Takkalat on tuttuja jo jääkärien etappipaikkana..
Karstulan Oinoskylältä löytyi aseita – vaaran vuosien kätköistä kaivettiin kymmeniä ammuksia
Oinoskylän kätköistä on kerätty lähes 60 ammusta. Kuvassa osa kranaatinheittimen ammuksista ja sytyttimistä. YRJÖ TAKKALA
Ilkka Salonen
Tänään 19:03
Vaikka talvisota, jatkosota ja Lapin sota jäivät taakse ja rauha solmittiin, suomalaiset suhtautuivat itänaapuriin epäluuloisesti. Valvontakomission tullessa maahan, monien mielessä pyöri pelko mahdollisesta miehityksestä. Sellaista mahdollisuutta ei haluttu jäädä odottamaan toimettomana, vaan kaikessa hiljaisuudessa aseita ja muita varusteita ryhdyttiin sijoittamaan eri puolille Suomea. Asekätkennällä varauduttiin sissisodankäyntiin tehtiin salaisuuden verhon takana. On arvioitu, että vaikka operaatio paljastui, niin se osoitti Neuvostoliitolle, että suomalaiset ovat tarvittaessa valmiita puolustamaan maataan.
Asekätkennän jälkiä on raivattu vielä tänäkin vuonna Karstulan Oinoskylällä.
– Wiljam-vaari kuoli toukokuussa 1972. Isä vei myöhemmin minut kätköpaikalle ja kertoi asiasta tiedoksi. Jos jotain sattuisi, se olisi myös turvallisuuskysymys, kertoo
Yrjö Takkala Oinoskylällä kytöjen keskellä olevan metsäsaarekkeen salaisuudesta. Tuo metsäsaari paljastuikin melkoiseksi kätkösaareksi.
On muistettava, että tuolloin sotavuosista oli kulunut vasta kolmisenkymmentä vuotta. Sotavuosien kokemukset olivat vielä monien mielissä ja muistoissa. Aivan kuten 1990-luvun tapahtumat ovat tänään muistissa.
Asekätkö nousi hänen isänsä
Tapani Takkalan mieleen uudelleen 1980-luvun alussa.
– Isä pohti, että kätköissä olevista tavaroista pitäisi päästä eroon ja otti yhteyttä puolustusvoimiin.
– Isä näki, että poliittinen porukka rupesi muuttumaan sellaiseksi, että jos asia paljastuu, siitä nousee meteli, joten se kannattaa hoitaa kuntoon.
Puolustusvoimat tuli hakemaan kätköjen salaisuuksia.
– Asia hoidettiin salaisesti yhtenä kesäyönä.
Paikkatietojen perusteella paikalta vietiin noin neljäkymmentä kranaatinheittimen ammusta.
– Haapariukuihin laitettiin roikkumaan ja kannettiin pois. Sitten siinä kävi vielä niin, että auto jäi kiinni liittymään ja isä laittoi minut hakemaan traktorin, vaivihkaa keskellä kesäyötä, Yrjö Takkala muistelee.
Petäjien juurilla olevat lumen peittämät montut kertovat asekätkennän historiaa. Yrjö Takkalan mukaan kytöjen keskellä oleva metsäinen kätkösaari on nyt haravoitu. ILKKA SALONEN
Aikaa vierähti kymmenkunta vuotta. Sitten eräällä reissulla rautakauppaan, hänelle kaupattiin ovenpielessä ollutta metalliharavaa.
– No ostin sen sitten. Joskus myöhemmin uteliaisuus sitten kasvoi ja lähdin kokeilemaan laitetta myös kätköalueelle. Sehän rupesi piippaamaan. Silloin löysin yhden ammuksen.
Nyt alueelle oli tulossa harvennushakkuu. Jossain tulevaisuudella edessä voisi olla päätehakkuu ja uudistamiseen liittyvät muokkaustoimet.
– Mietin pitäisikö aluetta tutkia vielä tarkemmin. Otin yhteyttä poliisiin ja asiaa selvitettiin. Sen jälkeen puolustusvoimat otti yhteyttä ja pari miestä tuli tarkistamaan aluetta. Silloin selvisi kätkennän laajuus. Seuraavalla kerralla puolustusvoimilta tuli väkeä jo enemmän. Asiasta tulikin vähän isompi operaatio.
Puolustusvoimat teki metsäsaaressa töitä kahden päivän ajan.
Alueen haravoinnissa löytyi kranaatinheittimen ammuksia.
– Esimerkiksi tukkimännyn juuriston alta. Kätköjä löytyi isojen petäjien läheltä. Puut olivat selvästi merkkipuita.
Aikaisemmin tutkitusta montusta löytyi sytyttimiä. 1980-luvun raivaustöissä ei oltu käytetty metallipaljastinta.
– Ellen olisi ostanut metallinpaljastinta, ammukset olisivat varmasti jääneet metsään. Onneakin oli matkassa.
Osa tämänvuotisista löytöpaikoista oli tuttuja, mutta uusikin paikka löytyi vajaan 20 metrin päästä.
