Ase unohtui,kokelaan rangaistus

  • Viestiketjun aloittaja Deleted member 2762
  • Aloitus PVM
Tuommoiset epämääräiset fyysiset rangaistukset eivät kuulu armeijaan, koska syövät miesten luottamusta johtajiinsa ja estävät kommunikointia alhaalta ylös rangaistuksen pelossa. Kyllä intissä pitää jokaisen johtajan käyttäytyä siten, että sama käyttäytyminen menisi läpi vaikka ryhmä muodostetaisiin ressuista 40v., saati sitten vielä upseerikokelaan. Oikeudenmukaisuus ja asiallisuus tuovat sitä rispektiä johtajalle, ei sitä varten tarvi alkaa yksittäistä morttia juoksuttamaan.
 
Oppimisen kannalta tuo kyykytys on yhtä tyhjän kanssa. Jos se tehostaa koulutusta niin annetaan minun puolesta vaikka selkäsauna kolmesti päivässä, mutta kapitalistinenkin tiede tunnustaa ajan tuhlaukseksi.
 
Jos aseen olisi unohtanut reserviläinen, olisimmeko me herrat reserviläisjohtajat käyttäytyneet eri tavalla siinä tilanteessa? Niinpä ;).
Miksipä se pitäisi olla inttiaikanakaan eri tavalla, siellähän pohja luodaan.
 
kokelas käyttänyt esimiesasemaansa väärin 4.7. - 31.8. eli kyykyttäminen on jatkunut kaksi kuukautta.

Rikos tuskin on alkanut kokelaan ollessa vielä oppilaana RUK:ssa. Tekoajaksi on kirjattu esitutkinnassa alokkaan koko P-kausi tai toimittaja on ollu huolimaton. Jälkimmäinenkin on mahdollista, sillä tuskin tuomiotakaan on langettanut käräjäsihteeri, kuten uutisessa kerrotaan. Siis taattua iltapäivälehtiuutisointia.
 
Viimeksi muokattu:
Rikos tuskin on alkanut kokelaan ollessa vielä oppilaana RUK:ssa. Tekoajaksi on kirjattu esitutkinnassa alokkaan koko P-kausi tai toimittaja on ollu huolimaton. Jäkimmäinenkin on mahdollista, sillä tuskin tuomiotakaan on langettanut käräjäsihteeri, kuten uutisessa kerrotaan. Siis taattua iltapäivälehtiuutisointia.

No näyttäisi olleen palvelukseen astuminen 4.7. Joten ilmeisen päin mäntyä uutisoitu. Kiitos oikaisusta!

Jos kysymys tosiaan on kertaluonteisesta kyykkyyn-ylös -menettelystä, niin pienestäpä käräjille lähtee. Ok, fyysinen rankku on kielletty, mutta että oikein tuomio haetaan? Aika helvetin herkkähipiäistä.

Muok. Eikö pv:llä ole mitään sisäistä rangaistusjärjestelmää vaan viedäänkö kaikki tapaukset heti käräjille?
 
Rikossyytteet käsittelee aina käräjäoikeus.
 
Se mikä tuossa pisti silmään on se, että kokelas käyttänyt esimiesasemaansa väärin 4.7. - 31.8. eli kyykyttäminen on jatkunut kaksi kuukautta.

Aseen unohtamisesta saa ja pitää tehdä sellainen haloo, että menee muistiin, mutta omasta mielestä tollainen kahden kuukauden silmätikkuna pitäminen ei mitenkään edistä enää asian koulutuksellista tavoitetta vaan on yksinkertaisesti kiusaamista.

Luonnevikainen varusmiesjohtaja siis.
 
Kyllä tuo aseen mukana pitäminen ja kymmenet muutkin taistelukentän automaattitoiminnot saadaan pysyvästi ehdollistettua koulutettavaan ilman turhaa kikkailua. Olin monta vuotta kotiutumisen jälkeen pelaamassa jollain Tasin kaltaisella järjestelmällä ja kaverit kuittailivat, kun en evästauollakaan päästänyt muoviasetta kädestäni..
 
Kertokaapas viisaammat, että miten tuollaiseen tilanteeseen kuuluu nykyään suhtautua? Omat kokemukset varusmiespalvelusta ovat 90-luvun alusta ja siihen verrattuna ainakin tuo uutisoitu kokelaan käskemä rangaistus kuulostaa aika "vähältä" ;)
Tietysti tämä on vain yksi puoli tapahtumista mitä julkisuudessa esitetään. Itse muistan AUKista, että aseen unohtaja nikkaroi itselleen jousipyssyn ja kuskasi sitä mukanaan muistaakseen sen rynkyn merkityksen.

