Ranskassa on aivan kelvollinen koulujärjestelmä, vaikka sillä onkin ongelmansa.

Suoraan sanoen kelvottoman aineksen osuus alokkaista 13-kertaistui. Joka neljäs alokas länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ollut lukutaitoinen.

Tilanne lienee tasaantunut mutta muutos oli joka tapauksessa dramaattinen ja vaati paljon toimia. Ketuttaa vain, kun tämä pointti jää nettihuhun tasolle, kun en muista lähdettä. :| Piti kuitenkin sanoa.

4) Presidentti Koiviston näkemys kansalaisarmeijasta on mielestäni edelleen terävä: Pitkällä aikavälillä yhteiskunta alkaa näyttää aika erilaiselta jos vain ne, jotka aseita haluavat käyttää myös niitä osaavat käyttää.

Nyt siirryn takaisin katsomoon.

Älä siirry ihan kokonaan mykkien kerhoon kuitenkaan. Tällaisia koosteita minä kaipaan, ihan selkeitä ajatuksenkulkuja. Siitä olen ihan samaa mieltä, että yhteiskunta ilmenisi aika erilaisena jos olisi ammattiarmeija.
Täytyy tunnustaa / avautua, että ensimmäinen mielikuva joka minulle koosteesi luettuani tuli, on, että Suomessa ammattiarmeija imisi varsin paljon naisia. En ehkä osaa perustella mielikuvaani ihan täydellisesti, mutta yritetään: a) pieni tyhjiö, koska hathat-miehiä ei muissakaan maissa ole saatu "ruotuja täyteen". ja b) pieni työntö muualta, koska vakivirka maastopuvussa voi olla kiinnostavampi kuin keikkatyö jossain ulkoistuspalvelufirmassa.

 

[Deleted member 24]

[....]
Täytyy tunnustaa / avautua, että ensimmäinen mielikuva joka minulle koosteesi luettuani tuli, on, että Suomessa ammattiarmeija imisi varsin paljon naisia. En ehkä osaa perustella mielikuvaani ihan täydellisesti, mutta yritetään: a) pieni tyhjiö, koska hathat-miehiä ei muissakaan maissa ole saatu "ruotuja täyteen". ja b) pieni työntö muualta, koska vakivirka maastopuvussa voi olla kiinnostavampi kuin keikkatyö jossain ulkoistuspalvelufirmassa.

No en nyt aio kokonaan mykäksi ryhtyä mutta sanominen voi olla harvaa. Tunnen itseäni sen verran, että pyrin miettimään ensin mitä sanon ja senkin jälkeen yritän olla hetken hiljaa. Osallistun vasta jos kohtaus ei mene ohi.

Uskon, että tuo naisten osuus saattaisi hyvinkin nousta huomattavasti suuremmaksi ammattiarmeijassa kuin nykyisessä.

Merkityksellinen vakinainen työ yhteisön eteen saattaa hyvinkin houkutella naisia aivan eri tavalla kuin nykyinen järjestelmä, varsinkin, kun asepalvelukseen liittyvät kulttuurinormit vielä hieman muuttuvat. Jotkin PV:n osat saattaisivat ympäristöinä alkaa jopa muistuttaa nykyisiä naisvaltaisia matalapalkka-aloja.

Kukaan muu ei näemmä tarttunut heittämiini täkyihin. Ehkä ne olivat joko epäselviä tai itsestäänselviä.

 

[Tähystäjä]

Ideaalimaailmassa meillä olisi 350 000 miehen moderni ammattiteknoarmeija.

Koska emme elä ideaalimaailmassa niin on tehtävä kompromisseja. Joko meillä on nykyisenlainen reserviläisarmeija tai sitten huippuunsa varusteltu alle 30 000 miehen ammattisotaväki. Rahoituksen vajavaisuus ei salli tätä suurempaa joukkoa. Kykenisikö moinen ammattisakki sitten suorittamaan sen tärkeimmän tehtävän jota varten sen pitäisi olla olemassa eli Suomen maanpuolustuksen sodan aikana? Vastaus on: Ei.