– Nyt alue on haravoitu ja käyty läpi.
Tietojen mukaan kätkettävää on tuotu kuorma-autolla.
– Kytöjen keskellä oleva metsäsaareke oli kuiva paikka ammuksille ja sytyttimille.
– Mitä jos olisi syttynyt metsäpalo? Tai metsää olisi uudistettu vaikkapa mätästämällä?
Pienen metsäsaarekkeen raivaustöissä meni kaksi päivää.
– Jos ajattelee Ukrainan tilannetta, niin edessä on järkyttävän iso savotta.
Yrjö Takkala on päättänyt jättää saarekkeen rauhaan. Isot petäjät saavat jäädä muistuttamaan alueen merkittävästä historiasta.
– Muistuttamaan millaisia vaaran vuosia silloin elettiin. Asekätkentä on tuolloin vaatinut äärimmäistä rohkeutta. Asekätkentä oli maanpuolustuksen kannalta iso juttu.
Seudun asukkaiden muistissa oli kuitenkin hyvin Venäjän-vallan aika.
– Historia oli opettanut paikallisia ihmisiä.
Historia kuuluu vaikkapa Ryssänlaakson nimessä.
Mikko Porvali on perehtynyt asekätkentään.
Asekätkennällä varauduttiin miehitykseen
Ilkka Salonen
Kun jatkosodan jälkeinen välirauhasopimus solmittiin, Suomeen saapui liittoutuneiden valvontakomissio. Kyseessä oli neuvostovirkailijoiden joukko. Suomen sotilasjohto ei kuitenkaan ollut luottavainen ja miehitystäkin pelättiin.
Mikko Porvali on perehtynyt laajasti myös asekätkentään. Hänen mukaan päämaja päätti, ettei tilanteen kehittymistä seurata toimettomana. Suomessa käynnistettiin aseiden hajavarastointioperaatio. Tarkoituksena oli, että jokainen suojeluskuntapiiri kätkee yhden jalkaväkipataljoonan kaluston.
– Keski-Suomessa piirejä oli kaksi, Jyväskylän ja Sisä-Suomen suojeluskuntapiirit. Vaikka operaation myöhempi julkisuus on keskittynyt aseisiin, kätköihin päätyi valtava määrä myös polttoainetta, työkaluja, säilykkeitä, piikkilankaa ja räjähdysaineita, kertoo Mikko Porvali verkkosivullaan.
Operaatiota johtivat eversti
Valo Nihtilä ja everstiluutnantti
Usko-Sakari Haahti. Porvalin mukaan kaksikko valitsi huolellisesti johtajia piireihin.
Pohjoiseen Keski-Suomeen valittiin johtajaksi sotien nuorimpiin pataljoonankomentajiin kuulunut 28-vuotias majuri
Jukka Malmivaara.
– Malmivaara kiersi aluettaan ja valitsi 13 luotettavaa miestä laatiman kätköt kotikuntiinsa.
Listalla olivat Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konginkangas, Konnevesi, Pihtipudas, Pylkönmäki, Saarijärvi, Sumiainen, Vesanto, Viitasaari ja Äänekosken maalaiskunta.
– Kukin sai vapaat kädet kätkennän suorittamiseksi alueellaan. Kätkijät eivät tienneet toisistaan, vaan ainoastaan Malmivaara tunsi organisaation.
Kun kätkentä paljastui ja Päämaja antoi käskyn asian selvittämiseksi, osa puhui, mutta Malmivaara ja pohjoisen Keski-Suomen kätkijät eivät olleet yhteistyöhaluisia Valpon tutkijoiden kanssa.
– Kätköjä tehtiin vähintään 60, joista tutkinnassa paljastui 28. Osa materiaalista siirrettiin salaa puolustusvoimien varikoille, mutta osa jäi kateisiin.
Esimerkiksi vuonna 2006 Viitasaarella löytyi sankarihaudasta yhdeksän konepistoolia, kolme pikakivääriä ja 10 000 patruunaa.
Porvalin mukaan Keski-Suomeen kätkettiin karkeasti arvioiden 900 kivääriä, 800 konepistoolia, sata pikakivääriä ja kuusikymmentä pistoolia. Raskaampaa aseistusta edustivat kymmenkunta konekivääriä ja kevyttä kranaatinheitintä sekä suuri määrä panssarintorjunta-aseita ja miinoja.
Asekätkentäjuttu on yhä Pohjoismaiden suurin rikosprosessi.
– Keski-Suomen kätkijät saivat noin 80 vankeustuomiota, joiden yhteismäärä oli noin 25 vuotta. Koko maassa tuomittiin 1488 hengelle vankeutta yhteensä lähes 400 vuotta. Tuomiot perustuivat poliittisista syistä säädettyyn taannehtivaan ja oikeudenvastaiseen lakiin. Tekohetkellään asekätkentä ei ollut rikos, vaan se säädettiin sellaiseksi myöhemmin, kertoo Porvali sivullaan.
Lähde verkkosivu mikkoporvali.fi
-ksml-