Omassa saapumiserässä alokasaikana vuosituhannen vaihteen hujakoilla, ase katsottiin unohdetuksi jos se sijaitsi ilman erityisen painavaa ja perusteltaavaa syytä yli metrin päässä taistelijasta. Yleisin muistutus oli punnerruksia aseen kahden viimeisen sarjanumeron osoittama määrä. Oman RK:n sarjanumero oli xxx x98 niin aika hyvin oppi parin kerran jälkeen pitämään aseen selässä, rinnalla tai käsivarren mitan päässä... :D
 
Meilläkin KR 1/94 oli tuo "ryömien hakemaan" etukäteen tiedossa, joten sitä ei johtajat käyttäneet sovellettuna Ex tempore -rangaistuksena. Vieläkö kurinpitorangaistukset luetaan joukon edessä vai onko käytäntö muuttunut?
 
No tässä yksittäistapauksessa syyte kuitenkin hylättiin. Siitä huolimatta että kokelas oli myöntänyt teon esitutkinnassa. Päätös on varmaan forumilaisten ylivoimaisen enemmistön mielestä oikeudenmukainen. Jatkuvastihan näitä on mun käsittäkseni ollut, vaikka harvoin yltävät julkisuuteen. Eli teetetty esim etunojapunnerruksia, seurauksena esitutkinta sekä haaste oikeuteen kotiutumisen jälkeen. Sekä sakot seuraamuksena.

Jo armon vuonna 2005 opetettiin, että punnerruttaminen on kiellettyä. Sen sijaan jos koko joukkue, ryhmä jne. johtajineen punnersi mukana, on kyseessä kouluttaminen ja ok
 
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708142200325010_u0.shtml

Kainuun käräjäoikeudessa on tänään alkanut käsittely, jossa Kainuun Prikaatin upseerikokelasta syytetään esimiesaseman väärinkäyttämisestä. Syyttäjä vaatii hänelle 15 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta.

Upseerikokelas on 4.7.2016 - 31.8.2016 välisenä aikana sotilaana käskyvaltaa väärinkäyttäen kohdellut varusmiestä nöyryyttävällä tavalla.

Varusmies unohti ottaa aseensa mukaan varusmiesharjoituksiin, minkä seurauksena upseerikokelas on käskyttänyt varusmiestä menemään useita kertoja polviasentoon sekä yhden kerran maahan makaamaan.

Upseerikokelas on esitutkinnassa tunnustanut teon.


Kertokaapas viisaammat, että miten tuollaiseen tilanteeseen kuuluu nykyään suhtautua? Omat kokemukset varusmiespalvelusta ovat 90-luvun alusta ja siihen verrattuna ainakin tuo uutisoitu kokelaan käskemä rangaistus kuulostaa aika "vähältä" ;)
Tietysti tämä on vain yksi puoli tapahtumista mitä julkisuudessa esitetään. Itse muistan AUKista, että aseen unohtaja nikkaroi itselleen jousipyssyn ja kuskasi sitä mukanaan muistaakseen sen rynkyn merkityksen.

Meillä ryömittiin ase vaikka pidemmältäkin, paras sankari ryömi tunteja maastossa kun ase oli kokonaan hukassa ja sai siitä motivaatiota muistella missä voisi olla.
 
Yle Areenassa on vieläkin katsottavissa dokumenttisarja Royal Navyn alokaskoulutuksesta.

Ei sielläkään karjuttu naama punaisena "Fuck You:ta" alokkaille ja rangaistuksista tehtiin melkoiset paperityöt. Kouluttajina näytti olevan kokeneita aliupseereita.

Dokumenttia katsellessa sitä, ehkä ymmärsi, että varusmiepalveluksessa olevat nuoret ovat pohjimmiltaan hyvin nuoria ja monille varusmiespalvelu on ensimmäinen konkreettinen aika elämässä jolloin ollaan pois kodin vaikutuksesta. Dokumentissa varsinkin tunnolliset henkilöt tuntui ottavan kaikenlaiset rangaistukset aika tosissaan. Nuori mies meni täysin pois tolaltaan kun joutui puhutteluun siitä, että kalsareista puuttui nimi tupatarkastuksessa. Thaimaasta kotoisin ollut nuori naisalokas itkeskeli järkyttyneenä, kun kuuli, että oma moka (meriijalkaväessä palvellut poikaystävä suuteli tyttöä autossa vartiokopin edessä iltaloman jälkeen) johtaa mahdollisesti potkuihin asevoimista.


