Armeija saattaa silputa satatuhatta käyttämätöntä rynnäkkökivääriä

[jokiranta]

Ammattisotilaiden virallinen kanta

Eli nythän sotavaltiolla on satatuhatta rynnäkkökivääriä liikaa. Kun sitä pienennetään sitä reserviä. Näitä kiinalaisia ja harppisaksalaisia rynkkyjä. Toimivia pelejä, jotka on pidetty varastorasvassa. ja jotka säilyvät siellä. Armeijan rasvassa säilyy sielukin. Vaan todennäköisintä on, että sulattoon menevät.

Meillähän ei reservin tarvetta arvioida nykyisin sen mukaan, mitä edesottamuksia itänaapurilla on, vaan sen mukaan kuinka paljon poliitikkomme suostuvat puolustusvoimille varoja antamaan. Poliitikoille on yhteistä se taipumus, että he luottavat ideologiaan ja tuuriin, mutta puolustusvoimilla on tähän mennessä ollut tapana ennakoida kaiken varalta, jos se paha päivä tulee.

Tämä "viisas virkamies" - "tyhmä poliitikko" -dikotomia on hyvin edullinen puolustusvoimien johdolle, joka sekundäärisesti pitää kiinni kansallisvaltiosta imagon vuoksi, mutta joka tosiasiassa haluaa eroon niin varusmiehistä kuin reservistäkin, jotta sadat miljoonat tai miljardi voitaisiin käyttää laitehankintoihin ja kokeiluihin.

On paljon hauskempaa olla yhteysupseerina jonkin sivistyneistövaltion upseerien kanssa tai seurata tekniikan kehitystä lukemalla lehtiä 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta muistioita kirjoittaen kuin huutaa äänensä käheäksi jossain Itä- tai Pohjois-Suomen metsissä "reserviä kouluttaen".

Jotenkin uskon, että kaikkein kriittisin piste puolustusvoimien kehitykselle on se, että upseerin akkakin tarvitsee maisterintyötä, jota saa Pirkanmaalla ja Uudellamaalla paremmin kuin Pohjois-Karjalassa ja että Mikkelikin merkitsee yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneelle karkoitusta Siperiaan.

Tavallaan se, että varuskuntien aputehtävät ulkoistettiin ja yhtiöitettiin aiheutti sen, että ikään kuin ei ole oikein upseeriperheen perheupseerille vakaata elinympäristöä niin kuin ei kenellekään markkinatalouden palveluksessa olevalle.

Tästä johtuu puolustusvoimien kasaantuminen Uudellemaalle. Se, että puolustusvoimia viedään myös tunnin tai kahden tunnin ajomatkan päähän Hämeenlinnan seudulla Parolaan ja Pirkanmaalle, johtunee oikeista sotilaallisista perusteista.

Uskon, että vaalipiirien kansanedustajia innokkaampia maavoimien hävittäjiä on yleisesikuntaupseerien rouvien piirissä, jotka uhkaavat erolla. Upseerinkin on toteltava kotonaankin huoneenhallitusta niin kuin kunnon käskynalainen tekeekin. Osa ammattiupseereista karttaa yleisesikuntaupseerin tehtäviä jatkuvan siirtorumban vuoksi, joka hajottaisi perheen.

Tämä dilemma ammatillisen arvostamisen, ammattisotilaallisuuden ja toisaalta koko Suomen puolustamisen ja reservin huomiomisen suhteen on olemassa.

Ei ole kuitenkaan voimaa, joka selittäisi Sotilasaikakauslehdessä nykyaikaisen perheellisyyden tai teknisen sotilasammatillisuuden olevan epäisänmaallista, koska sitten jouduttaisiin kyseenalaistamaan myös eurottuminen ja natottuminenkin.

Jotenkin kuitenkin kaikki palaset edunvalvonnasta yleiseen länsi-integraatin syventämiseen ovat olemassa.

 

[jokiranta]

Palatakseni asiaan kannattaa muistaa, että puolustusministeriön ylijohtaja Pauli Järvenpää keksi, että 100 000 ylimääräistä rynnäkkökivääriä kannattaa lahjoittaa Afganistaniin, vaikka ANA ja poliisi olivatkin jo aseistetut. Eduskunnassa Erkki Tuomioja alkoi vastustaa asiaa, koska ei ollut varma, mihin ja kenelle nuokin aseet päätyvät.

