Avaruus

Tämä kuulostaa... Scifiltä.

Avaruudessa kulkevia elektromagneettisia aaltoja muutettuna kuulotaajuudelle. Tuota kun kuuntelee vuosia yksinään jossain mittausasemalla odottaen kuulevansa jotain erilaista. Siinä voi alkaa hieman päässä vipata...

 
Yhdysvallat kiihdyttää paluuta Kuuhun neljällä vuodella, jotta Kiina ei saisi etumatkaa
Nasa esitteli nopeutetun suunnitelman miehitetylle kuulennolle.


Timo Paukku HS
Julkaistu: 10.5. 2:00 , Päivitetty: 10.5. 7:38

KILPAJUOKSU Kuuhun nopeutuu ja kovenee. Yhdysvallat aikoo viedä astronauttinsa Kuuhun jo vuonna 2024.

Maan avaruushallinto Nasa julkisti toukokuun alussa joudutetun suunnitelman.

Nasa oli aiemmin tänä keväänä julkistanut Gateway-hankkeen, johon kuului miehitetty kuulento vasta vuonna 2028.

Kiina on saanut vauhtia Nasaan. Kiina ilmoitti huhtikuun lopulla rakentavansa tukikohdan Kuun etelänavalle vuoteen 2028 mennessä.

YHDYSVALTAIN kuumatkojen ytimessä on avaruusasema Gateway, joka kiertää Kuuta soikealla radalla. Yksi kierros kestää kuusi päivää.

Gateway tarjoaa levähdyspaikan ja laitteita Kuuhun laskeutumista varten. Myöhemmin asema laajenee, ja se valmistuu vasta vuosia kuumatkan jälkeen.


Vasemmalla miehistöalus Orion telakoituneena Gateway-asemaan. Oikealla aseman voimanlähde, keskellä pieni asuintila astronauteille. Taiteilijan näkemys. (KUVA: NASA / LOCKHEED MARTIN)
Bill Gerstenmaier Nasasta luonnehti Space.com-sivuston mukaan uutta suunnitelmaa ”spartalaiseksi”. Gerstenmaier on miehitettyjen avaruuslentojen paras asiantuntija Nasassa.

MIEHISTÖN veisi Gatewaylle ja Kuuta kiertävälle radalle Nasan jättimäinen SLS-kantoraketti.


Nasan uusi SLS-kantoraketti, taiteilijan näkemys. (KUVA: NASA)
Ongelma on, että kantoraketti ei ole vielä valmis. Se on useita vuosia myöhässä. Nyt ongelmia on isojen rakettimoottoreiden kanssa.

Kuumiehistö tulisi Gatewaylle jo kolmannella SLS:n lennolla. Ensilennolla vuonna 2020 kärkiosa lentäisi Kuun ympäri. Toisella lennolla miehistö lentäisi Kuuta kiertävällä radalla.

Raketin kärkiosassa on siihen sopiva kapseli nimeltä Orion. Kuulaskeutuja kuljettaisi sieltä kolme tai neljä astronauttia Kuun pinnalle.

Nasa ei ole vielä tilannut eikä alkanut rakentaa laskeutujaa. Lockheed Martin -yhtiön edustajat sanoivat toukokuun alussa, että yhtiö voisi rakentaa tällaisen kuulaskeutujan melko nopeasti. Se hyödyntäisi tekniikoita, joita se on käyttänyt avaruusaluksissaan aiemmin.


Taiteilijan näkemys laskeutujasta, jota ei vielä ole tilattu. (KUVA: NASA)
Miksi hoppu? Kireälle aikataululle on syynsä: presidentti Donald Trump ja Kiinan kuuhanke. Trumpin hallinto päättikin palata ensiksi Kuuhun eikä suunnata voimia avaruuden uusiin aluevaltauksiin, kuten matkoihin asteroideille tai Marsiin.

Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence vaatii nyt, että maa vie omin voimin astronauttinsa Kuuhun viidessä vuodessa.

”Yhdysvaltain pitää olla myös jatkossa johtava avaruusvaltio”, Pence hoputti 26. maaliskuuta puhuessaan maan avaruuskeskuksessa Huntsvillessa Alabamassa.

KIINAN pystyy rakentamaan tukikohtansa Kuun etelänavalle arviolta noin kymmenessä vuodessa. Ennen sitä Kiinan täytynee viedä myös taikonauttejaan Kuuhun.

