JOKO kirjoitti:Mielestäni jääkärit pitäisi kuljettaa yksinkertaisella ja kevyesti panssaroidulla tela-ajoneuvolla. Samalle alustalle tehtyihin ajoneuvoihin pultattaisiin kranaatinheittimet, joilla tuettaisiin eteneviä jääkäreitä heidän takaa löytyvästä lähimmästä näkösuojasta. Heittimien etäisyys viholliseen pysyisi lähes aina muutamissa sadoissa metreissä.
Kevyen kranaatinheittimen kantama on itävaltalaisilla kranaateilla nykyään kuusi kilometriä ja raskaan kranaatinheittimen kantama taitaa olla kevyesti seitsemän kilometriä. 122 H 63:n kantama on 14 kilometriä, mutta sitä on vaikeampi liikutella kuin raskasta kranaatinheitintä Nauha-Sisulla tai jollain M113:lla tai MTLB:llä.
Toisin sanoen vanhoillakin alustoilla saadaan raskas kranaatinheitin liikkumaan melko hyvin "ammu ja vaihda asemaa" -periaatteella, jottei vastatykistötoiminta ehdi peliin mukaan.
Kun telatykkeihin ei ole varaa niin juuri tällainen joka pojan kranaatinheitinratkaisu pitäisi olla jalkaväen tulituen parantamiseen.
JOKO kirjoitti:Nopean ja tarkan tulituen antaminen vaatisi toki sopivat viestivälineet, paikannuslaitteet ja laskinjärjestelmän, mutta ne eivät mahdottomia maksa. Vaikein osa on varmaankin sopivan paikannusjärjestelmän luominen, koska sen pitäisi olla sateliiteista riippumaton ja kohtuudella häirintää sietävä. Ehkäpä jonkinlainen järjestelmän sisäinen kolmiomittaus hoitaisi tämän homman? Kuinka tarkasti voi suuntia vajaan kilometrin päästä tulevan radiolähetteen?
Suomessa virallisesti ilmeisesti luotetaan GPS:ään, GLONASS:iin, Galileoon jne. Kuitenkin jotain kenttäsuuntimista pitäisi kehitellä eikä vain "seurata kansainvälistä kehitystä" lehdistöstä. Jokaiseen tienristeykseen voisi merkata isoon kiveen koordinaatin jokaisessa ulkorajamaakunnan keskeisessä kunnassa alkaen Tornion kaupungista.