Armeija hävittää tuhansia aseita

[Hande]

Tuossa kolumnissa muuten ei ole yhtään pointtia, mitä ei olisi sudettimessa/maanpuolustusnetissä jo käsiteltykin.

On ihan hienoa, että kenraali, pari everstiä, tohtorileegiokin, saavat aikaiseksi suunnilleen samanlaista "huttua" kuin mekin olemme tahmonneet. Hösselin kirjoitukset asettuvat arvokkaaseen valoon tätä näkökulmaa katsottaessa.

Sensorimerta aamistellaan kolumnissa ja paljastetaan kuinka tilannekuva on tosi jees, mutta työvälineetkin pitäisi löytyä eli se ISKURIUS.

Ei siinä tosiaan mitään uutta ja ihmeellistä ole vaan ajatus siitä että kärjelle pitäisi olla parasta ja massalle sitä osin jo hävitettyä mutta teknisesti edelleen täysin käyttökelpoista peruskamaa. Suurena uhkana nähdään poliittisiin linjauksiin nähden suhteettoman suuri panostus yhä kalliimpaan ja käyttöiältään lyhyeen tietotekniikkaan joka vetää maton alta koko puolustusjärjestelmältä. Pelkona lienee että tiedustelu ja johtamisjärjestelmien kehitys ja ylläpito sitovat puolustusbudjetin pääosan ja voima jää puuttumaan.

Uusin Suomen sotilas julkais jo kaikkien allekirjoittajien nimet:

Ossi Kettunen, eversti evp.
Lauri Kiianlinna, prikaatikenraali evp.
Jarno Limnéll, sotatieteen tohtori, kapteeni evp.
Pekka Visuri, valtiotieteen tohtori, eversti evp.
Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori

Laitan koko muistion tänne heti, kun joku muu on sen ensin verkossa julkaissut, lupasin etten ole ensimmäisenä sitä verkossa julkistamassa. Kyseisellä paperilla on nähtävästi lähestytty erittäin laajalla jakelulla ainakin lehtitaloja yms. mediaa. SS lupasi muistion löytyvän verkkosivuiltaan mutta ainakaan minä en onnistunut sitä löytämään.

Mutta kuten jo todettua olisi käytännössä saman informaation saanut kasaan tältä foorumilta :a-smiley:

 

[baikal]

Tuossa kolumnissa muuten ei ole yhtään pointtia, mitä ei olisi sudettimessa/maanpuolustusnetissä jo käsiteltykin.

On ihan hienoa, että kenraali, pari everstiä, tohtorileegiokin, saavat aikaiseksi suunnilleen samanlaista "huttua" kuin mekin olemme tahmonneet. Hösselin kirjoitukset asettuvat arvokkaaseen valoon tätä näkökulmaa katsottaessa.

Sensorimerta aamistellaan kolumnissa ja paljastetaan kuinka tilannekuva on tosi jees, mutta työvälineetkin pitäisi löytyä eli se ISKURIUS.

Ei siinä tosiaan mitään uutta ja ihmeellistä ole vaan ajatus siitä että kärjelle pitäisi olla parasta ja massalle sitä osin jo hävitettyä mutta teknisesti edelleen täysin käyttökelpoista peruskamaa. Suurena uhkana nähdään poliittisiin linjauksiin nähden suhteettoman suuri panostus yhä kalliimpaan ja käyttöiältään lyhyeen tietotekniikkaan joka vetää maton alta koko puolustusjärjestelmältä. Pelkona lienee että tiedustelu ja johtamisjärjestelmien kehitys ja ylläpito sitovat puolustusbudjetin pääosan ja voima jää puuttumaan.

Uusin Suomen sotilas julkais jo kaikkien allekirjoittajien nimet:

Ossi Kettunen, eversti evp.
Lauri Kiianlinna, prikaatikenraali evp.
Jarno Limnéll, sotatieteen tohtori, kapteeni evp.
Pekka Visuri, valtiotieteen tohtori, eversti evp.
Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori

Laitan koko muistion tänne heti, kun joku muu on sen ensin verkossa julkaissut, lupasin etten ole ensimmäisenä sitä verkossa julkistamassa. Kyseisellä paperilla on nähtävästi lähestytty erittäin laajalla jakelulla ainakin lehtitaloja yms. mediaa. SS lupasi muistion löytyvän verkkosivuiltaan mutta ainakaan minä en onnistunut sitä löytämään.