Sekä Kiina että Yhdysvallat suuntaavat Kuun etelänänavan lähelle, koska siellä on jatkuvasti päivä. Lisäksi etelänavan syvien kraattereiden pohjalla on vettä.

Nasa ei ole vielä esitellyt kuumiehistönsä avaruuspukuja. Niiden pitäisi kestää noin sadan asteen lämpöä auringonpaisteessa. Pukuun on siksi kehitettävä hyvä viilennys. Sen pitää myös kestää vaarallista avaruussäteilyä.

KUUHANKE voitaisiin ehkä toteuttaa vielä nopeammin, jos Gateway jäisi välistä pois.

Silloin miehistöalus telakoituisi Kuusta palatessaan moduuliin, joka odottaisi Kuuta kiertävällä radalla ja lennättäisi astronautit kiertoradalta Maahan.

Juuri näin Nasa vei yhteensä 12 astronauttia Kuuhun kuudella eri lennolla vuosina 1969–1972. Kuuhun laskeutui silloin pieni hämähäkkimäinen kuumoduuli.

Palatessaan se telakoitui huolto- ja komentomoduuliin, joka odotti Kuuta kiertävällä radalla.

Moduulin raketeilla päästiin irti Kuun painovoimasta ja palattiin Maahan. Kuumoduuli hylättiin jo paluumatkan alussa. Tyyneenmereen tipahti lopulta vain pieni moduulin kärkiosa sisällään kolme astronauttia.

Uusi hanke tuntuu rohkealta, sillä miehitettyä lentoa harjoiteltaisiin vain kerran ennen Kuuhun laskeutumista. Apollo-hankkeessa vuosina 1968–1969 lennon vaiheita ja telakoitumisia harjoiteltiin neljällä eri lennolla, ennen kuin Kuuhun lopulta mentiin. Se tehtiin heinäkuun lopulla 1969 Apollo 11 -lennolla.

Silloinkin kuuhanke toteutui hyvin nopeasti, sillä neljä lentoa tehtiin vuoden sisällä.

RAHA ratkaisee uudenkin hankkeen kohtalon. Nasa tarvitsee siihen muutama miljardi dollaria. Yhdysvaltain kongressin pitäisi hyväksyä nopeutettu suunnitelma melko pian, jos aikataulusta halutaan pitää kiinni.

Kiinan avaruusohjelmalla tuskin on ongelmia rahoituksen kanssa. Jos ohjelma ei kohtaa teknisiä takaiskuja, voi Kiina viedä taikonauttinsa Kuuhun ennen Yhdysvaltoja. Se toisi Kiinalle lisää arvovaltaa ja uskottavuutta.

Kiina näytti tammikuun alussa, että sillä on kehittyvää avaruustekniikkaa. Maa sai laskeutujansa ja mönkijänsä ehjinä Kuun takapuolelle ensi kertaa avaruuslentojen yli 60-vuotisessa historiassa.

Venäjä ei ehdi mukaan uuteen kuukisaan. Sen kantoraketti Sojuz on menestys, mutta sen työntövoima ei riitä Kuuhun.
 
As space agencies prepare to return humans to the Moon, top engineers are racing to design a tunnel boring machine capable of digging underground colonies for the first lunar inhabitants.

"Space is becoming a passion for a lot of people again. There are discussions about going back to the moon, this time to stay," US-Iranian expert Jamal Rostami told AFP at this year's World Tunnel Congress in Naples.

The administration of US President Donald Trump wants NASA to put humans back on the Moon by 2024, and the agency is also drawing up plans for a "Gateway" station to serve as a platform for astronauts travelling to and from the lunar surface.

Billionaires Elon Musk and Jeff Bezos are among those feverishly competing for military, civil or commercial launches, with Musk's SpaceX leading the race on building rockets ready to fly in time.

But the harsh conditions on the surface of the Moon mean that, once up there, humans need to be shielded from radiation and freezing temperatures in structures which maintain atmospheric pressure in a vacuum.

They also need protection from meteorite strikes.

"Imagine something the size of my fist as a piece of rock coming at 10-12 kilometres (6-7 miles) per second, it can hit anything and would immediately destroy it," Rostami said at the meeting in southern Italy.

"So every plan for having a habitat on the moon involves making a trench, creating a structure and covering it with some sort of regolith, which is the soil on the moon.

"Our idea is to actually start underground, using a mechanism we already use on the earth, a tunnel boring machine, to make a continuous opening to create habitats or connect the colonies together," he added.