Ilmeisesti asia oli jo sovittu yhdysvaltalaisten ja afgaanien kanssa, että Suomi voisi lahjoittaa Norincot Afganistaniin. Nyt sitten on menossa sulattoon niin Norincot kuin DDR:nkin niitä tarkemmat rynnäkkökiväärit. Norinco ei ole kovin tarkka eikä oikein käy kivääristä, mutta se kyllä käy jonkinlaisesta konepistoolista.

 

[koponen]

"Kiinnostavia" ja "tarkkavainuisia" lausahduksia asioiden tilasta.

Mitenkäs jokiranta'n tiluksilla, onko ajattelun kaari edennyt ratkaisumallien pohdintaan asti?

Lienee jossakin paremminmaa?

 

[jokiranta]

Diletantismia

Onhan se ihan hirveää tuollainen keskusteleminen. Onhan tämä käsittämätöntä, kun reservi katsoo itsellään olevan jonkinlainen osa maanpuolustuksen kokonaisuudessa. Naapurimaassa ressuilla on ollut rynkyt kotisäilytyksessä ja meillä niistä ei saisi edes puhua.

Se, että massavanhenneet aseet reserviläisineen pitäisi säilyttää kuin liito-oravat, on eurostovastaista käytöstä, josta vihapuheena pitäisi jo Lissabonin sopimuksella lähettää Ekokemiin.

Massavanhenneet reserviläiset ovat ongelmajätettä niin kuin aseensakin. Ainoa maanpuolustuksen muoto on veronmaksaminen ja hallintojen ylläpitäminen.

Kun siihenkään ei ole uhrivalmiutta, otetaan velkaa.

 

[noska]

EIhän kansa ole lopulta tänä päivänä muuta kuin hankala, mutta pakollinen paha. Sillä on helposti vääriä mielipiteitä, mutta sitä tarvitaan työvoimana ja kuluttajina. Pieni kansa on niissäkin kummassakin hommassa huono. Ei kykene tekemään tarpeeksi töitä eikä kuluttamaan tarpeeksi. Määrät ne on, jotka jyllää. Maa-alueet ovat vain raaka-aine lähteitä, hyödykkeiden tuottamisalueita tai paikkoja palvelujen elämysten tuottamiseen rahan keräämiseksi. Hupaisaa, että sosialismin romahduksen jälkeen toteutuma on lähempänä Marxin Kallen ajatuksia kuin siihen nimellisesti pyrkineessä ideologiassa. Toteutuma vaan yhdistää työläiset suureksi työvoimareservin ja kuluttajien massaksi eikä maailmaa hallinnoivaksi voimaksi kuten KM unelmoi.Kulutuksen kasvun on jatkuttava ja koska ei länsimainen väestö suostu enää kasvamaaan riittävän nopeassa tahdissa on sen joukkoon sijoitettava niiden ulkopuolelta tuotua väkeä ja pyrittävä sivistämään kaikin tavoin kehitysmaiden ihmisistä tuottoisia kuluttajia. Tähän malliin ei enää sovi kansallisaate ja kansalliset amreijat. Tottamattomina orhanisaatioina ja mahdollisesti jopa järjestelmän sisäistä hajaannusta aiheuttavina on niistä päästävä eroon.

 

[jokiranta]

Nationalismi ja kansanvalta

EIhän kansa ole lopulta tänä päivänä muuta kuin hankala, mutta pakollinen paha. Sillä on helposti vääriä mielipiteitä, mutta sitä tarvitaan työvoimana ja kuluttajina.

Vaikka kansalla, ainakin itsenäisyyspuoluelaisilla, perussuomalaisilla ja osalla keskustalaisia olisikin väärä käsitys maailmanmenosta, on tietenkin onneksi olemassa mediakartelli, joka kertoo, miten elämä olisi vielä parempaa, jos luonnonsuojelua tehostettaisiin maassa, jossa on 5 400 000 asukasta ja melkein Kongon, Japanin ja Saksan kokoinen pinta-ala, pienkaivostoimintaa ei kehitettäisi, koska kaikki perustuotantokin tuottaa hiilidioksidia. Talvivaarakin on ilmeisesti jättiläisluokan ympäristörikos.