Briteillä on kyllä minun muistini mukaan ainakin armeijassa myös ryömitty asetta.
 
Ymmärsinkö oikein että korkeaan polviasentoon käskeminen on fyysinen rangaistus?

Oliko meidän palvelukseen kuuluneet aamulenkit ojassa rintaa myöden kahlaten, syöksymiset kivikkoisessa maastossa, lumikasan yli juoksuttamiset ja metsään poistuttamiset taskulampulla jahdaten kaikki väärin?

Itse opin niistä kaikista jotain, mitä ei kannata tehdä tai jättää tekemättä jos ei halua seuraamuksia ja usein jonkin uuden asian tai taidon sitä päähän takoessa.

Nämä on mieleen jäänyt selvästi, jotkut korkeassa polviasennossa lausutut vuorosanat tai kasarmin ympäri juoksemiset jostain vääristä puhutteluista eivät niinkään, ne olivat rutiinia.

Mitään en silti kokenut silloin enkä nykyään vääryytenä, ne ketkä niistä metelin nostivat olivat muutenkin itsetunnoltaan hauraita tai epärehellisiä.

Oikeasti muita heikompia ei otettu silmätikuksi vaan enemmänkin katsottiin läpi sormien, vaadittiin niiltä ketkä kyllä pystyivät jos halusivat.
 
Itse vähän nuorempaa ikäluokkaa edustavana voin sanoa että pari ensimmäistä alokasta jotka rynkyn unohtivat, hakivat sen joko ryömien tai lyhyin syöksyin. Tämän jälkeen pojille selvisi että rynkyn unohtaminen ei ole mikään pikku juttu ja rynkkyjä ei juurikaan unohtunut ja jos joskus unohtui, haettiin morsian juosten. Lienee syytä täsmentää että ketään kantahenkilökuntaan kuuluvaa ei ollut kyseisiä tapahtumia todistamassa, ja varmaan ihan hyvä niin.

Aukissa juostiin kyllä linjavarastoa myötäpäivään ympäri X-määrä kierroksia jos töpättiin, häröiltiin, oltiin hitaita tai santasareista muuten vain tuntui siltä. Samoin iltavahvuuslaskennassa tehtiin pst-punnerruksia ja muuta kivaa. Tämä oli tuolloin jo selkeästi kiellettyä ja sen kaikki varusmiehetkin tiesivät. En tiedä tiesikö kantahenkilökunta tästä ja jos olisi tiennyt niin olisiko välttänyt.

Karu tosiasiahan on se että kun kantahenkilökuntaa ei ole paikalla, voi tapahtua ja tapahtuu varusmiesjohtajien toimesta asioita jotka ovat virallisesti kiellettyjä tai ainakin liikkuvat "harmaalla alueella". Sitä mukaan kun kantahenkilökunta ne huomasi, ne kiellettiin ja sitä mukaa keksittiin uusia temppuja. Esimerkiksi eräässä toisessa komppaniassa luutnantti sattui liikkumaan kasarmilla iltavahvuuslaskennan aikaan ja huomasi kokelaan punnerruttavan jääkäreitä. Tästähän tulisi sanomista ja kovaan ääneen. Sanomattakin on selvää että punnerruttaminen loppui sen komppanian osalta siihen.

Puolustusvoimissa elää nähdäkseni kaksi erilaista kulttuuria joista ensimmäinen on virallinen kulttuuri, jossa kantahenkilökunta elää, toinen on varusmiesten oma alakulttuuri, joka tulee pinnalle kun skappareiden silmä välttää ja varusmiehet ovat keskenään kasarmilla tai metsässä.

