North American X-15
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/avaruus/2014-07-01/Hurjaa-kyytiä-yläilmoissa-–-maailman-nopein-lentokone-kulki-7270kmh-nousi-avaruuteen-asti-3320485.html
Hurjaa kyytiä yläilmoissa – maailman nopein lentokone kulki 7270km/h, nousi avaruuteen asti
Rakettilentokone X-15 on todellista ilmailun antiikkia, joka iästään huolimatta kantaa nimissään vaikuttavia ennätyksiä.
X-15 laukaistiin ilmasta käsin, pommikoneen siiven alta. Se kulki jopa 7 270 kilometriä tunnissa ja nousi avaruuteen asti.
Tynkine siipineen enemmän torpedoa kuin lentokonetta muistuttava kokeellinen alus otettiin käyttöön 1950-luvun lopussa.
Kuluneista vuosikymmenistä huolimatta aluksen aikoinaan tekemät nopeus- ja korkeusennätykset ovat vieläkin lyömättä. X-15 on edelleen maailman nopein miehitetty lentokone.
Lentokone joka valloitti avaruuden
NASAn ja ja Yhdysvaltain armeijan X-15 yhteistyöprojekti todisti vuosien 1959 ja 1969 välillä lennetyn 199 koelennon avulla, että ilma-alus voi lentää avaruuteen ja takaisin.
Lentäjät ohjasivat koneen pois ilmakehästä, näkivät horisontin muuttuvan sinisestä mustaksi ja jatkoivat avaruuslennon korkeudella noin kymmenen minuutin ajan ennen paluuta ilmakehään.
Nykypäivän vinkkelistä tuntuu uskomattomalta, että koelentojen aikana menehtyi vain yksi pilotti.
Lähteet: BBC, NASA
Nuori Neil Armstrong juuri ennen testilentoa X-15 koneella. (KUVA: NASA/GRIN)
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/avaruus/2012-10-31/Kylmän-sodan-aikaisten-haamukosmonauttien-salat-paljastuivat-3311307.html
Kylmän sodan aikaisten haamukosmonauttien salat paljastuivat
Neuvostoliitto ylpeili Juri Gagarinin lennolla avaruuteen vuonna 1961, mutta länsivallat epäilivät monen kosmonautin kuolleen ennen sitä epäonnistuneissa lentoyrityksissä ja harjoituksissa, kertoo Discovery News.
Juri Gagarin
Länsivalloissa levisi vuosia ennen onnistunutta avaruuslentoa epäilyksiä, että avaruusaluksia ja kosmonautteja oli laukaistu avaruuteen jo useita kertoja mutta nämä laukaisut olivat epäonnistuneet. Näistä kosmonauteista vaiettiin, ja heitä kutsutaan yleisesti haamukosmonauteiksi.
Vaikka kosmonautti Juri Gagarin lensi avaruuteen huhtikuussa 1961, avaruuslentoja koskevia huhuja levisi Yhdysvaltoihin jo vuonna 1958. Huhut perustuivat Neuvostoliitossa lähetettyyn radio-ohjelmaan, jossa kerrottiin miehitetystä lennosta Maan kiertoradalle. Itävaltalainen rakettiasiantuntija Hermann Oberth epäili teatterin perustuvan kuitenkin totisiin yrityksiin ja kertoi lentäjän kuolleen epäonnistuneella lennolla kiertoradalle. Hän ei paljastanut tapauksesta kuitenkaan enempää.
Vuotta myöhemmin yhdysvaltalaiset saivat epävirallisia teitä pitkin selville, että Neuvostoliitossa oli todellakin avaruusohjelma. Tiedot olivat kuitenkin hataria.
Kadonnut toveri
Länsimaihin heruneiden tietojen mukaan neljä toisen maailmansodan aikaista neuvostoliittolaista sotaveteraania, Belokonev, Kachur ja Gratsev sekä neljäs, jonka nimeä ei paljastettu, oli koulutettu kosmonauteiksi. Neljännen epäiltiin kuolleen koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa.
Neuvostoliittolainen kuvalehti Ogonyok esitti samana vuonna kuvia lääkäreistä, teknikoista ja avaruusvarusteita kokeilevista kosmonauteista. Kosmonauttikokelaita oli kuvissa kolme. Vaikka kuvissa esiintyikin mahdollisesti näyttelijöitä, varusteet ja suunnitelmat uskottiin länsimaissa todeksi.