Asia mikä helposti unohtuu kun keskittyy haukkumaan reserviläisiä ja asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä: On silkkaa itsensä pettämistä kuvitella, että ammattiarmeija saisi pestattua riveihinsä sen parhaan henkilöstöaineksen. Yksittäisiä huippuja kyllä, mutta vastaavasti jokaista huippua kohden aikamoisen määrän silkkaa paskaa. Toisinsanoen ainesta joka koostuu niistä vähemmän lahjakkaista, yhteiskunnan pohjasakasta sekä niistä reilusti alle keskiverron olevista henkilöistä. Pääosa parasta ainesta jättää sotaväen väliin ja se keskikasti, joka on nykyisellään sotaväen suurin henkilöstöryhmä, ei hakeudu myöskään sotilasuralle. Esimerkkejä tästä löydätte jokaikisestä ammattiarmeijasta maailman jokaiselta kolkalta.

Mielestäni meidän suomalaisten olisi aika vetää pää pois peestä ja käydä avoin keskustelu maanpuolustuksen tulevaisuudesta. Sotaväki tulee ammattilaistumaan, sille tosiseikalle emme mahda mitään, mutta sen lisäksi ja oheen on luotava uskottava puolustuskaarti joka pelkällä olemassaolollaan nostaa vihollisen hyökkäyskynnyksen niin korkealle ettei se ylity. Kaitseliit/Kodukaitse, Hemvärnet, Sveitsin malli -nämä kaikki on nostettava ennakkoluulottomasti tarkistelun kohteiksi. Olkoon se massa-armeija vaikka Talebanien tapaan toimiva sissiarmeija, ei mitään merkitystä millainen sen esikuva on. Hyökkäyskynnyksen ylläpito olkoon kyseisen territoriaaliarmeijan tärkein tehtävä.

Tähän en voi kuin nyökkäillä vaikka teksti onkin ajoittain hieman kärkevää.

Vielä muutama huuto kehän ulkopuolelta:

1) Yhdysvallat kykenee nykyisellä väestöpohjallaan ja puolustusmenoillaan pitämään yllä noin 2,8 miljoonan hengen asevoimaa. Näistä noin puolet ovat reserviläisiä. Yhdistynyt kuningaskunta pitää yllä 400 000 hengen rajusti pienenevää asevoimaa 63 miljoonan hengen populaatiolla. Ranska pitää 65 miljoonan väestöllä yllä noin 400 000 hengen asevoimaa. Näistä sekä Yhdysvalloilla, että UK:lla on ollut ajoittain vaikeuksia pitää ruodut täytettyinä.

Jos Suomen rekrytointipotentiaali heijastelisi keskipitkällä aikavälillä näiden kehittyneitten länsimaisten demokratioitten keskimääräistä tilannetta niin rekrytointipotentiaalimme olisi noin 7,2 promillea väestöstä. Se on karvan verran vajaa 40 000 henkeä.

Jos asevoiman perusjako olisi saman kaltainen kuin yllä niin noin puolet näistä saaataisiin pidettyä vakipalveluksessa ja puolet reservissä. Vakinaisessa palveluksessa olevista vajaa 3000 miestä menisi merivoimille ja saman verran joten maavoimille jäisi noin 14 000 miestä. Maavoimien kriisivahvuus lienisi noin 28 - 32 000 miestä.

2) Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetista vain noin 20% riittää hankintoihin ja niistä on jouduttu tinkimään lähiaikoina kovalla kädellä. Jos Suomen puolustusbudjetista hankintoihin menisi sama osa niin niihin olisi käytössä 570 Meur p.a., kun vuoden 2011 budjetissa hankintoihin osoitettiin 738 Meur. Leikkaus olisi noin 23% p.a..

Pienentynyt pääluku tarkoittaisi kuitenkin hankintamenojen suurin piirtein viisinkertaistumista / henkilö.