Omassa varuskunnassa uutisoidusta menettelystä tuskin olisi tullut sen kummempaa kuin epäviralliset nuhteet esimiehiltä ja kielto enää tehdä näin. Esitutkinta oli ainakin meillä se viho viimeinen keino jos oli tapahtunut jotain törkeää tai asia muuten sitä välttämättä vaati. Olen kuullut että tietyissä varuskunnissa tietyt kantahenkilökuntaan kuuluvat menevät rikkomuksissa tosi herkästi esitutkinta edellä (eikä tämä koske vain esimiesaseman väärinkäyttöä ja simputusta) ja sitten jälkeen päin puhutaan mikä meni väärin, jos esitutkimiselta ehditään.
 
Viimeksi muokattu:
Itse vähän nuorempaa ikäluokkaa edustavana voin sanoa että pari ensimmäistä alokasta jotka rynkyn unohtivat, hakivat sen joko ryömien tai lyhyin syöksyin. Tämän jälkeen pojille selvisi että rynkyn unohtaminen ei ole mikään pikku juttu ja rynkkyjä ei juurikaan unohtunut ja jos joskus unohtui, haettiin morsian juosten. Lienee syytä täsmentää että ketään kantahenkilökuntaan kuuluvaa ei ollut kyseisiä tapahtumia todistamassa, ja varmaan ihan hyvä niin.

Aukissa juostiin kyllä linjavarastoa myötäpäivään ympäri X-määrä kierroksia jos töpättiin, häröiltiin, oltiin hitaita tai santasareista muuten vain tuntui siltä. Samoin iltavahvuuslaskennassa tehtiin ost-punnerruksia ja muuta kivaa. Tämä oli tuolloin jo selkeästi kiellettyä ja sen kaikki varusmiehetkin tiesivät. En tiedä tiesikö kantahenkilökunta tästä ja jos olisi tiennyt niin olisiko välttänyt.

Karu tosiasiahan on se että kun kantahenkilökuntaa ei ole paikalla, voi tapahtua ja tapahtuu varusmiesjohtajien toimesta asioita jotka ovat virallisesti kiellettyjä tai ainakin liikkuvat "harmaalla alueella". Sitä mukaan kun kantahenkilökunta ne huomasi, ne kiellettiin ja sitä mukaa keksittiin uusia temppuja. Esimerkiksi eräässä toisessa komppaniassa luutnantti sattui liikkumaan kasarmilla iltavahvuuslaskennan aikaan ja huomasi kokelaan punnerruttavan jääkäreitä. Tästähän tulisi sanomista ja kovaan ääneen. Sanomattakin on selvää että punnerruttaminen loppui sen komppanian osalta siihen.

Puolustusvoimissa elää nähdäkseni kaksi erilaista kulttuuria joista ensimmäinen on virallinen kulttuuri, jossa kantahenkilökunta elää, toinen on varusmiesten oma alakulttuuri, joka tulee pinnalle kun skappareiden silmä välttää ja varusmiehet ovat keskenään kasarmilla tai metsässä.

Omassa varuskunnassa uutisoidusta menettelystä tuskin olisi tullut sen kummempaa kuin epäviralliset nuhteet esimiehiltä ja kielto enää tehdä näin. Esitutkinta oli ainakin meillä se viho viimeinen keino jos oli tapahtunut jotain törkeää tai asia muuten sitä välttämättä vaati. Olen kuullut että tietyissä varuskunnissa tietyt kantahenkilökuntaan kuuluvat menevät rikkomuksissa tosi herkästi esitutkinta edellä (eikä tämä koske vain esimiesaseman väärinkäyttöä ja simputusta) ja sitten jälkeen päin puhutaan mikä meni väärin, jos esitutkimiselta ehditään.

Mennyt ihan pehmeäksi touhu, meillä ainakin kapiaiset tiesi mitä tapahtui ja käskivät kiristämään mutteria tarvittaessa.
Ehkä pitäisi järjestää vapaaehtoisille perinteinen palvelus ja toisille kevennettyä, uskon että monia henkisesti haastamatta jättäminen alokkaana ja oppilaana voi ottaa päähän.
Onkohan erikoisjoukossakin jo luovuttu kaikesta mikä sinnekin on perinteisesti kuulunutkin?
 
Aikoinaan Santahaminassa tuli koettua kollektiivinen rangaistus, syytä en enää muista, olisiko ollut yleistä rötväämistä, joten porukoille telamiinat mukaan 1 per sankari tetsarien alle ja rynnäkköharjoituksiin. Oli aika raskasta syöksyillä...
 