Mutta kuten jo todettua olisi käytännössä saman informaation saanut kasaan tältä foorumilta :a-smiley:

Toisaalta aika "hälyttävää", että netissä roikkuva karjulauma kirjaa ennakoivasti tuollaisen listavirityksen jo vuosia ennen varsinaista asiantuntijakööriä.

 

[JOKO]

Toisaalta aika "hälyttävää", että netissä roikkuva karjulauma kirjaa ennakoivasti tuollaisen listavirityksen jo vuosia ennen varsinaista asiantuntijakööriä.

Miksi? Lähes alalla, kuin alalla innokkaat harrastajat ovat asiasta työhön ajautuneita asiantuntijoita paremmin perillä. Oikeastaan vain harrastajia vaivaavat tiedonsaannin rajoitukset kallistavat vaakakupin asiantuntijoiden eduksi. Parhaat tulokset toki tulevat, kun työ ja harrastus on sama asia. Useimmiten tosin näiden Pelle Pelottomien osalta harrastus on muuttunut työksi. Menestyvistä yrittäjistä tällaisia tapauksia löytyy paljon.

Olisi suorastaan ihmeellistä ellei harrastajat pysyisi edes osittain kärryillä puolustukseen liittyvien asioiden osalta. Tiedonmurusista voi jo päätellä kaikenlaista.

Tosin kokonaiskuva lienee paljon kirkkaampi puolustusvoimien henkilökunnan parissa. Lojaalisuus ja ja tilinauha pitää suut supussa. Uskoisin saunan lauteilla muutaman ärräpään irronneen. Handen tarjoamasta nimilistasta pistää silmään pääte, evp.

 

[SJ]

Toisaalta aika "hälyttävää", että netissä roikkuva karjulauma kirjaa ennakoivasti tuollaisen listavirityksen jo vuosia ennen varsinaista asiantuntijakööriä.

Miksi? Lähes alalla, kuin alalla innokkaat harrastajat ovat asiasta työhön ajautuneita asiantuntijoita paremmin perillä.

Jotkut harrastajat ja joitakin asiantuntijoita. Mutta tottahan tuo on, harrastajat tuppaavat jakamaan keskenään tietoa enemmän, kuin varsin hajautetut asiantuntijat.

 

[Einomies1]

Toisaalta aika "hälyttävää", että netissä roikkuva karjulauma kirjaa ennakoivasti tuollaisen listavirityksen jo vuosia ennen varsinaista asiantuntijakööriä.

Miksi? Lähes alalla, kuin alalla innokkaat harrastajat ovat asiasta työhön ajautuneita asiantuntijoita paremmin perillä. Oikeastaan vain harrastajia vaivaavat tiedonsaannin rajoitukset kallistavat vaakakupin asiantuntijoiden eduksi. Parhaat tulokset toki tulevat, kun työ ja harrastus on sama asia. Useimmiten tosin näiden Pelle Pelottomien osalta harrastus on muuttunut työksi. Menestyvistä yrittäjistä tällaisia tapauksia löytyy paljon.

Olisi suorastaan ihmeellistä ellei harrastajat pysyisi edes osittain kärryillä puolustukseen liittyvien asioiden osalta. Tiedonmurusista voi jo päätellä kaikenlaista.

Tosin kokonaiskuva lienee paljon kirkkaampi puolustusvoimien henkilökunnan parissa. Lojaalisuus ja ja tilinauha pitää suut supussa. Uskoisin saunan lauteilla muutaman ärräpään irronneen. Handen tarjoamasta nimilistasta pistää silmään pääte, evp.

Aika rohkea väite että asiasta kiinnostuneet on paremmin selvillä asioista kuin varsinaiset ammattilaiset. Ehkä tuo bisnesvainu pätee kaupallisella alalla mutta oman kokemukseni mukaan monasti viranomaisaloilla pyörii näitä kaikentietäviä "hörhöjä" ympärillä paljonkin jotka ammentavat tietonsa murusista ja epäloogisuuksista Wikipediasta, netistä ja raflaavista kirjoituksista. Useimmiten nämä "innokkaat ja aktiiviset" keskustelijat tarttuvat nippelitietoon ja lillukanvarsiin kun toiminnan todellinen luonne on ihan jotain muuta.