Nyt kysymys onkin voiko viisinkertaisella materiaali-investoinnilla korvata 83%:n laskun henkilöstössä siten, että valtion jatkuva olemassaolo, nähdäkseni ainoa sotilaallisen voimankäytön syy meille, pystytään edelleen turvaamaan.

Voimmeko rakenteellisesti korvata materiaalilla vielä 83% lisää jäljellä olevan kenttä-armeijan miehistä?


3) Näin edellisen urani aikana hienon ranskalaisen artikkelin asevelvollisuuden loppumisen vaikutuksista sikäläiseen alokasmateriaaliin 1990-luvun lopussa. Eräs elämäni suurimmista katumuksen aiheista on, etten heti kopioinut koko artikkelia. En edes muista missä julkaisussa se oli joten ketutus on sitäkin suurempi. :a-embarassed:

Joka tapaksessa sikäli, kun muistan homman oikein luvut olivat seuraavat: Asevelvollisuuden aikana 98% alokkaista oli lukutaitoisia. Ammattiarmeijan alokkaista puolestaan 74% oli lukutaitoisia. Miettikääpä asiaa hetki. Ranskassa on aivan kelvollinen koulujärjestelmä, vaikka sillä onkin ongelmansa.

Suoraan sanoen kelvottoman aineksen osuus alokkaista 13-kertaistui. Joka neljäs alokas länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ollut lukutaitoinen.

Tilanne lienee tasaantunut mutta muutos oli joka tapauksessa dramaattinen ja vaati paljon toimia. Ketuttaa vain, kun tämä pointti jää nettihuhun tasolle, kun en muista lähdettä. :| Piti kuitenkin sanoa.

4) Presidentti Koiviston näkemys kansalaisarmeijasta on mielestäni edelleen terävä: Pitkällä aikavälillä yhteiskunta alkaa näyttää aika erilaiselta jos vain ne, jotka aseita haluavat käyttää myös niitä osaavat käyttää.

Nyt siirryn takaisin katsomoon.

Eipä tähän aiheeseen oikein muuta voi sanoa. Ammattiarmeija on hieno asia sinänsä, mutta ei vain toimi näin pienessä maassa. Piste.

 

[Zero The Hero]

Ammattiarmeijan eduiksi asevelvollisuuteen verrattuna näen itse ainoastaan seuraavat seikat:
1) Palvelusaika joka mahdollistaa sotilaiden harjoittamisen siinä määrin, että kunto ja sotilastaidot kyetään molemmat treenaamaan sille tasolle että miehellä tekee jotain taistelukentällä
2) Vapaaehtoisuuden mahdollistama pesäero muuhun vetelään yhteiskuntaan koulutuskulttuurissa ja toiminnassa.
3) Joukon oikea käytettävyys muuhunkin virka-apuun kuin mummojen etsintään

 

[OldSkool]

Laitetaas tänne eilisen HS:n pääkirjoitussivun vieraskynä-kirjoitus Varusmiespalvelus täytyy rinnastaa palkkatyöhön. Markku Salomaa, Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa kirjoittaa mm että

Varusmieskoulutuksen ongelmien taustalta piirtyy perustava muutos nuorison elämäntavassa. Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.
<snip>

Asevelvollisuudelle tarvitaan tulevaisuudessa uudenlaisia perusteluja. Velvollisuus palvella valtiota ilmaiseksi 6-12 kuukautta ei ole enää läpihuutojuttu. Suomen puolustussuunnittelu lähtee kuitenkin edelleen oletuksesta, että riittävä määrä asevelvollisia noudattaa kutsuntoja ja palvelukseenastumismääräystä. Tulevaisuudessa tämä onnistuu vain, jos varusmiespalvelusta arvostetaan kokonaan toisella tavalla kuin nykyään. Jos palvelus on motivoivaa ja palkitsevaa, riittävä palvelukseen astuvien määrä voi varmistua jopa vapaaehtoisuuden pohjalta. Varusmiespalveluksen mielekkyys tulee nostaa samalle tasolle kuin minkä tahansa ammatillisen ja jatkokoulutuksen. Pakko ei ole riittävä motiivi - mutta vapaaehtoisuus voisi olla. Jos vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen saataisiin vuosittain 10 000 - 15 000 nuorta, tavoitteena oleva reservin koko saataisiin 23-25 vuodessa.

