Avaruus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juke
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Astra hommat meni niin sanotusti reisille.

Muoks: Astran porukan puolesta täytyy toivoa et saavat viel jatkettua toimintaansa ja hommat pelittämään. Paljon heille on tullut näitä epäonnistumisia ikävä kyllä mut avaruushommat on kovaa peliä ja niissä ei jokainen vaan menesty. Ei ole ihan helpoimmasta päästä kummiskaan noi hommat vaikka ihmiset on niitä jo kauan harrastaneetkin. Mut yksityisillä on aina budjetti rajoitettu. Valtioillisilla toimijoilla tämä on vähän eri homma sit, löytyy vähän eri tavalla sitä rahaa käyttöön.
 
Viimeksi muokattu:
Aika takkuinen tie Astralla joo, 8 rakettia yritetty ampua joista yksi on toimittanut oikeita satelliitteja kiertoradalle. Astran Raketti on tosi pieni, ja bisnesmalli voi olla haastava saada kannattavaksi. Työntekijöitä on Wikipedian mukaan satakunta, mikä on rakettifirmalle tosi vähän.
 
Aika takkuinen tie Astralla joo, 8 rakettia yritetty ampua joista yksi on toimittanut oikeita satelliitteja kiertoradalle. Astran Raketti on tosi pieni, ja bisnesmalli voi olla haastava saada kannattavaksi. Työntekijöitä on Wikipedian mukaan satakunta, mikä on rakettifirmalle tosi vähän.

Joo se on todella pieni määrä ihmisiä ku nottaa huomippm miten monen asian pitää osua kohdalleen Näissä. Silti toivon et heillä edelleen rahoitusta riittäisi edses muutamaan yristykseen ja ne olisivat sit ns. täydellisiaä unnistumiaisa. Silloin sponsoreita on huomattavasti helpompi houkutella mukaan. Mut pelkään ikävä kyllä et tästä ei kuulla enää 5-vuoden päästä kuin Yuotubesta ja sieläkii se on top-5 epäonnistuneissa yrityksissä. Toivon todellakin olevani väärässä tässä :)
 
a-patent-drawing-of-a-new-fusion-reactor-developed-by-avalanche-a-seattle-based-start-up.jpg


Practical nuclear fusion is, famously, always 10 years in the future. Except that the Pentagon recently gave an award to a tiny startup to launch a fusion power system into space in just five.

There is no shortage of organizations, from VC-backedstartups to nation states, trying to realize the dream of cheap, clean, and reliable power from nuclear fusion. But Avalanche Energy Designs, based near a Boeing facility in Seattle, is even more ambitious. It is working on modular “micro fusion packs,” small enough to hold in your hand yet capable of powering everything from electric cars to spaceships.

Last month, the Pentagon’s Defense Innovation Unit (DIU) announced it had awarded Avalanche an unspecified sum to develop its Orbitron fusion device to generate either heat or electricity, with the aim of powering a high-efficiency propulsion system aboard a prototype satellite in 2027. The contract to Avalanche was one of two awarded by the DIU—the second going to Seattle-based Ultra Safe Nuclear for development of its radioisotope battery.
 
In late 2021, operators of the European Space Agency's (ESA) Swarm constellation noticed something worrying: The satellites, which measure the magnetic field around Earth, started sinking toward the atmosphere at an unusually fast rate — up to 10 times faster than before. The change coincided with the onset of the new solar cycle, and experts think it might be the beginning of some difficult years for spacecraft orbiting our planet.

"In the last five, six years, the satellites were sinking about two and a half kilometers [1.5 miles] a year," Anja Stromme, ESA's Swarm mission manager, told Space.com. "But since December last year, they have been virtually diving. The sink rate between December and April has been 20 kilometers [12 miles] per year."

Satellites orbiting close to Earth always face the drag of the residual atmosphere, which gradually slows the spacecraft and eventually makes them fall back to the planet. (They usually don't survive this so-called re-entry and burn up in the atmosphere.) This atmospheric drag forces the International Space Station's controllers to perform regular "reboost" maneuvers to maintain the station's orbit of 250 miles (400 km) above Earth.

This drag also helps clean up the near-Earth environment from space junk. Scientists know that the intensity of this drag depends on solar activity — the amount of solar wind spewed by the sun, which varies depending on the 11-year solar cycle. The last cycle, which officially ended in December 2019, was rather sleepy, with a below-average number of monthly sunspots and a prolonged minimum of barely any activity. But since last fall, the star has been waking up, spewing more and more solar wind and generating sunspots, solar flares and coronal mass ejections at a growing rate. And the Earth's upper atmosphere has felt the effects.
 
Voyager -luotaimista alkaa puhti loppua. Silti on olemassa toiveita venyttää luotaimien tehtäviä 2030-luvulle asti.

Pisti silmään tuo ensimmäisen saapuminen seuraavalle tähdelle tuhansia vuosia ennen kakkosta. Olisiko kyse kuitenkin jostain toisesta etapista?
 
Olisiko kyse kuitenkin jostain toisesta etapista?
Tarkoittaen :alien:? Vastaus on ei. Voyagerilla ei ole mitään muuta virkaa kuin kulkea matkansa ja toivottavasti päätyen jossain vaiheessa jonkun toisen käsiin. Me tiedämme omasta kokemuksesta kuinka nämä "Interstellar Visitors" on vaikea havaita, ja koko tilaisuus voi mennä ohi. Ja totuus on että atomipatterissa ei riitä virtaa niin pitkiksi ajoiksi, joten sen havaitseminen jonkun toisessa aurinkokunnassa on sattumakauppaa.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Back
Top