On tietenkin selvää, että jos valtiossa on ollut liikaa ihmisiä jo 1500-luvulla ja 1600-luvulla ja puuttuvat raaka-aineet ja energia on jouduttu edustamaan Etelä-Amerikasta orjuudella ja imperialismilla Portugalin ja Espanjan tapaan tai niin kuin 1700-luvulla ja 1800-luvulla Britannian tapaan tai niin kuin Yhdysvallat 1900-luvulla, pitää siirtoarmeijan, merijalkaväen, laivaston olla aivan eri kunnossa kuin maissa, jonne juuri kukaan ei ole viitsinyt muuttaa.

Joissain maissa, kuten Japanissa ja Kiinassa on jo ymmärretty, että ellei ole mahdollista rohmuta Venäjältä Siperiaa elintilaksi, pitää kansalaisten määrää vähentää Pentti Linkolaa tai kansallissosialisteja miedoimmin menetelmin. Itä-Euroopan maissa, joissa sosiaalipolitiikka on heitteillä, on nettouusiutumisluku reippaasti alle 2. Japanissa se on 1,35. Siellä väestö romahtaa, joten elintilaa tulee lisää.

Tuo "kansan elinmahdollisuuksien turvaaminen" ei tapahdu pelkästään siten, että ammutaan Rk-3:a ampuradoilla, vaan se tapahtuu kauppapolitiikan keinoin. Tässä mielessä yksi Suomen suurimmista elinmahdollisuuksien turvaamistoimista on Outokummun fuusio.

Pieni kansa on niissäkin kummassakin hommassa huono. Ei kykene tekemään tarpeeksi töitä eikä kuluttamaan tarpeeksi. Määrät ne on, jotka jyllää. Maa-alueet ovat vain raaka-aine lähteitä, hyödykkeiden tuottamisalueita tai paikkoja palvelujen elämysten tuottamiseen rahan keräämiseksi. Hupaisaa, että sosialismin romahduksen jälkeen toteutuma on lähempänä Marxin Kallen ajatuksia kuin siihen nimellisesti pyrkineessä ideologiassa.

Karl ei saanut työnarvoteoriaa sovitettua erihintaiseen maailmankaupan järjestelmään, mutta kustannusarvoteoria pätee kyllä devalvaatiotilanteissa, jossa kansantulo on alennettava kansantuotteen maailmanmarkkinahintaiseksi.

Karl ei ollut oikein kansantaloustieteilijä, mutta hän oli kyllä aivan oikea sosiologi.

Toteutuma vaan yhdistää työläiset suureksi työvoimareservin ja kuluttajien massaksi eikä maailmaa hallinnoivaksi voimaksi kuten KM unelmoi.Kulutuksen kasvun on jatkuttava ja koska ei länsimainen väestö suostu enää kasvamaaan riittävän nopeassa tahdissa on sen joukkoon sijoitettava niiden ulkopuolelta tuotua väkeä ja pyrittävä sivistämään kaikin tavoin kehitysmaiden ihmisistä tuottoisia kuluttajia.

Tuo kehitysmaiden ihmisten riistäminen on oikeastaan eläkerahastokapitalismin ja yli 65 ikävuoden hyvän elämän edellytys. Lemmenlaivailevan amerikkalaisen pitäisi jotenkin keksiä keino, jolla laittaa syrjäänit "tuottavaan työhön".

Tässä mielessä oikeastaan demokratia on jossain määrin vanhentunut ajatus, koska kansanvalta edellyttää sitä, että valtiot ovat vain kansojensa kokoisia. Jos valtion väestö ei muodosta keskenään kansaa, vaan kansoja, pitää olla välittävänä voimana keskuspankin lisäksi joku yksipuoluejärjestelmä Kansalliseksi Kokoomukseksi, jotta keskusbyrokratia muodostaa valtion tai heikoimmassa tapauksessa armeija.

Tähän malliin ei enää sovi kansallisaate ja kansalliset amreijat. Tottamattomina orhanisaatioina ja mahdollisesti jopa järjestelmän sisäistä hajaannusta aiheuttavina on niistä päästävä eroon.

Tästä olen samaa mieltä. Edullisinta ansioeläkeläisen elinkoron kannalta olisi se, että olisi paljon halpaa sotatyövoimaa. Jos norjalainen kersantti maksaa yhtä paljon kuin suomalainen majuri ISAF:ssa, on tietenkin niin, että suomalaisia majureita pitäisi lähettää rintamalle enemmän kuin norjalaisia luutnantteja.