Käytännössä muutos ei vaatisi asevelvollisuuslain muutosta vaan sen tulkinnan muutosta. Jokainen suomalaismies olisi yhä asevelvollinen. Edelleen tulisi myös rekisteröidä asevelvolliset ja järjestää kutsunnat.
Muutos koskisi laissa olevaa palvelukseenastumismääräystä, jota ei enää annettaisi. Se osa ikäluokasta, joka ei kutsunnoissa ilmoittaisi halukkuuttaan vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen, jätettäisiin nostoväkeen, johon kuuluisivat kaikki 18 vuotta täyttäneet asevelvolliset.
Siviilipalvelus voitaisiin puolestaan lakkauttaa kokonaan, koska se enemmänkin sotkee tiettyjen ammattialojen, kuten pelastustoimen ja sairaanhoidon työmarkkinoita, kuin tuottaa mitään lisäarvoa valtiolle.

Varusmiespalveluksen motivoivuutta voidaan lisätä niin, että asevelvollinen saisi kutsunnoissa nykyistä sitovammin esittää omat ehtonsa siitä, mihin aselajiin ja millaiseen koulutusohjelmaan haluaa ja milloin on valmis astumaan palvelukseen.
<snip>
Palvelussuhteesta tehtäisiin työsopimuksen kaltainen sitoumus. Koulutuksesta annettaisiin hyvityspisteitä keskiasteen oppilaitoksiin, ammatikorkeakouluihin ja yliopistoihin pyrkiville, jotta varusmiespalvelus ei haittaisi jatkouraa.
Varusmiehet voisi rinnastaa niihin, jotka tulevat ensi kertaa työmarkkinoille ja Kelan työmarkkinatuen piiriin. Työmarkkinatuki on nyt 32,46 euroa päivässä, kun varusmiesten päivärahat ovat palvelusajan mukaan 4,70-11,20 euroa päivässä. Päivärahat pitäisi korvata työmarkkinatuella, joka ei olisi riippuvainen vanhempien tai puolison tuloista.
Selvä puute on, että varusmiespalvelusta ei rinnasteta työmarkkinoilla oloon, jota se oikeasti on: siinähän ollaan valtion palveluksessa. Palvelusaika tulisi laskea työhistoriaan, ja siitä tulisi saada samalla tavalla eläkettä kuin mistä tahansa valtion määräaikaisesta virasta.
Niille, joilla on halua kerrata koulutustaan normaalia tiheämmin, tulisi tarjota mahdollisuus kuulua vapaaehtoiseen aktiiviseen reserviin. Järjestelmä voitaisiin luoda yhdistämällä nykyinen Maanpuolustuskoulutus, reserviläisjärjestöt ja maakuntajoukot.

Aika loogisen tuntuinen ehdotus, siinä on otettu käsittelyyn kokonaisuus eikä vain jotain nurkkaa. Ja se haaste onkin, pitäisi hyppyyttää koko paletti, järjestöt mukaanlukien. Ammattisotilaiden määrästä, erityisesti kouluttajien, ei tässä puhuta mitään. Itse vaan mietin että onko porkkana "saa lisäpisteitä keskiasteen koulutukseen" riittävä. Meinaan että jos on noheva mies, niin mikä on jatkouran kannalta parasta, ettei olisi verohelpotus ... tai veroton auto.

