Auton omistamisen ilot ja surut

Omaa ei ole ollut, mutta ajoin kaverin Renaultilla Muonioon ja takaisin. Siinä oli joku pieni kone, koska muistan järkyttyneeni Lapissa ohittaessani rekkaa. Parin kilometrin suora kului, kun seisoin tallan päällä. Kun olimme päässeet pikkuhiljaa nupin luokse, tuli jo joku kaukana jänkhän läpi menevällä tiellä vastaan. Ehdimme kyllä.

Kaverini oli aito Rellu-uskovainen. Ei hänellä muita koskaan ollut. Tipparellulla kävi Alpeilla jo 1960-luvulla. Sehän olikin legendaarinen auto.
Itse kun on ajellut ainkoinaan jonkin verrankin MB 123 mallin 200D:llä ja Pösön 504 vaparidieseleillä niin suhtautuu noihin kiihtyvyksiin vissiin erilailla :) Ehkä eläkepäivät vielä koittaa ja ostan vanhan vaparikoneisen asuntoauton ja sitten "Olen Lomalla" lippis päässä, ja liiveissä toki, kierretään Suomea ja ehkä lähiulkomaitakin :)
 
Ja kun on parin tonnin auto, niin arvokaan ei juuri alene.

Työsuhdeauton on helppo olla uusi. Verotuksen kautta toki tulee itsekin maksettua sitä auton hintaa.
Mutta suoraan kun itse voi päättää autosta niin yllättävän hyvin ne kulkee nää 2000-5000 hintaiset autotkin ja meno on halpaa.
Pitää muistaa, kuitenkin nämähän ovat vain maiseman-vaihto-koneita.

Sopii hienot autot kyllä egon ponkittämiseenkin, jos ego tarvitsee tukea. Sekin on ihan ok.
.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Kun vie korjaamolle vaikeat hommat ja räpeltää loput itse, pääsee aika halvalla.

Ja jos sen käytetyn ajan laskee liikunnaksi, niin tässähän on melkein saamapuolella.

Ja kun on parin tonnin auto, niin arvokaan ei juuri alene.
Onhan tuossa se puoli, että kun mulla oli vanha auto niin niitä piti olla kaksi että jokin on ajokunnossa. Nyt en onneksi omista itse autoa ja fillari saa hoitaa kakkosauton virkaa (kun vaimo ajelee sillä ainoalla 😃). Liikuntaa tulee näinkin.
 
Back
Top