Analysis of images of the lunar surface show lava tubes capable of housing large cities underground, said Rostami, director of the Earth Mechanics Institute at the US Colorado School of Mines.
http://www.moondaily.com/reports/Lunar_tunnel_engineers_excited_by_boring_Moon_colonies_999.html

Ei suoraan yksityinen yhtiö, mutta melko varmasti yliopistosta ulos tuleva sellainen kunhan saavat proton valmiiksi.
 
The robotic arm glides past past stacked rows of herbs, lettuce and cabbages, bathed in artificial light. It is part of an autonomous hydroponic growing system called Box Farm that was designed and built by engineering students at the University of Hawai'i at Manoa. It may be an important tool for space crews someday, and the project won first place in the UH Manoa College of Engineering Francis J. Rhodes Montgomery innovation competition in April.

"It's an automated plant growing system," said Preston Tran, a senior mechanical engineering student and team leader. "It's able to seed, transfer and monitor your plants. To make sure that your plants are at the most optimal condition."

Tran and his team will be testing their award-winning system at the NASA-funded Inflatable Lunar-Mars Habitat at the University of North Dakota in May. Researchers there say participants spend about a quarter of their work day tending to plants grown in the habitat. "[Box Farm] will cut down on manual labor time and also increase the productivity of the crew, as well," said team member Gabor Paczolay, also a mechanical engineering student.

The robotic plant growing module, about the size of a tall bookshelf, can be scaled up to take care of hundreds of plants, essentially automating the entire growing process, something that could be useful both in outer space and back here on Earth.

"Box Farm is important because we have to move towards a goal of sustainable agriculture," said team member James Thesken, who worked on the system software and electronics. "I think automated practices are the best way to do that."

The project is also building an important bridge between the College of Engineering and the College of Tropical Agriculture and Human Resources. Kent Kobayashi, an associate professor of tropical agriculture and soil sciences, said he was wowed by the project when he caught his first glimpse of it in Holmes Hall.

He said, "I'm interested in space farming, so this fits right into it. Also, I'm interested in autonomous green houses, and so (Box Farm shows) great steps towards those goals."

Thesken adds, "My hopes and dreams would definitely be to see some version of (Box Farm) in the home, but also to see it maybe one day on Mars."
http://www.spacedaily.com/reports/Space_plants_project_could_be_astronaut_game_changer_999.html

Tämä Box Farm sopisi hyvin Suomeen korvaamaan pitkiä, pimeitä talvia. Meillä tämä teknologininen harppaus ei olisi edes suuri. Varmaan myös auttaisi maanviljelijöitä joilla ei ole hirveästi työntekijöitä. Mutta tämä merkitsisi että sinne maatilalle sitten tulisi yksi uusi suuri halli muiden lisäksi. Sisällä hyllystöä, kasvu ledit, ja robottikädet hoitamassa kasveja.

Tiedostan että niille joilla on lompakkoa tämä ei ole iso kynnys, mutta niille joilla on ahdinkoa tämä on ongelma. Ehkä yhteisöt voisivat yhdessä panostaa tähän tai jättää koko homma yhtiöille.
 
NASA has selected eight U.S. companies to conduct five-month studies and explore conceptual space communication system designs for future NASA near-Earth missions.

The agency's Space Communications and Navigation (SCaN) program is studying Space Relay Partnership and Services to establish public-private partnerships with U.S. commercial companies in an effort to evolve NASA's existing communications network into an interoperable, extensible space communications and navigation network. Combined funding awarded for the selected studies is approximately $4 million.

The selected companies are:

+ ATLAS Space Operations, Inc.: Traverse City, Michigan
+ Boeing: El Segundo, California
+ Eutelsat America Corporation: Washington D.C.
+ General Dynamics Mission Systems: Scottsdale, Arizona
+ Intelsat General Communications: McLean, Virginia
+ Maxar Space Solutions: Westminster, Colorado
+ Northrop Grumman: Dulles, Virginia
+ Space Exploration Technologies Corporation (SpaceX): Hawthorne, California

The goal is to collaborate with U.S. industry to accelerate new space-based communications capabilities and services. These partnerships will be critical to supporting not only future

space exploration missions, but the U.S. economy by creating new opportunities and markets for commercial providers, while reducing overall cost to NASA by becoming one of many customers.

In September 2018, NASA sought study proposals under Appendix G of the Next Space Technologies for Exploration Partnerships (NextSTEP-2) Broad Agency Announcement. The studies, which are managed by NASA's Glenn Research Center in Cleveland, identified 10 topic areas, including: partnership approach, commercial radio frequency and optical space communication services, service provider interoperability, concept of operations, transition plan and validation, internetworking, secured data processing, payload requirements and user terminal interoperability.