 

[JOKO]

Laitetaas tänne eilisen HS:n pääkirjoitussivun vieraskynä-kirjoitus Varusmiespalvelus täytyy rinnastaa palkkatyöhön. Markku Salomaa, Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa kirjoittaa mm että

Varusmieskoulutuksen ongelmien taustalta piirtyy perustava muutos nuorison elämäntavassa. Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.
<snip>

Asevelvollisuudelle tarvitaan tulevaisuudessa uudenlaisia perusteluja. Velvollisuus palvella valtiota ilmaiseksi 6-12 kuukautta ei ole enää läpihuutojuttu. Suomen puolustussuunnittelu lähtee kuitenkin edelleen oletuksesta, että riittävä määrä asevelvollisia noudattaa kutsuntoja ja palvelukseenastumismääräystä. Tulevaisuudessa tämä onnistuu vain, jos varusmiespalvelusta arvostetaan kokonaan toisella tavalla kuin nykyään. Jos palvelus on motivoivaa ja palkitsevaa, riittävä palvelukseen astuvien määrä voi varmistua jopa vapaaehtoisuuden pohjalta. Varusmiespalveluksen mielekkyys tulee nostaa samalle tasolle kuin minkä tahansa ammatillisen ja jatkokoulutuksen. Pakko ei ole riittävä motiivi - mutta vapaaehtoisuus voisi olla. Jos vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen saataisiin vuosittain 10 000 - 15 000 nuorta, tavoitteena oleva reservin koko saataisiin 23-25 vuodessa.

Aika loogisen tuntuinen ehdotus, siinä on otettu käsittelyyn kokonaisuus eikä vain jotain nurkkaa. Ja se haaste onkin, pitäisi hyppyyttää koko paletti, järjestöt mukaanlukien. Ammattisotilaiden määrästä, erityisesti kouluttajien, ei tässä puhuta mitään. Itse vaan mietin että onko porkkana "saa lisäpisteitä keskiasteen koulutukseen" riittävä. Meinaan että jos on noheva mies, niin mikä on jatkouran kannalta parasta, ettei olisi verohelpotus ... tai veroton auto.

Toiveajattelua havaittavissa. Melko iso jos ja senkin toteutuessa reservin koko saattaisi yllättää sotahistorian dosentin. Puolella noista ukoista on kuitenkin jo kolmekymppisenä sellainen kaljamaha, ettei heistä ole siltavahtia suurempaan rooliin.

Tämän voisi nostaa erilleen:

Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.

Voisi kysyä, että milloinkas näin on ollut? Jatkosodassa soti paljon terveydeltään ja kunnoltaan heikkoja miehiä. Lisäksi monia heistä ei oltu edes uskallettu kouluttaa tai aseistaa ennen sotia, koska pelättiin heidän kääntävän aseet väärään suuntaan.

 

[OldSkool]

Laitetaas tänne eilisen HS:n pääkirjoitussivun vieraskynä-kirjoitus Varusmiespalvelus täytyy rinnastaa palkkatyöhön. Markku Salomaa, Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa kirjoittaa mm että

Varusmieskoulutuksen ongelmien taustalta piirtyy perustava muutos nuorison elämäntavassa. Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.
<snip>

Asevelvollisuudelle tarvitaan tulevaisuudessa uudenlaisia perusteluja. Velvollisuus palvella valtiota ilmaiseksi 6-12 kuukautta ei ole enää läpihuutojuttu. Suomen puolustussuunnittelu lähtee kuitenkin edelleen oletuksesta, että riittävä määrä asevelvollisia noudattaa kutsuntoja ja palvelukseenastumismääräystä. Tulevaisuudessa tämä onnistuu vain, jos varusmiespalvelusta arvostetaan kokonaan toisella tavalla kuin nykyään. Jos palvelus on motivoivaa ja palkitsevaa, riittävä palvelukseen astuvien määrä voi varmistua jopa vapaaehtoisuuden pohjalta. Varusmiespalveluksen mielekkyys tulee nostaa samalle tasolle kuin minkä tahansa ammatillisen ja jatkokoulutuksen. Pakko ei ole riittävä motiivi - mutta vapaaehtoisuus voisi olla. Jos vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen saataisiin vuosittain 10 000 - 15 000 nuorta, tavoitteena oleva reservin koko saataisiin 23-25 vuodessa.