Mennyt ihan pehmeäksi touhu, meillä ainakin kapiaiset tiesi mitä tapahtui ja käskivät kiristämään mutteria tarvittaessa.
Ehkä pitäisi järjestää vapaaehtoisille perinteinen palvelus ja toisille kevennettyä, uskon että monia henkisesti haastamatta jättäminen alokkaana ja oppilaana voi ottaa päähän.
Onkohan erikoisjoukossakin jo luovuttu kaikesta mikä sinnekin on perinteisesti kuulunutkin?

Kyllä meilläkin sanottiin että vaatikaa ja jopa sanatarkkaan kantahenkilökunta käski kiristää ruuvia. Mitään kiellettyä toimintaa tai omia rangaistuksia ei kuitenkaan hyväksytty. Varusmiesjohtajilla ei kuitenkaan ole virallisesti kurinpitovaltaa eli toisin sanoen valtaa määrätä rangaistuksia. Se valta on vain komppanian päälliköllä ja häntä ylemmillä tahoilla. Sen sijaan varusmiesjohtajalla on oikeus ja velvollisuus valvoa ja vaatia että sotilaskurissa pysytään ja käskyjä noudatetaan eli kurin ylläpitovalta.

Meillä ei ainakaan itseä armeijassa haastettu henkisesti linjavarastoa ympäri juoksuttamalla, pistämällä tuvan siivous iltaisin puolenkymmentä kertaa uusiksi tai punnerruttamalla käytävällä muiden katsellessa. Ulkona harjoituksissa, väsyneenä ja kovassa fyysisessä rasituksessa henkistä kanttia ja jaksamista enemmänkin koeteltiin. Tavallinen harjoitus, johon kuului märissä vaatteissa talvella neljä vuorokautta muutaman tunnin yöunilla, raskaassa koulutuksessa testaus varmaan haastoi itseä enemmän kuin mikään vanhan ajan kasarmikuri. Siinä näki kenen pää kestää ja kenen ei.

Vaativaa ja fyysisesti raskasta koulutusta ei olla kielletty tai olla kieltämässä ja tätä painotetaan niin johtajille kuin miehistölle. Väittäisin että jos kova sisäkuri kasarmilla on höltynyt entisestä niin maastoharjoitukset ovat jopa vaativampia kuin ennen.
 
Kyllä meilläkin sanottiin että vaatikaa ja jopa sanatarkkaan kantahenkilökunta käski kiristää ruuvia. Mitään kiellettyä toimintaa tai omia rangaistuksia ei kuitenkaan hyväksytty. Varusmiesjohtajilla ei kuitenkaan ole virallisesti kurinpitovaltaa eli toisin sanoen valtaa määrätä rangaistuksia. Se valta on vain komppanian päälliköllä ja häntä ylemmillä tahoilla. Sen sijaan varusmiesjohtajalla on oikeus ja velvollisuus valvoa ja vaatia että sotilaskurissa pysytään ja käskyjä noudatetaan eli kurin ylläpitovalta.

Meillä ei ainakaan itseä armeijassa haastettu henkisesti linjavarastoa ympäri juoksuttamalla, pistämällä tuvan siivous iltaisin puolenkymmentä kertaa uusiksi tai punnerruttamalla käytävällä muiden katsellessa. Ulkona harjoituksissa, väsyneenä ja kovassa fyysisessä rasituksessa henkistä kanttia ja jaksamista enemmänkin koeteltiin. Tavallinen harjoitus, johon kuului märissä vaatteissa talvella neljä vuorokautta muutaman tunnin yöunilla, raskaassa koulutuksessa testaus varmaan haastoi itseä enemmän kuin mikään vanhan ajan kasarmikuri. Siinä näki kenen pää kestää ja kenen ei.

Vaativaa ja fyysisesti raskasta koulutusta ei olla kielletty tai olla kieltämässä ja tätä painotetaan niin johtajille kuin miehistölle. Väittäisin että jos kova sisäkuri kasarmilla on höltynyt entisestä niin maastoharjoitukset ovat jopa vaativampia kuin ennen.

Miten raskaita maastoharjoituksia alokkailla on?
Meillä se idea oli kyllä ihan kiristää mutteria vain sen aikaa kun katsottiin kuka menee minnekin, sen jälkeen kasarmi oli lepokoti jossa kapiasetkin antoivat elää kuin pellossa omilla käytävillä ja tuvissa.
Parta sai kasvaa ja televisiot pauhata kun vain metsässä kaikki antoi kaikkensa.
 
Back
Top