Imagine kirjoitti:
Se asenne ettei rivimiehiä oikeasti harjoituksiin kaivata. Epämukavaa olla saunassa korpraalin kanssa kun ei kehtaa sanoa että mene sinä poika ulos täältä, tämä paikka kuuluu upseeristolle.
Tämä on se asenne. Kajaanissa paleltiin lumihangessa, autuasta oli päästä toviksi komentotelttaan josta minuutin selonteon jälkeen annettiin ymmärtää että ulos. Kaiketi tilanne olisi ollut toinen jos me kivääriorjat oltaisiin oltu luutnantteja?
Se on tietysti yksi näkemys tuokin, mutta mielestäni jonkinverran kapea sellainen.
Tehokkaan johtamisen kannalta miehistön ja päällystön välillä on mielestäni säilytettävä tietty etäisyys. "Koskeloiminen", eli miehistön kanssa kaveeraaminen ja "saunominen" saattaa miehistön silmin tuntua mukavalta, mutta se kääntyy organisaation tehokkuuden kannalta nopeasti itseään vastaan tuo "koskeloiminen".
Usein tässä asiassa jää huomioimatta mm. sellainen seikka, että se johtaja/upseerikin on tosiasiassa ihminen, tunteineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi olla kovin läheisissä väleissä miehistöni kanssa sotatilanteessa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että kun normaali ihminen on läheisissä väleissä toisen kanssa, syntyy enemmin tai myöhemmin kiintymyssuhde. Kun sitten sodassa olemme kuitenkin vähän väliä tilanteessa, jossa johtaja joutuu tekemään päätöksiä joita tehdessään hän tietää päätöksensä asettavan alaiset tilanteeseen, joka on kaikkea muuta kuin edullinen heidän terveytensä ja elossasäilymisensä kannalta.
Miehistö ajattelee, että onpa mulkku ja vittumainen äijä tuokin upseeri..upseeri taas kantaa huolta kyvystään suoriutua hänelle määrätystä tehtävästä ja samalla tuntee itsensä ja siksi haluaa välttää läheisiä välejä miehistöön, koska kiintymys vaikeuttaisi olennaisesti hänen kykyään täyttää tehtävänsä joukon johtajana.
Toinen juttu, mitä miehistö ei ehkä tule ajatelleeksi on tämä: Miehistöhän tapaa viettää aikaansa purnaten, valittaen ja morkaten esimiehiään. Eikä siinä mitään pahaa ole, se on eräänlaista terapiaa ja auttaa ihmisiä jaksamaan eteenpäin. Ihan samalla tavalla päällystö purnaa, valittaa ja morkkaa esimiehiään..se on heille samallalailla terapiaa kuin mitä se on miehistölle. Asia kuitenkin on niin, että jos saunassa on sotamiehet, korpraalit ja luutnantit yhtäaikaa ,ei kukaan voi purnata ja morkata esimiehiään.. Sotamiehet ja korpraalit eivät voi purnata luutnateistaan, koska luutnantit ovat paikalla. Luutnantit eivät voi purnata ja valittaa kapteeneista ja majureista koska alaiset ovat paikalla..
Se on totta, että luutnantit saunovat mieluummin keskenään kuin miehistön kanssa..mutta ihan sama kuvio toistuu siinäkin kun saunassa ovat everstit. Ei siihen saunaan ole luutnanteilla ja kapteeneillä asiaa, eikä monesti haluakaan mennä.
Eri henkilöstöryhmillä on kullakin omat juttunsa, huolensa ja murheensa. Niitä ei monestikaan oikein sovi ruotia sen enempää alempien kuin ylempienkään henkilöstöryhmien kuullen.
Tämä on asia, joka tottakai juontuu armeijaorganisaatiosta, joka on yksiselitteisen hierarkinen. Asia muuttuu toisenlaiseksi vasta sitten kun armeijaorganisaatio muutetaan joksikin muuksi kuin vallitsevalla tavalla hierarkiseksi.