Aika loogisen tuntuinen ehdotus, siinä on otettu käsittelyyn kokonaisuus eikä vain jotain nurkkaa. Ja se haaste onkin, pitäisi hyppyyttää koko paletti, järjestöt mukaanlukien. Ammattisotilaiden määrästä, erityisesti kouluttajien, ei tässä puhuta mitään. Itse vaan mietin että onko porkkana "saa lisäpisteitä keskiasteen koulutukseen" riittävä. Meinaan että jos on noheva mies, niin mikä on jatkouran kannalta parasta, ettei olisi verohelpotus ... tai veroton auto.

Toiveajattelua havaittavissa. Melko iso jos ja senkin toteutuessa reservin koko saattaisi yllättää sotahistorian dosentin. Puolella noista ukoista on kuitenkin jo kolmekymppisenä sellainen kaljamaha, ettei heistä ole siltavahtia suurempaan rooliin.

Tämän voisi nostaa erilleen:

Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.

Voisi kysyä, että milloinkas näin on ollut? Jatkosodassa soti paljon terveydeltään ja kunnoltaan heikkoja miehiä. Lisäksi monia heistä ei oltu edes uskallettu kouluttaa tai aseistaa ennen sotia, koska pelättiin heidän kääntävän aseet väärään suuntaan.

Ensimmäiseen kommenttiisi, "Jos", sitä että totta, teoriaahan tuo on. Millään pienellä simulaatiolla ei asia selviä. Eikös Ruotsissakin rekrytoinnin nihkeys "yllättänyt".

Toiseen kohtaan en enää vetäisi jatkosotaa mukaan. Jos tavoite on pienehkö mutta suorituskykyinen armeija, hat-hat-pallomeri -toiminta, niin siltavahdeista en ottaisi kantaa ollenkaan. Ellei tavoitteena ole ns Taivaallisen Rauhan Aukion toimintamalli, "seiso tankin edessä ja ainoa toivomuksesti on, että tela edes lipsuu..."

Vakavasti ottaen. Muuallakin kuin tällä foorumila aletaan huomata, että varusmiespalvelus on tehoton, ja jotain tarttis tehrä, että koulutus ja tarve ja osaaminen ja kyvyt ja varusteet olisi paremmin yhdessä.

 

[baikal]

Laitetaas tänne eilisen HS:n pääkirjoitussivun vieraskynä-kirjoitus Varusmiespalvelus täytyy rinnastaa palkkatyöhön. Markku Salomaa, Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa kirjoittaa mm että

Varusmieskoulutuksen ongelmien taustalta piirtyy perustava muutos nuorison elämäntavassa. Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.
<snip>

Asevelvollisuudelle tarvitaan tulevaisuudessa uudenlaisia perusteluja. Velvollisuus palvella valtiota ilmaiseksi 6-12 kuukautta ei ole enää läpihuutojuttu. Suomen puolustussuunnittelu lähtee kuitenkin edelleen oletuksesta, että riittävä määrä asevelvollisia noudattaa kutsuntoja ja palvelukseenastumismääräystä. Tulevaisuudessa tämä onnistuu vain, jos varusmiespalvelusta arvostetaan kokonaan toisella tavalla kuin nykyään. Jos palvelus on motivoivaa ja palkitsevaa, riittävä palvelukseen astuvien määrä voi varmistua jopa vapaaehtoisuuden pohjalta. Varusmiespalveluksen mielekkyys tulee nostaa samalle tasolle kuin minkä tahansa ammatillisen ja jatkokoulutuksen. Pakko ei ole riittävä motiivi - mutta vapaaehtoisuus voisi olla. Jos vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen saataisiin vuosittain 10 000 - 15 000 nuorta, tavoitteena oleva reservin koko saataisiin 23-25 vuodessa.

