Akateeminen pohdinta, onko aselupahaastattelu mielestänne kyseenalaistettavissa perustuslain ja kansainvälisen oikeuden pohjalta? Onko aselupahaastattelua koskien olemassa hallinto-oikeuksien päätöksiä, joihin asiasta kiinnostuneen kannattaisi tutustua?
Olen jäänyt käsitykseen, että aselupahaastattelu on luvanhakijan kannalta työhaastattelu, hänen pitää olla asiantunteva ja pätevä sekä samalla miellyttävä ja luottamusta herättävä henkilö. Haastattelijan kannalta aselupahaastattelu taas on kuin poliisikuulustelu - kysymysten asianmukaisuutta ei ole rajoitettu, vaan haastattelija saa vapaasti kysellä asumisjärjestelyistä, parisuhteesta ja muista perinteisesti yksityisyyden suojan piiriin kuuluvista asioista.
Tai tähän käsitykseen olen jäänyt. Lupahakemuksestahan jo selviää säilytykseen, käyttötarkoitukseen ym. seikkoihin liittyvät olennaiset asiat sekä luvanhakijalla oleva myönteistä päätöstä tukeva näyttö. Miksi näitä kysytään uudestaan, kun ne on jo luvanmyöntäjän tiedossa?
Myös haastattelun sisältöä voi pitää ongelmallisena. Esimerkiksi siviilisäädystä kyseleminen ei työhaastattelussa ole koskaan ok, mutta aselupahaastattelussa se on ihan okei ja kuuluu protokollaan. Ymmärrän toki, että sillä pyritään selvittämään mm. riskiä aseen anastamisesta. Se on varmasti tavallista isompi, jos on yhden yön suhteissa pubiruusujen tai jännämiesten kanssa, mutta miksi kysymys olisi sen hyväksyttävämpi kuin työhaastattelussa? Ase on etuoikeus, mutta niin on työkin - emme sentään elä kommunismissa. Työhaastattelussakin on kaikkien etu, ettei vakituiseen työhön pyrkivä työnhakija jää heti kohta työssä aloitettuaan äitiyslomalle, mutta niin vain tuo kysymys on ns. kielletty kysymys. Lisäksi haastatteleva poliisimieskin on vain ihminen ja hänellä voi olla ennakkoluuloja esimerkiksi homoseksuaaleja kohtaan. Tai mikä on reaktio vastaukseen "en ole parisuhteessa eikä kiinnostakaan"? Kenties haastattelija ajattelee, että "tuo on vaarallinen incel" ja lopettaa haastattelun sanoihin: "Kiitos ajastanne."
Voidaanko tällaista toimintaa katsoa oikeusvaltiossa läpi sormien? Tuntuu eriskummalliselta, että rikoksesta epäilty saa vaieta kuulustelussa, mutta luvanhakijan on ilmeisesti käytännön pakko avautua haastattelussa? Vai riittääkö, että tulee paikalle ja vastaa jokaiseen kysymykseen "en kommentoi", ja vie mahdollisen kielteisen päätöksen hallinto-oikeuden ratkaistavaksi?
Tiedän, sohaisin muurahaispesää.