Toisaalta taas suomalaisen majurin pitäisi ottaa miehistönsä vaikka Romaniasta, jottei jääkärille ja alikersantille tai joukkueenjohtajalle jäisi niin paljoa hilloa ihmisoikeuksien ja vapaan maailman turvaamisesta.

Olen hieman sitä mieltä, että pelkkä venäläisten patoaminen Intiasta ei oikein riittänyt motivoimaan brittejä miehittämään juuri Afganistania kalliilla. Maa ajautui jonkinlaiseksi YYA-maaksi Neuvostoliiton kylkeen monarkiana ja neuvostoliittolaiset pitivät siitä melko hyvää huolta 1960-luvulla ja 1970-luvulla liikaa kommunismilla painostamatta.

Olen jotenkin sitä mieltä, että voisimme olla olematta kovissa ytimissä ja voisimme tehostaa kaivostoimintaa ja energiaomavaraisuutta. Se, että Saksalla on energiarauha Venäjän kanssa tekee Euroopan unionista ja Lissabonin sopimuksesta melko tehottoman selkänojan Venäjän vastaiseille hankkeille, mutta toisaalta Saksan ja Venäjän kauppa tarjoaa jotain transiton mahdolisuuksia. Olemme osittain Saksan Venäjän kaupan ulkosatama niin kuin Alankomaat on Saksan muun kaupan ulkosatama.

Kaikkein eniten EU:n huomiota kaipaisi Valko-Venäjä, joka pitäisi pelastaa Venäjän liittolaismaasta Venäjän YYA-maaksi, mutta se edellyttäisi vähemmän puolalaista suhtautumista Valko-Venäjään, sellaista liettualaista.

Itse asiassa EU on jotenkin pilannut tehtävänsä Itä-Euroopan vakauttajana myös taloudellisesti. Osasyynä tähän on se, että EU:lla ei ole kiirettä Ukrainan eikä Valko-Venäjän kanssa, kun täytyy ylläpitää Turkin EU-jäsenyyttä.

Turkin EU-jäsenyys tarkoittaisi Suomelle sitä, että olisimme samass yhteisössä Kyproksen miehittäjän kanssa ja meillä olisi moraalinen vastuu ulkopolitiikassa Turkin jokavuotisesta hyökkäyksestä Yhdysvaltain suojelualueelle, Irakiin, sen kurdialueille.

Laskee miten päin tahansa niin kaikissa skenaarioissa länsi-integraation syvetäminen vie meidät lisäsolidaarisuusvelvotteisiin myös sotarikollisiin toistuviin tekoihin, jotka yritetään hoitaa tykistöllä, helikoptereilla ja lennokeilla kustannustehokkaasti.

Luottokelvottomuuden ja moraalikadon harmonisoiminen, synnin harmonisoiminen, on osa luonnollista solidaarisuuskehitystä Euroopan unionissa.

Olisi paljon moraalisempaa olla vain ETA:ssa eli vain viedä kauppapolitiikalla osaa ihmisten varoista, mutta sentään jättää heidät hieman köyhempinä henkiin.

 

[Tvälups]

http://www.nra.fi/media/NRA-Movie120228.html

 

[jokiranta]

Olipas painava ja ytimekäs kannanotto. Tässä kuitenkin unohtuu se, että rynnäkkökiväärien hävittämisen aloitti puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkö, Pauli Järvenpää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_J%C3%A4rvenp%C3%A4%C3%A4

Järvenpää suositteli 100 000 rynnäkkökiväärin hävittämistä varastoista kierrättämällä ne Afganistaniin. Hanke oli outo, koska niin ANA kuin poliisinkin oli jo peruaseistettu Afganistanissa AK-47:lla ja joillan yhdysvaltalaisilla aseilla.

Toisella kaudellaan 2006-2012 niin Halonen kuin Tuomiojakin ovat tosiasiassa antaneet perään natoilijoille, joiden kaikki aseistariisuntahankkeet selitetään Halosen ja Tuomiojan aikaansaannoksiksi.

On tietenkin selvää, että kaikki eivät näe, että punavihreän kehityksen johdossa Suomessa on Kansallisen Kokoomuksen ääriparlamentaristinen eurolinja.

Kansalliset Kokoomuslaiset, säilyttäjät, eivät halua jakaa Kokoomusta kahtia paljastamalla peliä niin puolueessa kuin sitoutumattomassa kokoomuslaisessa virkamiesjohdossa puolustusministeriössä.