Vuoden 1961 puolella Neuvostoliitto ilmoitti laukaisseensa seitsemän tonnia painavan Sputnik-satelliitin avaruuteen. Länsivaltojen asiantuntijat olivat kuitenkin kuunnelleet laukaisun valmistelua radiolla ja uskoivat kuulleensa raketista ihmisen valitusta, sydämen lyöntejä ja kuolinkamppailun. Juuri kun lähtö tapahtui, sydämen äänet loppuivat. Länsimaiset asiantuntijat olettivat, että joku kosmonautti, ehkäpä Belokonev, Kachur tai Gratsev, menetti henkensä, ja Neuvostoliitto kertoi vain satelliitin laukaisusta.
Kauhistunut lentäjä
Muitakin epäonnistuneita laukaisuja tapahtui samana vuonna. Päivää ennen kuin Gagarinin piti lentää, tiedustelijat ilmoittivat Neuvostoliiton laukaisseen ihmisen Maan kiertoradalle.
Brittiläinen kommunistilehti The Daily Worker kertoi, että everstiluutnattiVladimir Sergejevits Iljits laukaistiin kiertoradalle huhtikuun 7. tai 8. päivänä ja kiersi maapallon kolme kertoo Rossiya-avaruusaluksellaan ennen kuin laskeutui turvallisesti.
Neuvostoliitosta kantautuneiden huhujen mukaan lento ei sujunut kuitenkaan turvallisesti. Ilyush oli kauhuissaan ja tullut hulluksi. Häntä ei sopinut esittää julkisuudessa, joten Neuvostoliitto vaikeni lennosta.
Arvoituksellinen potilas
Neuvostoliiton avaruushallinnon mysteerit eivät olleet edes sen työntekijöiden tiedossa. Myös hallinnon sisällä kiersi huhuja haamukosmonauteista. LääkäriVladimir Goljakovski vastaanotti marraskuussa 1961 potilaan, joka oli pahoin palanut. Lääkäri ei saanut mitään tietoa, kuka potilas oli, mutta arvasi tämän olevan tärkeä, koska sairaalahuonetta jäätiin vartioimaan.
Länsivalloille selvisi, että potilas oli kosmonauttikokelas Valentin Bondarenko. Hänen palovammansa olivat syntyneet happipullon räjähdyksestä koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa. Hän kuoli sairaalassa, eikä tapauksesta puhuttu.
Pelkkää teatteria
Kaikki tähän asti kerrotut huhut ovat epätosia.
Jopa länsivaltojen radiolla kuulemat epäonnistuneet laukaisut olivat pelkkää radioteatteria. Neuvostoliitto tiesi, että sen avaruusohjelmaa vakoillaan, ja se käytti paljon vaivaa valelaukaisujen järjestämiseen.
Tuntuu kenties hullulta, että Neuvostoliitto halusi länsivaltojen luulevan, että maan kokeilut epäonnistuivat. Se oli joka tapauksessa tarkoitus. Neuvostoliiton strategiaan kuului myös, että jopa maan sisälläkin liikkui avaruuskokeiluista ristiriitaista tietoa.
Huhut vaietuista uhreista levisivät alun alkaen neuvostoliittolaisista tiedotusvälineistä. Kun maan avaruushallinto ei suostunut kieltämään huhujen todenperäisyyttä, länsivallat uskoivat, että haamukosmonautteja oli todella kuollut harjoituksissa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Neuvostoliiton avaruusohjelman saloja on pystytty selvittämään. Neuvostoliittolaiset todellakin lähettivät radiotaajuuksille tekaistuja rakettilaukaisuja, eikä tiettävästi yksikään kosmonautti kuollut raketin laukaisuissa ennen kuin Juri Gagarin lensi avaruuteen. Neuvostoliitto voitti avaruuskilpailun ensimmäiset merkkipaalut, joten hämäysstrategiaa voinee pitää onnistuneena.
Eurooppa vetäytyi tutkimasta asteroiditorjuntaa
klo 15:19 | 22.9.2017 https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/eurooppa-vetaytyi-tutkimasta-asteroiditorjuntaa
Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.
Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.
Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisinjohtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.
Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.
Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.
Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.
Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.
Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.
Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.
Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.
Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.
Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.
Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.
”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.
Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta
Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.
Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.
Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.
Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.
Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.
Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.
”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.
Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.
Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.