PV:ssä varmasti on asioita jotka mättää mutta en oikein usko että esim. puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on aina paras asiantuntija sanomaan että mikä on kuranttia ja mikä ei missäkin vaiheessa. Kyseessä on usein varusmieskoulutuksen saanut poliitikko joka on ehkä käynyt joskus maanpuolustuskurssin. Toki pääesikunnan herrojen vika ja ongelma on saada luoduksi riittävän selväkielinen kuva miksi ja miten tavaraa pitäisi uudistaa. Ehkä sielläkin on joskus liikaa koppavuutta myöntää että siviilikin voisi ymmärtää jotain maanpuolustuksen suunnittelusta.

Uskon kuitenkin että PV:n korkealla tasolla seurataan ulkomailla tapahtuvia konflikteja ja kyllä haetaan niistä opetuksia ja yhteneväisyyksiä mitä meidän puolustuskykyymme tulee. Ne osittain vaikuttavat melko nopeastikin hektisessä nykymaailmassa puolustukseemme ja sen suunnitteluun. Meidän tilanteessa on varmasti aika vaikea löytää sopivaa HI-LO mixiä kalustonkin suhteen yhä teknistyvässä sodankäynnissä. Samalla asiat on mietittävä miten asiat ja kalusto toteutetaan reserviläisarmeijassa. Kalusto ei saisi olla liikaa rautalanka- ja taltta-osastoa eikä taas rahaa ole mihinkään ultimatehightech vehkeisiin suurissa määrin. Siinä sitä on haasteita kerrakseen.

Keskustellahan aina voi ja hyvä niin, koska mielipiteitä pitää olla organisaatioiden ulkopuolellakin. Pitää kuitenkin muistaa että läheltä seuranneena tai vaikka tykillä ampuneena ei kyllä tiedä aina sotalaitoksen todellisista haasteista ihan kaikkea...

 

[Urho]

Vanhaa markkaakin moni jäi kaipaamaan.

Sulatetun venäläisen toimivan kaluston perään jaksetaan huutaa ja onhan totta kuten esimerkki perusteluun kuuluu että samaisella kalustolla Venäjä suoritti onnistuneen operaation länsimaisesti varustetussa Georgiassa. Onko tuo niin totta?

http://fr.wikipedia.org/wiki/Forces_arm%C3%A9es_g%C3%A9orgiennes

 

[Kapiainen]

Keskustellahan aina voi ja hyvä niin, koska mielipiteitä pitää olla organisaatioiden ulkopuolellakin. Pitää kuitenkin muistaa että läheltä seuranneena tai vaikka tykillä ampuneena ei kyllä tiedä aina sotalaitoksen todellisista haasteista ihan kaikkea...

Hyvä kommentti..ja lisään tuohon vielä sen, että vaikka työskentelisi "kuraportaassa" Puolustusvoimissa, ei siltikään välttämättä tiedä ja/tai ymmärrä miksi joitakin asioita päätetään tehdä siten kuin päätetään. En minä ainakaan ymmärrä läheskään kaikkea - mutta toisaalta kun tuntee henk.koht monia jotka niiden päätösten takaa löytyy ja tietää heidät osaaviksi ammattilaisiksi, pystyy jotenkin luottamaan siihen että päätöksille on perustelut ja ne ovat harkittuja ja siksi oikeita. Siitähän sotilasorganisaatiossa ja sen toiminnassa loppujenlopuksi on kysymys kaikilla tasoilla. Ei se jääkärijoukkueen kk-mieskään varmasti läheskään aina ymmärrä miksi joukkueenjohtaja käskee niinkuin käskee..kk-miehen on vain luotettava joukkueenjohtajan ammattitaitoon ja tehtävä niinkuin käsketään..vaikka se hänen omasta vinkkelistään näyttäisikin oudolta ratkaisulta.

No, se ei tietenkään poista sitä, etteikö virhearviointeja ja virheitä sattuisi - varmasti sattuu, koska se on inhimillistä..mutta ehkei niitä virheitä nyt kuitenkaan ihan koko ajan tapahdu?!

