Tiedottamisessa onnistuminen lienee taiteenlaji, jossa tulee takkiin aika ajoin jokaiselle organisaatiolle. Siinä on vain sellainen juttu, että jos laaditaan joku ohjelma ja jälkijättöisesti hoksataan, ettei se pitänytkään kutiaan, menee luottamus. Ihmiset alkavat pohtia, että ahaa, no nyt on kirjoitettu tätä tätä ja tuota....mikähän on NYT tällä kertaa se lopputulema?????
Aika meheviä huhumyllyjä pyörii laitoksen sisälläkin aika ajoin mm. varuskuntien kohtaloja pohditaan niin ettei täppitaululla paperit tahdo pysyä. Tietysti siihen vaikuttaa paljon sekin, että poliitikot voivat heittää peliin lantin, joka voi olla mitä vaan.
Hankinnoista etukäteen ei varmaan voida hirmu yksityiskohtaisia tietoja jaella senkään takia, että ne koskevat myös toimittajaosapuolta, sama koskenee prototyyppejä ja testikappaleita yms. Tässä kohtaa pv joutuu varmasti olemaan erityisen tarkka ja lojaali kumppaneita kohtaan.
Melkoinen fakiiri on kyllä pitänyt olla mieli pysyä jyvällä koskien pv:n asioita ja kehitystä. Tähän vaikuttaa sekin, että alan lehdistö aika ajoin ruokkii tiettyä epäluuloa....lehdet kirjoittavat pitkälti sitä, mitä olettavat lukijoiden haluavan lukea, tämä siis silloin, kun julkaisu toimii liiketaloudellisin perustein.
En ole ollut tyytyväinen tiedotuslinjaan. Mutta tämä koskee sitä osuutta, joka on poliitikkojen ja kenraalien käsialaa. Pv on taas sitten kunnostautunut MIELESTÄNI erittäin hyvin suhteessa tiedottamiseen mitä tulee reserviin, siihen olen hyvinkin tyytyväinen. Se puoli on kehittynyt mojovasti.
Tiedottaminen on tärkeä juttu, ei siinä mitään, mutta ei siinä epäonnistuminen tarkoita sitä, että koko homma on ihan perseistä. Ei minusta sinne päinkään. Käsitykseni mukaan pv on kyennyt kehittämään sitä mitä pitääkin: koulutusta ja välineistöä. Ihan hyvällä tohinalla mennään kuitenkin. Toki nuorukaiset saisivat laukata kh:ssa useamminkin, mutta ei tässä maailmantilanteessa mitään sellaista ole meneillään juuri nyt, että siihen mitään hätäpakkoa olisi. Ei ne sodat ja konfliktit kuitenkaan ihan seinän takaa tule eteen, kyllä nekin kehittyvät ja näkyvät taatusti jo aikaa ennen kuin sapeleita tarvii alkaa hiomaan.
Summa: tiedottaminen on vaikea laji ja jos megatsiljoonaluokan multiyrityksetkin siinä mokaavat niin miksei 3 miljardin valtionlaitoskin ainakin joskus? Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koko hoito on persiillään. Tiedotus on kuitenkin vain osa toimintaa.
Aika meheviä huhumyllyjä pyörii laitoksen sisälläkin aika ajoin mm. varuskuntien kohtaloja pohditaan niin ettei täppitaululla paperit tahdo pysyä. Tietysti siihen vaikuttaa paljon sekin, että poliitikot voivat heittää peliin lantin, joka voi olla mitä vaan.
Hankinnoista etukäteen ei varmaan voida hirmu yksityiskohtaisia tietoja jaella senkään takia, että ne koskevat myös toimittajaosapuolta, sama koskenee prototyyppejä ja testikappaleita yms. Tässä kohtaa pv joutuu varmasti olemaan erityisen tarkka ja lojaali kumppaneita kohtaan.
Melkoinen fakiiri on kyllä pitänyt olla mieli pysyä jyvällä koskien pv:n asioita ja kehitystä. Tähän vaikuttaa sekin, että alan lehdistö aika ajoin ruokkii tiettyä epäluuloa....lehdet kirjoittavat pitkälti sitä, mitä olettavat lukijoiden haluavan lukea, tämä siis silloin, kun julkaisu toimii liiketaloudellisin perustein.
En ole ollut tyytyväinen tiedotuslinjaan. Mutta tämä koskee sitä osuutta, joka on poliitikkojen ja kenraalien käsialaa. Pv on taas sitten kunnostautunut MIELESTÄNI erittäin hyvin suhteessa tiedottamiseen mitä tulee reserviin, siihen olen hyvinkin tyytyväinen. Se puoli on kehittynyt mojovasti.
Tiedottaminen on tärkeä juttu, ei siinä mitään, mutta ei siinä epäonnistuminen tarkoita sitä, että koko homma on ihan perseistä. Ei minusta sinne päinkään. Käsitykseni mukaan pv on kyennyt kehittämään sitä mitä pitääkin: koulutusta ja välineistöä. Ihan hyvällä tohinalla mennään kuitenkin. Toki nuorukaiset saisivat laukata kh:ssa useamminkin, mutta ei tässä maailmantilanteessa mitään sellaista ole meneillään juuri nyt, että siihen mitään hätäpakkoa olisi. Ei ne sodat ja konfliktit kuitenkaan ihan seinän takaa tule eteen, kyllä nekin kehittyvät ja näkyvät taatusti jo aikaa ennen kuin sapeleita tarvii alkaa hiomaan.
Summa: tiedottaminen on vaikea laji ja jos megatsiljoonaluokan multiyrityksetkin siinä mokaavat niin miksei 3 miljardin valtionlaitoskin ainakin joskus? Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koko hoito on persiillään. Tiedotus on kuitenkin vain osa toimintaa.
KYMMENETKIN poistoon menevät kannattaa tiedottaa isoin otsikoin.