Jos herroille sopii, pistän vielä oman lusikkani tähän mielenkiintoiseen soppaan.
Itse itseäni lainaten toisesta ketjusta, lainaus joka sopii tähän ketjuun paremmin, koska Baltian ilmapuolustus ja tärkeä osa alueen kokonaispuolustusta, joka taas on äärimmäisen kriittinen tekijä jos suomen valtion ja kansan selviämistä ajattelee kriisitilanteessa tai suuremmassa maailmanapalossa, tai maailmankirjojen mennessä pahemmin seikaisin muusta syystä.
------
Jos vielä saan jatkaa omissa ajatuksissani ja jaarituksissani Baltiaa koskien, niin suomalaisten täytyy ymmärtää se ikävä fakta että suomen selviäminen on pitkälti sidoksissa Baltian tilanteeseen ja "rantojen miehiin" jos näin voi sanoa.
- Olisiko itämeren divisioona tullut hätiin, olisiko kutsuun vastattu jos vuonna 1918 saksalla ei olisi ollut rauhaa Venäjän kanssa ja jos saksalaiset joukot eivät jo olisi olleet de facto Baltian herroja?
- Olisiko Kesä-Heinäkuussa meidän torjuntataistelut Kannaksella onnistuneet, jos saksalaisten puolustus Narvan rintamalla olisi murtunut ja Neuvostojoukot päässeet aikasemmin valtaamaan Viron? Olisiko siinä tapauksessa Suomi joutunut käytännössä antautumaan jo ennen Kannaksen suurtaisteluiden alkua aikaisemmin vuonna -44, jo keväällä mahdollisesti? Saksan apu meille oli tärkeä kesällä -44. Miten tämä oltaisiin saatu perille, jos Baltia olisi ollut Puna-armeijan hallussa? Väitän että sodankäynnin tai puolustustaistelun mahdollistaminen perustui tärkeältä osin ei pelkästään Saksan apuun vaan myös siihen että suojaisa merireitti mahdollisti sen perillekuljettamisen. Väitän että tämä geopoliittinen ikävyys on hallitseva fakta yhä nykyäänkin. Kaikki tämän foorumin jäsenet tiedostavat Itämeren merireitin merkityksen huoltovarmuuden kannalta.
- Kylmän sodan aikana käytännössä koko itämerene merireittimme itä- ja etelärantaa hallitsi meidän ainoa potentiaalinen sotilaallinen vihollinen ja uhka, vahvana supervaltana. Ei syyttä meillä varauduttu "itsenäisen maanpuolustuksen keinoin uskottavaan puolustukseen", koska mitään muutakaan vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut. Merireitti huollolle olisi ollut kiinni konfliktin alusta lähtien käytännössä. Yksin taisteluun varautuminen mahdollisimman hyvillä materiaali- ja miesvarannoilla oli käytännössä ainoa vaihtoehto. Onneksi sitä ei koeponnistettu.
Siksi, aina kun uutisissa vihjaistaan suomen mahdollisista tulevista vastuista ja velvoitteista Baltian puolustuksen suuntaan mahdollisessa sotatilanteessa, niin muistakaa että kyse ei ole varsinaisesti vaihtoehdosta, haluamisesta tai vapaaehtoisuudesta.
Kyse on todennäköisesti ikävästä ja vastentahoisesta pakosta. Mitä paremmin Baltia on turvattu, sitä parempi on meidän (huoltovarmuuden) asema kriisitilanteissa.