These studies will provide information on current or planned commercial space communication and navigation architectures, including relay satellites, ground systems, and services for NASA beginning in the mid-2020s, which could support NASA's exploration on and around the Moon.

NASA's SCaN Program is a division of the Human Exploration and Operations Mission Directorate at NASA Headquarters in Washington. It is responsible for overseeing the development and operations of the SCaN networks, as well as advanced communication technologies development and demonstration.
http://www.spacedaily.com/reports/N...re_Space_Communications_and_Services_999.html

Siinä on listaa perinteisistä valtion toimijoista, ja yksi uudempi, hieman tuntemattomampi yhtiö nimeltä Maxar Space Solutions. Kaikki kiinnostuneet parantamaan yhteyksiä lähiavaruuteen ja sitä kautta Kuuhun. Ensi vuosikymmen näyttää isoilta investoinneilta lähiavaruuteen ja meidän läheisimpään kiertolaiseen. 2030 ehkä ensimmäinen Marssin miehitetty ohilento.
 
48th mission of PSLV will launch RISAT-2B, a Radar imaging earth observation satellite, from Satish Dhawan Space Centre, Sriharikota. The launch is tentatively scheduled at 0530 hrs IST on May 22, 2019, subject to weather conditions.
D7ApGxZV4AAHxbz.jpg


Mielenkiintoinen "pikkuraketti" tuo PSLV.
 
NASA's notional plan for a human return to the Moon by 2024, and an outpost by 2028.


In the nearly two months since Vice President Mike Pence directed NASA to return to the Moon by 2024, space agency engineers have been working to put together a plan that leverages existing technology, large projects nearing completion, and commercial rockets to bring this about.

Last week, an updated plan that demonstrated a human landing in 2024, annual sorties to the lunar surface thereafter, and the beginning of a Moon base by 2028, began circulating within the agency. A graphic, shown below, provides information about each of the major launches needed to construct a small Lunar Gateway, stage elements of a lunar lander there, fly crews to the Moon and back, and conduct refueling missions.

This decade-long plan, which entails 37 launches of private and NASA rockets, as well as a mix of robotic and human landers, culminates with a "Lunar Surface Asset Deployment" in 2028, likely the beginning of a surface outpost for long-duration crew stays. Developed by the agency's senior human spaceflight manager, Bill Gerstenmaier, this plan is everything Pence asked for—an urgent human return, a Moon base, a mix of existing and new contractors
https://arstechnica.com/science/201...lan-revealed-37-launches-and-a-lunar-outpost/

2022 näyttää ensimmäiseltä kiehtovalta vuodelta, sen jälkeen alkaa tapahtua. EM-1 2020 alkaa rakentaa verkkoa ja parantaa yhteyksiä Kuuhun. Jos sijoitatte niin laittakaa rahat ensi sijaisesti perinteisiin jenkkien valtion toimijoihin, mutta elkää unohtako että siellä on paljon niitä lafkoja yliopistojen alla mistä voi tulla se seuraava iso.

EU lähtee melko varmuudella mukaan tähän kuvioon. Ensimmäiset turistit ehkä pääsee kylään ehkä aikaisintaan vuonna 2035.
 
Suuri asteroidi "hipoo" Maata – Tutkija ehdottaa, että Suomi lähettää satelliitin tutkimaan asteroidia

Voisiko suomalainen satelliitti lähteä tutkimaan Apophista?
Avaruudenvalloituksen suurista toimijoista yhdysvaltalaisella Nasalla tai eurooppalaisella Esalle ei ilmeisesti ole aikomusta lähteä tutkimaan Apophista. Tämä saattaisi jättää tilaa pienemmille toimijoille – esimerkiksi Suomelle, uskoo Granvik.

Granvik perustelee kantaansa sillä, että Apophis tulee niin lähelle Maata, että sinne voitaisiin lähettää pieniä cubesat- (siirryt toiseen palveluun)satelliitteja, joista Suomella on jo kokemusta.

Tällainen projekti voisi tulla niin halvaksi, että jopa yliopistojen kaltaisilla toimijoilla voisi olla varaa siihen, Granvik uskoo.

Kuulostaisi hurjalta, että Suomen kaltainen pieni maa ryhtyisi asteroiditutkijaksi. Asiaa täytyy kysyä useita satelliittiprojekteja Suomessa vetäneeltä Aalto-yliopiston professorilta Jaan Praksilta.