 

[Kapiainen]

Ossi Kettunen, eversti evp.
Lauri Kiianlinna, prikaatikenraali evp.
Jarno Limnéll, sotatieteen tohtori, kapteeni evp.
Pekka Visuri, valtiotieteen tohtori, eversti evp.
Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori

Sivukaneettina tähän nimilistaan täytyy todeta sellainen asia, että Puolustusvoimien kaltaiselle organisaatiolle on tyypillistä myöskin tietynlainen perseennuolenta- ja kuppikuntakulttuuri..jolle taas on tyypillistä maton vetely kilpaa muiden kuppikuntien jalkojen alta aina kuin vain on mahdollista. Esimerkkejä tästä löytyy koko Puolustusvoimiemme olemassaolon ajalta ja ikävimmät esimerkit mm. viime sotien ajalta tapauksista joissa "herrojen" keskinäinen eripura on heijastunut kielteisesti erittäin suuriinkin asioihin..

Taustoja sen enempää tuntematta..listassa huomio kiinnittyy määritelmään evp ja tuon tason herroilla "evp" tarkoittaa käytännössä sitä että ura tyssäsi ja PV lemppasi miehen eläkkeelle..everstin hommathan ovat määräaikaisia ja joillakin työt jatkuu everstistä ylöspäin ja joillakin ei.. Voisi helposti kuvitella että päätöksiä on ollut tekemässä sellaisia herroja joiden työurat ovat jatkuneet siinä kohtaa kun nimilistan kavereiden työurat ovat päättyneet..eli samoista tehtävistä on kilpailtu.. Kapt evp puolestaan tarkoittaa ihan liian usein sitä, että Puolustusvoimista on lähdetty mielenosoituksellisesti ovet paukkuen tyyliin "mulle ei vittuilla..ja koska vittuiltiin niin minä vittuilen takaisin eroamalla palveluksesta ja sittenpähän saa PV kärsiä kuin näin hyvä mies lähtee toisiin hommiin.."

 

[baikal]

Jospa se NIIIIN hyvä mies ei olekaan NIIIIIN hyvä upseeri sitten, vaikka itsestä siltä tuntuu? Nimittäin on niinkin, että Hyvä mies kestää myös pientä ohimenevää vittuiluakin eikä siitä ala paukuttaa ovia eikä ikkunoita. Tämä ollee asia, jonka oppii vasta varttuneena ymmärtämään. Tai ainakin itse olen ymmärtänyt vasta "aikuisena" tämän pointin.

 

[Kapiainen]

Jospa se NIIIIN hyvä mies ei olekaan NIIIIIN hyvä upseeri sitten, vaikka itsestä siltä tuntuu? Nimittäin on niinkin, että Hyvä mies kestää myös pientä ohimenevää vittuiluakin eikä siitä ala paukuttaa ovia eikä ikkunoita. Tämä ollee asia, jonka oppii vasta varttuneena ymmärtämään. Tai ainakin itse olen ymmärtänyt vasta "aikuisena" tämän pointin.

No..se mitä noita tapauksia on ehtinyt vuosien mittaan nähdä, niin minusta se asia on useimmiten juuri noin! Ihan hyvin on hommat jatkuneet, vaikka niitä "niiiiiiiiin hyviä miehiä" onkin ovet paukkuen "kostoksi" lähtenyt pois - hetki kun kuluu, niin juuri kukaan ei edes muista että sellainenkin kaveri joskus töissä oli..
Eiköhän nuo "hyvä mies"- kaverit useimmiten taida olla enemminkin "voi hyvä mies.." - luokan heppuja?!

 

[Museo]

Jospa se NIIIIN hyvä mies ei olekaan NIIIIIN hyvä upseeri sitten, vaikka itsestä siltä tuntuu? Nimittäin on niinkin, että Hyvä mies kestää myös pientä ohimenevää vittuiluakin eikä siitä ala paukuttaa ovia eikä ikkunoita. Tämä ollee asia, jonka oppii vasta varttuneena ymmärtämään. Tai ainakin itse olen ymmärtänyt vasta "aikuisena" tämän pointin.