Aika loogisen tuntuinen ehdotus, siinä on otettu käsittelyyn kokonaisuus eikä vain jotain nurkkaa. Ja se haaste onkin, pitäisi hyppyyttää koko paletti, järjestöt mukaanlukien. Ammattisotilaiden määrästä, erityisesti kouluttajien, ei tässä puhuta mitään. Itse vaan mietin että onko porkkana "saa lisäpisteitä keskiasteen koulutukseen" riittävä. Meinaan että jos on noheva mies, niin mikä on jatkouran kannalta parasta, ettei olisi verohelpotus ... tai veroton auto.

Toiveajattelua havaittavissa. Melko iso jos ja senkin toteutuessa reservin koko saattaisi yllättää sotahistorian dosentin. Puolella noista ukoista on kuitenkin jo kolmekymppisenä sellainen kaljamaha, ettei heistä ole siltavahtia suurempaan rooliin.

Tämän voisi nostaa erilleen:

Suomalaiset eivät ole enää synnynnäisiä sissejä. Usko maanpuolustukseen, kuten kaikki uskomukset, on altis sosiaalisille muutoksille. Vapauteen tottuneet nuoret eivät näe itsensä ja valtion välillä sellaista kytkentää, että heillä olisi jokin velvolliosuus riskeerata henkensä valtion johdon puolesta.

Voisi kysyä, että milloinkas näin on ollut? Jatkosodassa soti paljon terveydeltään ja kunnoltaan heikkoja miehiä. Lisäksi monia heistä ei oltu edes uskallettu kouluttaa tai aseistaa ennen sotia, koska pelättiin heidän kääntävän aseet väärään suuntaan.

Ensimmäiseen kommenttiisi, "Jos", sitä että totta, teoriaahan tuo on. Millään pienellä simulaatiolla ei asia selviä. Eikös Ruotsissakin rekrytoinnin nihkeys "yllättänyt".

Toiseen kohtaan en enää vetäisi jatkosotaa mukaan. Jos tavoite on pienehkö mutta suorituskykyinen armeija, hat-hat-pallomeri -toiminta, niin siltavahdeista en ottaisi kantaa ollenkaan. Ellei tavoitteena ole ns Taivaallisen Rauhan Aukion toimintamalli, "seiso tankin edessä ja ainoa toivomuksesti on, että tela edes lipsuu..."

Vakavasti ottaen. Muuallakin kuin tällä foorumila aletaan huomata, että varusmiespalvelus on tehoton, ja jotain tarttis tehrä, että koulutus ja tarve ja osaaminen ja kyvyt ja varusteet olisi paremmin yhdessä.

Ei siitä pääse yhtään mihinkään. Mieskohtaisen varustuksen hinta jo yksistään on TAVOITETILASSA sellainen, että kannattaako sitä helvetti 5 kk:n jääkärin käyttöön hankkia? Tai sen varuskunnassa likotetun normi- au:n tai ups:n? Phah. Henkaritelineitä ei kannata lihasta laatia.

Olikohan se Zero Hero, joka joskus kirjoitti siitä kuinka Suomessa on ollut tapana suitsuttaa mm. Vietkongia sen kansanarmeijaolemuksen takia, sattuneesta syystä. Ja silti tosiasia on se, että Vietkongin tekijämiehet olivat oikeasti sodan ammattilaisia eivätkä mitään riisikuppivandaaleja. Mitä siitä pitää ajatella?

Asevelvollisuus pystyy tuottamaan oikeasti suorituskykyisen armeijan, ihan taatusti, mutta ei nykyisillä eväillä, ei taatusti. Avatkaa silmät, Herrat.

 

[JOKO]

Toiseen kohtaan en enää vetäisi jatkosotaa mukaan. Jos tavoite on pienehkö mutta suorituskykyinen armeija, hat-hat-pallomeri -toiminta, niin siltavahdeista en ottaisi kantaa ollenkaan. Ellei tavoitteena ole ns Taivaallisen Rauhan Aukion toimintamalli, "seiso tankin edessä ja ainoa toivomuksesti on, että tela edes lipsuu..."

