Aihe, josta ei puhuta tarpeeksi, on Amerikan mustien isättömyys tai isien poissaolo perheistä. Osuus yh-äidin kanssa kasvaneista on huomattavasti suurempi kuin valkoisilla tai muilla. Tästä seuraa, että pojilta puuttuu miehen ja isän malli ja sitä haetaan sitten jengeistä. Näin alkaa rikollinen elämä jo nuorena ja tästä syystä mustilla on niin suuri yliedustus rikostilastoissa ja vankiloissa. mikään ei tietenkään muutu niin kauan kuin tästä yliedustuksesta syytetään valkoisten rasismia eikä suostuta katsomaan peiliin ja ottamaan vastuuta omasta tilanteestaan.
Miksi sitten mustien perheiden isät lähtevät lätkimään niin usein? Tähän on tarjolla vielä enemmän kontroversaaleja selityksiä esim. mustien korkeampi testosteronin tuotanto (siksi 100m finaalissa ei näy valkoisia, mutta ilmiö nostaa myös pettämisriskiä parisuhteessa), perinteinen afrikkalainen miehuuden mitta (mitä enemmän lapsia mitä useamman naisen kanssa, sitä miehisempi olet) ja toki omasta lapsuudesta opitun mallin toistaminen.
Yhtä kaikki koska taas kerran ei pystytä tunnistamaan ongelman juurisyytä, ei siihen myöskään pystytä löytämään parannuskeinoja. Näin ollen rasismista kohkaaminen jatkuu taas seuraavaan sukupolveen, kunnes he taas keksivät uuden BLM-liikkeen ja mikään ei koskaan muutu.
Toisaalta ymmärrän hyvin: kun ongelmat ulkoistetaan omasta itsestä valkoisen miehen rasismiin, ei tarvitse itse tehdä yhtään mitään, eikä tarvitse ottaa vastuuta yhtään mistään, kun voi vain syyttää muita omista ongelmistaan. Se on houkutteleva taktiikka
www.mtvuutiset.fi
www.iltalehti.fi