– Apophiksen suhteen ei ainakaan vielä ole suunnitelmia, mutta ajatukseen suhtaudutaan myönteisesti. Suomessa on kyllä osaamista, mutta rahoitus on haaste, Praks sanoo.

Suomesta ollaan jo mukana muutamassa asteroiditutkimushankkeessa.

– Apophisin tekee kiinnostavaksi se, että se on lähellä. Katseet on meillä jo suunnattu asteroideihin ja teknologiaakin on kehitetty. Jos konsortio ja rahoittajia löytyy olemme ehdottomasti kiinnostuneita suurista kansallisista projekteista.

– Tehdään tästä Suomelle oma missio, sanoo Praks.
-------------------------------------------------------------------------------------------

Kannatettava idea mielestäni, miksikäs ei. Varsin yksinkertainen luotain riittäisi tuomaan mainiosti julkisuutta.
 
Mitä näille Soyutzin seuraajille kuuluu? Melko hiljaista vaikuttaa olevan. Rahan puute vai eikö löydy tarpeeksi suunnittelijoita?
Rahaa kehitykseen tuskin on juuri lainkaan. Myös Bulavan kehitys oli aika tökkivää vaikka sillä oli varmasti korkein prioriteetti, eli eiköhän siellä ole ollut aika pahaa aivovuotoa rahakkaampiin maihin. Aiemmin Venäjän laukaisubisnes oli erittäin kannattavaa kaupallisesti ja kehitys ruokki itse itseään. Sittemmin surkeasta laadunvalvonnasta seuranneet lukuisat epäonnistumiset, sekä toisaalta esim. SpaceX:n nousu ja hintojen polkeminen ovat aiheuttaneet sen, että Venäjä on menettänyt lähes kaikki kaupalliset laukaisusopimukset vaikka se vielä hetki sitten oli markkinajohtaja. Kohta poistuvat myös Nasan astronauttikyydit, tosin ESA:n kanssa yhteistyötä tehdään edelleen ja Soyuzeja myydään laukaistavaksi Kourousta.

Yksi suuri rahareikä on myös Vostochnyn uusi(keskeneräinen) kosmodromi, jonka tarkoitus on aikanaan korvata Venäjän rajojen ulkopuolella sijaitseva Baikonur. Tämä projekti on ollut valtavan kallis ja korruptio on ollu jopa Venäjän mittapuulla hurjaa.

Angarasta vielä sen verran, että vaikka se nyt näennäisesti uusi onkin, on se kuitenkin sitä samaa vanhaa RD-170:stä johdetulla moottorilla, ei todellakaan mitään uusiokäyttöä jne. Jotain säästöä saattaisi tulla ajan mittaan tuolla yhtenäistetyllä ykkös/kakkosvaiheella, mutta näillä laukaisumäärillä on kyseenalaista tuleeko siitä koskaan taloudellisesti kannattava. Noh, kaikesta huolimatta tänä vuonna pitäisi olla ohjelmassa useampia laukaisuja, mutta en pidättäisi hengitystä odotellessa.
 
Joulukuussa kai pitäisi olla Angaran ensimmäinen kaupallinen laukaisu. Projekti ei ole edennyt kovin kovalla kiireellä mutta ilmeisesti nyt, jos Angaralle ei tule mitään mainittavia vastoinkäymisiä, niin Proton siirtyy pikkuhiljaa eläkkeelle. Lisäksi Venäjällä on kehitteillä Zenitin korvaaja, Irtysh.
 
Mitä näille Soyutzin seuraajille kuuluu? Melko hiljaista vaikuttaa olevan. Rahan puute vai eikö löydy tarpeeksi suunnittelijoita?
Joulukuussa kai pitäisi olla Angaran ensimmäinen kaupallinen laukaisu. Projekti ei ole edennyt kovin kovalla kiireellä mutta ilmeisesti nyt, jos Angaralle ei tule mitään mainittavia vastoinkäymisiä, niin Proton siirtyy pikkuhiljaa eläkkeelle. Lisäksi Venäjällä on kehitteillä Zenitin korvaaja, Irtysh.
Siis soyutzhan on miehitetty alus ja angara on raketti.
Pitäisikö tästä angrasta tulla uuden miehitetyn aluksen kantoraketti vai ruvetaanko tällä laukaisemaan myös tuota soyuzia.
 
Back
Top