Mielestäni pallomeri puoltaa määrää laadun kustannuksella. Paikallisia iskuja voi toteuttaa Impivaaran hirviseuran vanhat juopot. He eivät vaan kykene kovin suureen määrään iskuja tai jatkuvaan taisteluun, joten vastaavia joukkoja pitää olla paljon. Hyvänä puolena on runsaan miesmäärän kyky varmistaa ja valmistella laajoja alueita.

Hinnoista voihkaaminen on peittänyt alleen perusaseistuksen edullisen hinnan. Kiväärit, singot, miinat, radiot, lankapuhelimet ja kranaatinheittimet eivät nykyisin maksa juuri mitään, kunhan ei hankita viimeisimmän muotivillityksen välineitä. Jopa puolustukseen riittävä pimeänäkö alkaa olemaan edullista.

 

[Hande]

Salomaallakin tuntuu menneen realismi ja fantasia sekaisin. Uskoisin hänen esittämänsä mallin johtavan alle kymmenessä vuodessa pakon edessä tehtyyn siirtymiseen palkka-armeijamalliin.

Edessä olisi siis tilanne, jossa n. vuonna 2020 miehistötehtäviin valikoituisi kovalla prosentilla se porukka, joka nykyään vapautetaan. Narkkarit yms. kriminaalit välttäisivät asepalveluksella vankilan ja heidän seurakseen määrättäisiin työttömiä yms. syrjäytyneitä, joilla olisi velvollisuus ottaa vapaa työpaikka, kun sellainen jostain ilmaantuu.

Eli hienoja ajatuksia, mutta tuskin siirrettävissä käytäntöön?

 

[commando]

Hande: Järki käteen, missä maassa narkkareita yms. otetaan ammattipalkka-armeijaan?! Sinä päivänä kun palkka-armeija tulee Suomeen ei se tarkoita sitä että työttömän pitäisi mennä armeijaan töihin, no eivät ole mitään avoimia työpaikkoja joita täytetään tuosta noin vain aivan kuten eivät ole huoran paikkakaan niissä länsimaissa, jossa prostituutio ja bordellit ovat laillisia. Suomalaisilla tuntuu olevan kauhea itku siitä miten ammattipalkkasotilaat olisivat huonoja ihmisiä. Jonkin verran ulkomaalaisten palkkasotilaiden kanssa työskennelleenä sanoisin että mieluummin sellainen vierelle taistelutilanteessa kuin suomalainen keskivertoreserviläinen tai edes vapaaehtoinen suomalaisrauhanturvaaja. Se että kaikenlaisia paskoja ihmisiä on palkkasotilaina ei tarkoita sitä että se on sitä ainesta kokonaisuudessaan. Aivan kuten suomalaisen varuskunnan huoltokomppanian miehistöaineskaan ei edusta keskivertoa.

 

[koponen]

Mitähän tässä on pitkinä rauhan vuosina päässyt unohtumaan?

Otetaan kakskymppisiä miehiä, koulutusmateriaalia ja muutama kuukausi aikaa. Pidetään huoli siitä että johtajilla on enemmän koulua ja harjoitusta alla. Syntyy sotakelpoinen joukko.

Aika moneen kertaan maailman turuilla nähty tie.

Se, että osa tehtävistä on vaativampia, ei minusta saa olla mikään este sille että kenttäarmeijan pääosa on kansalaisarmeijaa. Siinä on monta muutakin hyvää puolta.

Olisiko siis niin, että niitä muutamia kalliita kuukausia ei käytetäkään sotaan valmistautumiseen sataprosenttisesti? Olisiko niin, että koulutusta edeltävää ja sen jälkeistä yhteyttä koulutettaviin ei ole osattu maailman muuttuessa hyödyntää riittävästi?

Entä jos puolustusvoimauudistus olisikin lähtenyt sotaan valmistautumisen tarpeesta? (No lähtihän se, eräällä tavalla.)

Hallintohirviöt, kehittämisprojektit ja politiikat elävät omaa elämäänsä. Tappamisen työ ei taida pysyä perässä.