Tosiasiassa puolustuslinjaus on majuri Seppo Kääriäisen ajalta, joka yrittää melkoisen epäuskottavasti esiintyä jälleen keskustapoliitiikkona, vaikka on jo muuttunut melkoiseksi sinipunikiksi.

Kiäriäisellä ei mene hyvin, koska keskustalaiset pitävät häntä kaappikeskustaliberaalina. Toinen "savolainen", Mauri Pekkarinen, ei saa kerjäämälläkään vankkaa tukea puoluekokoukseen puheenjohtajavaaliin. Pekkarinen on keskikeskustalaisuuttaan pudonnut kiviniemeläisyyden ja perussuomalaisen väyrysläisyyden tuolien väliin.

 

[miheikki]

http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/100493-rynn%C3%A4kk%C3%B6kiv%C3%A4%C3%A4rej%C3%A4-ei-tuhota

Rynnäkkökiväärejä ei tuhota!
15.3.2012 15:36 Jussi Niinistö

Puolustusministeri Stefan Wallin vastasi kirjalliseen kysymykseemme koskien puolustusvoimien rynnäkkökiväärien massatuhoamista. Kysyimme Perussuomalaisten puolustusvaliokunnan jäsenten Ismo Soukolan ja Pentti Oinosen kanssa mitä hallitus aikoo tehdä puolustusvoimien sodan ajan reservin koon supistamisen seurauksena poistoon joutuneville itäsaksalaisille ja kiinalaisille rynnäkkökivääreille ja onko harkittu osan myymistä, sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna, vastuullisille suomalaisille aktiivireserviläisille?

Vastauksen mukaan rynnäkkökiväärit on aikomus säilyttää varastoituna sodan ajan käyttöä varten. Tämä on erinomainen uutinen.

Alla ministerin vastaus kokonaisuudessaan.

Puolustusvoimilla on aikomus pitää itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit sodan ajan käyttöä varten varastoituna. Rauhan aikana käytössä ovat kotimaassa valmistetut rynnäkkökiväärit.

Nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena noin vuoteen 2035 asti, jolloin myös nykyinen patruunavarasto vanhentuu. Tätä ennen – 2020-luvun alkupuolella – on päätettävä rynnäkkökiväärien käytön jatkamisesta tai uuden aseen hankkimisesta. Aseiden hävittämisestä tai korvaamisesta ei ole tehty päätöksiä.

Puolustusvoimien varustuksen, kuten rynnäkkökiväärien, elinkaari suunnitellaan siten, että varustuksen käytettävyys säilyy mahdollisimman pitkään ja varustuksen käyttöarvo tulee hyödynnettyä ennen elinkaaren loppumista. Rynnäkkökiväärien elinjakson suunnittelussa otetaan huomioon rynnäkkökiväärien tekniset ominaisuudet, tulevaisuuden joukkojen kokoonpanot ja suorituskykytarpeet, valtion talouden asettamat mahdollisuudet uusintahankintoihin sekä yleisen aseteknologian kehittyminen seuraavien 10-20 vuoden aikana. Elinkaaren suunnittelussa on tiedostettu, että aseita voi olla sodan ajan vahvuuteen nähden ns. ylivahvuudessa joukkojen suorituskyvyn varmistamiseksi. Sodan ajan tarpeiden ylittäviä rynnäkkökiväärejä vaihdetaan käytössä kuluneisiin ja rikkoontuneisiin aseisiin, jolloin korjaamiseen ei tarvitse käyttää tarpeettomasti voimavaroja.

Puolustusvoimat ei ole harkinnut rynnäkkökiväärien muuttamista kertatuliaseiksi ja myymistä aktiivireserviläisille. Asia ei ole ajankohtainen, koska nykyinen asemäärä on toistaiseksi tarkoitus säilyttää.

Kun aseita tulee poistettavaksi puolustusvoimien käytöstä, tehdään niiden jälkikäsittelystä, so. romuttamisesta, museoinnista tai myymisestä tapauskohtaisesti päätökset materiaalin hylkäyksen yhteydessä. Päätökset aseiden hylkäyksestä ja niiden jälkikäsittelystä tehdään voimassa olevien päätöksen tekoa koskevien ohjeiden mukaisesti puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä.

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2012

Puolustusministeri Stefan Wallin