No..se mitä noita tapauksia on ehtinyt vuosien mittaan nähdä, niin minusta se asia on useimmiten juuri noin! Ihan hyvin on hommat jatkuneet, vaikka niitä "niiiiiiiiin hyviä miehiä" onkin ovet paukkuen "kostoksi" lähtenyt pois - hetki kun kuluu, niin juuri kukaan ei edes muista että sellainenkin kaveri joskus töissä oli..
Eiköhän nuo "hyvä mies"- kaverit useimmiten taida olla enemminkin "voi hyvä mies.." - luokan heppuja?!

Toisiin työtehtäviin kyllä ihan tarkoituksella rekrytoidaankin porukkaa joka kykenee nopeisiin ratkaisuihin. Työelämässä tämä näkyy siinä että näillä kavereilla palaa hihat aina silloin tällöin. No, se oli huumoria. Se mikä ei ole huumoria on jos kyseinen ovet paukkuen lähtenyt kaveri katkeroituu ja ryhtyy jonkinlaiseen vuosia kestävään henkilökohtaiseen vendettaan entistä työnantajaansa vastaan. Mielestäni kyseinen tilanne kertoisi kyllä siitä organisaatiostakin mistä on aikanaan ovet paukkuen lähdetty. Tämä näin ihan sivuhuomiona.

 

[baikal]

Jospa se NIIIIN hyvä mies ei olekaan NIIIIIN hyvä upseeri sitten, vaikka itsestä siltä tuntuu? Nimittäin on niinkin, että Hyvä mies kestää myös pientä ohimenevää vittuiluakin eikä siitä ala paukuttaa ovia eikä ikkunoita. Tämä ollee asia, jonka oppii vasta varttuneena ymmärtämään. Tai ainakin itse olen ymmärtänyt vasta "aikuisena" tämän pointin.

No..se mitä noita tapauksia on ehtinyt vuosien mittaan nähdä, niin minusta se asia on useimmiten juuri noin! Ihan hyvin on hommat jatkuneet, vaikka niitä "niiiiiiiiin hyviä miehiä" onkin ovet paukkuen "kostoksi" lähtenyt pois - hetki kun kuluu, niin juuri kukaan ei edes muista että sellainenkin kaveri joskus töissä oli..
Eiköhän nuo "hyvä mies"- kaverit useimmiten taida olla enemminkin "voi hyvä mies.." - luokan heppuja?!

Toisiin työtehtäviin kyllä ihan tarkoituksella rekrytoidaankin porukkaa joka kykenee nopeisiin ratkaisuihin. Työelämässä tämä näkyy siinä että näillä kavereilla palaa hihat aina silloin tällöin. No, se oli huumoria. Se mikä ei ole huumoria on jos kyseinen ovet paukkuen lähtenyt kaveri katkeroituu ja ryhtyy jonkinlaiseen vuosia kestävään henkilökohtaiseen vendettaan entistä työnantajaansa vastaan. Mielestäni kyseinen tilanne kertoisi kyllä siitä organisaatiostakin mistä on aikanaan ovet paukkuen lähdetty. Tämä näin ihan sivuhuomiona.

No voi se kertoa organisaatiostakin. Mutta homman voi hoitaa toisinkin: kun huomaa, että tämä ei ole mun leipääni niin aivan fiksusti sopivassa välissä, numeroa tekemättä siirtyy takavasempaan ja jatkaa elämäänsä.

Ei ole korvaamattomia miehiä muualla kuin kirkkomaassa, jos sielläkään. Kukin vuorollaan voi kuvitella olevansa jotain ihmeellistä ja korvaamatonta, tosiasiassa olematta kukaan sitä. Ikämiehen näkökulmasta tällaiset ovet paukkuu ilmiöt näyttävät lähinnä säälittäviltä, oli aihetta tai ei.

Yksi miehen taito on löytää jokapäiväisestä työstään ja elämästään sisältöä enemmän järjellä ja tahdolla kuin tunteella. Palvelipa nyt sitten mitä organisaatiota tahansa, asiat rutinoituvat ja ajan oloon joka tapauksessa muuttuvat osin ikäviksi ja tympeiksi. Ovien jyskyttely ei auta siihen mitään.

 

[Kapiainen]

Kukin vuorollaan voi kuvitella olevansa jotain ihmeellistä ja korvaamatonta, tosiasiassa olematta kukaan sitä. Ikämiehen näkökulmasta tällaiset ovet paukkuu ilmiöt näyttävät lähinnä säälittäviltä, oli aihetta tai ei.

Yksi miehen taito on löytää jokapäiväisestä työstään ja elämästään sisältöä enemmän järjellä ja tahdolla kuin tunteella. Palvelipa nyt sitten mitä organisaatiota tahansa, asiat rutinoituvat ja ajan oloon joka tapauksessa muuttuvat osin ikäviksi ja tympeiksi. Ovien jyskyttely ei auta siihen mitään.

Enpä osaisi tuota paremmin kiteyttää!

Kaipa sekin kuuluu ihmisen kasvu- ja kypsymisprosessiin, että kuvitellaan tietyssä vaiheessa elämää olevamme korvaamattomia..kunnes sitten jossain vaiheessa huomaa, ettei kukaan ole korvaamaton..
Jos sitten puhutaan armeijasta lähteneistä ammattisotilaista, niin aika monta sellaista tunnen ja aika monen kohdalla voi jollakin tasolla sanoa niinkin, ettei armeija tarvitse meistä yksilönä ketään, mutta moni meistä tarvitsee armeijaa..
Tätä ei pidä ymmärtää väärin, koska jokainen meistä kyllä elää ja pärjäilee - mutta koska yhä edelleen moni meistä on kutsumusammatissa ja kuuluu erityisen homogeeniseen joukkoon ("työporukkaan"), niin aika moni huomaa sittemmin kaipaavansa jotakin armeijasta.

 

[Einomies1]

Kukin vuorollaan voi kuvitella olevansa jotain ihmeellistä ja korvaamatonta, tosiasiassa olematta kukaan sitä. Ikämiehen näkökulmasta tällaiset ovet paukkuu ilmiöt näyttävät lähinnä säälittäviltä, oli aihetta tai ei.

Yksi miehen taito on löytää jokapäiväisestä työstään ja elämästään sisältöä enemmän järjellä ja tahdolla kuin tunteella. Palvelipa nyt sitten mitä organisaatiota tahansa, asiat rutinoituvat ja ajan oloon joka tapauksessa muuttuvat osin ikäviksi ja tympeiksi. Ovien jyskyttely ei auta siihen mitään.

Enpä osaisi tuota paremmin kiteyttää!

Kaipa sekin kuuluu ihmisen kasvu- ja kypsymisprosessiin, että kuvitellaan tietyssä vaiheessa elämää olevamme korvaamattomia..kunnes sitten jossain vaiheessa huomaa, ettei kukaan ole korvaamaton..
Jos sitten puhutaan armeijasta lähteneistä ammattisotilaista, niin aika monta sellaista tunnen ja aika monen kohdalla voi jollakin tasolla sanoa niinkin, ettei armeija tarvitse meistä yksilönä ketään, mutta moni meistä tarvitsee armeijaa..
Tätä ei pidä ymmärtää väärin, koska jokainen meistä kyllä elää ja pärjäilee - mutta koska yhä edelleen moni meistä on kutsumusammatissa ja kuuluu erityisen homogeeniseen joukkoon ("työporukkaan"), niin aika moni huomaa sittemmin kaipaavansa jotakin armeijasta.

Näin se menee. Kukaan ei ole korvaamaton vaikka kaikkia tarvitaan.

Nämä nopeat lähtijät, joita löytyy joka organisaatiosta tässä maassa, ovat oman tiensä kulkijoita. Jotkut on hankalia vaan koska ovat sitä ja kukaan ei halua tehdä töitä sellaisen kanssa, oli kuinka etevä tai koulutettu hyvänsä. Hukkaan heitettyä ammattitaitoa jos ei pysty olemaan solidaarinen ja tehdä tiimissä töitä.

Osa yksinäisistä susista on erittäin päteviä ja kunnianhimoisia ja heillä on hyviä visioita, halua kehittää ja nähdä asiat laajemmin kuin oma asema edellyttäisi. Jos sellainen henkilö ei saa omaa näkemystään esille tai se torpataan, hän joko turhautuu ja etsii muita töitä tai sisuuntuu ja pyrkii hankkiutumaan organisaatiossa parempaan asemaan. Nämä henkilöt ovat oman kokemukseni mukaan harvemmin perseennuolijoita, vaan paremminkin " self made man" -tyyppiä.